Moppe the joustinpatja

Eilen, maanantaina menin tunnille ajoissa. Olin ensin puolituntia "pienten" tunnilla ja oman varsinaisen koulutunnin perään. Koko päivän olin salaa toivonut, että illalla jaksaisi sataa, ja maastotunti vaihtuisi esteisiin. Maastoon ei menty, ja tunti vaihtuikin kouluun.
Olin tosiaan toivonut Moppea, sitä friisiläistä maastoon ja se oli sitten minulla koulutunneilla. Niinkuin olen aiemmissa postauksissa kertonut, Mopen raviaskel on JÄRKYTTÄVÄN korkea. Tämän hevosen selkään laitetaan, jotta ratsastaja oppii keventämään. Askel on niin pomppuinen, että se heittää ratsastajan väkisin ylös kuin joustinpatjalta. Muutoin Moppe on kiva, vaikkakin vähän omituinen :D. Selässä tuntuu hassulta olla. Mopella on notko selkä ja kaiken lisäksi selkä on todella leveä. Tuntuu että istut kuopassa ja jalkojen saaminen hevosen ympäri on hankalaa. Moppe kulkee myös hassusti pää pystyssä joten ratsastajan silmien edessä on pelkkää kaulaa ja korvaa. Lisäksi mopen ominaisin askel on ravi joka on myös kaikenkaikkiaan omituista. Korkea iso askel ja pää heiluu sivulta toiselle. Laukalle lähdetään usein laiskasti ja se on vaikea pitää yllä. Talvella saattaa olla reippaampi ja kesälläkin kyllä innostuu ja sen tunnistaa hassusta vinkaisusta, minkä päästää laukalle lähdettäessä. Ja silloin kun menovaihde on päällä, tuntuu toisinaan siltä, että laukannostossa tulisi pieni pukki.

Kaikenkaikkiaan Moppen askellajit ovat, hmm... hyvin omantakeisia :D
Puolituntinen ratsastus ennen varsinaista tuntia olikin oiva lämmittely isolle hevoselle. Niin oiva, että ratsastaja oli tässä kohtaa jo litimärkä... Sitten alkoi vasta varsinainen oma tuntini ja kieltämättä nieleskelin siinä kohtaa, kun ilmoitettiin, että tällä tunnilla mennään kaikki ravit harjoitusravia!

No, ei kun yrittämään... Ja avot!! Kun oikein yritin, ja pidin ravin lyhyenä, istuminen onnistui. Ravi muuttui kokoajan pehmeämmäksi ja hetkittäin istuminen ei edes tuottanut vaikeuksia!! Herranen aika, miksi en ole vain sinnikkäästi yrittänyt aikaisemmin, Moppellakin?
Meillähän on tässä Susannan  ja Riikan  kanssa projekti meneillään, "ei roikuta sisäohjassa". Koitin keskittyä tähän, varsinkin pienten tunnilla. Kas vain, Moppe alkoikin myötäämään edestä jo alkuvaiheessa. Toisella tunnilla kyselin perän tilannetta, se oli kuulemma paranemaan päin laukkojen jälkeen, paremmin siis alla. Se on jännä kun en osaa tätä tunnistaa itse selästä käsin. Hemmolla tunen sen laukassa, mutta en ravissa. Pyysinkin tätä teemaksi seuraavalle koulutunnille.

Tänään tiistaina oli taas koulutunti ja sitä ennen ratsastelin puolisen tuntia taas "pienten" joukossa. Alla olikin Lady, jolle laitin Pärren koulusatulan. Ponitallilla satulat ovat pääasiassa yleissatuloista, mutta Ladylla on estesatula ja Pärrellä käytetään koulusatulaa. Kyseinen satula sopii onneksi usealle muullekin hevoselle ja ponille, joten olen ajatellut käyttää sitä aina tilaisuuden tullen koulutunneilla. Väitän että tämä satula väänsi istuntaani paremmaksi ja jalustimetkin pysyivät paremmin jaloissa.

Lady on sitten toinen korkearavinen hevonen Ponitallilla. Ei ihan pärjää Moppelle kuitenkaan. Ravissa ihan mahtavat säätövarat, laukassa ei niinkään. Sama harjoitusraviteema jatkui, kun eilenkin. Kyllä nyt tätiratsastajan ahteria ja selkää koetellaan...."Ei roikuta sisäohjassa" -projekti jäi kyllä tällä tunnilla vähän toisarvoiseksi. Keskittyminen meni istuntaan ja ravin kokoamiseen sekä lisäämiseen. Ratsastettiin mm. puomisarjoja, toinen pitkillä raviväleillä ja toinen lyhyillä, ja Ladyn mittakaavassa todella lyhyillä. Ihan hyvin ne menivät, puomikammoni ei onneksi koske juurikaan ravipuomeja, laukkapuomit on enempi se kompastuskivi.

Ei mitään suuria saavutuksia tänään, mutta ei pattymyksiäkään. Huomenna hyppyä... Luulen että Lady-linja jatkuu.