perjantai 22. elokuuta 2014

itsenäisiä ratsasteluja

Tiistain ajelin kiiruulla töistä kotiin. Tarkoitus oli nopsasti käyttää Remua pissalla ja lähteä ponitallille. Kotiin päästyäni oven edessä odotti yllätys. Ponitallin Pamela, iso karvaturri, pyreneitten paimenkoira, odotti kuistilla. Jaaha, Pamelalla on siis taas juoksu. Remuhan on leikkaamaton uros ja siinä käytiin lemmenkeskusteluja oven läpi. Otin remun kuitenkin hihnalla ulos, mutta eipä siitä pissalenkistä mitään tullut, kun molemmilla oli ihan muut asiat mielessä... Nakkasin pyyhkeen auton takapenkille ja sulloin Pamin autoon. Kerrottakoon, että ajan pienellä Nissanilla ja Pami on vasikan kokoinen, joten auto oli todellakin täynnä koiraa. Remun kanssa siis uudestaan lenkille ja Pami vinkui autossa. Rempula oli ihmeissään, ääni kuului mutta koiraa ei näy. Reppana ei tajunnut, että tyttöystävä kökötti autossa. Lemmenkipeä karvaturri palautui siis autokyydillä kotiin ja joutui hihnan päähän.




Ponitallilla on harjoittelija, joka tarjoutui kaverikseni maneesiin ratsastamaan. Vaihtoehtoina oli Mortti ja Lady, valitsin Mortin. Mortsa oli mukavasti lämmitelty jo estetunnilla ja oli reipas. Ratsastelin samoja asioita kun teimme Melkkilän koulutunnilla. Mortti väisti kuuliaasti sisäpohjetta. Harjoittelin myös keskihalkaisijalla oikean laukan nostoa. Morttihan tarjoaa tässä aina vasenta, koska se oikea on hänelle hankalampi. Kerran saatiin kuitenkin se oikeakin tulemaan! Muistin Satun neuvon, asetus oikeaan, mutta nostohetkellä oikea ohja löysä, ja tulihan se sieltä lopulta!
Lisäksi laukattiin ympyrällä molempiin suuntiin. Ihmettelin hetkittäin, miksi Mortti otti etujaloillaan ison harppauksen. Näitä tuli ympyrällä aina pari. Pyysin ratsastuskaveriani katsomaan, näyttääkö siltä että ontuisi. No eihän se tietenkään ontunut, vaan alkoi ottamaan perää alle. Etupää siis keveni ja takapää alkoi tekemään enemmin töitä, joten hetkittäin tuli edestä sellainen harppaus. Vähän taas nauratti, kun en asiaa heti hoksannut.

Keskiviikkona menin taas tallille töiden jälkeen. Satu oli unohtanut, että olen tulossa ja hevoset oli purettu jo varusteistaan tunnin jälkeen. Pallerolla, vuonohevosella oli vielä suitset päässä ja päätinpä ottaa Palleron alleni. Tämä vuonohevonen on maailman kiltein ja sympaattisin lasten ratsu. Minulle auttamattomasti liian pieni, mutta vahva ja vankkarakenteinen, joten jaksaa kokoiseni kyllä kantaa. Tällä ponilla en ole paljoa ratsastellut, kuin joskus alkuaikoina ja hypännyt muutamia kertoja, kun ei ole ollut oikeen muita tarjolla tai hyppykammo on vaivannut, sillä Pallero on aina kiltti eikä saa minkään sortin hepuleita.
Totesin, että kyllä se pulleropallorokin on pehmeä edestä ja kuuliainen, kun vaan jaksaa pyytää. Taipuu ja kunnioittaa sisäpohjetta. Peruutus oli niin ja näin. Pallero tarjosi kaikenlaisia käännöksiä ja mutkia, mutta suoraan peruuttaminen tuntui olevan kiven alla. Saatiin me muutama peruutus sentään joten kuten onnistumaan.
Sitten se iänikuinen laukka... Muistin, että en pidä palleron laukasta yhtään. Tällä ponilla laukka on joko auttamattoman nelitahtinen ja sitten kun sain sen joten kuten pyörimään, vauhti oli mahdoton ja ohjattavuus vähän niin ja näin... Kylki edellä ja kovaa :D. No, pallero ei ole ratsu minulle mutta kivahan sitäkin oli välillä koittaa. Ilman satulaa tunneilla tulee tällä joskus ratsasteltua. Nimensä mukaisesti pallero on pyöreä ja pehmeä, mukvahan siellä on istua kyydissä.

Ainiin, ja Pallero on melkoinen estekonkari vuonohevoseksi. Voittanut joskus vuonohevosten sm- esteillä kultaa. Muistan myös kerran Melkkilän kisoissa, olisiko ollut 80 luokka. Luokassa oli isoja siroja hevosia ja poneja, sitten tämä ranskanleipää muistuttava möhömaha. Voittohan siitä pallerolle tuli. Palkintojen jaossa nauratti. Tuli vähän sellainen fiilis, että kuka ei kuulu joukkoon :D.

Tänään mulla on vapaapäivä. Koitan tehdä vähän kotihommia ja jätän ratsastelut väliin. Maanantaina olisi maastoilua ponitallilla. Salaa toivon, että keli olisi huono ja maasto vaihtuisi estetuntiin ;)

Tässä vielä muutama kuva. Estekuva taitaa olla vuoden takainen ja tuo tarhakuva keväältä, kun karva on vielä noin pörröinen.


Muistan, että pallero oli tällä tunnilla ihan fiiliksissä. Mua harmitti, kun "jouduin" hyppäämään Pallerolla, mutta hänellä oli vauhti päällä ja tunti menikin sitten mukavasti. (kuva: Jenni Julin)


4 kommenttia:

  1. Meikä on niin huippua, että oot palannu lomilta ja päässy taas kirjottamisen makuun!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva juttu, että joku jaksaa lueskella :)

      Poista
  2. Kyllä täälläkin odotellaan postauksia :) Ja ihana pallero, söpökkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Pallero on tosiaan hellyyttävän suloinen :)

      Poista

Kommentoi rohkeasti