Halooo! Esteistunta!

Yleensä käyn ratsastelemassa ma, ti ja ke. Joskus myös pe. Eilen oli poikkeuksellinen päivä, ei ratsastusta ollenkaan... Jo aamusta olin kuitenkin kuin tulisilla hiilillä. Mietin kuumeisesti, mikähän tunti ponitallilla olikaan. Melkkilässä tiistain iltatunti on yleensä täynnä. Herra Teellekkin vihjaisin jo heti aamusta, että saatanpa sittenkin mennä tänään ratsastamaan. Ihan varmuuden varoiks. Vastauksena oli naurahdus ja päälle huokaus. Olin juuri illalla hehkuttanut, kuinka tulisin ajoissa kotiin ja en menisi ollenkaan tallille. Olikohan aavistellut muuttuvan mielen?? :D Sunnuntai-iltaisin herra Tee sanookin joskus, hyvää yötä, nähdään ens lauantaina ;)

Pakkohan se oli sitten viesti laittaa päivällä ponitallille.... Oli kuitenkin maastotunti, joten jätin väliin. Hyvä sinänsä, töissä menikin vähän pitkäksi ja en olisi loppujen lopuksi sinne ehtinytkään. Eli ratsastusvapaa tiistai sitten oikeasti toteutui!

Tänään olikin sitten piiiitkästä aikaa hyppytunti ponitallilla. Alla Vaavi. Mulla on ollut hypystä taukoa muutama viikko, joten en odottanut ihmeitä. Edellisellä hyppykerralla homma oli sellasta räpiköintiä.

Vaavi tuntui hurjan pieneltä ja kapealta allani Hemmon jälkeen. Hemppa on kuitenkin aika jööti. Tasapaino oli hakusessa jo heti alussa. Mentii puomin yli ensin ravissa ja tehtiin siihen voltti, sitten sama laukassa. Niinkuin olen aikaisemminkin maininnut, puomit ei oo mun juttu. En vain osaa yksinkertaisesti mennä niitä laukassa. Sukellan puomin yli, niinkuin hyppäisin estettä.
Sitten tehtiin sama esteenä, ei mikään mallikelponen suoritus sekään. Katse unohtui ja vaavi oli vähän hakoteilla ja muutenkin jarrutteli voltilla. Johtuu tietysti ratsastajasta, jonka tasapaino heitteli ja muutenkaan ei oikeen tiennyt mihin pitäisi mennä. Jotenkin taas tuntui että jalustimet ei oikeen pysyneet jalassa jne.... mutta sitten hoksasin. Minä olin kokoajan istunut normaalisti laukassa. Nousin esteistuntaan, ja avot! poni alkoi liikkua heti paremmin ja jalustimet pysyi jalassa. Miten mä en tätä oo ennen hoksannut. Päädyn kaarteessa muistin ottaa ponin kunnolla kiinni ja taivuttaa (yritin myös muistaa siirtää painoon sisäistuinlulle, enkä hangoitellut vastaan oikomista  niin että paino on ulkoluulla, mitä huomaan tekeväni varsinkin oikeassa laukassa) ja kas vain, eipä tuota kylki edellä oikomistakaan tullut :)

Sitten rataa hyppäämään. Taisi olla 7 estettä. Eka rata meni kieltämättä hyvin. Ei mitään oppikirja menoa, mutta enemmin kuitenkin, kuin mulle niin tyypillistä, "räpiköin radan jotenkin läpi". Korkeutta oli se sopiva 60. Tätä korkeutta en jännitä ja hyppy on suhteellisen helppo, pystyn keskittymään siihen ratsastamiseen enkä jännitä niin kovin ylityksiä. Ekalle lähestyminen tuli vähän Vaaville puun takaa, oltiin juuri hypätty viereistä estettä ja lähestyin vähän huonosti. Muuten meni ihan jees. Harmikseni jään miettimään laukkoja, mikä on vaavilla ihan turhaa. Jos ei tulla alas oikealla laukalla (mikä kyllä yleensä onnistuu) niin viimeistään kaarteessa vaavi vaihtaa laukan itse, ennen kun ehdin edes pyytää. Vaavi vaihtaa siis laukat laukassa, sujuvasti.

Toinen kiekka samaa. Nyt ei ollut ihan niin sujuvaa menoa. Unohdin sen esteistunnan hetkittäin. mutta olin ihan tyytyväinen. Katseen kanssa olisi treenaamista taas. Jossain vaiheessa, kun hyppäsin enemmin, se oli jo parempi, mutta nyt on tullut takapakkia taukoillessa. Jään helposti tuijottamaan estettä, enkä katso suoraan yli, ja myöhästyn aina katseen kääntämisestä seuraavaa estettä kohti.

Lopussa otinkin sitten ennätysloikat ponilla. Wooohoo, enpä ole ponilla ysikymppistä ennen loikannutkaan, ja hevosellakin se on mulle korkein. Nyt kun saisi sujumaan sen ratahyppelön kuuskymppisenä, niin sitten voisi pikkuhiljaa yrittää vähän korkeampaa ratana. 

Vajaan kolmen viikon päästä on ponitallilla harjoitusestekilpailut tuntilaisille. Ilmottauduin 60 luokaan Vaavilla. Tänä vuonna hypätään perusrata ja perään uusinta. Saas nähdä miten tädin käy ;)

Perjantaina koulutunnille Melkkilään. Tällä kertaa en laittanut hevostoivomusta.