keskiviikko 27. elokuuta 2014

Se pälpättävä tätiratsastaja

Tiedättekö sen tyypin, sen joka tunnilla pälpättää koko ajan? Se joka höpöttää joutavia, kyselee koko ajan, analysoi jokaista onnistumista ja varsinkin epäonnistumista, ihmettelee että miksi se nyt noin ja näin teki ja mitä teen väärin. Menikö se nyt edes sinne päin ja ja ja... Se on se, joka ei ole hetkeäkään hiljaa!

Tunnustan! Syyllinen! Minä se olen!
En kertakaikkiaan saa pidettyä suutani kiinni. Vastauksia pitää saada, ja niitä kysymyksiä todellakin esitetään! Opettajalle, kanssaratsastajille, itselle, hevoselle.... Toisinaan päätän, että nyt en pulise ja kysele ja ihmettele joka käänteessä, mutta se puheripuli ottaa minusta salakavalasti yliotteen!
Kysyvä ei tieltä eksy (mutta oliko se vaikeneminen kultaa?) ja tosiaan moni asia on selvinnyt sillä jatkuvalla utelulla. Siltikin tein taas pyhän päätöksen, että koitan pitää kielen kantani kurissa, taas!

Sitten itse asiaan.
Tänään oli taas ohjelmassa Lady loikkaa, toista kertaa tämä polle estetunnilla allani. Jännitti ihan hirmusti. Satavarmana tulisin alas, tahtomattani. Hypättiin taas pienen pieniä. Tunnilla oli yksi nuorista varsoista, yksi ratsastaja joka ei ollut hypännyt sitten huhtikuun, pari muuta ja minä, joka vasta opettelee Ladyloikkaa, jos ei henkensä uhalla niin ainakin varmana, että luita tässä menee. Eipä menny, tälläkään kerralla. Lopussa mentiin vielä yksittäinen este joka oli vähän korkeampi, ja kyllä tuli Ladyn ponnu esille. Ahterissa tuntui todellakin voima joka ponnistaa. Kuvaaja oli tässä vaiheessa jo kyllästynyt koko hommaan ja poistunut paikalta :)

Satu oli laittanut enempi sellaisen teknisen harjoittelun radan, ja ajattelinkin, että jos kolme ekaa selvitän, niin hyvin menee. (Ei niitä kyllä muutenkaan ollut kuin viisi) Millään en saa taittumaan kaikkia esteitä, varsinkin kun osassa väleistä oli kaksi laukka- askelta ja Ladylla kun en saa sitä ahteria väleissä penkkiin, en sitten millään, vaan perse pystyssä mennään! Matalilla Lady passaa askeleen helposti sillä, että pudottaa raville ja se onkin sitten se mun kompastuskivi. Ystäväni tytär otti videota ja kaikesta huolimatta, vaikka olin tyytyväinen jo siihen, että pääsin lotrat läpi, en tyylillä, enkä taidolla vaan ehkä hevosen taidolla ja kokemuksella, sekä tuurilla... kauhistuin: mitä tekevät kädet!? Sen lisäksi että etukyyrypersepystyssä mennään, kädet nousee ja viuhtoo kun länkkärillä konsanaan. Apua ja yök. Tälle on nyt tehtävä jotain! Auttaisikohan jesari??

Taas tuli tunne, että videota en kehtaa laittaa, mutta laitanpa kuitenkin, kaikesta huolimatta. Huomioikaa, että tässä tavoitteena on pysyä selässä ja jotenkin ohjata hevosta, ettei vallan ohi mentäisi. Tavoitteet tuli täytettyä, omintakeisella tyylillä tosin :D. Ladyn hyppy ja laukka on niin kovin erilainen, kuin näillä millä olen tottunut hyppäämään ja niilläkään se meno ei ole kovin mairittelevan näköistä, ratsastajan osalta.
 Mutta ehkä minä opin. Pakko se on oppia. En luovuta!  Vuosi tai puolitoista sitten en olisi näitä mennyt edes luottoponilla. Ei olisi kääntynyt, vaikka taitava ratsastaja taittaisi sen ponin vaikka solmuun, täydessä vauhdissa. Korkeus on minimaalinen, mutta jos homma liukuu vähänkin ulos, lopussa tulee vaikeuksia.
Kivaa oli ja ensviikolla ei kait juuri muuta tehdäkkään kun hypätään! Jee!


ps. En nyt sitten saanutkaan videoita näpsästi blogiin. Perehdyn aiheeseen paremmalla ajalla, eli lisään ne myöhemmin.

Tässä tää video. Kuten huomaatte, varsinkaan puomit ei todellakaan ole mun juttu!! :D :D

(kuvaaja: Janina Julin)






tiistai 26. elokuuta 2014

Moppe the joustinpatja

Eilen, maanantaina menin tunnille ajoissa. Olin ensin puolituntia "pienten" tunnilla ja oman varsinaisen koulutunnin perään. Koko päivän olin salaa toivonut, että illalla jaksaisi sataa, ja maastotunti vaihtuisi esteisiin. Maastoon ei menty, ja tunti vaihtuikin kouluun.
Olin tosiaan toivonut Moppea, sitä friisiläistä maastoon ja se oli sitten minulla koulutunneilla. Niinkuin olen aiemmissa postauksissa kertonut, Mopen raviaskel on JÄRKYTTÄVÄN korkea. Tämän hevosen selkään laitetaan, jotta ratsastaja oppii keventämään. Askel on niin pomppuinen, että se heittää ratsastajan väkisin ylös kuin joustinpatjalta. Muutoin Moppe on kiva, vaikkakin vähän omituinen :D. Selässä tuntuu hassulta olla. Mopella on notko selkä ja kaiken lisäksi selkä on todella leveä. Tuntuu että istut kuopassa ja jalkojen saaminen hevosen ympäri on hankalaa. Moppe kulkee myös hassusti pää pystyssä joten ratsastajan silmien edessä on pelkkää kaulaa ja korvaa. Lisäksi mopen ominaisin askel on ravi joka on myös kaikenkaikkiaan omituista. Korkea iso askel ja pää heiluu sivulta toiselle. Laukalle lähdetään usein laiskasti ja se on vaikea pitää yllä. Talvella saattaa olla reippaampi ja kesälläkin kyllä innostuu ja sen tunnistaa hassusta vinkaisusta, minkä päästää laukalle lähdettäessä. Ja silloin kun menovaihde on päällä, tuntuu toisinaan siltä, että laukannostossa tulisi pieni pukki.

Kaikenkaikkiaan Moppen askellajit ovat, hmm... hyvin omantakeisia :D
Puolituntinen ratsastus ennen varsinaista tuntia olikin oiva lämmittely isolle hevoselle. Niin oiva, että ratsastaja oli tässä kohtaa jo litimärkä... Sitten alkoi vasta varsinainen oma tuntini ja kieltämättä nieleskelin siinä kohtaa, kun ilmoitettiin, että tällä tunnilla mennään kaikki ravit harjoitusravia!

No, ei kun yrittämään... Ja avot!! Kun oikein yritin, ja pidin ravin lyhyenä, istuminen onnistui. Ravi muuttui kokoajan pehmeämmäksi ja hetkittäin istuminen ei edes tuottanut vaikeuksia!! Herranen aika, miksi en ole vain sinnikkäästi yrittänyt aikaisemmin, Moppellakin?
Meillähän on tässä Susannan  ja Riikan  kanssa projekti meneillään, "ei roikuta sisäohjassa". Koitin keskittyä tähän, varsinkin pienten tunnilla. Kas vain, Moppe alkoikin myötäämään edestä jo alkuvaiheessa. Toisella tunnilla kyselin perän tilannetta, se oli kuulemma paranemaan päin laukkojen jälkeen, paremmin siis alla. Se on jännä kun en osaa tätä tunnistaa itse selästä käsin. Hemmolla tunen sen laukassa, mutta en ravissa. Pyysinkin tätä teemaksi seuraavalle koulutunnille.

Tänään tiistaina oli taas koulutunti ja sitä ennen ratsastelin puolisen tuntia taas "pienten" joukossa. Alla olikin Lady, jolle laitin Pärren koulusatulan. Ponitallilla satulat ovat pääasiassa yleissatuloista, mutta Ladylla on estesatula ja Pärrellä käytetään koulusatulaa. Kyseinen satula sopii onneksi usealle muullekin hevoselle ja ponille, joten olen ajatellut käyttää sitä aina tilaisuuden tullen koulutunneilla. Väitän että tämä satula väänsi istuntaani paremmaksi ja jalustimetkin pysyivät paremmin jaloissa.

Lady on sitten toinen korkearavinen hevonen Ponitallilla. Ei ihan pärjää Moppelle kuitenkaan. Ravissa ihan mahtavat säätövarat, laukassa ei niinkään. Sama harjoitusraviteema jatkui, kun eilenkin. Kyllä nyt tätiratsastajan ahteria ja selkää koetellaan...."Ei roikuta sisäohjassa" -projekti jäi kyllä tällä tunnilla vähän toisarvoiseksi. Keskittyminen meni istuntaan ja ravin kokoamiseen sekä lisäämiseen. Ratsastettiin mm. puomisarjoja, toinen pitkillä raviväleillä ja toinen lyhyillä, ja Ladyn mittakaavassa todella lyhyillä. Ihan hyvin ne menivät, puomikammoni ei onneksi koske juurikaan ravipuomeja, laukkapuomit on enempi se kompastuskivi.

Ei mitään suuria saavutuksia tänään, mutta ei pattymyksiäkään. Huomenna hyppyä... Luulen että Lady-linja jatkuu.

perjantai 22. elokuuta 2014

itsenäisiä ratsasteluja

Tiistain ajelin kiiruulla töistä kotiin. Tarkoitus oli nopsasti käyttää Remua pissalla ja lähteä ponitallille. Kotiin päästyäni oven edessä odotti yllätys. Ponitallin Pamela, iso karvaturri, pyreneitten paimenkoira, odotti kuistilla. Jaaha, Pamelalla on siis taas juoksu. Remuhan on leikkaamaton uros ja siinä käytiin lemmenkeskusteluja oven läpi. Otin remun kuitenkin hihnalla ulos, mutta eipä siitä pissalenkistä mitään tullut, kun molemmilla oli ihan muut asiat mielessä... Nakkasin pyyhkeen auton takapenkille ja sulloin Pamin autoon. Kerrottakoon, että ajan pienellä Nissanilla ja Pami on vasikan kokoinen, joten auto oli todellakin täynnä koiraa. Remun kanssa siis uudestaan lenkille ja Pami vinkui autossa. Rempula oli ihmeissään, ääni kuului mutta koiraa ei näy. Reppana ei tajunnut, että tyttöystävä kökötti autossa. Lemmenkipeä karvaturri palautui siis autokyydillä kotiin ja joutui hihnan päähän.




Ponitallilla on harjoittelija, joka tarjoutui kaverikseni maneesiin ratsastamaan. Vaihtoehtoina oli Mortti ja Lady, valitsin Mortin. Mortsa oli mukavasti lämmitelty jo estetunnilla ja oli reipas. Ratsastelin samoja asioita kun teimme Melkkilän koulutunnilla. Mortti väisti kuuliaasti sisäpohjetta. Harjoittelin myös keskihalkaisijalla oikean laukan nostoa. Morttihan tarjoaa tässä aina vasenta, koska se oikea on hänelle hankalampi. Kerran saatiin kuitenkin se oikeakin tulemaan! Muistin Satun neuvon, asetus oikeaan, mutta nostohetkellä oikea ohja löysä, ja tulihan se sieltä lopulta!
Lisäksi laukattiin ympyrällä molempiin suuntiin. Ihmettelin hetkittäin, miksi Mortti otti etujaloillaan ison harppauksen. Näitä tuli ympyrällä aina pari. Pyysin ratsastuskaveriani katsomaan, näyttääkö siltä että ontuisi. No eihän se tietenkään ontunut, vaan alkoi ottamaan perää alle. Etupää siis keveni ja takapää alkoi tekemään enemmin töitä, joten hetkittäin tuli edestä sellainen harppaus. Vähän taas nauratti, kun en asiaa heti hoksannut.

Keskiviikkona menin taas tallille töiden jälkeen. Satu oli unohtanut, että olen tulossa ja hevoset oli purettu jo varusteistaan tunnin jälkeen. Pallerolla, vuonohevosella oli vielä suitset päässä ja päätinpä ottaa Palleron alleni. Tämä vuonohevonen on maailman kiltein ja sympaattisin lasten ratsu. Minulle auttamattomasti liian pieni, mutta vahva ja vankkarakenteinen, joten jaksaa kokoiseni kyllä kantaa. Tällä ponilla en ole paljoa ratsastellut, kuin joskus alkuaikoina ja hypännyt muutamia kertoja, kun ei ole ollut oikeen muita tarjolla tai hyppykammo on vaivannut, sillä Pallero on aina kiltti eikä saa minkään sortin hepuleita.
Totesin, että kyllä se pulleropallorokin on pehmeä edestä ja kuuliainen, kun vaan jaksaa pyytää. Taipuu ja kunnioittaa sisäpohjetta. Peruutus oli niin ja näin. Pallero tarjosi kaikenlaisia käännöksiä ja mutkia, mutta suoraan peruuttaminen tuntui olevan kiven alla. Saatiin me muutama peruutus sentään joten kuten onnistumaan.
Sitten se iänikuinen laukka... Muistin, että en pidä palleron laukasta yhtään. Tällä ponilla laukka on joko auttamattoman nelitahtinen ja sitten kun sain sen joten kuten pyörimään, vauhti oli mahdoton ja ohjattavuus vähän niin ja näin... Kylki edellä ja kovaa :D. No, pallero ei ole ratsu minulle mutta kivahan sitäkin oli välillä koittaa. Ilman satulaa tunneilla tulee tällä joskus ratsasteltua. Nimensä mukaisesti pallero on pyöreä ja pehmeä, mukvahan siellä on istua kyydissä.

Ainiin, ja Pallero on melkoinen estekonkari vuonohevoseksi. Voittanut joskus vuonohevosten sm- esteillä kultaa. Muistan myös kerran Melkkilän kisoissa, olisiko ollut 80 luokka. Luokassa oli isoja siroja hevosia ja poneja, sitten tämä ranskanleipää muistuttava möhömaha. Voittohan siitä pallerolle tuli. Palkintojen jaossa nauratti. Tuli vähän sellainen fiilis, että kuka ei kuulu joukkoon :D.

Tänään mulla on vapaapäivä. Koitan tehdä vähän kotihommia ja jätän ratsastelut väliin. Maanantaina olisi maastoilua ponitallilla. Salaa toivon, että keli olisi huono ja maasto vaihtuisi estetuntiin ;)

Tässä vielä muutama kuva. Estekuva taitaa olla vuoden takainen ja tuo tarhakuva keväältä, kun karva on vielä noin pörröinen.


Muistan, että pallero oli tällä tunnilla ihan fiiliksissä. Mua harmitti, kun "jouduin" hyppäämään Pallerolla, mutta hänellä oli vauhti päällä ja tunti menikin sitten mukavasti. (kuva: Jenni Julin)


maanantai 18. elokuuta 2014

fb päivityksia parin vuoden takaa :)

Kirjotanpa tähän heti perään pienen postauksen, merkillä "muistelot". Eli olen nyt ratsastanut aika tarkkaan kaksi vuotta. (Tuolta blogin ekoista postauksista voipi lukea tarkemmin historiaa, mutta olen siis perusalkeet opetellut kuitenkin jo lapsena ja ratsastellut vähän itsenäisesti eräällä yksityistallilla, lähinnä käyntiä ja ravia kentällä nuorena). Kopioin tähän muutaman 2012 loppukesästä tehdyn fb tilapäivityksen :D

13.elokuuta 2012:

Tuli sitten varattua ratsastustunti huomiselle . Hevosen selässä en oo käyny ainakaan 15 vuoteen... pitäsköhän käydä pikaseen tekemässä tapiolassa jonkin sortin tapaturmavakuutus 


14. elokuuta 2012:

nonii, nyt on sitte tunti ratsastusta takana, 15 v jälkeen... (taitaa olla kyl enempiki aikaa...) Ja voi hyvän tähen, olihan se melkosta rääkkiä! Muut kun oli vähän edistyneempiä mutta täytyy sanoa, että yllättävän hyvin minä siellä pärjäsin. Ainut mitä jätin väliin oli voltit laukalla. Laukalle kuitenkin nostin melko sujuvasti :)). Mutta oli se vaan kivaa! Pakkohan sinne on mennä ensviikolla uudestaan, jos vaan löytyy sopiva ryhmä. Tämänpäiväinen sakki hyppii ensviikolla esteitä, joten se jääpi multa väliin . Auts, on muuten ahteri kipee ja huomenna ei varmaan pääse ees liikkumaan 

Näihin kuviin ja tunnelmiin... jos musta ei huomenna kuulu, niin tilatkaa hiab auto nostaa mut ylös sängystä ja varsinkin hilaamaan mut tuolta yläkerrasta alas. Muistelisin että portaiden alas kävely on seuraavana päivänä tuskaa...

15.elokuuta 2012:

no nyt on kuulkaa ratsastusvermeet hankittu....en kyllä yhtään tiiä, onko enää varaa ostaa niitä tunteja  Mut jos mä sitte vaan meen sinne kentän laidalle kökkimään uusissa upeissa varusteissani?  Onks se sitte sitä tekstiiliurheilua?? 


20. elokuuta 2012:

Marikan uusi ratsastusharrastus, osa 2 (jos jotakuta kiinnostaa...): Voi hyvän tähen... Kaikki ketkä on joskus ratsastanu, osaa kuvitella tunteen, kun hyppää muutaman päivän tauon jälkeen uudestaan ratsaille... ja ei, jalat ei todellakaan olleet toipuneet edellisestä! Taju meinas lähtee jo siinä vaiheessa, kun yritti noukkia niitä jalustimia kengän kärjillä... Minä onnellisena, kun näin että mulle oli laitettu se upee musta friisiläinen Moppe, mitä olin ihaillu tossa vastapäätä laitumellakin monet kerrat. Mutta kyllä hymy hyyty, kun vihdoin päästii liikkeelle, ees jotenki.... Ei näillä taidoilla, eikä etenkään näillä jalkakivuilla saatu herraa liikkumaan mihinkään, ei sitte mihinkään! Raippa avuks ja jotenkin siinä sitte saatiin ravia jölkötettyä, töin ja tuskin. Siinä sitä sitten oltii, meno oli sen verta pomppusta, ihan kun ois huteralla trampoliinilla istunu  Laukasta ei tullu yhtään mitään... Sen kaks askelta kun päästiin, niin heppanen himmas, kun totes vissiin ettei tuosta naisesta ole käskijäksi, eihän se meinaa tuolla selässä ees pysyä. No nyt on sitte jalat siinä mallissa, että hyvä jos pystyy kävelee! ...ja eikä siinä vielä kaikki, keskiviikkona oon lupautunu taas tunnille  Saapi varmaan parkua vääntää siellä selässä, jos sinne edes pystyy kiipeemään. Huoh...

29.elokuuta 2012

tää hyppäs tänään elämänsä ensimmäiset esteet  Noo... ei se puomi paljoo maasta irti ollu mut oli kuiteski, "hypätä" seki piti 


...että semmosia päivityksiä :)

Sujuva koulutunti takana

No nii, nyt on sitten syksyn ensimmäinen tunti takana Melkkilässä. Ja erittäin hyvä ja onnistunut tunti olikin! Salaa toivoin alleni Mimmiä tai vaihtoehtoisesti tietysti Hemmoa ja Mimmihän sinne listaan oli nimeni kohdalle merkitty! Seuraava jännitysmomentti olikin sitten, että onko Mimmi jo tunnilla, vai joudunko laittamaan pollen kuntoon. Mimmi ei pidä harjaamisesta ja varsinkaan satuloimisesta ja koska olen tällainen arkajalka, tilanne pahenee entisestään kun pelkään sitä karsinassa. Muuten tämä hevonen on aivan mahtava. Taluttaessa ja ratsastettaessa käyttäytyy erittäin mallikkaasti

Mimmi oli tunnilla, joten pääsin laistamaan kuntoon laittamisesta. Tunti oli kyllä aivan ihana. Tehtiin taivutusharjoituksia aivan tosissaan ja tuntui mahtavalta kun sillä sisäpohkeella oli tosiaan tehoa. Ja jos tuntui, että ei taivu, niin pikkasen töitä lisää ja johan alkoi tapahtua! Kerrankin tuli sellainen tunne, että en puurra turhaan, vaan puurtamisesta syntyy tuloksia, heti!
Harjoiteltiin myös väistöjä, ja ekan väistön jälkeen, opettaja ohjeisti miten tulisi korjata ja tämän jälkeen homma luonnisti mielestäni melko hienosti. Ongelmana itselläni on yleensä, että en ole ihan varma missä asennossa hevosen tulisi olla väistössä, joten en sitten tietystikään osaa pyytää hevoselta oikeita asioita. Tosin olen huomannut, että kaikilla opettajilla on vähän eri vaatimukset väistöistä. Toisen mielestä pitää mennä jyrkemmin sivulle ja toisen mielestä loivemmin. Tietysti tähän vaikuttaa hevonen ja sen askellustapa, luulisin, mutta jotenkin minulle ei ole ihan auennut, miltä sen väistön pitäisi siellä selässä tuntua eri hevosilla. Tänään sain siitä hajua. Parin vähän "väkisin väännetyn" väistön jälkeen homma sujuikin kevyillä ohjasotteilla, lähinnä painon ja pohkeiden avulla. Tuntui aika mukavalta.

Sitten se iänikuinen laukka.... Muistin Mimmin laukan melko isoksi ja pitihän sitä miettiä, että mitenhän se sujuu. En jännittänyt, mutta odotin mielenkiinnolla. Tiedä sitten syytä, johtuuko siitä että olen ratsastanut Ladylla nyt muutamia kertoja kesän aikana, mutta Mimmin laukka ei tuntunutkaan niin isolta. Olenkin aina sanonut että Mimmi on "kevyempi" versio Ladysta. Saman tyyppiset askeleet mutta Mimmillä ne ovat vähän "kevyemmät". Nyt tämä laukkahomma on kääntynyt ihan päälaelleen, jälleen OIKEA laukka sujui paljon letkeämmin! Yleensähän se oikea on ollut minulle se vaikeampi, mutta viime aikoina vasen onkin tuottanut enempi ongelmia. Saattaahan se olla, että olen nyt mennyt hevosilla, joille se oikea vaan on ollut luontevampi. Minusta oikea laukka sujui oikein mukavan letkeästi, vasen jäi vähän hakuseen ja siinä en osannut taas kunnolla mennä liikkeen mukaan.

Jotenkin ratsastus tuntui tänään kohtuullisen helpolta. Vaikka olinkin hiestä märkä tunnin jälkeen. Huomenna olisi tarkoitus mennä ratsastelemaan itsenäisesti ponitallille ja taidanpa tehdä samoja harjoituksia kun tänään. Tässä vielä linkki Mimmin sukupostiin.

Heips

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Paluu arkeen

Neljän viikon kesäloma on vierähtänyt ja huomenna olisi paluu töihin. Ratsastus arkihan alkoi jo tällä viikolla, eli pahimmat lihaskivut on jo toivottavasti podettu. Ensiviikolla en pääse ponitallille ollenkaan tunneille, koska työajat eivät anna myöden, joten varasin huomiselle irtotunnin Melkkilästä. Tiistaina tai (ja) keskiviikkona olisi tarkoitus sitten mennä ponitallille itsekseni ratsastelemaan töiden jälkeen.

Tänään kävin katsomassa alue-estekisoja Melkkilässä. Tosi vähän oli tuttuja ratsukkoja, koska ponitallin porukkakin oli kisaamassa Turussa, kivahan niitä kisoja on silti katsella, mutta aina mielenkiintoisempaa se on, kun on tuttuja hevosia hyppäämässä.

Turussa oli siis tuntiratsastajien aluemestaruuskisat. Hienostihan ne Perralaiset taas kerran siellä ovat menestyneet, voittoja, kolmoisvoittoja ja sijoituksia vaikka kuinka paljon. Osallistuivat siis ainoastaan este osuuksiin.Siellähän taidettiin ratsastaa myös koulu osuuksia.

Melkkilän kisoista ei tullut otettua kuvia, ainoastaan tarhassa kirmailevasta emosta ja varsasta:

eikö olekkin hellyyttävä <3



Aamupäivällä käytiin vilkaisemassa, josko löytyisi sieniä. Eipä niitä löytynyt, mutta hieno hämähäkinseitti löytyi :) 


Nyt illalla olen yrittänyt löytää uusia mielenkiintoisia blogeja seurattavaksi. Tähän astihan suosikkejani on ollut Riikan: Elämää eri askellajeissa ja Katja Ståhlin Kavioliitossa 30 v. Kaktua ja Futuraa lueskelen myös välillä ja Susannan blogia, Susu ratsastaa. Nyt löysin uuden seurattavan: Syntynyt Mestariksi jos tiedätte mielenkiintoisia ratsastusaiheisia blogeja, nimenomaan aikuisratsastajan kantilta, vinkatkaa ihmeessä. Tietysti eniten kiinnostaa tällaiset vastaavat "tapaukset" kuin minä, eli harrastus on kunnolla päässyt alkuun vasta aikuisena.


perjantai 15. elokuuta 2014

Koulutunti Sissillä

Keskiviikkona oli vaihteeksi koulutunti, ja minulle olikin laitettu Nitan kisaponi (muistaakseni juuri ja juuri ponikokoinen) Sissi. Sissillä olen paristi aikaisemmin ratsastanut, ja en varsinaisesti ihastunut. Talvisaikaan sissillä oli niin paljon menohaluja, että minusta tuntui jo liikkeelle lähdettäessä, että ponin nenu sojotti taivaaseen ja mun sormet oli melkeen kuolaimissa kiinni. Sissin sukupostiin pääseepi tästä

Tänään meno olikin sitten ihan mukavaa. Käynnissä poni on melkoinen kiemurtelija ja vino. Tuntui, että en saa sitä suoraksi millään. Kokoajan oli asettuneena oikealle. Ravissa vasemmalle taipuminen oli alussa jäykkää. Mutta kyllä se siitä sitten antoi periksi kun pääsin vähän jyvälle. Laukkaa taas luonnollisestikin jännäsin, mutta oikeastaan se meni ihan mukavasti. Pystyin istumaan rennosti ja rattikin pysy käsissä :D. Tiedän, että sissillä on säätövaraa laukassa melkoisesti ja loppuvaiheessa sentään onnistuin vähän saamaankin selkeitä temmon vaihteluita, ilman että homma putosi raville.
Eli tunnilla tehtiin temmonvaihtelua käynnissä, ravissa ja laukassa. Pudotettiin myös suoraan laukasta käynnille, jossa onnistuin vaihtelevalla menestyksellä. Peruuttelu oli kiemuraista, ahteri kaarsi aina oikealle, mutta suoristui kerta kerralta enemmin. Oikea pohje sai tehdä töitä ja kutittelin vähän jo raipallakin takakylkeä niin alkoi sujumaan paremmin.

Mikään ei ollut tunnilla läheskään täydellistä, mutta koska odotukseni eivät olleet juurikaan korkealla, jäi tunnista hyvä maku suuhun. Nyt kun on vuokra-aika, niin ratsastan mielelläni eri hevosia, koska en erikseen maksa joka tunnista. Tämä vaihtelevuus tekee tosiaan hyvää kehitykselle. Eli ei pidä aina hypätä vain sillä "automaatilla" tai mennä koulua sillä maailman tasaisimmalla askeltajalla.

Maanantaina otan irtotunnin melkkilässä, koska työvuorojen takia en ehdi ponitallille klo 18 tunneille. Tarkoitus olisi käydä kuitenkin ponitallilla ainakin kerran ratsastelemassa itsenäisesti töiden jälkeen.
Eli kesäloman viimeiset päivät ovat siis menossa. Täytyy sanoa, että tämä 4 viikkoa putkeen lomaa, on irroittanut minut tosiaan töistä. Ehdottomasti aion jatkossakin pitää koko kesäloman putkeen, sikäli kun siihen on mahdollisuutta.

Tässä vielä kuva minusta ja Sissistä. Kiitos Tiinalle kuvasta:

(Kuva: Tiina I)


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Lady loikkaa

Vähän eilisestä estetunnista...
Alla oli siis Lady, jolla en ole eläessäni hypännyt. Lady taitaa olla ponitallin suurin hevonen, säkä n. 170 cm. Ladylla on korkea ravi ja iso laukka ja pelkästään laukka on tuottanut minulle vaikeuksia (no, olipa yllätys...).
Ratsastelin puolisen tuntia itsenäisesti ja harjoittelin laukkaa. Aluksi koulujalustimilla, mutta kun lyhensin estejalustimet, laukka tuntuikin paljon luontevammalta. Lisäksi tein jonkin verran peruutuksia ja näin ollen ilmeisesti perä tuli paremmin alle, ja laukkakin alkoi tuntumaan miellyttävämmältä. Siltikin se tuntuu vielä isolta ja jollain tavalla "hakkaavalta" ja minun on hankalampi pitää tasapainoa, kuin muilla hevosilla.
Varsinaisella tunnilla tehtiin aluksi temmon vaihteluita ravissa ja laukassa ja vielä siirtymisiä suoraan käynnistä laukkaan ja laukasta käyntiin. Laukat nousi hyvin mutta suoraan käynnille pudottaminen oli vähän vaikeampaa.
Ekat hypyt oli yksittäisiä esteitä, veikkaan korkeudeksi n. 60 cm. Yllättävän hyvin pääsin hyppyyn mukaan. Ladyllahan saattaa olla tapana heitellä jättiloikkia kaukaa ja nyt pitikin olla tarkkana, että istui satulassa viimeiseen asti. Eli tällaiselle sukeltelijalle erittäin hyvää harjoitusta. Sitten hyppäsimme samaa sarjaa kuin eilen Mortilla. Eli kaksi estettä, väliin kolme laukka-askelta. Kyseinen väli oli Mortille juuri passeli mutta Ladylla piti tulla rauhallista laukkaa ja yrittää ottaa kiinni sarjan välissä. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty. En millään saanut ahteria penkkiin sarjan välissä ja hyppytyyli oli... no, melko omintakeinen, mutta yli mentiin kompuroimatta ja ilman jättiloikkaa.

Seuraavaksi hypättiin pieni rata. Täytyy sanoa että jännitti kovasti. Minulle tuli tunne, aina juuri ennen estettä, että laukka putoaa raville, ja sepä sitten kostautukin. Lady passassi askeltaan yhdelle yksittäiselle esteelle pikkuaskeleella ja tädin tasapaino horjahti heti. Siinä sitten esteen jälkeen halailin hevosen kaulaa niin voimakkaasti että kypärästä lensi musta koppa maihin, päähän jäi pelkkä valkoinen styroks kuppi. Jaloilla puristin niin kovin, että toisessa reidessä on nyt valtava ruhje. Mutta kuin ihmeen kaupalla pysyin selässä! Seuraava hyppy jännitti tietysti taas mahdottomasti, mutta loppurata sujuikin olosuhteisiin nähden hyvin.
Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen tuntiin. Ei yhtään jättiloikkaa ja pääsääntöisesti maltoin odottaa takapuoli penkissä esteelle asti. Lähes kaikille esteille askelkin passasi mainiosti ja tuli tunne, että tiesin mistä hyppy lähtee.
Nyt pitäisi saada joku kuvaamaan hyppytuntia. Epäilin, että kädet heiluvat kuin lännenratsastajalla, mutta kuulemma ei, vaan nostan ohjia ylös lähestyessäni estettä.  Ehdottomasti aion hypätä Ladylla jatkossakin, ja todennäköisesti tulen sieltä vielä putoamaan. Liivi taas tuotti ongelmia. Ladyllä on estesatula, jossa on korkeampi takakaari kuin Wintecin yleissatulassa, ja liivi ottaa kiinni satulan takakaareen. Voi kun löytäisin jostain sen hyvin istuvan, mukavan ja taipuisan palaturvaliivin, kohtuu hintaan.

Ladyn sukupostiin pääseepi tästä

Tänään on tiedossa koulutunti. Toivelistalla ykkösenä Lady, mutta saa nähdä kennen kanssa pääsen ratsastelemaan. Jalat on ihan remontissa ja jopa kävely tuottaa vähän ongelmia, mutta eiköhän se tästä.

Tässä vielä kesväällä otettu kuva minusta ja Ladysta



tiistai 12. elokuuta 2014

ja taas mennään...

Kesäloman viimeinen viikko on lähtenyt käyntiin. Koko loman aikana en ole käynyt hevosen selässä, eikä ollut edes hinkua, mutta eilen alkoi taas vuokraus kausi. Repäisin sitten heti parin tunnin ratsastuksella. Ensin itsenäistä menoa, hyvin rauhaksiin, ja estetunti perään, luonnollisesti Mortilla. Harjoiteltiin johtamista, mikä oli erittäin hyvää oppia sekä minulle, että Mortille.
Morttihan ei oikeen tuosta oikeasta laukasta välitä, ja valitseekin yleensä vasemman. Mentiin siis kahden esteen sarjaa, johon tuli kolme laukka-askelta väliin. Pääsääntöisesti tulin vasemassa ensimmäisen esteen (joka muuten pidettiin ensin puomina, mikä taas hankaloitti mun keskittymistä) ja toisen esteen päällä yritin johtaa oikealle, että homma jatkuisi oikeassa laukassa. No, eihän se onnistunut, ei sitten millään. Täytyy taas kerran todeta, että olen valitettavan paljon hypännyt Vaavilla, joka on siis melkoinen automaatti.
Mutta sitten Satu nosti esteet vähän korkeammiksi, ja johan alkoi vaihtumaan :).

Tänään sitten jätän itsesuojeluvaistoni kotiin, ja aion testata hyppäämistä Ladylla. Isolaukkainen puoliverinen, joka saattaa toisinaan lähteä hyppyyn ihan mahottoman kaukaa. Saapa taas nähdä miten Tätösen käy. Vaavi lomailee jalkansa kanssa edelleen, ja nyt on pakko opetella vähän muillakin hyppäämään, jos aikoo tunneilla käydä. Muuten loppuvat riittävän suuret ratsut kesken. Mortille löytyy paljon muitakin ratsastajia. Joten härkää sarvista... vai pitäisikö sanoa hevosta korvista?
Tällä viikolla olisi siis tarkoitus ratsastella kolmena päivänä peräsin, pari tuntia kerrallaan. Luultavasti torstaina en enää kävele ;).

Lataan tähän loppuun nyt vielä yhden alkukesästä kuvatun videon, jonka lataaminen ei jostain syystä aikaisemmin onnistunut. Tämä estetunti meni jo edellistä paremmin (lue postaus "Ei näin!"),  mutta hyvin huomaa kuinka olen lähdössä hyppyyn jo useita metrejä ennen estettä. Samoin laukanvaihto tuottaa ongelmia. Olen tottunut Vaavin taitoon vaihtaa laukan laukassa, ja Mortti kun ei meinaa millään malttaa puottaa raville ja vaihtaa laukkaa. Tämä sukeltelu oli muuten eilisellä tunnilla jo paremmin hallussa.
Mutta tässäpä vanha video:

video