keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset esteet

Maanantaina töissä venahti vähän liian pitkään ja tulikin sitten tosi kiire tallille. Melkein jo matkalla soitin, että en ehdi millään kuudeksi tunnille, että parempi jättää väliin. Muistelin kuitenkin, että meillä olisi tiedossa ilman satulaa tunti ja tuumailin, että siinä nyt ei välttämättä kuntoon laittamisessa niin kauaa mene, joten ei muuta kuin järjetön määrä vaatetta päälle ja tallille. No, olin tietysti muistanut väärin, ja esteitähän meillä oli tiedossa ja minulle oli laitettu Sissi. Hui, tuli ensimmäiseksi mieleen. Miksi en ollut perunut tuntia. Kova pakkanen olisi aiheuttanut kuitenkin extramäärän virtaa ponille ja en ollut muutenkaan nyt hypännyt Sissillä pitkään aikaan. Kaiken lisäksi kuntoon laittoon oli tosi vähän aikaa. Onneksi nyt on lumikeli joten poni ei ollut lainkaan savinen vaan putipuhdas loimensa alla joten nopea perusharjaus riitti. Vaihdoin vielä omat jalustimetkin, senkin uhalla, että myöhästyin vähän tunnilta.

Olenkos muostanut kertoakaan tästä jalustin hommasta? Tällaisena tuntitätinä kun ratsastan usealla eri hevosella, ne jalustimet on aina vähän erilaisia. Toiset parempia ja toiset huonompia. Ja se pituuden säätäminen! Se on hermoja raastavaa puuhaa. Ikinä ne eivät ole saman mittaiset. Lopulta kun ne ovat saman mittaiset, niin aikaa on tuhraantinut tunnista jo vaikka kuinka ja paljon. Loppujen lopuksi tuloksena liian lyhyet/pitkät jalustimet. Niinpä päätin sitten ostaa omat jalustimet. Turva sellaiset. Aina siis jaloissa ne omat, tutut ja niissä on vielä omat hihnat. Eli nappaan vain satulasta jalustimet hihnoineen irti ja laitan tilalle omat. Näissä on vielä venymättömät hihnat ja numeroidut reijät. Tarkoituksena olisi vielä merkkailla sopivat pituudet estetunnille ja koulutunnille.
Ihan loistava systeemi! Suosittelen!
Sitten takaisin maanantain ratsasteluihin....

Meitä oli tunnilla aika paljon, joten harjoitukset olivat enemmin teknikkaa, eikä rataa. Sehän vaan passasi. Hypättiin ensin puomeina ja sitten pystyinä, sekä puomin ja pystyn yhdistelmää. Kahden esteen väliin tuli 6-7 laukka-askelta. 7 oli vähän ahdas ja reippaalla laukalla kuusi oli hyvä. Harjoiteltiin mm. lähestymistä puomille ravissa ja sitten laukan nosto pystylle. ja sitten toisinpäin. Pysty laukassa ja välissä piti pudottaa raville ja tulla puomi ravilla. Siinäpä haastetta! Sissillä riitää esteimua ja monesti homma onkin mennyt siihen että rynnistetään, kun nähdään että nyt olisi esteitä tulossa. Minä taas jään helposti roikkumaan tässä kohtaa ohjaan ja homma menee ihan reisille. Ponin omistaja Nita sattui olemaan samalla tunnilla ja kysäisin sitten vinkkiä. Nita sanoi että Sissin saa kiinni kyllä ihan helposti. Kerran kun otat vähän kovemmin niin sen jälkeen helpottaa. Ja tottahan tosi! Yhtäkkiä huomasin, että sain ponin lähestymään esteitä ihan rauhallisessa, rennossa laukassa ja sain jopa lyhennettyä esteiden välissä! Ihan mahtavaa. Enään ei tuntunut siltä että poni vie ja mie vaan vikisen! Nytpä odotankin mielenkiinnolla seuraavaa estetuntia Sissillä, onnistunko silloinkin, vai oliko vaan sattuman kauppaa??

Tiistain tunti vaihtuikin ilman satulaa tunnista esteeksi ja koska oli tiedossa ratahyppelyä, toivoin Morttia (vaikka olin juuri maanantaina sanonut Satulle, että ei saisi antaa Morttia minulle joka kerta kun toivon, koska Sissillä olisi nyt kans hyvä opetella enemmin, jos se vaikka lähtisi sujumaan!). Mortti oli suurimman osan tunnista melko laiska. En saanut hevosta liikkumaan kunnolla. Askeleetkaan eivät passanneet mitenkään. En vain osannut tuoda hevosta oikein esteelle. Oikeat laukat olivat taas kiven alla. Viimeaikoina minulla ei ole oikein sujunut Mortin kanssa, ei esteillä eikä koulutunnilla. Hyppy lähtee aina ihan juuresta ja vaikka yritän saada hevosen hyppäämään vähän kauempaa, Mortti ottaa aina mielummin sen pienen askeleen ennen astettä, kuin että lähtisi hyppyyn vähän kauempaa.
Lopussa vielä mentiin pari kertaa samaa linjaa, mitä hypättiin edellisenä päivänä ja yhtäkkiä Mortista löytyi virtanappula! Vauhti tuli minulle vähän puun takaa ja tamma rynnisti esteiden välin ihan mahottomalla voimalla vaikka pitkin tuntia olin joutunut ratsastamalla ratsastaa hevosta liikkumaan eteenpäin. Eli virtanappula löytyi sitten vähän turhan myöhään, mutta se olikin sellainen energiapommi, että harvoin Mortti sentään ihan noin vahva on ollut.

Tammikuussa onkin sitten tiedossa rutkasti hevostelua, koska olen lomautuksella. Rahallisesti se tietysti rassaa mutta eiköhän siitä jotenkin selvitä!

Onnellista tulevaa vuotta kaikille ja kiva oli todeta, että vuoden loppumetreillä olen saanut muutaman uuden lukijan lisää!


perjantai 26. joulukuuta 2014

Jouluviikon esteet ja sileät

Hyvää joulua kaikille! Tätiratsastaja on ollut näemmä kilttinä. Lahjoja tuli. Herra Tee oli hankkinut uuden hiustenkuivaajan. Huusholliin nro 2 olin pihiyttäni ostanut aikanaan halvan laitteen, joka osoittautui täysin kelvottomaksi. Kirosin, kun en ollut hankkinut sitä luotettavaa Braunia, mikä on ollut aina vakiomerkki, äidiltä tytterärelle. Kestävä ja keponen. Eikä ylikuumene kuin vanhuuttaan, vasta vuosien käytön jälkeen. On kuivattu hiukset ja farkutkin hätätapauksessa. Herra Tee oli laittanut valitukseni "korvan taakse" ja paketista löytyikin uusi Braun. Nyt kelpaa föönailla!

Erityisesti lämmitti veljenpojan lahja. Suklaata, kaunis kynttilä ja enkelipatsas. Miten olikaan nuori mies osannut valita niin kauniin enkelin. Täti on nimittäin näissä asioissa aika tarkka.
Äiti laittoi joulurahaa ja arpoja, joista tuli pieniä voittojakin. Jouluraha tuli todella tarpeeseen, koska tammikuu tuleekin olemaan hankala kuukausi rahallisesti. Joudun eleämäni ensimmäiselle lomautukselle.

Mutta itse asiaan taas. Tämän viikon ratsastuspostaus olisi tässä:

Maanantaina pääsin vihdoin taas tallille. Tuntui että edellisestä kerrasta on ikuisuus, vaikka todellisuudessa aikaa oli vierähtänyt vain viikko. Tuntui, että nyt vasta oli ensimmäinen päivä, kun voimat olivat palautuneet noro viruksen jälkeen. Oli se vaan kaamea tauti! En kyllä toivoisi tautia pahimmalle vihamiehellenikään. Luultavasti niitäkin on. Ilmoittautua voi kommenttiboksissa ;)

Lunta oli satanut ja hevosetkin olivat lepäilleet viikonlopun yli. Tuntuivat jotenkin kaikki niin herttaisilta ja hyväntuulisilta. Nuori Sakke piehtaroi karsinassaan, mutta ponihevosella kävikin pieni arviointivirhe heti startissa. Polonen oli kierähtänyt karsinan keskeltä seinään päin niin lähelle, ettei ollutkaan enää tilaa nousta ylös. Tämä on kuulemma tyypillistä nuorille hevosille ja usein niitä joudutaankin auttamaan. Jalat sojottivat seinää vasten ja ei ollut tilaa nousta ylös. Poni rimpuili ja potki ja yritti vaikka mitä konstia. Välillä huilasi ja sitten yritti taas. Neljäs kerta tuottikin sitten tulosta. Sieltä kun lopulta könysi ylös, alkoivat muut heppaset hörisemään kuorossa, ihan niinkuin olisivat hurranneet kaikki yhteen ääneen onnistumisen johdosta!

Ohjelmassa meillä oli koulutunti ja listaan minulle oli merkitty neljä eri vaihtoehtoa, joista valita. Arvatkaapa otinko Mortin? Koulutunnilla harjoiteltiin taivuttamista, suoristamista, laukannostoja käynnistä ja päinvastoin. Jälleen kerran luulin, että loistan, kun saan Mortin alle. Jostain kumman syystä luulen aina että koulutunti Mortilla on ihan piece of cake, mutta joka kerta petyn. Siis omaan ratsastukseeni. Homma ei luonnistanut ollenkaan. Asentoni oli koko ajan kummallinen. Jalat miten sattuu. Olkapäät mien sattuu. Tehtiin etuosakäännöksiä ja nostin jalustimet kaulalle, että asento edes vähän paranisi. Kyselin taas kaikenlaista kesken harjoituksia. Miten sen painon pitikään olla? Mihin kohtaan se pohje laitettiin, mitenkä ja mitenkä ja mitenkä.. ? Sainkin kuulla että mietin taas ihan liikaa! Ja tämähän on taivahan tosi. Minulla menee homma monesti ihan penkin alle, koska mietin ja analysoin kaikkea tekemistäni. Ja kaiken lisäksi vielä ääneen! Yhtäkkiä olen keksinyt että ulko-ohja on ollutkin liian kireä oikeaan kierrokseen. Sen jälkeen vain mietin sitä kirottua ulko-ohjaa ja kaikki muu menee pipariksi. Jossain vaiheessa Satu jo sanoi, että mitenkä minä siellä selässä oikein istun. Kallistun kuulemma niin paljon sivulle, että kohta kellahdan alas. Ne jalustimet kun olivat kaulalla.
Mortilla on ihan käsittämättömän helpot askeleet istua, niin ravit kuin laukatkin. Silti jalkani nousee jotenkin hassusti siinä vaiheessa kun tehdään tosissaan töitä. Vaikka olen aina hehkuttanut, että Mortti istuu alleni täydellisesti, niin nyt olenkin huomannut, että istun paremmin kapeampien selässä! Omituinen käänne koko hommassa.

Eli kouluhommelit eivät ole viimeaikoina luistaneet, ei sitten yhdelläkään heppasella. Hetkittäin tuntuu siltä että olen ottanut takapakkia! Mutta se kait kuuluu tähän lajiin. Ehkä pieni tauko tekisi taas hyvää? Mutta kun ei malta ja nyt tammikuussa minulla on ainakin aikaa ratsastaa.

Tiistaina meillä oli esteitä ja jälleen kerran pääsin hyppelemään Mortilla! Olin ajoissa tallilla ja ehdin lämmittelemään Mortin kanssa puolisen tuntia ennen varsinaista estetuntia, koska maneesissa oli pieniä tunnilla "seuralaisina".
Omalla tunnillani porukkaa oli vähän enemmin, joten tehtiin tekniikka harjoittelua, eikä hypätty rataa. Tätä olinkin kaivannut. Mentiin pääasiassa eräänlaista loivaa kiemuraa, jossa kaksi estettä, ja tiedossa laukan vaihtoja. Tätä mentiin siis molempiin suuntiin.

Alussa askel ei passanut mitenkään. Ei sitten millään. Laukkakaan ei tahtonut vaihtua oikeaan. Eli kun lähdettiin oikeaan kierrokseen niin silloin oikea nousi, ja esteiden välillä vaihtui vasemmaksi, mutta toisen hypyn jälkeen en saanut tulemaan kertaakaan oikeaa, en millään. Vaikka liioittelin jo johtamisessa.
Sitten kun esteitä vähän nostettiin, askel osui jo paremmin. Sain varmastikin yhden ainoan kerran sujuvan reitin. Tarvitsenkin ehdottomasti tätä tekniikkaharjoittelua lisää, ja paljon. Kauheasti en jaksanut kuitenkaan harmitella vääriä laukkoja. Viimeaikoina Mortti on ollu muutenkin nihkeä oikealle laukalle sileälläkin. Minusta tuntuu että se on sitä talvikauden malttamattomuutta. Tamma haluaisi vaan laukata ja unohtaa kaikki muut "hienosäädöt". Kunhan vaan mentäisiin eteenpäin, mieluiten kovaa :D.
Kaipaan itsenäistä ratsastelua Mortilla. Silloin saatan keskittyä perustyöskentelyyn ja omiin ongelmakohtiini. Ehkä tammikuussa tähän on aikaa, jos vain saan kaverin maneesiin. Mortti kun ei oikein siellä yksin halua kulkea. Vaikka toisaalta, pitäisiköhän sitä oikein kunnolla kokeilla?

Ensiviikolla tunteja on maanantaina ja tiistaina. Keskiviikkona voi päivällä mennä ratsastamaan itsenäisesti, mutta ilta jätetään väliiin. Pauketta liikaa. Viikonlopulla ponitallilla on leiri ja ollaankin sovittu, että jos estetunnille kukaan leiriläisistä ei toivo Morttia, niin menen mukaan!

Laitetaan nyt muutama Jouluinen kuva tähän perään, ettei vallan kuvattomaksi jäisi postaus. Tällä kertaa ei kuitenkaan heppasia.









sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Pitääkö olla lupa bloggaamiselle?

Joku aika sitten tutkin vähän tekijänoikeus asioita, blogin suhteen. Hyvin pintapuolisesti tosin. Aina silloin tällön tulen miettineeksi, että kuinka suotavaa on kirjoittaa toisten hevosista julkiseen blogiin, varsinkin  kun kirjoitan asioista aika avoimesti. Tiedän, että moni valmennettava kirjoittaa myös Ponitallin hevosista, mutta päätin, että minun on vielä pyydettävä omistajalta, ihan "virallinen" lupa, jotta saan mielenrauhan. Toki olen aikaa sitten maininnut hänelle blogistani, mutta varsinainen lupa on jäänyt kysymättä.
Nitalta kysyin myös luvan (mm. Sissin omistaja) koska olen julkaissut blogissani jopa hänen kisakuviaan (siis ihan itse kuvaamiani). Kisakuvathan on otettu julkisella paikalla, joten julkaiseminen on sallittua, mutta toki hyviin tapoihin kuuluisi kysyä asianosaiselta lupa, varsinkin kun tekstissä käsiteltiin myös hänen ratsastustaan. Myös Sissi-poni tulee silloin tällöin esille teksteissäni.

Näitä asioita kannattaa pohtia. Itselläni ei virallisia lukijoita ole montaa ole eikä blogini ole "kuuluisa" mutta sivuilla käviöitä kuitenkin näkyy olevan jonkin verran ja onhan se kuitenkin julkinen. Tuo ratsastuskoulussa kuvaaminen on ilmeisesti vähän sellaista "harmaata" aluetta. Tavallaan paikka on julkinen, ja julkisella paikalla otettuja kuvia saa julkaista. Mutta koska koko blogini perustuu aika pitkälti Ponitallin hevosiin ja poneihin sekä ympäristöön, koen, että virallinen lupa on paikallaan.

Aluksi myös julkaisin kuvia, jotka saattoivat olla muiden ottamia ilman erillistä mainintaa. Nyt pitäisi kuvissa olla kuvaajatkin mainittuna. Hommahan menee käsittääkseni niin, että jos pyydät vaikka kaveriasi ottamaan kuvan itsestäsi hevosen selässä, pitää olla kaverin lupa kuvien julkaisemiseen. Hassua sinänsä: vaikka olisit pyytänyt kaveriasi ottamaan itsestäsi kuvan, vaikka omalla kamerallasi, pitää sinusn pyytää kaverilta lupa kuvan julkaisemiseen. Vähän nurinkurista mutta näin se menee :D
Videot ja kuvat olen pyrkinyt julkaisemaan niin, että mahdollisimman vähän näkyisi muita ratsastajia, ainakaan tunnistettavasti. Videoissa se välillä tuottaakin hankaluuksia.

Netistähän ei myöskään saa mennä kopioimaan kuvia ihan noin vaan. Mm. sukupostissa on paljon kuvia, joita ei saa kopioida eikä ilmeisesti edes linkittää suoraan niihin, vaan linkitys tulee tehdä siihen hevosen "etusivulle".

Blogissani on ollut myös muutama kuva Melkkilän hevosista. Poistin ne nyt, koska lupaa en ole kysynyt ja käyn tallilla muutenkin nykyään melko harvoin. Postauksia Melkkilän ajoilta en sentään alkanut poistamaan.

Kuten arvasin, Ponitallilla suhtaudutaan bloggaukseen oikein myönteisesti, eli virallinen lupa on siis saatu :).

Huomenna taas pitkästä aikaa ratsaille, tuskin maltan odottaa.

Hyvää Joulun odotusta kaikille!



torstai 18. joulukuuta 2014

huikeaa rataloikkaa Mortilla

Uusi lentsu iski, ennen kuin ehdin parantua edellisestäkään. Tämän täytyy nyt sitten olla "palkka" siitä, että viime vuonna jätin sairastelematta kokonaan. Maanantaina melkein jätinkin ratsastukset väliin, koska jo töissä oleminen tuotti vaikeuksia. Mutta vain melkein, onneksi....

Kyselin jo päivällä Sadulta, mitä meillä olikaan ohjelmassa. Esteitä ja minulle oli laitettu Mortti! No eihän sitä nyt voinut väliin jättää, ei sitten millään. Että pää kainalossa tallille vaan ja ratsaille.
Jotenkin jo ekat harjoitushypyt jännittivät. En oikeastaan tiedä miksi. Olen vain niin ailahtelevainen. Jos en tunne itseäni varmaksi, kaikki alkaa vähän jännittämään. Voimat eivät olleet ihan parhaimmillaan, ehkä siinä osasyy. Tiedä sitten...

Alussa teimme laukannostoja pitkien sivujen päästä, suoraan käynnistä, ja ennen lyhyttä sivua piti pudottaa laukasta takaisin käynnille. Meiltä tämä ei luonnistanut ollenkaan. Ei saatu kuin vasenta laukkaa aikaiseksi, vaikka oikeaa olisi tarkoitus olla. Mortti oli niin täpinöissään ja malttamaton, että ei millään halunnut kuunnella laukka-apuja, vaan enempi vain odotti täpinöissään että koska saa mennä, koska saa mennä, koska saa mennä!!??. Tamman mielestä siinä nyt on turha alkaa mitään hienosäätöjä (tai oikeastaan minkäänlaisia säätöjä) tekemään. Laukka kun laukka.  Ota tai jätä. piste. hmmm...

Noh, muutamien harjoitushyppyjen jälkeen alettiin hyppäämään rataa. Radalla oli siis 8 hyppyä.


No eihän tällä päällä ratoja ihan hetkessä opita. Satu onneksi jo tietää, että sisäistän tällaiset vähän hitaammanlaisesti ja saan yleensä hypätä radan viimeisenä. Jonkin verran olen harjoitellut tuota ratojen opettelua, kun olen käynyt katsomassa kisoja. Aluksi en oppinut niitä millään, mutta pikkuhiljaa radat alkoivat jäämään mieleen. Mutta sitten kun ne pitäisi vielä muistaa samalla kun hyppää, iskee tenkkapo. Saatika, että siinä muistaisi katseet ja johtamiset ja sen sellaiset joka esteellä. Luultavasti harjoittelemalla tämäkin taito kehittyy.

Ykkösen hyppy meni sitä "pelottavaa" heinäpäätyä kohden. Mortti ei kuitenkaan jaksanut pelätä paaleja, nythän sentään hypätään! Kakkonen, kolmonen ja nelonen meni vielä ok, mutta sitten vitonen... no, luontevastihan se olisi vitoselle jatkunut, mutta tässä kohtaa menin jo sekaisin! No uusi lähtö jä rata loppuun! Kutosen okserin jälkeen taitto vasemmalle oli aika tiukka ja hevonen kyllä läksi kääntymään luontevasti, mutta minä itse "vänkäsin" vastaan, en tiedä miksi! Jotenkin en vaan tohtinut pistää painoani sisälle. Koska vauhti okserilta alastulon jälkeen oli kuitenkin vielä kova, tuli tunne, että hevonen kaatuu, vaikka parempi kait sen olisi laukata jos ratsastajakin osaisi jakaa painoaan oikein!

Mentiin rata vielä toiseen kertaan ja se menikin sitten kerralla läpi. Ei tyylillä, eikä taidolla, mutta Mortti kompensoi taas ratsastajan puutteet. Katse unohtui välillä täysin, mutta sen huomasin, että nyt tohdin lyödä jo pohkeen kunnolla kiinni ennen hyppyä, ja näin vältettiin muutama pikkuaskel ennen estettä. Toisen kierroksen jälkeen kysäisin, että mitäs korkeutta tässä loikitaan. Radan esteet olivat kuulemma 80-90 cm!! Siis mitä ihmettä! Olen vasta vasta totuttelemassa 80 korkeuksiin ratana. lyhyinä ratoina. minulle rata on jo 4-5 estettä. Ai että tätiratsastaja oli ylpeä itsestään.

Lopussa otettiin vielä kahden esteen hypyt esteillä 1-2. Kakkonen olikin sitten jo 95 cm. Siinä ei kuulkaa sen tunnin aikana paljon lentsut eikä huolet painaneet kun oli niin jännitävää. Taas koen ylittäneeni itseni. Muistin radan sentään toisella kerralla.
No, pakko myöntää, liikaa esteitä ja korkeutta ehkä kuitenkin vielä minulle, kun tekniikkakaan ei ole oikein hallussa, mutta pikkuhiljaa niitä edistysaskeleita kait sieltä tulee silläkin saralla. Ja kyllä se vaan on niin, että Morttikin hyppää paremmin kun on vähän korkeutta. Ja välillä se on hyvä päästä testaamaan rajojaan.

Loppuviikko onkin mennyt sitten ihan sängyn pohjalla. Maanantain ja tiistain välisenä yönä iski se kamala noro-virus. Hyi! Yritystä oli töihin lähtöön tänä aamuna, mutta kun olin saanut meikattua ja hiukset kuivattua, olin jo niin totaalisen loppu, että katsoin parhaammaksi jäädä vielä päiväksi kotiin. Jos nyt sitten huomenna, perjantaina jo pääsisi sorvin ääreen.

Maanantaina olisi tarkuitus päästä taas ratsaille!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Aina niin haastava (ja ihana) Rikse

Pistetäänpä alkuviikon hummailut heti pakettiin, ettei vallan unohdu ja säästytään loppuviikosta kilometrin mittaiselta postaukselta.

Maanantaina oli siis vapaapäivä ja totuttuun tapaan siitä otettiin kaikki irti. Riensin tallille ajoissa, koska pikkulinnut olivat laulaneet. että sinne olisi yllättäen ilmestynyt tinkerivarsa. No olihan sinne! Nuori pieni söpöläinen, tuleva tupsujalka. Tinkeri ei tulisi ratsastuskoulukäyttöön vaan on tallin entisen omistajan hankinta. Tinkerineidosta en saanut kummoistakaan kuvaa, mutta laitetaan se onneton otoskin tähän postuksen loppuun.

Itsenäinen tunti Riksellä

Tarkoitus oli ratsastaa ensin itsenäisesti Riksellä. Riksehän on Sadun oma entinen kisahevonen ja minulle se ikuinen haastepolle. Riksellä ei vanhan vamman vuoksi enää hypätä mutta menohaluja piisaa ihan sileälläkin.
Riksessä on paljon piirteitä, joihin ihastuin heti, kun tohdin tämän tamman kanssa olla tekemisissä. Rikse on todella kiltti karsinassa ja äärimmäisen herkkä ratsastettava. Tammasta voi saada väärän käsityksen harjatessa. Korvat vetävät todella pahasti luimuun ja iho värähtelee ja etujalka saattaa välillä nousta kuopsuttamaan. Meni hetken, ennen kuin tajusin että tammaa ei tarvitse pelätä, vaan on vain kertakaikkiaan niin herkkä hipiäinen, ettei tykkää harjaamisesta tai satuloimisesta. Hiljaisesta protestoinninsta huolimatta, hän kestää sen kuin nainen! Siksipä en viitsi poloa kiusata ylimääräisellä tahkoamisella, vaan harjataan vain pakolliset, eli satulan alue ja muut pahimmat ravat.
Kavio nousee nätisti jo pelkästään, kun asetun jalan viereen. Taluttaessa tamma seuraa kuuliaisesti ja jos minä pysähdyn niin tammakin pysähtyy, ilman muuta. Joskus pysähtelen maneesille taluttaessa matkalla monta kertaa, ihan vain omaksi ilokseni, koska hevonen käyttäytyy vaan niin hienosti. Näinhän se kuuluisikin mennä mutta kaikki ei vaan ole tällaisia viilipyttyjä. Selkään nousu on melko helppoa, vaikka Rikseltäkin korkeutta löytyy. Kun ollaan kentällä/maneesissa, Rikse malttaa seisoa melkoisen nätisti paikallaan, että täti ehtii äheltämään jalkansa jalustimeen ja kampeamaan itsensä satulaan. Ratsastettaessa onkin sitten vähän enempi menohaluja. Lueppa vanha postaus täältä.

Olen päättänyt, että aloitetaanpa homma alusta. Haetaan nyt vaan sitä rentoa menoa, niin hevoselta kuin tädiltäkin. Käynnissä ja ravissa. Unohdetaan ne laukat. Laukka ei oikein tahdo olla meidän yhteinen laji... vielä. Rikse toimii käynnissä pelkällä ajatuksella. Eli on äääärimmäisen herkkä painoavuille. Tällainen tätiratsastaja ei juuri herkemmällä ole tainnut ratsastaakkaan. Eli jos ajattelen että pysähdytään, hevonen on jo pysähtynyt. Ajatus peruuttamisesta johtaa moneen askeleen peruutukseen (välillä tulee kiire topata, kun neljä askelta tulee niin nopsaan) Ja kaikenmaailman etu- ja takaosakäännkset menee tosiaan sillä pienellä olemattomalla painoavulla. Ravissa Rikse kiirehtii helposti ja sitä treenasinkin. Että saataisiin rauhallinen rento ravi jossa minä määrään tahdin. Väitän, että saatiin tulemaan jonkin verran rennompaa pätkää kuin ennen, jipppii! Kaula ei ollut enään niin jännittynyt ja turpa näytti muuallekkin kuin suoraan eteen tai jopa ylöspäin.

Riksellä ratsastelen usein itsenäisesti. Syystä että, hän ei ole moksiskaan siitä jos joutuu olemaan yksin maneesissa ja toisekseen, joudun keskittymään niin paljon ihan perusapuihin, istuntaan ja painoapujen käyttöön, että en edes halua tulla tunnille säätämään mitään sen monimutkaisempaa. Rento perusmeno, käynnissä ja ravissa on nyt meidän tavoite. Olenhan minä nyt Riksellä laukkaillut, monestikin, melko huonolla menestyksellä. Siitä esimerkki mm. siinä linkittämässäni postauksessa. Jään roikkumaan suuhun ja Rikse haluaisi kaahottaa menemään ja kilvanvetohan siitä tulee, ei hyvä. Päätin jo yli vuosi sitten kesällä, että vuoden päästä osaan ratsastaa tätä tammaa. En osannut, kun en harjoitellut. Luovutin. No nyt sitten uudestaan yrittämään. Treeniä se vaatii, istunnan kehittämistä ja istunnalla pidättämistä. Jos vaan tohtisin nostaa tälläkin hevosella jalustimet niin se varmaan auttaisi. Jostain syystä en vain tohdi... Kuolaimena Riksellä on olympiat. Jotkut käyttää kankia. Puhetta onkin ollut, että opettelisin itsekkin moisia käyttämään, mutta istuntaani se ei paranna, sen tiedän sanomattakin.

Mortilla menoa

Seuraava tunti olikin sitten Mortilla, kun yksi ratsastaja olikin perunnut tulonsa. Menin ensin pienten puolituntisen ja oman koulutuntini perään. Ei oikeastaan mitään uusia ahaa elämyksiä, eikä homma muutenkaan luistanut mitenkään erityisen hienosti, mutta mukavaa oli taas! Tehtiin isoa ympyrää laukassa, jossa sitten piti suoristaa ja kääntää pienelle voltille ravissa, toiseen suuntaan. Siinä oikeassa olikin taas tekemistä, vasemmassa sujui paljon paremmin. Saatiin yksi "melkein" hieno laukanvaihto laukassakin aikaiseksi, ainut vaan että takaa ei vaihtunut. Tosin piti olla jo ravilla, siinä voltille kääntäessä. Täti vähän myöhästyi, taas! yllätys...

Tiistai jääpi nyt sitten väliin taas työaikojen takia mutta keskiviikkona ehdin yhdelle tunnille. Kovasti odotan kevättä ja iltojen valoistumista (onpa kumma sana, onko se edes sana??). Sillon saattaisi käydä taas iltasinkin ratsastamassa itsenäisiä. Täytyy sanoa että tämä "vuokra" systeemi on kyllä mainio, huoleton on hevoseton!

Ei ol pakko mennä jos ei huvit!

Laitetaan nyt muutama kuva perään, vaikka onkin sellasia nopsasti räpsästyjä. Näyttää muuten niin valjulta koko postaus.


Vauva tinkeri

Rikse rapakoipi

Mortti <3


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Bloglovin vaatii ilmeisesti julkaisemaan postauksessa tällaisen... joten ohittakaa tämä :)

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13280999/?claim=8mj8j3yqjka">Follow my blog with Bloglovin</a>

lauantai 6. joulukuuta 2014

Ulko-ohjaa, sähläystä ja tammatemppuja

Viimeviikon ratsastuspostaus tuli vähän hätäsesti kyhättyä kasaan, mutta ehkä videon pätkä kompensoi... Tämän viikon ratsastukset tulee taas yhdessä postauksessa, joten teksti on nyt valitettavasti himpun verran pitkä...


Maanantai

Ohjelmassa oli vain yksi tunti, ilman satulaa. Minulle oli laitettu taas nuori Sakke. Tallille on hankittu muutama uusi penkki ja oli tarkoitus testata, mikä niistä olisi Sakkelle paras, joten itse menin satulalla.  Tämä ponihevonenhan on hirvittävän hankalan mallinen. Lyhyt runkoinen ja pullea. Ilmeisesti vielä vähän takakorkea ja satula ei pysy millään paikalla, vaan valuu liian eteen. Tämäkään ei pysynyt ihan paikallaan, mutta oli parempi. Seuraavaksi on kait laitettava häntäremmi...
Ei ollut varmaan ihan fiksua koittaa samalla kerralla eri kuolainta. Tunnin lopputulos oli melkoista sählinkiä ja pään viskomista. Laukkakin oli entistä hankalampaa säheltämistä, mutta otettiin kuitenkin pari pientä hyppyä lopussa.


Tiistai

Tälle päivälle kertyi pari tuntia ratsastusta. Ensimmäinen jälleen ilman satulaa. Valitsin alleni ponitan ja huomasin jo heti alussa, että ilman satulaa liikenteeseen lähteminen oli virhe! Poni on edelleen universumin kapein ja kerännyt melkoisesti menohaluja muutaman päivän ratsastustauon jälkeen. Itsesuojeluvaistoni ilmoitti, että nyt haetaan satula ponin ja tädin väliin. Tämän jälkeen ratsastus tuntuikin paljon mielekkäämmältä.
Laukkavaiheessa sitä ruutia alkoi kuitenkin löytymään entistä enemmän ja puoli maneesikierrosta poni veikin tätiä kuin pässiä narusta. Lisäksi tammalla oli jotain erityistä Luke ponia vastaan, kun suorastaan ryntäili tätä kohti ja koitti kääntää persausta, potkuaikeissa. Tammalla oli tammamainen päivä, selvästikin. Ei meinannut taaskaan tädin taidot riittää. Tohdin kuitenkin muutaman hypyn ottamaan lopussa ja vaikka Ponita onkin melkoisen pieni, keposesti kantoi tädin esteiden yli. Hyppy oli miellyttävä ja pehmeä, sekä vauhdikas. Toisinaan nenu kääntyi tosin kohti kattoa ja kuolain oli viraton. Ilmeisesti kisatilanteissa ponilla käytetäänkin martingaalia.
Lopussa oli jännät hetket, kun Sakke säikähti yllättäen jotain olematonta heinäpäädyssä ja lähti vauhkona laukkaamaan ja ratsastaja putosi selästä. Pahan näköisesti jäi hevosen jalkoihin mutta selvisi säikähdyksellä. Ei tullut kuulemma yhtään osumaa. Kyllä oli onnea matkassa. Siinä hötäkässä Ponitakin vauhkoontui ja tanssi ja loikki pystyyn ja rynnisteli, mutta sain tamman kuitenkin melko nopsaa aisoihin. Onneksi oli se satula!

Perään oli koulutunti ja pääsin ratsastamaan sen Mortilla. Tällä tunnilla tulikin sitten viikon "ahaa" elämys! Siitä vaikeasta oikeasta laukasta olen jauhanut iät ja ajat. Oikea on siis sekä minulle, että Mortille hankalampi. Vasen meni tosi nätisti mutta oikeassa tuntui että oltiin asettuneita vasemmalle ja painellaan kylki edellä. Sisäpohje tuntui virattomalta. Sittenpä hoksasin! Jälleen se ulko-ohja! Mutta tälläpä kertaa siitä piti vähän höllätä. Olen siis pitänyt ulko-ohjaa liian kireällä. Tuki piti siis säilyttää mutta vaatii jonkin verran myötäystä ulkoa, jotta asettuisi enemmin oikealle ja näinpä sisäpohjekkin alkoi toimimaan ja ympyrä ei enään pienentynyt.

Toinen ahaa-elämys oli ulkopohkeen sijainti. Teimme isoja ympyröitä ja voltteja. Ensin taivutettiin sisälle ja sitten toinen ympyrä perään taivuttaen ulospäin. Mortti kyllä taipuu mutta jotenkin se ympyrällä kulkeminen on ollut haparoivaa ja vähän niin ja näin. Sain vinkin siirtää kääntävää ulkopohjetta vähän edemmäs ja avot! Johan alkoi humma kääntymään! Ja ihan helposti! Kaikenkaikkiaan Mortti oli tällä viikolla mukavan yhteistyöhaluinen!


Keskiviikko

Keskiviikko olikin Mortti-päivä. Ensin itsenäistä menoa ja perään estetunti. Sovelsin tiistaina saatuja oppeja ja taivuttelin molempiin suuntiin ympyrällä, Edelleen heppa kääntyi todella kivasti ulos taivutukseessa, kun siirsin pohjetta vähän edemmäksi.  Jäätiin myös maneesiin joksikin aikaa "yksin", niin että varsinaisella kentällä ei ollut muita ratsastajia. Tosin maneesissa olevissa ponikarsinoissa oli pari ponia odottamassa seuraavaa tuntia. Mortti ei ollut millänsäkään! Tarkkaavaisena kuunteli ratsastajaansa eikä hermostunut lainkaan. En kuitenkaan viitsinyt kiusata hevosta heinäpäätyyn menolla vaan käytin ainoastaan toista päätyä. Kaikenkaikkiaan Mortti oli tällä viikolla vallan mainiolta tuulella. Ei yhtään tammamaisia kiukuttelua, vaikka varsinkin alkuviikosta oli kiiman merkkejä näkyvillä. Mortin suuri rakkaus, ruunaherra kingi tosin kiinnosti rouvaa valtavasti.

Hyppytunnilla oli tekniikkaharjoituksia ja pientä 4-5 esteen rataa. Harjoittelimme sisäpohkeen läpi menoa niin, että hyppäsimme pitkällä sivulla pienen pystyn ja teimme laukkaväistöt heti perän uralle. Nämä meni meillä loistavasti. Muutaman kerran tultiin väärällä laukalla alas mutta Mortti väisti pehmeästi lähes pelkällä painoavulla. Radalla oli paljon vaihtuvia laukkoja ja näissä emme pärjänneet kovinkaan hyvin. Morttihan tarjoaisi aina vasenta laukkaa ja minulla jäi nuo johtamiset taas vähän puolitiehen. Nyt kun olen harjoitellut hyppäämistä Sissillä, on nämä johtamiset ja sun muut harjoittelut jääneet vähän vähemmälle. Olen enemmin keskittynyt esteen ylittämiseen, omaan asentoon ja siihen että olisin hypyssä mukana samaan aikaan kuin hevonen.
Menimme radan vielä muutamaan kertaan "pienillä" uusintateillä. Tässä olikin tekemistä! Koska en ole kilpaillut, minulle nämä lyhyet tiet tuottivat todellakin vaikeuksia. Menimme lähes kaikki kaarteet väärässä laukassa ja välillä ristillä! Mutta harjoitus oli silti kiva. Tässä olisi tarvittu enemmin sitä johtamista mikä nyt tuntuu minulta unohtuneen. Hyppäämisessä on niin monta eri vaihetta ja paljon ajateltavaa lyhyessä ajassa ja homma ei tule minulta vielä takaraivosta. Tämän hyppyhommanhan olen opetellut Vaavilla ja se poni on niin taitava, että tulee lähes aina toivotulla laukalla alas esteelta, ja jos ei tule, vaihtaa laukan laukassa pyydettäessä ja jos ei pyydetä, vaihtaa viimeistään kaarteessa ihan itse. Kertakaikkiaan mainio poni. Vaavi on ollut pitkään toipilas ja hyppäämistä on jo vähän harjoiteltu muutamilla pienillä esteillä. Ehkä täti vielä joskus pääsee loikkimaan luottoponillakin!

Tästä tuli nyt taas valtavan pitkä postaus. Toivottavasti jaksoitte lukea.
Perään vielä muutama valokuva, Mortista tietenkin! Huomatkaa upea loimi, jonka hankin "heikkona hetkenä". Mortti oli tainnut kantaa tädin samalla viikolla metrisen okserin yli, joten olihan tamma loimensa ansainnut, eikö?






tiistai 2. joulukuuta 2014

viimeviikon ratsastelut


Viime viikon ratsastuksista jäi postaus tekemättä, joten kerrottakoon niistä nyt tässä.
Ratsastusta kertyikin mukavasti kolmelle päivälle. Maanantai alkoi koulutunnilla ja sen menin nuorella Sakkella. Harjoiteltiin väistöjä, vähän temmon lisäyksiä ja laukkoja. Saatiin muutama vastalaukkakin aikaiseksi. Onhan se homma nuoren hevosen kanssa sellasta sähläystä ja Sakke kun on vähän sellainen "tättärää" ponihevonen, mutta kivaa tunnilla taas oli. Laukka on sellaista "jokonytmennään täysillä" -menoa ja tupsahtaa helposti raville. HEtkittäin on kyllä tätiratsaastaja taidot todellakin koetuksella.  Tunnista on myös videonpätkää lopussa. Olkaa jälleen armollisia tädille, kun katkotte videota. Niin kuin olen aikaisemminkin sanonut, en nouki niitä pelkkiä parhaita paloja vaan myös niitä "ei niin putkeen" menneitä julkaistaan, no ainakin osittain ;). Nyt jouduin kuitenkin leikkaamaan videosta pois muita ratsastajia, koska kaikki eivät varmaan halua blogissani näkyä.

Tämän tunnin jälkeen ehdotin, että koittaisimme seuraavalla kerralla jotain toista kuolainta, esim happy mouth kuolainta tai kolmipalaa. Poni on herkkä suustaan ja kuten videolta näette, käteni ei ole ihan vakaimmasta päästä. Varsinkin tuossa laukan nostossa ja siitä kun pudotetaan/putoaa poniraville niin käsi heiluu ja nousee pahasti. Sen lisäksi, että Sakke vetää päätään välillä alas, hän myös nostaa nenun taivaisiin. Koitinkin tällä viikolla maantantain tunnilla suoraa happy mouth-kuolainta ja pää nousi entistä enemmin hetkittäin. Eli ei siis hyvä. Ehkä kolmipala?

Tiistain ohjelmassa oli esteitä sekä ilman satulaa tunti. Molemmat tunnit menin Sissillä. Treenattiin ihan vaan yksinkertaisia hyppyjä matalana. Hyvää treeniä. Pystyin keskittymään ihan yksinkertaiseen hyppytekniikkaan eikä tarvinnut miettiä mutkia ja sen sellaisia. Käsi pysyi jo mukavasti alhaalla mutta hyppypaikka on edelleen hakusessa. Ahterin saaminen penkkiin esteiden välissä tuottaa kans vähän päänvaivaa. Lisäksi huomaan hetkittäin puristavani polvilla ja homma menee läpi kevyessä istunnassa, vaikka oikea tapa sissillä olisi saada se takapuoli penkkiin välillä että vauhti ei lähtisi ihan vallan mahdottomaksi. Lisäksi minusta tuntu että lähestyimme estettä aina jotenkin kylki edellä, mutta ope ei tätä ollut huomannut..

Toinen tunti mentiin ilman satulaa. Tämä olikin minulle ensimäinen kerta sissillä. No, enpä tiedä. Jotenkin poni oli niin vauhdikas, että tädin tasapaino ei tahtonut riittää. Ne laukan jälkeiset ravit tuntui aika hankalalta. Hommasta kuitenkin selvittiin putoamatta. Sissi ei kuitenkaan ole lempparini ilman satulaa tunneilla...

Keskiviikkona minulla oli vapaapäivä ja kävin ratsastamassa Rikseä itsenäisesti. Rikse oli ihan täpinöissään ja kamalan jännittynyt, joten mentiin pelkästään käyntiä ja ravia. Ravissakin oli jo tekemistä, kun rikse olisi vaan halunnut juosta alta, eikä piitannut tätiratsastaja toiveista tuon taivaallista! Sinä päivänä ratsastin muitakin hevosia, mutta koska en kirjoittanut postausta heti, niin en kuollaksenikaan muista, keillä muilla. Joten mitäpä tässä sen enempää jaarittelemaan. Tässäpä video. Kiitos kuvaajalle.

Video: Janina Julin


 

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Gimp, bannerihelvetti ja kaikenmaailman koodit!

Tässä on nyt postaushommat olleet ihan retuperällä, ja siihen on syynä Gimp -ohjelma. Tuo on roikkunut koneellani jo kauan, mutta en ole osannut mokomaa käyttää. Nyt sitten päätin vähän perehtyä ja niinhän siinä kävi, että jäin ihan koukkuun! Piti tehdä banneri, ja tietenkään ensimmäinen ei ollut hyvä. Sitten piti tehdä toinen ja kolmas jne jne. Lopulta kun sain kelvollisen aikaiseksi, en saanut blogin muuta asua banneriin sopivaksi. Tästä tuli ihan kamala oravanpyörä!! Loppujen lopuksi löysin itseni lisäämästä bloggeriin kaikenmaailman koodeja ja hössötyksiä.... Liian myöhään tajusin laittaa blogin "näkymättömäksi", kun testailin erilaisia ulkoasuja. Eli jos olet käynyt tässä kuluneen viikon aikana katsomassa, on koko blogi saattanut näyttää vähän hassulta.

Huhhhuh... nyt saapi pysyä tällaisena ja sillä sipuli! ...no, ehkä jotain pieniä muutoksia sallitaan?


Laitetaanpa tähän perään kuvia bannereista.


Eka tekemäni banneri joskus aikaa sitten. Taisi hetken olla käytössä.


Tämä oli pitkäänkin käytössä. Yksinkertainen, mutta tykkäsin kovasti.



Tämäkin oli hetken käytössä. Eka banneri jossa koitin läpinäkyvää taustaa ja varjostuksia.




Tähänkin tykästyin. On vain jotenkin kesäinen ja tähän en löytänyt sopivaa ympäristöä.




PItihän sitä vaähän kukerruksiakin koittaa....





Tähän sitten päädyin. Talvisempaan ulkoasuun.

torstai 20. marraskuuta 2014

Missä kaikki tuntitädit luuraa?

Silloin tällöin etsin uusia blogeja luettavakseni. Yleensä ratsastusaiheisia, ylläriylläri!
Hienoja, taidokkaasti tehtyjä blogeja upeine bannereineen (minä en sitä gimppiä oikein ole sisäistänyt, olisiko kellään hyvää, lyhyttä ja ennenkaikkea YKSINKERTAISTA ohjetta?) asiantuntevine teksteineen on paljon tarjolla. Näitä voi vain ihailla. Useimmilla on pitkä kokemus hevosista ja ratsastetaan jo vähän "fiinimmällä" tasolla ja hypätään korkeita luokkia. Usein hevonen on oma tai ainakin vuokralla tai ylläpidossa.
Mutta missä on kaikki täti(ja setä)ratsastajat?? Tai oikeastaan ne tuntitädit, jotka tuuppailevat niillä ratsastuskoulun hevosilla mutta tietyllä tavalla tavoitteellisesti, eli pyrkivät kehittymään ja oppimaan uutta? Ja varsinkin ne aikuisena "startanneet", aloittelijat, hengenheimolaiset, sielunkumppanit, jotka painivat meidän aloittelijoiden ongelmien tasolla. Onnistuiko peräänanto ja mistä sen tietää ...ja mikä se edes on? Karkasiko hevonen alta tai osuttiinko edes esteelle?
Kaipaisinkin nyt vinkkejä näistä blogeista. Laitappa linkkiä kommenttikenttään, jos sellaisen tiedät, tai mainosta ihmeessä omaasi! Mainoksen saa tällätä kommentteihin, vaikka "kriteerit" ei täyttyisikään, Ei olla niin turhan tarkkoja. Ikäkään ei ole este.

Huomenna Melkkilään pitkästä aikaa. Katsotaan mitä saadaan aikaan. Tuleeko huutia vai kehuja. Heips.


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kolme tuntia, kolme hevosta

Blogihaasteen myötä, sivunkatselut ovat kasvaneet mukavasti. Uusia seuraajia ei ole vielä tullut, mutta Susanna (Susu ratsastaa) ja Riikka (elämää eri askellajeissa) seuraavat sentään raapustelujani uskollisesti, joten tiedän, että en kirjoita ihan ja pelkästään itselleni, vaikka blogi toimiikin samalla eräänlaisena harrastuspäiväkirjana. Riikka on myös osallistunut blogitallin haasteeseen, harrastusanalyysi.
Mukava olisi toki saada uusiakin seuraajia, joten rohkeasti vain liittymään jäseneksi ja kommentoida saapi myös, nimellä tai nimettömänä. Kiva olisi kuulla erityisesti muiden aikuisratsastajien (varsinkin aikuisena aloittaneiden) mielipiteitä ja kokemuksia, mutta kaikki ovat tervetulleita ihan ikään katsomatta.

Mutta nytpä asiaan...

Ensimmäinen tunti

Tällä viikolla ratsastukset jäivät jälleen kerran yhteen päivään, joten taas otettiin koko rahalla.. Kolme tuntia ja kolme hevosta. Tai, no, kolme ponia.
Ensimmäisellä tunnilla menin Ponitalla, joka on valitettavan pieni minulle (edelleen :D), mutta olen tykästynyt tähän poniin kovasti ja muilla hevosilla jo sen verran tunteja tiedossa, että valitsin tämän pirtsakan pakkauksen alleni. Ponitasta kerroinkin jo aikaisemmin täällä. Mentiin ihan perushuttua ja puomeja. Poni on kyllä mainio tapaus. Menohaluja riittää ja ihan omaksi huvikseni pyöräytin pari miniminikokoista ravivolttia, ihan vaan sen takia, koska se on niin kivaa, koska tämä poni todellakin pyörähtää vaikka paikallaan! Ja se laukka. Jostain syystä minulla on aina "mittarina" se laukka ja se on tällä tapauksella todella mukava ja eteenpäin pyrkivä. Mistä nyt saataisiin tuolle ponille massaa ja korkeutta lisää?? Vai pitääkö tässä itse laihtua luurangoksi, mutta miten jalkoja saisi lyhennettyä?? Hmm... Ponita ei ole koskaan varsonut. Tästä huomautinkin Satulle, että olisiko korkea aika ...ja ehkä sellainen hevoskokoinen ori tarvittaisiin hommaan?

Toinen tunti

Seuraava tunti olikin sitten esteitä. Onneksi tallilla on nyt TET-harjoittelijoita auttamassa. Minä vaan hyppään hevosen selästä toiseen. Tytöt laittoivat kuntoon, toivat maneesiin ja veivät edellisen ratsun pois. Kyllä tädin kelpaa, palvelu pelaa. Alla oli siis Sissi ja nyt taasen jännitti ihan kamalasti. Tehtävät olivat ehkä aavistuksen haastavia vielä makuuni, siis nyt kun alla oli Sissi mutta kummasti niistä vaan selvittiin. Kaipaisinkin nyt enemmin yksinkertaisia hyppyjä ja tekniikkaharjoittelua, enkä välittäisi hypätä varsinaisesti rataa. Ensiviikolla on sitten onneksi sitä tekniikka treeniä tarjolla. Ja uskokaa tai älkää, olisi ollut jopa Mortti vapaana mutta täti valkkasikin sille tunnille Sissin! Ihan vaan sen takia, että mennään yksinkertaisia ja pieniä esteitä, niin siinäpä oiva tilaisuus harjoitella ponilla. Ponilla on nimittäin valtava voima ja esteimu, tätiä vähän meno välillä heikottaa, mutta onhan maneesissa seinät. Ei kait se läpi niistä voi mennä, vai voiko??

Tällä kertaa radassa taisi olla jo sentään 70-80 cm korkuisia esteitä. Vaikka ei sillä sinänsä niin väliä. Siinä vaiheessa kun meinaan lentää sinne kaulalle, niin korkeus ei siihen juuri vaikuta. Ihan sama efekti 40 cm esteessä. Nyt olen keskittynyt siihen että paino todellakin  pysyy jalustimilla ja yritän saada pidettyä sen katseen esteen yli. Tosin minulle kerrottiin, että heti kun näyttää ettei se askel ihan sovi, niin jään tuijottamaan alas estettä. Apua, miten siitä pääsee irti!? Lisää treeniä...

Kädet pysyivät nyt myös jo paremmin alhaalla. Olen huomannut, että esim. voltilla taivuttaessa asentoni on ollut täysin väärä! Jotenkin oma kroppani on tönkkö ja menossa suoraan eteenpäin, vaikka hevoselta pyydän taipumista. Nyt olen hoksannut, että siihen auttaa, kun laittaa kädet kylkeen kiinni, ja näin ollen vedän sisempää hartiaa ensin jopa vähän liioitellusti taaksepäin ja samalla painoni siirtyy sinne missä sen pitäisikin olla, tai ainakin luulen niin. Taivutukset alkoivat sujumaan heti paremmin, kun ratsastaja ei selässä tavallaan "vänkää" vastaan. Toivottavasti se alkaisi joskus tulemaan ihan luonnostaan. Suunnan vaihdon jälkeen nimittäin, joudun oikein ajatuksella "muuttamaan" asentoani. Tämä on auttanut myös käden vakauteen.

Kolmas tunti

...ja ei kun uutta ponia alle! Vanha "luottoponini" Vaavi. Mentiin aika rauhallinen koulutunti, Vaavihan edelleen kasvattelee kuntoaan, pitkän sairasloman jälkeen. Alkutunnista poni oli melko laiska mutta ekan laukan jälkeen virtaskaa ja menohalua olisi riittänyt. Vaavilla oli kiva mennä taas ja jälleen nauratti laukkaaminen, kun se on niin kertakaikkisen hidasta etenemistä. Mukavaa tepsuttelua. Pyörivää ja ihan reipasta, maisema vaan ei vaihdu. Tästä tunnista en niin valtavan ihmeellisiä saanut irti, muuta kuin sen, että liian lyhyillä jalustimilla on turha yrittää istua rennossa harjoitusravissa. kunnon koulujalustimet vaan, tai ilman jalustimia, vaikka tuntuukin, että jalat roikkuu siellä jossain vatsan alla.

Tällä viikolla en enään ponitallille pääse ja tässä mietiskelen, että ottaisinko yhden irtotunnin pitkästä aikaa Melkkilästä, vai malttaisiko vain ensiviikkoon.

Eipä tässä sen kummempia, heip!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Blogihaaste: harrastusanalyysi



Löysinpä tuolta uudesta blogitallista viikon blogihaasteen: harrastusanalyysi. Riikka ehti jo minut haastamaankin hommaan blogissaan elämää eri askellajeissa.  Blogitallin haasteeseen pääset tästä.

No jokainenhan tietysti kirjoittaa hevosharrastuksestaan, se on selvä, Kuka sitä nyt taitoluistelusta alkaisi kynäilemään. Todellisuudessa tämän postauksen kirjoittamisesta ei tahtonut tulla yhtään mitään. Ensin teksti oli loputtoman tylsä, sitten homma karkasi käsistä. Eksyin aiheesta ja huomasin jaarittelevani ajatuksistani ja historiastani sitä sun tätä. Ehkä kirjoittelen niistä joskus omia postauksia. Mutta koitetaanpa nyt sitten kuitenkin ihan tämän haasteen puitteissa...

Mitä minä oikein teen?

Olen tätiratsastaja, joka ei omista omaa hevosta, siis sellainen tuntitäti. Tai ehkä monen tunnin täti... Ryhdyin ratsastamaan pari vuotta sitten, enkä juurikaan omaa heppatyttö historiaa, lapsena käytyä muutamaa alkeiskurssia ja vähäistä itsenäistä ratsastelua lukuunottamatta . Olen nyt siis 37-vuotias. Yritän päästä ratsastuksen saloihin vasta näin aikuisena ja kehitynkin pikkuhiljaa, vaikka polku on ollut toisinaan kivikkoinen ja välillä tuntuu että homma ei etene ja vanhana ei opi.
Talli jossa käyn, on estepainotteinen joten kumpaakin mennään, sekä koulua että esteitä. Lapsena käydyn alkeiskurssin myötä tiesin suurin piirtein perusasiat. Siis lähinnä miten hevosen saa liikkeelle, pysähtymään, miten kevennetään ja tunnistin askellajit. Mistään muusta minulla ei sitten ollut hajuakaan. Mikä ihmeen peräänanto? Voiko hevosta ohjata muullakin kuin ohjilla? Tässä oli siis lähtökohdat....
Jo heti ensimmäisen kokeilutunnin jälkeen homma vei mennessään. Jäin kertakaikkiaan koukkuun. En pystynyt pitämään itseäni pois tallilta ja turha kuvitella että yksi tunti kerran viikkossa olisi riittänyt! Eheeei... jos tallillani järjestettäisiin tunteja 5 kertaa viikossa, olisin luultavasti mukana kaikilla. Kuinka minusta tuli tätiratsastaja vol 1 ja vol 2 löytyy linkkien takaa.

Miksi minä ratsastan?

Sitä olenkin tässä parin vuoden aikana kysynyt itseltäni muutaman kerran. Miten ihmeessä tämä harrastus vei sohvaperunan mennessään?? Varsinkin silloin, kun tallilta on tultu kotiin, lähes parku kurkussa. Ollaan pudottu, tai vähintään lennetty kaulalle. Alla on ollut liian "pirtsakka" hevonen näin tätiratsastajan makuun, on menty pukkilaukkaa ja pelottanut niin vietävästi, tai sitten on muuten vaan on mennyt kaikki mönkään.
Toisaalta yhtä usein, vähintään, olen tullut kotiin hymyssä suin ja innosta puhkuen. Mieheni, herra Tee on saanut kuulla yksityiskohtaisia selostuksia mitenkä me hypättiin tai kuinka korkeaa mentiin ja että nyt hoksasin ulko-ohjan merkityksen ja on se Mortti vaan niiin lutunen ja ihana ja ja ja ja...... Herra Tee on ollut aina "toooosi innoissaan". Kostoksi aina alkaa kertomaan pilkeistään, uistimistaan, jigeistään ja ties mistä värikoukuista ja hilavitkuttimista, mitkä ei kiinnosta minua vähääkään, enkä niistä ymmärrä ja vaikka olen halkeamaisillaan innosta kertoa omia juttujani. Välillä olen saanut kuulla kuittailua: koiran kanssa lenkillä on tullut kuulemma vastaan poniratsukko. Kulki kuulemma hienosti muodossa, luultavasti sillä oli olympiakuolain ja ei, sillä ei ollut lännensatulaa... Selvästikin herra Tee on joutunut liikaa kuulemaan heppahömpötysjuttuja ;)
Mutta ymmärrän pointin, kiviäkin kiinnostaa....

Olen ollut vuosia melkoinen sohvaperuna, olen sitä vieläkin, kunhan vaan ehdin. Koitin lenkkeilyä, jumppaa, zumbaa, punttisalia, uintia. Eivät olleet minun juttu. Punttisalista tulee "huumetta", moni väittää. Kun aloitat salilla käymisen, et kohta enää pysty olemaan poissa. Siitä tulee riippuvaiseksi.
No, minä en tullut. Eka kerta oli ihan jees, toinenkin kerta, kolmannella menin vain, koska kortissa oli maksettuja kertoja jäljellä ja ratsastuspiireistä tuttu ystävä kävi kanssani, saatiinpahan höpötellä siinä samalla hevosista. Salihommat jäi viiteen kertaan. Niin tylsää, aina sitä samaa. Ei yllätyksiä eikä onnistumisen elämyksiä. Boooring. Koittakaapa ratsastusta.

Ratsastus tuo sisältöä elämääni. Asia jolle voi omistautua. Haasteita, onnistumisia, epäonnistumisia. Jokainen tunti on erilainen. Välillä ylitän itseni ja sen jälkeen fiilis on mahtava. Jatkuvasti oivallan ja opin uutta, välillä otan takapakkia, mutta koskaan ei ole tylsää. Työasiat jää taka-alalle, orastava flunssa unohtuu hetkeksi, kunto kasvaa, ryhti paranee. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.... En vain kykene pysymään poissa tallilta. Teen asioita joita en koskaan kuvitellut tekeväni!

Miten minä ratsastan?

Käyn siis Ponitallilla. Tarkoituksena olisi käydä kolme kertaa viikossa, mutta työ haittaa harrastuksia, varsinkin ne työajat. Tällä hetkellä minulla on vuokrauskausi menossa eli mahdollisuus ratsastaa ma-pe niin paljon kuin haluan. Hintaan sisältyy niin opetustunnit kuin itsenäiset ratsastelut. Vuokra ei ole sidottu tiettyyn hevoseen, vaan lähes kaikki tallin hevoset ja itselleni sopivat ponit ovat käytettävissäni. Homma on tallilla joustavaa ja hyvin vapaamuotoista. Tallilla ei pipo kiristä. Kaiken lisäksi asun ihan tallin lähellä joten homma helpottuu huomattavasti. Kesällä saan ihailla laiduntavia karvakorvakavereitani suoraan olkkarin ikkunasta!



Ponitalli on vahvasti estepainotteinen ja tallilla on loistavia esteponeja- ja hevosia, joilla myös kilpaillaan.
Muistan aikanaan, vuosia sitten, kun yövyimme eräällä leirintäalueella, jonka vieressä sattui olemaan estekisat. Katselin hommaa ihaillen ja mietin, että niin se hevosharrastus jäi sitten alkuunsa lapsena ja tuotakaan en koskaan päässyt kokeilemaan. Nyt se olisi myöhästä. Kuvittelin tosiaan, että aikuisena ei voisi opetella hyppäämään esteitä! Olin käynyt ponitallilla vasta joitain kertoja, kun opettajani Satu laittoi maahan puomin ja pyysi laukkaamaan puomin yli, samalla neuvoen kevyttä istuntaa ja myötäämistä. Tämän jälkeen hän nosti puomin juuri ja juuri irti maasta ja pyysi tulemaan uudestaan. Ai että minua jännitti. Korkeus oli varmaan 20 cm! Olin ihmeissäni. Voiko olemattomalla ratsastustaidolla jo opetella esteloikkaa ja vielä näin vanhana??! Kyllä näköjään voi.
"Esteurani" on ollut todella kivikkoinen ja homma on ollut toisinaan melkoista räpiköimistä. Välillä on podettu niin pahaa estekammoa, että 40 cm ylityksetkin on pelottaneet. Vasta nyt olen alkanut pääsemään vähän hommaan sisään ja oikeasti voin jo vähän keskittyä hyppytekniikan säätämiseen eikä homma ole pelkkää "selviytymistä". Kuka olisi uskonut pari vuotta sitten, että nyt olen jo ylittänyt muutaman kerran metrisen okserin!

Kuva: Jenni Julin

Kuva: Janina Julin




Lisään tähän haasteeseen vielä oman kysymyksen:

Mutta miten minä haluaisin ratsastaa?

Haluaisin olla se. joka hoitaa hevosen tilanteessa kuin tilanteessa. Ei arkaile karsinaan menemistä, vaikka polle odottaa siellä korvat luimussa kääntäen peräpäätä ovelle päin. Haluaisin olla se joka saa hevosen rauhoittumaan pelkällä omalla rauhallisella olemuksellaan. Totuus on kuitenkin valitettavasti ihan toinen: olen arkajalka. Jos takakavio heilahtaa muutaman kerran harjatessa, tai tiedän hevosen vain muuten olevan hankala, alan jännittämään, siis hoitaessa. Apuja joutuu pyytämään jatkuvasti.
Selässä haluaisin olla se joka rauhoittaa sen jännittyneen hevosen, Saa pinkeämmänkin ratsun rentoutumaan, istuu kauniisti, omaa hyvän tasapainon vaikka hevonen hötkyilisi, ratsastaa pehmeällä kädellä ja ei koskaan jää roikkumaan ohjiin. Haluaisin, mutta totuus on toinen. Jos hevonen höökää mahdottomalla vauhdilla esteradalla tai muuten vaan, jään roikkumaan ruokottomasti ohjiin.

Haluaisin oppia hyviä hevosmiestaitoja, rohkeutta, ratsastuksen saloista puhumattakaan. pikkuhiljaa edetään, mutta välillä tuntuu että junnataan paikallaan pahasti.

Toiveena olisi tulevaisuudessa päästä osallistumaan pieniin este- ja/tai koulukisoihin. Esimakua on saatu Ponitallin omista sisäisistä ja leikkimielisistä estekisoista jo pari kertaa. Ehkä vielä joskus...

Kuva: Jenni Julin



sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Oletteko löytäneet blogitallin?

Löysinpä tuolta Kaktun ja Futuran  blogista uuden Blogitallin, johon on siis kerätty parhaita hevosaiheisia blogeja. Osaa blogeista olinkin joskus käynyt lueskelemassa ja Kaktun ja Futuran blogia tulee seurattuakin. Käykääpä katsomassa täältä . Itse ajattelin kahlata nuo läpi jossain vaiheessa, kun ehdin.


Eilen minulla oli vapaa lauantai ja käytiin herra Teen kanssa samoilemassa metsässä. Herra Tee poimi sieniä ja minä otin valokuvia. Olen hankkinut uuden puhelimen jossa on nyt sitten se super kamera ja tosiaan, aika hyviä kuvia sillä saapi aikaiseksi. Testasin myös postauksen tekemistä pelkällä puhelimella. Onnistuu se linkkeineen kuvineen päivineen, mutta kieltämättä siihen tarvittiin muutama ärräpää, sovelluslataus ja rutkasti kärsivällisyyttä.

 
 







torstai 13. marraskuuta 2014

Tällä kertaa ei lennetty kaulalle

Kirjoittelin viimeviikon maanantain tehoratsastuksista pitkän postausluonnoksen, joka jäi sitten kesken ja julkaisematta. Postauksesta tuli kertakaikkiaan niin tylsä, että en sitä viitsinyt edes alkaa muokkaamaan. Tehtiin sitä ja tätä, laukka meni niin ja näin...Viimeviikosta on kerrottavaa lähinnä se, että ratsastelin maanantaina yhteensä 3.5 h joista tunnin aamupäivällä ja loput illalla. Mentiin sekä koulua, että esteitä ja kohokohta hommassa oli se, että loikkasin Mortilla metrisen okserin! Eikä muuten pelottanut sitten yhtään!


Tämä viikko on ollut koulupainotteinen, mutta eilen mentiin esteitä. Olin rohkaissut mieleni ja pyytänyt Sissiä. Ne jotka ovat blogiani seuranneet, tietävät miten ekalla yrittämällä Sissin kanssa kävi. Muistin virkistämiseksi, kyseiseen postaukseen pääseepi tästä
Mortin ratsastaja oli perunut tuntinsa ja ratsun vaihto houkutteli, mutta Satupa oli sitä mieltä, että jospa nyt vaan kiltisti kiipeäisin sinne Sissin selkään. Ei muutakuin härkää sarvista... Tunti oli selvästi räätälöity minulle. Ensin ympyrällä laukkaa yhden puomin yli. Välillä Sissi kaahotti puomin ohi sisäkautta, varsinkin vasemmassa laukassa. Mihin hävisi ratti?? Tälle ponille tuntuisi tuo oikea olevan luontevampi. Tämän jälkeen puomiharjoitukset jatkuivat kolmen sarjana, ja jokaiseen väliin tuli yksi laukka-askel. Mietin, että kunhan ensimmäiseen puomiin saan askeleen osumaan hyvin niin loppuhan sujuu sitten itsestään. Ja niinhän se meni!
Seuraavaksi kolmen sarja nostettiin esteiksi ja edelleen homma luisti. Kieltämättä tämä poni on melkoinen voimanpesä. Vähän totuttelemista on tuohon vauhtiin ja kovaan esteimuun. Näin vauhdikkaalla tapauksella en olenkaan hypännyt ja selvä se, onhan poni Nitan kisaponi, joka mm. nähtiin muutama viikko sitten HIHSsissä. Lopussa vielä hyppäsimme radan, johon sisältyi tämä sarja kaksi kertaa eri suunnista ja yksi yksittäinen este. Ekalla kerralla reitti unohtui, kun olin niin huojentunut alun onnistumisesta mutta toisella kerralla homma mentiin jo kertalaakista! Hyvä minä!

Meidän meno ei kaikenkaikkiaan ollut varmasti mitään kaunista  katseltavaa. Sissi on huono nimenomaan laukan nostovaiheessa ja joduin ennen varsinaisia hyppyjä ottamaan useamman laukkavoltin ennen kuin laukka tuntui hyvin pyörivältä, eikä nelitahtiselta yli-innokkalta kaahottamiselta. Tätä täytyypi enemmin harjoitella ihan koulutunneilla tai itsenäisesti. Poni oli myös mahdottoman täpinöissään ja olisi mieluiten lähtenyt höökäämään täyttä vauhtia ja itse jäin ruokottomasti roikkumaan ohjiin. Sissillä myös pää nousee todella ylös laukatessa (johtunee siitä täpinästä) ja ohjat jäivätkin yllättävän pitkiksi laukassa, ja tämä taas aiheutti sen että käteni nousivat johonkin korkeuksiin. Eli ratsastus oli oikeastaan melkoisen surkeaa mutta tavoite oli tällä tunnilla se, että olisin jokaisessa hypyssä samaan aikaa kuin hevonen, ja se tuli täytettyä! Kerran tuli se surullisen kuuluisa pikkuaskel, ennen estettä, (se jonka jälkeen yleensä lensin kaulalle) mutta tälläkertaa täti pysyi melko tukevasti satulassa. Taoin päähäni tiukasti jo alkutunnista, että pidän painon vahvasti jalustimilla ja pohkeen mahdollisimman edessä estettä lähestyttäessä, jotta "kippaamis" efektiä ei tulisi, jos askelia pitää sovitella.
Vielä kun saisi muutaman onnistuneen hyppytunnin niin sitten voisi alkaa keskittymään siihen kunnolliseen ratsastukseen ja tekniikkaan, varsinkin kun vauhtia pitää himmata, jotta homma ei jäisi ohjissa roikkumiseen.

Kerrotaanpa vielä, että menin tällä viikolla tunnin Vaavilla, yli puolen vuoden tauon jälkeen. Ponihan on ollut minulle se opetusmestari varsinkin esteillä. Jos olet seurannut blogiani, niin tiedät, että vohkaan lähes jokaisessa postauksessa siitä laukasta ja sen hankaluudesta, kaikilla hevosilla ja poneilla. Nyt täytyy sanoa, että enpä ihmettele. Vaavilla on ihan käsittämättömän pieni laukka, joka pyörii jotenkin mukavasti ja on erittäin miellyttävä istua. Tunnilla yritin saada laukkaan koko ajan lisää vauhtia, vaikka jatkuvasti tuli kommenttia että oikein hyvä pyörivä laukka siinä. Tuntui vaan, että maisema ei vaihdu. Jos tällaiseen laukkaan on tottunut niin satavarmasti " normaali" hevosen laukka tuntuu ihan järjettömän kovalta vauhdilta, saatikka sitten sellaisen, jolla on oikeasti vielä iso laukka! Tulipahan tähänkin asiaan edes jonkinlaista selitystä.

No, ensiviikolla sitten homma jäänee taas yhteen päivään, mutta luulen sen olevan sitäkin tehokkaampi!

Vaavi on aivan varma, että tädillä on jotakin herkkuja 


perjantai 31. lokakuuta 2014

Universumin kapein poni!

Tiistaina olin päättänyt, että ratsastan kuntoni mukaan. Tiedossa oli klo 18 sekä 19 tunti ja olin sopinut tulevani ainakin 19 tunnille ja vain ilmestyväni tallille, jos haluan myös klo 18 tunnille mukaan. Niinpä minulle ei oltu varattu hevosta ensimmäiselle tunnille. Tiedossa oli menoa ilman satulaa tunti ja montaa mahdollista ratsua ei ollut vapaana. Päätin poistua mukavuusalueeltani ja ottaa alleni Ponitan, (Perran Dancing Queen, sukupostiin pääsee tästä. Tämäkin poni on Vaavin jälkeläisiä).
Ponita on auttamatta minulle liian pieni ja vain kerran olen ponin selässä ollut vartin verran, siitäkin aikaa vuosi, ainakin. Nyt päätin kuitenkin testata ja vielä ilman satulaa.
Ponitahan on melkoinen ruusukehai kisoissa. Poni kääntyy ihan käsittämättömän pienessä tilassa ja kisaa jopa 110 luokkia. Pieni, hintelä, matala ja etenkin kapea! Pelkästään istuminen selässä tuotti aluksi vaikeuksia. Tuntui, että jos olisin oikein kunnolla venyttänyt jalkoja, olisin saanut ne ponin alla yhteen! Ravi olikin yllättävän miellyttävä. Poni on tosi reipas ja aavistuksen adhd. Hippapelissä testailin ponin tunnettuja kääntymisominaisuuksia. Toden totta, ravilla ponin sai pyörimään niin pienellä ympyrällä, että tuntui kuin poni olisi pyörinyt paikallaan! Laukkaa jännäsin vähän mutta tohdin muutaman askeleen sitäkin koittaa, ja laukkapa olikin miellyttävä. Mainio poni, tykästyin! Jätin hypyt kuitenkin väliin ja lähdin tunnilta vähän aikaisemmin, jotta ehtisin laittaa hevosen kuntoon seuraavalle tunnille.

Seuraava tunti olikin koulua ja olin päättänyt mennä tämän tunnin nuorella Sakkella. Odotukset oli korkealla. Tykästyin tähän varsaan maanantaina, ja hinkusin päästä testaamaan ponia ihan "kunnollisella" koulutunnilla. Heinäpääty jänskätti kovasti mutta rohkaisulla ja rauhoittavalla juttelulla Sakke suostui päätyyn menemään. Minulle tuli oikeasti olo, että poni luottaa ratsastajaansa ja minä olin sakkelle se turva. Mahtava fiilis.
Nyt en enään tarkkaan muista tunnin kulkua, mutta tietysti se laukka osuus tuotti harmaita hiuksia.... Nostimme pitkällä sivulla laukan ja puolessa välissä piti tehdä pieni voltti esteen ympäri ja voltin "ulkopuolella" oli muita esterakennelmia edessä, joten jos ei onnistunut, joutui kiertämään koko rykelmän. No eihän siitä mitään tullut. Sakkella on vielä on-off asento laukassa, ainakin silloin kun minä ratsastan. Mielistään mentäisiin vain kovaa tai sitten pudotetaan raville. Ihan paristi onnistuin, jotenkuten, kun sain laukan vähän lyhyemmäksi. Poni oisi kyllä kääntynyt, mutta minulta loppui uskallus. Jotenkin pelkäsin, että nuorella ponilla ei riitä tasapaino niin kovassa vauhdissa ja varmasti kaadutaan! Aina viimemetreillä lopetin kääntämisen ja lähdin kiertämään koko esterykelmää. Sadun mukaan tein tätä samaa sillojn kun aloitin ratsastuksen, tosin kokeneemmilla hevosilla. Sakken laukka on mielestäni vähän "hakkaava", mutta opettelulla (tarkoitan tässä itseäni) se varmaan alkaisi sujumaan...

Sakke on kyllä hellyyttävä tapaus. Karsinassa häärää ja hamuaa kokoajan. Ei mitenkään ilkeä vaan utelias. Suitsien laitto ja pois ottaminen vie aikansa, koska häärättävää on niin paljon ja kaikkea pitäisi vähän maistella, haistella ja hamuta. Tunnilla Sakke alkoi jopa hamuta kengänkärkeäni ja jalustinta. Karsinassa kiinnostaa kovasti harjat ja välineet. Karsinan ovi oli auki, kun riisuin varusteita ja poni ei ollut kiinni. Ovenpielessä oli harjaämpäri ja sitä piti tutkia oikein urakalla. Lopputulos oli se että poni oli käytävällä tutkimassa varusteita, ämpäri nurin. Eikä muuten suostunut tulemaan karsinaan millään muulla konstilla kuin että otin ämpärin käteeni ja sittenhän sakke seurasi kiltisti. Ja sama tapahtui toistamiseen. Sakke on niitä poneja mitä haluaisi vaan halata ja rapsuttaa loputtomiin!

Keskiviikkona menin "pienten" puolituntiselle Ponitalla, tällä kertaa satulan kanssa. Pakko oli vielä päästä koittamaan ja mukavaahan se oli. Laukka miellyttävä, mutta puolessa tunnissa ei niin paljoa ehditty. Jännästi tämä poni vääntää istuntani melko hyväksi, samoin Sakke. En tiedä mistä moinen johtuu.
Kuudelta alkoi varsinainen tuntini ja sen menin Ladylla. Kunnon kouluvääntöä. Istuntatunnin typpinen. Taivuttelua ja asettelua, kokoamisharjoituksia jne... Sain Ladylla aikaiseksi melkoisen lyhyen OIKEAN laukan, mikä tuntui mahtavalta! Laukassa istuminen ei tuntuntu ihan luontevalta, mutta laukan laatu oli loistava aikaisempiin verrattuna. Vasempaan istuminen tuntui erittäin luontavalta, mutta laukka oli huomattavasti pidempää, aika merkillinen juttu. Kiinnitin muuten viimemetreillä huomiota siihen, että en kierrä vartaloani luontevasti siihen suuntaan mihin pitäisi, vaan jään "vänkäämään" vastaan. Pitää oikeín ajatella, että mitenkä se kroppa nyt oikein on. Toinen havainto oli se, että taivuttaessa napsuttelen kokoajan sisäpohjetta (työskenneltiin siis isolla pääty-ympyrällä) ja homma pitäisi tehdä ulko-ohjalla ja ulko-pohkeella! Sisäpohje on vain se "tukipilari", jonka ympärille hevosen pitäisi taipua. Miten mä olen onnistunut opettelemaan täysin väärän tavan!? Ja siitäpä onkin nyt sitten mukava opetella pois...siitäkin.

Ensiviikolla tiedossa koulua ja esteitä. Mortilla tuskin pääsen loikkimaan, mutta yhdelle koulutunnille ainakin! Välissä kädään työporukalla piknikristeilyllä lauantaina, ja miten sattuikin, että samalla risteilyllä on myös vanha työporukkani. Flunssa on vielä melkoinen, muta ehkä se siellä risteilyllä unohtuu, hetkeksi ;)

Tässä vielä pari kuva kesältä. En ole varma onko ensimmäisessä kuvassa Ponita vai Cleo. Ovat täys sisaruksia ja ihan saman näköisiä. Toisessa kuvassa on Sakke.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Hysssst, ihan vaan vähän kävin ratsastamassa....

Olen potenut perjantaista lähtien kovaa flunssaa, juuri sopivasti kun oli kolmen päivän vapaa. Kotona oli eteisrempan jäljiltä kaikki paikat ihan hyrskyn myrskyn ja ajattelin että olisi aikaa keskittyä huuholliin....tai sitten maata sohvan pohjalla potemassa. Niinhän siinä kävi, että perjantai aamulla oli kamala räkätauti päällänsä ja voimat pois, ja viikoloppu meni plörinäksi. Sunnuntainakin olo oli vielä kehno ja ilmoitin töihin huilaavani vielä maanatain kotona.
Maanataina lentsu oli kuitenkin jo hiukan hellittänyt, lähinnä yskä oli nyt tullut kiusaksi, mutta voimat oli palaneet, ja päätin, että ratsastamaan on illalla päästävä, vaikka sitten pää kainalossa! No eihän se fiksua ole, tiedän sen, mutta en vaan saanut pidettyä itseäni kotona. Päätin mennä "vain" yhden tunnin, vaikka podinkin vähän huonoa omaatuntoa, että en ollut mennyt aamulla töihin ja silti sitä illalla reippaillaan hevosen kanssa....

Ohjelmassa oli ilman satulaa tunti. Jotenkin se ei nyt houkutellut ja päätin osallistua tunnille nuorella nelivuotiaalla Sakkella, tosin satulan kanssa. Sakken sukupostiin pääseepi tästä. Sakkellahan olin ratsastanut vain kerran aikaisemmin. Vanhaan postaukseen pääsee tästä.
Tykästyin Sakkeen kovasti, vaikka tuntuikin vähän pieneltä Mortin ja Moppen jälkeen. Sakke on mielletty poniksi, mutta ei ole mitattu ja pohdittiinkin tänään tallissa, että lieneekö hevoskokoa. Sakke on kamalan lyhyt, siis pituussuunnassa. Ja pullea, kasvattanut valtavan repun kesän aikana. Hinteläjalkainen mutta korkeutta lienee jopa yli ponirajan.
Sakke taipuu ja on herkkä avuille. Ravi on miellyttävää mutta säpsähteli kaikenlaisia pieniäkin kolauksia ja heinäpääty oli pelottava, mutta jotenkin tämä poni on niin herttainen. Aina hamuamassa ja nuuskimassa ja tutkimassa. Utelias kuin mikä. Takakavioihin en tohtinut mennä. Satu sanoi että vähän hankala niitten takakonttien kanssa ja koska aristelen muutenkin, niin päätin että eipä opeteta entisestään pahoille tavaoille, vaan jätetään suosiolla väliin. Etujalat nousi nätisti.

Tunnilla leikittiin hippaa ja pelattiin taas kaikenlaista. Itse olisin kieltämättä halunniut keskittyä enemmin perusratsastukseen ja olinkin tyytyväinen kun "putosin" pelistä pois ja sain ratsastella omiani. Noissa peleissä meidän liikkeellelähtö ei ollut kovin nopeaa mutta Sakke kääntyy erittäin pienessä tilassa. Tullut äitiinisä Cleoon ja varisinkin tätiinsä Ponitaan siinä suhteessa.
Tunnin kohokohta oli se, että koitin Sakkella hyppäämistä! Hyppäsin neljä kertaa yksittäisen esteen, ihan matalia ja sepä sujuikin aika luonnekkaasti.  Vähän tuo laukka (olipa yllätys...) on taas hakusessa, se on taas kovin toisenlainen kuin esim Mortilla, mutta eiköhän se siitä.
Toivoinkin Sakkea huomiselle koututunnille, että päästään "tositoimiin" ja ehdotin, että osallistuisn jollekkin pienten hyppytunnille joskus harjoittelemaan ihan vaan yksinkertisia hyppyjä. Tulisikohan Sakkesta minulle sopiva hyppyhevenonen? Aika näyttää.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Vanhan videon lisäys.

Lisätäänpä vielä yksi video, joka jäi alkusyksystä julkaisematta. Kyseessä oli siis estetunti Moppella. Tästä pääsee vanhaan postaukseen ja sinne lisättyyn videoon.

Koko viikko pelkkää loikkimista

Tästä postauksesta tulee nyt pitkä, koska tarvitsin herra Teen konetta, saadakseni ladattua videon.

Viime viikolla tosiaan kaikki tunnit olivat hyppytunteja. Maanantaina meillä oli tuuraava opettaja Ama. Ama oli opiskellessaan pitkän aikaa ponitallilla harjoittelijana ja piti aina erittäin tehokkaita tunteja. Koulutunnit oli tarkkoja ja erittäin hyviä ja estetunnit olivat usein haastavia, vähän liiankin haastavia tätiratsastajan taidoille. Sen takia jännitinkin tuntia, koska alleni en saanut Morttia, jonka kanssa tunnen pärjääväni vähän haastavammissakin tehtävissä. Onneksi Satu oli kuitenkin valinnut minulle Moppen Sissin sijasta, koska Sissiltä oli irronnut kenkä.
Tunti meni kuitenkin kohtalaisen hyvin. Moppella oli ihan kivasti, alkukankeuksien jälkeen, meno päällä. Pääsin elämäni ensimmäisen kerran hyppäämään trippeliä ja vesimattoa! Korkeutta en tiedä, mutta luultavasti n. 70 cm. Olenkin nyt tykästynyt Moppeen kakkosvaihtoehtona. Vaikka tyyli nyt on mitä on ja askeleiden passaaminen ei minulta oikeen tällä hevosella suju, (en tiedä sujuuko se oikeen keltään)  niin hyppy on kuitenkin aina pehmeä ja en meinaa joka kerta pudota, vaikka hyppy olisikin mitä sattuu. Eli  Moppen kanssa ei pelota vaikka mihinkään ihmesuorituksiin ei tällä hevosella pystykkään.

Tiistaina hyppäsinkin kaksi tuntia putkeen. Ensimmäinen tunti Mortilla ja toinen Moppella. Ekalla tunnilla meitä oli harvinaisen monta, 8 ratsukkoa. Hyvin ehdittiin silti saamaan kaikille hyppyjä, koska emme hypänneet rataa ja ponitallin maneesikin on melkoisen iso. Tunnilla oli monen tasoisia ja kokoisia ratsukoita, joten esteet oli pieniä. Tekniikka harjoituksia, askelten laskentaa, ravipuomeja, ja laukkapuomeja esteiden lisäksi. Tästä tunnista on lopoussa vähän viedeon pätkää.
Hypättii linjaa, kaksi pystyä ja väliin tuli luontevasti 8 laukka-askelta. Siitä sitten säädettiin. Tulin samaa väliä sekä yhdeksällä että seitsämällä askeleella. Oli kivaa päästä harjoittelemaan tätä kerrankin Mortilla. Jos alla olisi ollut Moppe, olisin ehkä saanut unohtaa säädöt. Onnistuttiin oikein hyvin, saatin se 7 askeltakin tulemaan vaikka mentiin ristilaukalla! Harmi, että video katkeaa juuri tuossa kohdassa.
Lopussa pääsin testaamaan pitkästä aikaa 90 korkeutta. En ole ihan varma, onko videon viimeinen hyppy, mutta pitäisi olla. Este näyttää siinä vain paljon matalammalta! Vääristääkö video noin paljon?
Huomasin muuten, että Mortillakin käteni ovat epävakaat tai ainakin jotenkin kummalliset. En oikein osaa nyt tiedostaa mikä niissä mättää. Tähän täytyy nyt tosiaan alkaa kiinnittää huomiota. Jotenkin nuo kyynärpäät viuhtoo, tai jotain. En osaa tarkkaan sanoa missä vika on. Sanokaa te??

Toinen tunti oli Moppella. Nyt meitä oli vähemmin ja hypättiin pientä rataa. Olin harmissani, että en päässyt juuri tätä tuntia menemään Mortilla. No, ei se ihan putkeen mennyt. Molemmilla kerroilla jouduin ottamaan voltteja väliin, kun maneesin toisessa päässä okserin jälkeen ohjattavuus katosi ja muutenkin meno oli...no, melko epämääräistä. Saatiin aikaiseksi myös muutama omituinen tasajalkahyppy. No, Moppe ei todellakaan ole "the estetykki" ja tätiratsastajan taidot ja keskittyminen ei ihan riitä, mutta mukavaa tunnilla silti oli. Hypättiin myös kaarella okseri- pystyä. Väliin tuli kait n. 5 laukka-askelta ja emme saaneet kaarretta millään sopivaksi. Pysty hypättiin aina liian juuresta ja kolmannenkaan yrityksen jälkeen ei onnistunut. Sitten aika loppuikin kesken.

Keskiviikon tunti olikim viikon huipennus. Pääsin taas hyppäämään Mortilla!!! Tunnilla meitä oli vain kolme ja minä kaikkein vähiten hypännyt, joten päästiin hyppäämään jo korkeampaa. Ilokseni mentii samoja harjoituksia, kuin tiistain tunnilla Moppella. Mortti oli tällä tunnilla vähän tahmeampi kuin ennen. Johtunee viikon useammasta estetunnista. Hyppäsimme radan kasikympin korkeudessa, ja homma sujui hyvin! Tosin minua on alkanut häiritsemään se, että tuon hevosen aina tosi juureen ja ja koska en tohdi lyödä pohjetta askelta ennen kunnolla kiinni,  Mortti myös hyppää juuresta. (Tämä näkyy myös tiistain videosta jossa hypätään pieniä) Matalilla tämä ei juurikaan haittaa, mutta korkeamilla pitäisi hyppy saada lähtemään aikaisemmin. Tätä aion kyllä jatkossa treenata tunneilla, joissa esteet on matalia.
Lopussa hyppäsimme taas sitä linjaa, johon se 8 askelta tuli väliin ja tällä linjalla esteiden korkeudet oli 90 ja lopussa toinen nostettiin metriin! Ihan mahtavaa oli taas päästä koittamaan metriä. Metrin olen ylittänyt vain yhdellä tunnilla joskus viime talvena. Kyllä oli fiilikset mahtavat! Metrillekkin hyppy tuli juureen. Väli olisi pitänyt mennä seitsemällä askeleella, mutta jännitin korkeutta sen verran että en tohtinut lyödä pohjetta taas kunnolla kiinni. Eli pohje kiinni ja hyppäämään, eikä vaan oottelua, että hyppää se sitten ko on pakko, kun este on edessä...

Sissi loikat jäi nyt loikkimatta, poni lähti näet Nitan kanssa HIHSsiin, viimeistä kertaa, koska ratsastajalla on viimeinen ponivuosi menossa ja Sissi on vielä ponikokoinen.
Sijoituksia ei tullut, koska molemmilla radoilla yksi pudotus. Toisessa luokassa viides, ensimmäinen "ei sijoittunut" mutta ajan puolesta olisi ollut toinen. Hyvä Nita!

tässäpä tätä videota. (Kuvannut Tiina I.)






tiistai 21. lokakuuta 2014

Viime viikon tehomaanantai

Työkiireiden ja vuorojen vuoksi en viimeviikolla ehtinyt ratsastamaan kuin maanantaina. Otinkin sitten vahingon samontein takaisin, ratsastamalla kolme tuntia putkeen! Ensin tunti maastossa Moppella ja toinen tunti esteitä perään, sekin moppella. Kuten olen aikaisemminkin maininnut, Moppen ravi on todella korkea, joten selkä oli valmis jo näiden tuntien jälkeen. Mutta pakko oli päästä vielä klo 19 koulutunnille mukaan, kun sellainen sattui olemaan, ja se olikin oikeen kunnon vääntöä, alla Lady, myös melko korkean ravin omaava puoliverinen. Voin kertoa, että täti oli aika loppu näiden tuntien jälkeen, mutta erittäin tyytyväinen!

Estetunnilta en odottanut ihmeitä. Tiesinhän entuudestaan että kaikki energia menee laukan ylläpitämiseen ja siinä ei juuri muuta ehdi miettiä. Mutta Moppe yllätti positiivisesti ja oli muutaman löysäilevän hypyn jälkeen jo mukavasti meno päällä. Laukasta löytyi vauhtia ja vaikka jonkin sortin raviaskel saattoi ennen estettä tullakkin, syystä että Moppe nyt passaa sen askeleen siihen esteelle omalla tyylillään, niin kaikenkaikkiaan tunti sujui mukavasti. Pitkästä aikaa hyppäsin kasikymppistä, vaikka moppe ei mikään estetaituri olekkaan, isoine friisin kavioineen, niin hypyt sujuivat. Mopen hyppy on pehmeä ja helppo. Lopputunnista saatoin jo oikeasti keskittyä vähän tekniikkaankin muutamalla hypyllä ja onnistuin jopa tuomaan esteelle niin, että hyppy tehtiin ilman "sovitusraviaskelia". Tunnista jäi hyvä fiilis!
Koulutunti oli taivuttelua, taivuttelua, taivuttelua. Ulos, sisään, lyhennystä ja sen sellaista. Lady pehmeni taas yllättävän nopeasti jo alkutunnista ja laukkakin onnistui vasempaan melko hyvin. Laukka oli kootumpaa kuin yleensä, ja ei tullut oloa että hevonen vaan juoksee pikänä alta. Oikea ei sujunut niin hyvin, mutta aina parempaan päin mennään. Painelin taas menemään osan tunnista ilman jalustimia, koska yritän nyt tosissani parantaa istuntaa, ja minusta tuntuu, että pientä parannusta on tapahtunut, ehkä. Koska ravityöskentelyn menen ilman jalustimia ja laukalle olen ottanut jalustimet taas alas, väitän että etenkin laukassa asento on parantunut.

Eteisremontti projekti on vienyt nyt töiden lisäksi kaiken ajan,ja blogipäivitykset ovat jääneet. Saatan tehdä tuosta projektista joskus oma postauksen.
Tämän viikon ratsastuksista tulossa postaus myös myöhemmin. Viikko on ollut pelkkää esteloikkaa ja pientä videonpätkääkin olen saanut. Katsotaan onnistuuko lataus tänne tällä kertaa. Mutta niistä sitten myöhemmin.

torstai 9. lokakuuta 2014

Koulua ja leikkejä

Tämän viikon ratsastuksista ei ole mitään suurta ja ihmeellistä kerrottavaa. Mikään tunti ei mennyt mitenkään erityisen hyvin, eikä huonosti. Sellaista tasaista kouluvääntöä.

Tiistaina oli yksi tunti ilman satulaa ja tähän minulle oli laitettu pallero. Pallero ei edelleenkään ole suosikkini, mutta ilman satulaa tällä vuoniksella on ihan kiva mennä. Laukan nostoissa ja laukalta raville siirtymisissä tasapaino meinaa pettää ja muutamaa tehtävää en onnistunut suorittamaan. Laukkasimme pitkää sivua ja sieltä piti kääntää kahden puomin välistä aika kapeaa väylää. Pallero tykkää laukata kovin, tai ei ollenkaan ja melko nelitahtinen, mutta vauhdikas laukka kun putoaa pomppuponiraville, on vuoniksen tuuhealle pystyharjalle käyttöä. Siitä saa otettua hyvin kiinni! Tunti oli kuitenkin hyvää tasapainoharjoitusta, ja koska mukana oli muutama nuorempikin ratsastaja, oli myös "leikkitehtäviä". Usein näillä tunneilla leikitään hippaa tai vaikka ns. tuolileikkiä. Tuoleja markkeeraa estetolpat ja tolppia on yksi vähemmin kuin ratsastajia. Kun taputus loppuu, pitää kiiruhtaa tolpan viereen, askellaji on tietysti vapaa. Yksi jää ilman tolppaa ja putoaa pelistä. Ei sen ratsastuksen tarvitse aina niin vakavaa puurtamista olla! Hevosetkin monesti innostuvat näistä "leikkitunneista". Ja tädilläkin on kieltämättä hauskaa, kun joutuu tekemään äkkikäännöksiä ja nopeita liikkeelle lähtöjä :)
Toinen tunti perään olikin sitten sitä peruspuurtamista. Alleni sain Ladyn, joka olikin mukavan vastaanottavaisella tuulella. Lady on iso ja pitkäkaulainen hevonen ja usein on tönkkö kuin mikä mutta tällä kertaa pehmeni melko nopeasti. Ihan ykskaks alkoi taipumaan todella helposti, ja olinkin ihmeissäni. Painelin melkein koko tunnin ilman jalustimia ja hyvin tuo sujui, varsinkin kun ravi tällä hevosella on melkoisen korkea. Laukassa pudotin jalustimet alas ja kyllä se vaan kerta kerralta alkaa sujumaan paremmin. Selkeästi saan paremman laukka-asennon, kun ratsastelen ensin ilman jalustimia. Ehkä se istunta tästä paranee pikkuhiljaa!
Keskiviikkona nimeni kohdalla luki Rikse/Lady ja Ladyn yli oli vedetty viiva. Eli Rikseä siis tarjolla. En hihkunut ilosta. En vaan pärjää tälle tammalle laukassa tai laukan jälkeen. Homma menee kilvanvedoksi ja nyt ei ollut siihen fiilistä. Ajattelin, että nytpä otan ne kanget testiin! Kangilla en siis ole eläessäni ratsastanut ja puhetta on ollut, että joskus koittaisin. Riksellä kuulemma menohalut vähenee jo siitä, että kanget on suussa. Harjatessa huomasin kuitenkin juuri satulan kohdalla patin, joten Rikse ja kanget jäi talliin ja alleni sain Sissin.

Laukkatehtävä tuotti taas harmaita hiuksia. Olin taas painellut ilman jalustimia alkutunnin ja sen jälkeen en saanut niitä sitten millään oikean mittaisiksi. Tarpeeksi kun säädin ja säädin, niin lopulta ne olivat aina liian lyhyet. Olen muuten fanaattinen jalustimien säätäjä. Veivaan niitä eestaas pitkin tuntia ja tuntuu, että ikinä ne eivät ole oikean mittaiset ja varsinkaan saman mittaiset! Laukassa piti tehdä isompi ympyrä, ja perään pienempi ympyrä. Sissillä laukka tuppaa nousemaan huonosti ja on helposti nelitahtista, koulutunneilla ja pikkuympyrällä putosi aina raville. Huomasinpa että ulkopohje unohtui kokonaan, ilmankos tuntui, että poni ei käänny eikä laukkaa. Sissistä on kehkeytymässä selkeästi minulle opetusmestari. Poni ei annakkaan kaikkea ihan ilmaiseksi, vaan pitää ratsastaa "oikein". Mortti ehkä katsoo aika pikälle sormien läpi ratsastajan puutteita, ja siihenpä sitten helposti tuudittautuu. Viimeinen yritys sissillä onnistuikin sitten melko hyvin.

Eli kyllä sitä kaikenlaista sitten jäi tälläkin viikolla tunneista käteen, vaikka ensin tuntui, että sitä tasasta menoa vaan....
Ensiviikolla jää vain maanantaina aikaa ratsasteluun, ellen sitten varaa tuntia jostain toiselta tallilta. Tiedossa olisi maastoa Moppella ja hyppyjä Sissillä. Jännittää nyt jo!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Koulutunti Mortilla, ja jälleen ulko-ohjan oivallus

Tänään olikin yllärinä minulle laitettu Mortti koulutunnille. Sepä olikin harvinaista herkkua! Yleensä ratsastelen Mortilla lähinnä itsekseni tai sitten estetunneilla. Tämä oikeastaan siksi, että "säästelen" vuoroani nimenomaan estetunneille.
Mitään suuria ihmeitä ei saatu aikaiseksi, ja suoraan sanottuna odotin vähän enemmin, mutta joitain pieniä ahaa elämyksiä kuitenkin!
Pyysin heti tunnin alussa Satua nipottamaan pikkuasioistakin. Puuttumaan erityisesti virheellisiin asentoihin. Sainkin usein kuulla, että jalkani nousee pohjetta antaessa. Totta tosiaan, helposti sorrun antamaan pohjetta kantapäällä, enkä sillä varsinaisella pohkeella. Harjoiteltiin paljon erilaisia siirtymisiä. Esimerkiksi käyntiä 6 askelta ja pysähdys. Tämähän sujuikin kohtalaisen hyvin. Sitten ravissa sama juttu. On muuten helkkarin lyhyt pätkä tuo kuusi askelta ravia, ja onpa vaikea saada hevonen suoraa raville paikaltaan! Paljon helpompi on nostaa laukka!
Tehtiin myös taivutuksia voltilla, sekä käynnissä että ravissa niin, että taivutus vaihdettiin välillä ulospäin. Oikeaan kierrokseen ulos taivuttaessa asentoni meni ihan kummalliseksi. En oikeastaan osaa edes sanoa miten, mutta homma korjaantui sillä, kun heivasin jalustimet kaulalle. Siinä kohtaa muuten hevonenkin reipastui kummasti! Olen näitä ulos taivutuksia tehnyt Mortin kanssa itsenäisesti ja välillä ne ovat sujuneet kuin tanssi. Mortti ei ollut vireimmillään tänään ja ratsastaja ei ollut huolellinen, kaikki tuli tehtyä vähän "sinnepäin".
Tehtiin vielä laukassa voltteja ja taivutettiin välillä sisälle ja hetkittäin taas asetettiin ulos. Tässäpä tulikin sitten taas se ahaa elämys! Oikeahan on aina minulle, sekä Mortille vaikeampi. Vasen sujuu paljon luonnollisemmin. Nyt kun oli tarkoitus välillä asettaa ulos, tajusin että olen taas lepsuillut sen ulko- ohjan kanssa. Oikea alkoi sujumaan heti paremmin kun ulko-ohja oli kireämpi. Eli nyt vasta tuli se oikeanlainen tuki. Varsinaista asetusta ulos en varmaan saanut oikeassa laukassa edes tulemaan. Olin niin ihmeissäni siitä ulko-ohjan tehosta, että taisin unohtaa koko asetuksen ulos. Vasemmassa se tuli kyllä aika kivasti.

Huomenna olisi sitten tiedossa ensin tunti ilman satulaa ja sitten perään vielä koulutunti. Hevosten osalta en esittänyt mitään muita toiveita, kunhan Riksellä ei tarvii ilman satulaa mennä.
Tällä viikolla ei sitten hypitäkkään, koska viikonloppuna on ollut esteleiri. Ensiviikolla sitten loikintaa ainakin yhdellä päivällä. Mortti oli sinne jo toivottu joten Sissi olisi taas tiedossa. Se voipi olla taas mielenkiintoista.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Esteharjoituksia Sissillä ja Mortilla

Tiistain vietin vapaapäivää ja pääsinkin tallille hyvissä ajoin. Nappasin kameran mukaan ja otin muutamia tarhakuvia siinä joutessani.

Ohjelmassa oli ensin sellainen aloittelevien ratsastajien  puolituntinen ja heti perään pienten este puolituntinen ja sitten varsinainen oma tuntini. Liityin mukaan myös noihin ekoihin tunteihin. Niissä on aina hyvä hioa istuntaa ja sen sellaista. Aina saa jotakin irti!
Päätin tuohon alkuun ottaa alleni Sissin, eli härkää sarvista, ja harjoittelemaan yksinkertaisia, pieniä hyppyjä. Kouluosuus oli antoisa. Huomasin, että mm ravivoltilla painoni siirtyy vähän eteen, ja varsinkin Sissillä sen vaikutus oli heti huomattavissa. Taivus heikkeni ja menosta tuli haparoivaa, sisäpohje ei tahtonut mennä läpi. Korjasin istuntaani enemmin pystyyn ja heti homma parani. Pitääpä kiinnittää huomiota jatkossa tuohon istuntaan erityisesti volteilla. Laukka pyöri tänään mukavammin kuin edellisellä kerralla. Ei tupsahtanut raville, mutta kyllä siinä on minulla vielä opeteltavaa. Jotenkin Sissillä en osaa käyttää ohjia luontevasti. Mortille toimii tuo ulko-ohjan tuki niin hyvin, että eron huomaa sekunnissa. Sissi on jotenkin vähän lyhyt "vetkulakaula" ja en ole päässyt hommaan vielä oikeen sisään, mutta eiköhän se siitä, jahka poni tulee paremmin tutuksi.

Esteillä sitten iski taas se rimakauhu. Esteet oli minikokoisia, mutta minulle oli aivan sama kuin ne olisi ollut metrisiä. Pari ekaa hyppyä ei taaskaan luonnistanut. Ei siinä nyt mihinkään kaulalle lennetty, mutta silti lähdin taas hyppyyn aivan liian aikaisin. Seuraavissa hypyissä Satu sitten sanoi että pidä istunnalla äläkä roiku ohjissa. Anna rento käsi ja rento laukka, ja kas, heti luonnisti premmin, oikeestaan aika hyvin. Eli jään siis roikkumaan ohjiin, kun sissillä on sitä imua esteelle enemmin, mihin olen tottunut. Hypättiin vielä sellasta kolmen esteen minirataa, ja jotenkin se sissin laukka meni huonommaksi. Poni ei oikeen innostunut olemattomista korkeuksista ja piti volttia tehdä välissä, että laukka olisi edes jotenkin pyörinyt.
Olin kyllä helpottunut. Sain monta kelvollista hyppyä aikaiseksi. Minun kelvollinen on siis se, että olin hevosen kanssa samaan aikaan ylittämässä estettä :D.

Tästäpä olikin sitten näppärää jatkaa estetuntia Mortilla. Mentiin taas pieniä, ja yksinkertisia juttuja, koska tunnilla oli mukana nuori Vertti. Tää olikin hyvä tunti. Sain keskittyä ihan vaan tekniikkaan, ja nyt ei tarvinnut jännätä ollenkaan. Huomioin, että hyppään aina tosi juuresta. Ja siinä se mulle sitte välähti. Mortti ja Vaavi on sellaisia hyppyautomaatteja, että minä jätän sen hevosen tavallaan yksin siinä esteellä. Matkustelen vaan kyydissä yli. Molemmat osaa passata niitä askeliaan aika mukavasti itekseen, joten homma jää hevosen harteille aika usein. Ryhdyin laittamaan pohkeet kunnolla kiinni, oikeen ajatuksella, siinä kohtaa kun oikeesti olisi jo joutanut hyppäämään, ja niinhän me saatiin muutama hyppy tulemaan vähän kauempaakin. Siis kyllähän minä olen sen tiennyt, että pohje kiinni kun hypätään, mutta luulen että se on aika usein jäänyt oikeesti tekemättä tai olen tehnyt sen aika huonosti. Hevonen on "osannut ilmankin". Sissillä tämä on tarpeellista, ettei tuu sitä pikkuaskelta siihen juureen, ainakin oletan näin. Se olisi varmaan toiminut Ladyllakin.

Siinä sitä taas nähtiin, miten paljon voi yksinkertaisista asioista saada irti. Ihan perustavaa laatua oleva vika, mikä ois pitäny korjata aikaa sitten. Ehkä niillä viimeaikaisilla onnistuneilla hyppytunneilla, jotka siis menin mortilla, olen tämän tehnytkin jotenkin automaattisesti, mutta muilla olen epävarmuuksissani jäänyt vaan kyytiin ja odottanut mitä tapahtuu, ja eihän siitä mitään hyvää seurannut. Nyt onkin jopa vähän hinku päästä koittamaan Sissillä uudestaan, kunhan homma pysyy matalana ja yksinkertaisena.

Tänään kävin vielä ratsastelemassa mortilla itsenäisesti. Pimeä tuli nopeasti vastaan, ja homma jäi lyhyeksi. Tuossa muodon hakemisessa on kyllä vielä tekemistä. Mortsa hakee eteen alas, mutta todella alas... venuttaa turvan melkeen maahan asti ja siinä vaiheessa en oikeen tiedä mitä pitäisi tehdä. Kyllä se on vaan jollekkin koulutunnille mentävä välillä mortillakin. Nyt on ollut vaan itsenäistä menoa tai estetuntia.Oikeat laukatkaan ei meillä taas sujuneet. Minä en vaan saa siellä selässä oikeeta asentoa ja kroppa ei kierry oikeelle sitten millään, enkä saa polveakaan oikeen irroitettua satulasta. Ehkä pitäs jumpata sitä puolta jotenkin. Sekä hevosen, että varsinkin ratsastajan.

Tässäpä niitä kuvia

Saattaisin maistaa kameraa...

Sakke on maailman uteliain. Kuvia oli mahdoton ottaa tarhan sisäpuolella, kun hää tunkee ihan liki. Olipa kerran ottanu mönkkäristä avaimetkin irti :D

Heeeeei, mä oon yksisarvin.... eiku yksikorvainen 


Lady

...kutkaa



Hihhih 


Rikse. On vissiin mutakylpenyt :D