Se pälpättävä tätiratsastaja

Tiedättekö sen tyypin, sen joka tunnilla pälpättää koko ajan? Se joka höpöttää joutavia, kyselee koko ajan, analysoi jokaista onnistumista ja varsinkin epäonnistumista, ihmettelee että miksi se nyt noin ja näin teki ja mitä teen väärin. Menikö se nyt edes sinne päin ja ja ja... Se on se, joka ei ole hetkeäkään hiljaa!

Tunnustan! Syyllinen! Minä se olen!
En kertakaikkiaan saa pidettyä suutani kiinni. Vastauksia pitää saada, ja niitä kysymyksiä todellakin esitetään! Opettajalle, kanssaratsastajille, itselle, hevoselle.... Toisinaan päätän, että nyt en pulise ja kysele ja ihmettele joka käänteessä, mutta se puheripuli ottaa minusta salakavalasti yliotteen!
Kysyvä ei tieltä eksy (mutta oliko se vaikeneminen kultaa?) ja tosiaan moni asia on selvinnyt sillä jatkuvalla utelulla. Siltikin tein taas pyhän päätöksen, että koitan pitää kielen kantani kurissa, taas!

Sitten itse asiaan.
Tänään oli taas ohjelmassa Lady loikkaa, toista kertaa tämä polle estetunnilla allani. Jännitti ihan hirmusti. Satavarmana tulisin alas, tahtomattani. Hypättiin taas pienen pieniä. Tunnilla oli yksi nuorista varsoista, yksi ratsastaja joka ei ollut hypännyt sitten huhtikuun, pari muuta ja minä, joka vasta opettelee Ladyloikkaa, jos ei henkensä uhalla niin ainakin varmana, että luita tässä menee. Eipä menny, tälläkään kerralla. Lopussa mentiin vielä yksittäinen este joka oli vähän korkeampi, ja kyllä tuli Ladyn ponnu esille. Ahterissa tuntui todellakin voima joka ponnistaa. Kuvaaja oli tässä vaiheessa jo kyllästynyt koko hommaan ja poistunut paikalta :)

Satu oli laittanut enempi sellaisen teknisen harjoittelun radan, ja ajattelinkin, että jos kolme ekaa selvitän, niin hyvin menee. (Ei niitä kyllä muutenkaan ollut kuin viisi) Millään en saa taittumaan kaikkia esteitä, varsinkin kun osassa väleistä oli kaksi laukka- askelta ja Ladylla kun en saa sitä ahteria väleissä penkkiin, en sitten millään, vaan perse pystyssä mennään! Matalilla Lady passaa askeleen helposti sillä, että pudottaa raville ja se onkin sitten se mun kompastuskivi. Ystäväni tytär otti videota ja kaikesta huolimatta, vaikka olin tyytyväinen jo siihen, että pääsin lotrat läpi, en tyylillä, enkä taidolla vaan ehkä hevosen taidolla ja kokemuksella, sekä tuurilla... kauhistuin: mitä tekevät kädet!? Sen lisäksi että etukyyrypersepystyssä mennään, kädet nousee ja viuhtoo kun länkkärillä konsanaan. Apua ja yök. Tälle on nyt tehtävä jotain! Auttaisikohan jesari??

Taas tuli tunne, että videota en kehtaa laittaa, mutta laitanpa kuitenkin, kaikesta huolimatta. Huomioikaa, että tässä tavoitteena on pysyä selässä ja jotenkin ohjata hevosta, ettei vallan ohi mentäisi. Tavoitteet tuli täytettyä, omintakeisella tyylillä tosin :D. Ladyn hyppy ja laukka on niin kovin erilainen, kuin näillä millä olen tottunut hyppäämään ja niilläkään se meno ei ole kovin mairittelevan näköistä, ratsastajan osalta.
 Mutta ehkä minä opin. Pakko se on oppia. En luovuta!  Vuosi tai puolitoista sitten en olisi näitä mennyt edes luottoponilla. Ei olisi kääntynyt, vaikka taitava ratsastaja taittaisi sen ponin vaikka solmuun, täydessä vauhdissa. Korkeus on minimaalinen, mutta jos homma liukuu vähänkin ulos, lopussa tulee vaikeuksia.
Kivaa oli ja ensviikolla ei kait juuri muuta tehdäkkään kun hypätään! Jee!


ps. En nyt sitten saanutkaan videoita näpsästi blogiin. Perehdyn aiheeseen paremmalla ajalla, eli lisään ne myöhemmin.

Tässä tää video. Kuten huomaatte, varsinkaan puomit ei todellakaan ole mun juttu!! :D :D

(kuvaaja: Janina Julin)