maanantai 31. maaliskuuta 2014

Koulukisoissa ....katsomossa

Mortti on kyllä yksi mun "elämäni hevosista". Tämä heponen on aina ollut mulle yksi tärkeimmistä, ja hetkittäin myös yksi kompastuskivistä. Hevonen on sen mallinen, että istuu kuin nakutettu mun alle. ...ja se ravi, siellä istuisi vaikka tunnin putkeen, on se niin tasaista. Hypyt on mahtavat ja "helpot" aloittelevallekkin hyppääjälle. Ainut vaan että Mortsalla saattaa riittää vauhtia esteillä ja hetkittäin tuntuu, että minä en sitä handlaa. Mutta kesällä kentällä heponen on oikea unelma!

Tiistaina vihdoin pääsin Mortin selkään ponitallilla. Tunnista en niin kauheesti saanut irti, kun olin vain onnessani, kun sain mortilla ratsastaa. Vuokrausaikoinani Mortti oli niin suosittu, että harvoin pääsin sen selkään ja nyt talvella väsyin Mortsan säikkyilyyn. Itse jännityin niin kovin selässä, että hevonenkin alkoi arkailemaan, ja soppa olikin sitä myöten valmis. Jostain kumman syystä heponen pelkää maneesin toista päätyä, erityisesti talvisin. Välillä myös ovipäätyä ja vähän kaikkea siellä välilläkin... :D. Ratsastustaitoni on kuitenkin kehittynyt melkoisesti muutaman kuukauden sisällä (kiitos runsaiden koulutuntien) ja suurin odotuksin hyppäsin Mortsan selkään
Odotin mielenkiinnolla laukkoja. Mortti kun kuulee sanan laukka, tai kuulee muiden laukkaavan, hääkin tahtois, heti ja justiin, mieluiten ryntäystekniikalla. Aikaisemmin minä olen ollut vain "matkustaja". olen jännittänyt laukkoja Mortsalla aina ja varsinainen "työskentely" on jäänyt toisarvoiseksi. Enemmin se on ollut sellaista "selviytymistä".

Nyt olen päässyt treenamaan laukkoja enemmin ja vähän paremmin se jo sujuu. Oikea on vaan mulle vaikea. Ja hitto soikoon, me mentiin vain oikeaa laukkaa. Mortsa painoi sisäpohkeelle ja ei se oikein oppikirjamenoa ollut, MUTTA, laukka oli täysin mun hallinnassa ja pysyi lyhyenä, eikä mulle tullu sellanen olo et mortsa vie ja mie vikisen :D. Olkoonkin että ei taipunut ja meni oikomiseksi. Harmitti, että ei menty ollenkaa vasenta laukkaa, se ois ollut mulle vahvempi ja oisin paremmin päässyt jyvälle, miten olen kehittynyt. Mutta anyway, kivaa oli ja tiistaina mortsan selkään koulutunnille uudestaan! Odotan innolla!

Perjantaina menin Melkkilässä Hemmolla. Tuo sisäpohje ongelmana taas taivutuksessa. Vika on tekniikassa, selvä se. Jälleen kerran hoksasin, että teen taivutuksen väärin. Opettajan mukaan pidätteen ja pohkeen yhteistyö unohtuu... naulan kantaan! Jotenkin kummallisesti otan puolipidätteen, taivutan ohjalla, MYÖTÄÄN ja sitten vasta käytän sisäpohjetta! VÄÄRIN! Ei pitäisi myödätä ennen kun se sisäpohje tehoaa, ja se kait on se tärkein taivuttava apu? Sittehän se alkoi sujumaan jo paremmin. Nyt muistan sen ja illalla pääsen taas testailemaan, toivottavasti Hemmolla.

Eilen, sunnuntaina olin katsomassa koulukisoja Melkkilässä. Ja pakko myöntää, se mikä oli arvattavissakin, että harmitti, etten osallistunut. Kerrottakaoon että en ole koskaan kilpaillut (jos ei lasketa ponitallin herjoituskisoja tuntilaislle ja tätiratsastajoille ;) viime keväänä, estekisat siis) ja itseasiassa en ole edes nähnyt kuin yhdet koulukisat tätä ennen. Hemmolla ei ratstastettu kuin kerran, eli polle olisi ollut käytettävissä. Olisin siis mennyt tuon Helpon C.n. Sen olen mielessäni joskus opetellut ulkoa, mutta eläessäni en ole ratsastanut sitä läpi, edes harjoitusmielessä. Hoksasin muuten että koulukisoissa on pakko käyttää kannuksia. En ole koskaan ratsastanut kannuksilla, saatika omista sellaisia. Täytyy varmaan hankkia, jos mieli halajaa vaikka syksyllä sitten koittamaan :)

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pönttöset

Eilen kierreltiin herra Teen kanssa "tiluksia", eli Pirran pirtin pientä tonttia ja suunniteltiin kaikenlaisia pihahommia... jotka todennäköisesti jäävät toteuttamatta :). Soraa olis tarkoitus saada aikaiseksi ainakin tänä kesänä pihalle. Se vaatii vaan jonkin verran lapionheilutusta ja muuta pohja hommaa... Kuullostaa tylsältä. Mä haluaisin vaan levittää kivan siistin sepelikerroksen pihalle, näkemättä asian eteen sen enempää vaivaa.

Katseltiin linnunpönttöjä, jotka herra Tee teki minulle viimekesänä. Hänen omilla tiluksilla pönttöjä on luultavasti kymmenittäin. Vinkkasin, että jos vaikka lintiläänkin, (Lintilä on siis "kylä" missä Pirran Pirtti sijaitsee) muutama pönttö pönttönen. Niitähän oli sitten ilmestynyt kolme kappalettaja muistaakseni seuraavana päivänä, minä sitten vähän "tuunasin" niitä ;)


Vähän arvelutti, suostuuko herra Tee  maalausoperaation jälkeen pönttösiä enään ripustamaan puihin, mutta siellähän nuo puussa nykyään nököttävät :).

Eilen oli taas puhetta, josko muutama pönttö lisää. Ratastustunnin jälkeen kuistilla odottikin valmis pönttönen. :)

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Stoppeja

Tänään oli koulutunti Melkkilässä. Kaipasin jo Hemmon selkään, mutta toivomuksesta huolimatta oli laitettu Leevi. Leevi on luultavasti maailman kiltein, pieni suomenhevonen. Leevi oli ensimmäinen hevonen, jota ratsastin melkkilässä ja rakastuin siihen oitis. Leevi on entinen ravuri, ja se on vaikea uskoa. Nostaa laukat hienosti, on reipas ja herkkä, mutta... Toivottoman etupainoinen ja laukka on nelitahtista.. Askeleet on todella tasaiset.

Tunnin alussa käytiin keskustelua yleisellä tasolla. Eräs tuntilainen oli käynyt estekisoissa Leevillä vieraalla tallilla ja oli ratsastanut puhtaan radan. Opettaja kyseli oliko ollut kovinkin etupainoinen, ratsastaja oli kuulemma tehnyt paljon pysähdyksiä ja peruutuksia ennen hyppyjä. Siitäpä saatiinkin tunnille aihe! Harjoteltiin siirtymisiä, pysähdyksiä ja muutamia peruutuksia. Leevihän ei välttämättä suostu heti pyssäämään, saatika pysymään paikallaan. Harjotusten myötä alkoi kuuliaisuutta löytyä. Jonkin verran ristiriitaa oli tämän opettajan (ei vakio ope) ja vakkariopettajan ohjeissa, mutta täytynee soveltaa jatkossa molempien oppeja. Tällä kertaa neuvottiin että jos ei istunnalla ja normi avuilla heti pyssää, niin nopsa nykäisy ohjista ylöspäin, juuri ennen pysäystä, pysäyttää, herättää sekä  nostaa etupainoisuutta ja ottaa perää alle. Muistelisin että aikaisemmin ollaan puhuttu tasaisemmasta paineesta... Jotenkin sellanen nopsa nyppäsy tuntui vähän ilkeältä tehdä, mutta tosiaan, heponen oli jatkossa enempi kuulolla ja pyssäs paljon helpommin ja pienemmillä avuilla. Pikkuhiljaa myös malttoi seistä ja peruutukset tuli aika helposti. Ei mitään oppikirjaesimerkkejä mutta kuitenkin.

Laukasta harjoiteltiin käyntiin siirtymisiä ja Leevihän reagoi mukavasti jo istuntaan. Laukka jäi nelitahtiseksi vieläkin, enkä edes tiedä tiedä kuinka helposti laukan saan kunnolla pyörimään Leevillä... Osaava kuski varmasti onnistuu ehkä siinäkin.

Vasta parilla viimeisellä kierroksella sain aikaiseksi kunnon taivutukset! Sisäohja oli kokoajan noussut liian ylös ja näin ollen en saanut sisäpohjetta läpi. Ans olla kun hoksasin siirtää sisäkäden lähelle polvea niin avot! johan alettiin pysymään kunnolla ympyrällä. Harmi kun en hoksannut aikaisemmin. Sellasta oikeaa pään asentoa sieltä edestäkin alkoi sitten loppuraveilla tulemaan. Ei hää nyt kaula kaarelle taivu, sellanen lyhytkaulanen suomenheppa, mutta haki mukavasti siihen kuolaimelle, sen verran kun tuon tyyppinen hevonen nyt pystyy. Pointtihan ei kuitenkaan ole se, että painellaan kaula kaarella (vaikka kivan näköistähän se on...) vaan se, että alkoi kuulemma polkemaan ihan kunnolla takajaloillaan alle. Normistihan se on sellanen takajalkojen laahaaja.

Minun on nyt pakko tunnustaa että siellä selässä mä en niin ihmeetä poljentaa kyllä tuntenut. Jotenkin en näitä osaa tunnistaa, ainakaan ravissa... Hemmolla huomaan sen vain ja ainoastaan laukassa.

Ne koulukisat on sunnuntaina, ja vaikka päätin että en osallistu, niin pakkohan se oli käydä kurkkaamassa listaa, ketä on tulossa ja onkohan Hemmo vielä vapaana... Olihan se. Ei sillä, että olisin osallistumassa, mutta varoiksihan maksoin seuran jäsenmaksun, laskunkin pyysin PDF:nä, että saan maksettua heti. Niin siis enhän minä ole tosissani osallistumassa ;) ;) EN OO! ...ja sitten istun sunnuntaina katsomossa ja kadun päätöstäni. Mitenkä se ekoihin kisoihin osallistumisen kynnys on näin valtava. Itse en ole muuten eläessäni ratsastanut sellaista koulurataa ees läpi, koulukisojakin olen käynyt yhden ainoan kerran katsomassa :D.

Huomenna sitten ponitallille, koulutunnille, ja alle Mortti, jolla en ole kertaakaan ratsastanut tänä vuonna! Pistän Mortista, Leevistä ja Hemmosta jotain kuvausta jossain vaiheessa välilehdille.


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

rätei ja lumpui




Lauantaina odotti töissä pöydälläni uusi ratsastustakki, joka tilattiin Wahlstenilta. Takki istui kun nakutettu. Tarkoituksena oli ensin hankkia pinkki, mutta onneksi ei ollut sopivaa kokoa, nimittäin tämä musta oli paljon kivempi, kuin kuva antoi ymmärtää. Tähän asti olen käyttänyt lähinnä vanhoja fleece-takkeja ja sen nyt arvaa minkälaisen karvavuorauksen peitossa ne nyt ovat.



Tilattiin Wahlstenilta myös uusi turvaliivi. Halusin testata, josko tällainen muovipanssari olisi jotenkin mukavampi ja antaisi enemmin liikkumatilaa, kuin nykyinen Kalle-K palaliivini. Tämä liivi oli kertakaikkiaan koominen näky päälläni. Se suojasi... hmm... tissit! Nuo muoviläpyskät jäi lepäämään siis rintojen päälle. Haluaisin kuitenkin suojaa myös kylkiluiden päälle, joten palautukseen meni. Jatketaan siis vielä vanhalla palaturvaliivillä. Onko kellään suositella jotain hyvää ja mukavaa liiviä, joka ei haittaisi estehyppelöissä?


Nämä kengät hankin jo aikaisemmin. Kaipasin säädettävää tukea nilkalle ja normaalit jodhpurit jäivät löysäksi. Nämä ovat hyvät, mutta pohja on mun mielestä liian sileä. Talvella kun olen ratssatanut aika karkeapohjaisilla kengillä, nämä tuntuvatkin nyt "liukkailta" jalustimessa.


Housuina mulla on ollut "kierrätyspöksyjä". Tuttaviltani olen ostanut ja saanut housuja. Haaveilen mittojen mukaan tehdyistä, aidoilla mokkapaikoilla olevista housuista. Kerran sain vanhat ma-nut ja ne oli todella hyvät. Vyötärö vaan nousi melkeen kainaloihin asti :D. Harmikseni nahkapaikka oli vähän revennyt, ja koska en heti korjannut, menivät peruuttamattomasti hajalle...
Chapseina käytän tutultani ostamia keinonahkachapseja. Todella hyvät, mutta olivatkin täysin käyttämättömät, kun ne hankin.




keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ehkä sittenkin kuviokelluntaa...?

Tiedättekö, kun on sellainen ihminen jolla on kilpailuhenkeä, vaikka kilpailisi ihan itsensä kanssa... Aina pitäisi edistyä, saada niitä ahaa-elämyksiä, tuntea, että minä opin ja edistyn! Sellainen joka haluaa aina olla hyvä kaikessa, tai ainakin melkeen hyvä :). Sellaiselle ihmiselle on maailmanloppu, kun tajuaa olevansa tunnilla pahnanpohjimmainen, tuntee että kaikki muut osaa vaikka ja mitä, ja itsellä on perusasiatkin vaikeita. Turhautuu, kun tajuaa, että ei tää suju enkä osaa. Jossain välissä on luullut osaavansa, kun on onnistunut sillä yhdellä ja samalla hevosella, mutta sitten alla on vieraampi hevonen, ja huomaa olevansa ihan kädetön. Siinäkohtaa monesti mietin, miks hitossa valitsin näin vaikeen lajin!?!?! Vaihtaisko kuviokelluntaan? Mä oon ihan hyvä kellumaan ;)

No alotetaan nyt kuitenkin tiistain estetunnista ponitallilla. Se nyt ei ollut ihan katastrofi... Hypättiin rataa ja alla siis Vaavi. Mulla meni vähän hapuiluks vaikka poni käyttäytyi hyvin. Viimekerrallahan se halus pukitella ja ryntäillä ja mulla meni suurin osa tunnista itseni ja ponin rauhoitteluun. Vaavi on unelmaponi, taitava mutta talviaikaan saa sellaisia oikkuja. nyt oli ilmeisesti ollut liian pitkä hyppytauko, ja mä olen sellanen arkajalka... Nyt poni oli hyvä, ja ratsastaja... no, mentiin me ne radat läpi. Askel ei oikeen passannu missään ja mä en osannu säätää. Silti poni hyppäs kuuliaisesti, vaikka ei askel osunut. Vaavihan hyppää muutenkin tosi läheltä. Unohin kokonaan laittaa liivinkin ja oli jotenkin turvaton olo. En muuten ikinä hyppää ilman liiviä... Kiva kyllä kun ei oo sellasta jäykkää "toppia" ahdistamassa...
Lopussa ylitettiin pari kasikymppistä kuitenkin. Korkeus kun nousi, alko vaavista löytymään virtaa. Tuumas varmaan, että nyt pitää pinkoa, että saadaan toi täti tästä yli ;). Mulle kyllä maksimikorkeus ponilla. Hevosella se on helpompaa.

Keskiviikkona sitten koulua melkkilässä. Alle oli laitettu Kukkis, jota en juuri ole ratsastanut kuin muutaman kerran... Suomenhevonen, kait siitä ravuria on yritetty, laukka nousee mutta mieluusti menisi ensin juoksuravia. Muotoon menee osaavalla ratsastajalla aika kivasti, minulta ei näemmä onnistu. Oikeelle ei taivu näillä taidoilla, ei sitten millään. Vasemmalle kylläkin... Tunti meni jotenkuten, no ihan ok, kunnes meidän piti laukata uralla. Yleensä laukkaillaan ympyrällä. Oli tarkoitus tulla hyvin kulmiin jne jne... No Kukkikselle tuo oikea on vaikea, ja mulle kans. Olen siihen nyt havahtunut tässä viimeisen kuukauden aikana. Vasen sujuu multa hyvin mutta oikea tuottaa ongelmia, lähestulkoon hevosella kuin hevosella. Hemmon kanssa taidetaan pärjätä siinä jotenkin. Muut ne veteli hienosti siellä mutta tämä täti ei saanut pidettyä koko hevosta uralla, siitä ei kerta kaikkiaan tullut mitään! Loppujen lopuksi en päässyt ees muiden tahtiin ja jäin keskelle ihmettelemään. Hevonen olisi  halunnut mennä mutta maneesi ei tahtonut riittää meille :D. lopussa sitte koitettiin yksin, kun muut oli jo lopettaneet, ja ei se sujunut, ei millään. Kiukuspäissäni päätin, että en taatusti osallistu koulukisoihin kuun lopussa, johon salaa haaveilin meneväni, tosin Hemmolla.Taisin jo päättää osallistuvani seuraavalle alkeiskurssille, tai ainaskin jatkokurssille!

Viikon ratsastukset piti olla siinä. Kummallakaan tallilla ei pidetä tunteja torstaisin, ja muutenkin sinä päivänä olen käynyt punttisalilla, toistaiseksi ainakin... Tässä yritän vielä vähän painoa pudottaa. Vhh ruokavaliota noudattaen, tosin hetkittäin lipsuu :). Onhan tuo pudonnut, hitaasti tosin. Aikanaan pudotin ihan mukavasti painoa kyseisellä menetelmällä :).

Perjantaina oli vapaata töistä, ja ystäväni kanssa oli vähän ajatusta, josko maastoilua iltapäivällä hänen omilla hevosillaan. Keli oli jo aamusta kuitenkin kurja. Karmea tuuli, ja ilmoitin että jätetään suosiolla väliin. Mieliteko oli kuitenkin ratsastamaan, joten varasin tunnin melkkilästä klo 16. Tarjolla oli ainoastaan Kantri tai Maucca. Kirjottelen näistä hevosista kuvauksia myöhemmin, jahka opin tekemään nuo välilehdet ;). Varmistelin opettajalta, että onko minusta Maucalla menijäksi. Maucca on kukkiksen varsa, vasta alle 6 v. Open mukaan kuulemma pärjään. No, odotin aika reipasta menijää, mutta totuus oli toinen. Seuraavalla kerralla osaan ehkä ottaa erilaisen otteen.Jänskäsin kuitenkin taas laukkaa, mut sehän meni ihan lukisi, ei mitään ryntäystä. Maucca on niitä harvoja melkkilän hevosia joka pelkää joitain kulmia, kottikärryjä jne... Tähän olen omalla tavalla tottunut jo ponitallilla ja sellaiset pienet kyttäilyt ei mua hätkähdyttänyt. Eihän tollanen jööti voi kovin nopeaa liikettä ees tehdä, eihän??
Kyllä muuten voi... :D. Maneesin ovi kun avautui niin johan löyty ketteryyttä järkäleestä :D. Vedettiin kunnon takaviistovhötkyilyt ja tasapaino siinä tädillä vähän petti, mutta aika hyvin siinä selvittiin. Mistähän se johtuu, että pelkään oikeesti hötkyilyä ja kyttäilyä mutta jotenki noi suomenhevosten pelot otan aika lunkisti... ne on vaan niin aitoja ja rehellisiä.
Maucalla muuten sama juttu, vasen laukka ok mutta oikea tökki. Ratsastajassa vika, se on selvä. Pelottavassa kulmassa oikoi ja vastakulmassa luisui.Sain opelta lohdun, että Maucca vasta opettelee ja on nuori, joten kaikkea ei voi häneltä odottaa (eikä muuten ratsastajaltakaan... :) ).
 Hassu tilanne tuli siinä kun peruutettiin. Ope (joka omistaa Maucan) ei muistanut yhtään, osaako Maucca peruuttaa vielä. Osasi se. Nihkeesti, mutta kuitenkin. Saatiin se 4 askelta kasaan pari kertaa.

Maanantaina Melkkilään taas. Toiveena tietysti Hemmo :)
Tiistaina ponitallilla piiitkästä aikaa alle Mortti, yks mun lempihevosista. Kuvausta ja historiaa tulee sinne välilehdille, jahka ehdin ne tekemään (lue: opin ne tekemään)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Jäiset sormet ja tahmeeta menoa

Eilen oli koulutunti Melkkilässä, alla toivomuksen mukaan jälleen Hemmo. Hemmo on melkonen jötikkä suomenhevonen. Ei sieltä reippaimmasta päästä. Hemmonkin saa liikkumaan, jos muistaa alusta asti ratsastaa kunnolla. Mutta ei tälläkertaa... Lieneekö sunnuntain estekisoilta väsymystä vai mitä, mutta Hemppa oli aika tahmea ja jäykkä. Vasemmalle ei tahtonut taipua millään. Laukat meillä on pyörineet yleensä kuitenkin aika mukavasti, ja silloin on tuntunut että hevonen on kunnolla alla, toisin kuin ravissa, mutta tällä kertaa nekään ei oikein luistaneet.
Tehtiin väistöjä uralta keskelle, ja sentään tälläkin kerralla sain ahaa elämyksen. Olen pitänyt ulko-ohjaa aivan liian kireällä. Hevonen tuppaa taipumaan ulospäin ja väistö menee liian jyrkästi sivulle, kylki edellä. Vika selvisi, mutta sitten väistöt eivät enää sujuneet senkään vertaa, kun jäin vain miettimään ulko-ohjan kireyttä. No, ehkä ensikerralla sitten....
Mulla jäätys sormet alkutunnista ihan tunnottomiksi. Inhoan hanskoilla ratsastamista, mutta pakkohan ne tänään oli käteen laittaa. Olen keksinyt sormien sulatuskonstiksi sen, että kun mennään vapaata käyntiä, laitan sormet hetkeksi peffan alle. Näin lähtee veri kiertämään. Tälläkin kertaa se auttoi, mutta hetken aikaa sormiin sattui niin kovin, että olin jättää leikin kesken! Mutta kun kipu hellitti, saatoin heivata jo koko hanskat. Moni ihmettelee, eikö mulle tule hiertymiä ilman hanskoja. Ei tule. Mahdanko ratsastaa liian löysillä ohjilla tai liian kevyellä kädellä? Minusta kuolaintuntuma oli tänäänkin melko vahva, vaikka kerran taidettiin mainita liian pitkistä ohjista... Pitääpä laittaa korvan taakse.
Tallilta lähdettyäni muistin, että olin kokonaan unohtanut ottaa hemmolta suojat pois. Ei muutakuin puhelua tallille...
Tänään olisi hyppytunti ponitallilla. Oikeestaan jännitän sitä nyt jo. Viimeviikolla meillä ei Vaavin kanssa oikein sujunut. Saapa nähä miten tänään käy...

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Kuinka minusta tuli tätiratsastaja, osa 2.

Kuinka minusta tuli tätiratsastaja, osa 2.

Niinhän siinä sitten kävi, että aloin käymään tunneilla pari-kolme kertaa viikossa. Aluksi irtotunteina, sitten kymppikortilla ja lopulta "vuokraus" -systeemillä. Ponitallilla on mahdollisuus maksaa kiinteä vuokra, ja sitten saa ratsastaa arkipäivisin joko itsenäisesti tai opetustunneilla periaattessa niin paljon kun haluaa. Vuokraa ei ole myöskään sidottu tiettyyn hevoseen. Itse ratsastelin vähintään kolme kertaa viikossa, usein pari tuntia peräkkäin. Opetustunteja on kuitenkin talvisin melko vähän joten paljon tuli itsenäistä ratsastelua

Sitten muuttuivat työajat. Jouduin usein olemaan kuuteen töissä ja ponitallin tunnit alkoivat yleensä kuudelta. Koska kaipaan opetustunteja, enkä saa riittävästi irti itsenäisestä ratsastelusta, päädyn vaihtamaan kahden tallin taktiikkaan. Kylässämme on myös toinen ratsastustalli, Melkkilä, jossa järjestettiin tunteja myös klo 19. Nykyisellään mennään siis 2 x vko melkkilässä ja kerran viikossa ponitallilla.

Huomenna olisi sitten Melkkilässä koulutunti klo 19. Olen tykästynyt kyseisellä tallilla suomenhevoseen Hemmoon, joka on melkonen jäbikkä :D. Alkuun en tästä pollesta piitannut, mutta nyt hevosesta on tullut suosikkini. kovasti ollaan tehty kokoamisharjoituksia, jotka eivät taida olla oikein Hemmon alaa ;) ...ja tätiratsastajakin vasta opettelee. Ravissa ei oikeen tahdo kontti nousta, mutta laukassa jo tätiratsastajankin taidoilla huomaa, että perän saattaa saada mukavasti alle. Saapa nähdä mitä huominen tunti tuo tullessaan.

Tänään olikin Melkkilässä seuraestekisat. Siellä minä taas värjöttelin katsomossa, salaa haaveillen, että ehkä minäkin joskus. Kisaviettiä olisi mutta en ole tohtinut vielä mukaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Ehkä kuitenkin joskus ;)


Hemmo

lisäys 2014: Olen palannut Ponitallin vuokraajaksi sysyllä 2014. Melkkilässä käyn toisinaan irtotunneilla.
KUINKA MINUSTA TULI TÄTIRATSASTAJA? 

Joskus ala-aste ikäisenä kävin alkeiskurssin. Siihen maailman aikaan ei juuri ollut maneeseja, joten tunnit ratsastettiin talvellakin kentällä. Paljoa en muista noista tunneista. Se on jäänyt mieleen että jonossa mentiin ja ohjeita saatiin mutta ei ne opit oikein menneet perille. Yleensä ymmärsin mitä pitää tehdä, mutta ei oikein selvinnyt että miksi. Lapsena sitä ei oikein kehdannut kyselläkkään...

Heppailut jäivät, kunnes joskus kahdeksantoista korvilla kävin eräällä yksityistallilla vähän ratsastelemassa. Käyntiä ja ravia mentiin, askeltakaan en tainnut laukkaa ottaa, muutakuin maastossa. Sielläkin sitten sattui ja tapahtui, mutta siitä myöhemmin lisää.

 Kului taas vuosia ja ystäväni kanssa oli usein puhetta, että lähdetään koittamaan, mutta se jäi sitten jutun asteelle... Kunnes sitten muutin nykyiseen talooni, Pirran Pirttiin jonka lähistöllä sijaitsee leireihin erikoistunut ratsastuskoulu, ponitalli. Tallin hevoset ja ponit laidunsivat välillä taloani vastapäätä ja leiriläiset ratsastelivat usein taloni ohi maastolenkeillä. Aina ihailin varsinkin sitä mustaa friisiläistä, mikä näytti niin ylväältä. Haaveilin, että ehkä minäkin joskus vielä....

Koitti kesäloma ja taas olin ihaillut poneja ja hevosia, ja silloin päätin, että nyt tai ei koskaan! Soitin tallille ja kerroin, että haluaisin tulla koittamaan. Pohjustelin, että taluttaa mua ei tarvitse, mutta juuri muuta en sitten osaakkaan. Tunti järjestyikin sitten jo seuraavaksi päiväksi. En meinannut pysyä nahoissani!

Vaavi
Kyllä mua jännitti! Ratsuksi sain ponin. En ollut eläessäni ratsastanut ponilla. No, tämä oli suurikokoinen joten vastasi pientä hevosta. Ja heti ekalla tunnilla ratsastelin kaikki askellajit!  Ponin kutsumanimi oon Vaavi, virallinen nimi Dancing Devil. Myöhemmin on osoittautunut, että Vaavi osaa olla toisinaan melko "devil";). Tunnin jälkeen tunne oli mahtava ja siltä tieltä ei sitten ollutkaan paluuta.... Harrastus koukutti minut totaallisesti. 

Minä ja Vaavi talvella 2012

Foppe, alias Moppe kesällä 2012. Tätä kuvaa ottaessani,
vasta haaveilin ratsastuksesta

Seuraavalle tunnille piti päästä pian, ja parin päivän päästä kipusinkin mustan friisiläisen, Moppen selkään. Jalat oli romuna ensimmäisestä ratsastuskerrasta ja Moppen askel oli shokki koko kropalle. En ollut eläessäni ratsastanut hevosella, jolla on näin korkea raviaskel! Jos en olisi osannut keventää, niin tässä olisin taatusti oppinut. Sieltä kun "ponnahtaa" väkisinkin ylös :). Moppe ei ole niitä pirteimpiä tapauksia, ja laukannosto ei onnistunut ollenkaan. Siitä se sisu sitten alkoi kasvaa ja pian oli päästävä ratsaille uudestaan!