Mortti on kyllä yksi mun "elämäni hevosista". Tämä heponen on aina ollut mulle yksi tärkeimmistä, ja hetkittäin myös yksi kompastuskivistä. Hevonen on sen mallinen, että istuu kuin nakutettu mun alle. ...ja se ravi, siellä istuisi vaikka tunnin putkeen, on se niin tasaista. Hypyt on mahtavat ja "helpot" aloittelevallekkin hyppääjälle. Ainut vaan että Mortsalla saattaa riittää vauhtia esteillä ja hetkittäin tuntuu, että minä en sitä handlaa. Mutta kesällä kentällä heponen on oikea unelma!
Tiistaina vihdoin pääsin Mortin selkään ponitallilla. Tunnista en niin kauheesti saanut irti, kun olin vain onnessani, kun sain mortilla ratsastaa. Vuokrausaikoinani Mortti oli niin suosittu, että harvoin pääsin sen selkään ja nyt talvella väsyin Mortsan säikkyilyyn. Itse jännityin niin kovin selässä, että hevonenkin alkoi arkailemaan, ja soppa olikin sitä myöten valmis. Jostain kumman syystä heponen pelkää maneesin toista päätyä, erityisesti talvisin. Välillä myös ovipäätyä ja vähän kaikkea siellä välilläkin... :D. Ratsastustaitoni on kuitenkin kehittynyt melkoisesti muutaman kuukauden sisällä (kiitos runsaiden koulutuntien) ja suurin odotuksin hyppäsin Mortsan selkään
Odotin mielenkiinnolla laukkoja. Mortti kun kuulee sanan laukka, tai kuulee muiden laukkaavan, hääkin tahtois, heti ja justiin, mieluiten ryntäystekniikalla. Aikaisemmin minä olen ollut vain "matkustaja". olen jännittänyt laukkoja Mortsalla aina ja varsinainen "työskentely" on jäänyt toisarvoiseksi. Enemmin se on ollut sellaista "selviytymistä".
Nyt olen päässyt treenamaan laukkoja enemmin ja vähän paremmin se jo sujuu. Oikea on vaan mulle vaikea. Ja hitto soikoon, me mentiin vain oikeaa laukkaa. Mortsa painoi sisäpohkeelle ja ei se oikein oppikirjamenoa ollut, MUTTA, laukka oli täysin mun hallinnassa ja pysyi lyhyenä, eikä mulle tullu sellanen olo et mortsa vie ja mie vikisen :D. Olkoonkin että ei taipunut ja meni oikomiseksi. Harmitti, että ei menty ollenkaa vasenta laukkaa, se ois ollut mulle vahvempi ja oisin paremmin päässyt jyvälle, miten olen kehittynyt. Mutta anyway, kivaa oli ja tiistaina mortsan selkään koulutunnille uudestaan! Odotan innolla!
Perjantaina menin Melkkilässä Hemmolla. Tuo sisäpohje ongelmana taas taivutuksessa. Vika on tekniikassa, selvä se. Jälleen kerran hoksasin, että teen taivutuksen väärin. Opettajan mukaan pidätteen ja pohkeen yhteistyö unohtuu... naulan kantaan! Jotenkin kummallisesti otan puolipidätteen, taivutan ohjalla, MYÖTÄÄN ja sitten vasta käytän sisäpohjetta! VÄÄRIN! Ei pitäisi myödätä ennen kun se sisäpohje tehoaa, ja se kait on se tärkein taivuttava apu? Sittehän se alkoi sujumaan jo paremmin. Nyt muistan sen ja illalla pääsen taas testailemaan, toivottavasti Hemmolla.
Eilen, sunnuntaina olin katsomassa koulukisoja Melkkilässä. Ja pakko myöntää, se mikä oli arvattavissakin, että harmitti, etten osallistunut. Kerrottakaoon että en ole koskaan kilpaillut (jos ei lasketa ponitallin herjoituskisoja tuntilaislle ja tätiratsastajoille ;) viime keväänä, estekisat siis) ja itseasiassa en ole edes nähnyt kuin yhdet koulukisat tätä ennen. Hemmolla ei ratstastettu kuin kerran, eli polle olisi ollut käytettävissä. Olisin siis mennyt tuon Helpon C.n. Sen olen mielessäni joskus opetellut ulkoa, mutta eläessäni en ole ratsastanut sitä läpi, edes harjoitusmielessä. Hoksasin muuten että koulukisoissa on pakko käyttää kannuksia. En ole koskaan ratsastanut kannuksilla, saatika omista sellaisia. Täytyy varmaan hankkia, jos mieli halajaa vaikka syksyllä sitten koittamaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti