keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Hieno muoto ...ja sitten se toinen ääripää.

Oli kyllä taas aivan mahtava kolutunti melkkilässä maanantaina. Ei tehty mitään ihme kiemuroita vaan asetettiin ja taivuttettiin eri suuntiin jokaisessa askellajissa.
Ratsukseni olin saanut Mimmin, ja sehän minulle sopi vallan mainiosti. Mimmi ei kuitenkaan ollut tunnilla, vaan jouduin laittamaan sen kuntoon. Mimmihän on mielestäni pelottava karsinassa, herkkä hipiäinen ja inhoaa satuloimista. Kaviotakin saa kuulemma varoa, tai näin ainakin muut ratsastajat ovat kertoneet. Muutenhan tämä hevonen on aivan ihana ja ratsastettaessa kuuliainen.

Varusteiden  laitto sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Sain kaverikseni erään tuntilaisen, jonka oma hevonen olikin jo edeltävällä tunnilla. Siinä jutellessa (no juu, minun seurassa ei niitä hiljasia hetkiä pääse tulemaan, ainakaan kun heppa-aiheesta on kyse ;) ;) ) olin jotenkin paljon rennompi ja varmempi, varsinkin kun tallissa oli "henkistä tukea", enkä miettinyt liikaa mimmin korvien asentoa tai muutakaan. Siinän sivussa se hevonen tuli sitten kuntoon, ilman mitään suurempaa numeroa.

Alkulämmittely tehtiin keskenämme, ja se kyllä kestää aina ihan tolkuttoman kauan, ajatellen että se ei ole ohjattua. Varsinaiselle opetukselle jää todella vähän aikaa. Juuri kun tuntui, että pääsin vauhtiin, tunti loppuikin jo.

Heti lämmittelyn jälkeen Mimmi alkoi hakeutumaan muotoon. Ja aina kun hevonen alkoi myötäämään kaulasta, opettaja pyysi päästämään ohjaa. Lopputulos oli se, että menin lähes pitkillä ohjilla ja Mimmi kulki upeasti kaula kaarella. Tiedän, että tämä ei ole niin tärkeä asia, kuin takajalkojen poljenta, mutta tuntuihan se upealta, näin tätiratsastajana :). Peräänanto jäi minulle vähän epäselväksi. Itse en sitä tunne kovin hyvin, varsinkaan käynnissä ja ravissa, ja en hoksannut missään vaiheessa kysyä, miten tässä onnistuin.
Olen pitänyt Mimmiä aina isolaukkaisena hevosena, ja kas kummaa, tällä kertaa laukka ei tuntunut lainkaan isolta. Luulen, että hevonen polki takajaloillaan paremmin alle, ja näin ollen laukasta tuli pyörivämpi. Muoto kyllä katosi laukka-askelien myötä.

Tiistai

Eilen menin koulutunnin Ladylla, siis ponitallilla. Tällä tunnilla taas alkulämppä jäi vähän lyhyeksi, varsinkin kun hain taas useaan otteeseen oikean pituisia jalustimia. Lisäksi hevosen kuntoon laittamisessa meni aikaa ja sen vuoksi jouduin menemään estesatulalla. Lady oli jotenkin ärsyyntynyt itikoista, ja takoi muutamaan kertaan takakaviolla seinää ...jaa siinä kohdassa meni minulla pupu pöksyyn. Kuntoon laittamisesta ei tahtonut tulla sitten yhtään mitään, mutta sainpa sen hevosen sitten lopulta varusteisiin. Tallissahan hevosilla on pääasiassa yleissatuloita, mutta Ladylla on estesatula. Löytyy kuitenkin yksi koulusatula, joka sopii usealle hevoselle, ja olenkin tätä käyttänyt silloin tällöin. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa etsiä sopivan pituista vyötä, joten tälläsin Ladyn oman satulan selkään.

Jotenkin en päässyt tunnilla kunnolla tehtäviin mukaan, ratsastin jotenkin huolimattomasti ja epämääräisesti, eikä saatu oikein mitään hyvää aikaiseksi. No, jotain positiivista kuitenkin. Laukat meni kohtalaisen hyvin. Vasen taas paremmin kuin oikea. Molempiin suuntiin minulla oli kuitenkin tunne, että minä määräsin reitin ja vauhdin. Vielä hiljakkoin minusta tuntui, että olin lähinnä matkustajana Ladyn laukassa, varsinkin oikeaan. Eli pientä edistystä. Ja tässä kohtaa mietin, että miksi ihmeessä yritin edes opetella Ladylla hyppäämistä??
Ehkä tuo Ladylla ratsastaminen on kuitenkin vaikuttanut siihen, että Mimmin laukka ei tuntunut enään niin isolta.

...ja sitten se keskiviikon pohjanoteeraus.

Listaan oli merkitty ponitallilla nimeni kohdalle Rikse. Tätä osasin odottaa, olihan sanonut Satulle, että jokohan se olis taas aika koittaa. Riksehän on se minun haastehevonen. Ehdottomasti vaikein ratsastettava ponitallilla. Herkkä istunnalle, mutta lämpenee niin kovin että tulee kovasuiseksi ja juoksee alta, jos ei osaa.. ja minä en osaa, se tuli taas karvaasti todettua. Rikse on vähän jäykkä ja jännittynyt, ja alkukäynnitkin on sellaista...no, kiireistä kipittämistä. Ravilla pärjäsin jotenkuten, kun muistin sen ulko-ohjan. Sain lyhennettyä ja kohokohtana todettakoon, Rikse läksi hakemaan muotoa. Tosin nenu meni melkein maahan asti, tämä ei liene tarkoitus, mutta kuitenkin jotain sentään tapahtui. Aikaisemmin meno on ollut jännittynyttä kaula pitkänä menemistä. Riksellähän olen siis ratsastanut viimeksi viime vuoden syystalvella, sen jälkeen luovutin.
Harjoitusravi on pomppivaista ja tönkköä, johtuen ihan siitä että minä en osaa siellä istua. Tai sanottakoon että rahkeet ei riitä hevosen jarruttamiseen, sekä ravissa istumiseen rennosti.

Jaaaaaa, sitten se laukka.... tässä kohtaa hevonen viimeistään juoksee yleensä altani. Ja niinpä nyttenkin. homma meni niin järjettömän ala-arvoiseksi kilvan vedoksi, että ihan pahaa teki. En kertakaikkiaan saanut persuusta tiukasti penkkiin ja pidettyä hevosta, ja jäljelle jäi ohjat ja voima, ei hyvä! Laukattiin vähän molempiin suuntiin, ja vaikka satu sanoi että paremmin meni kuin syksyllä, se ei paljoa lohduttanut. Hevonen  oli niin malttamaton että lopulta laukattiin periaatteessa paikoillaan, kun minä yritin jarruttaa ja hevonen olisi vaan halunnut mennä...

Tunnin kohokohta oli se, että lopussa pyysin Satua näyttämään miten tätä hevosta oikein ratsastetaan. Ja satuhan kiipesi selkään. Siinä sitten köpsyttelivät nätissä muodossa kivan näköstä ravia, ja ohja oli hetkittäin ihan löysä, vaikka välillä joutuikin vähän voimakkaammin ottamaan. Laukassa sama, kaunista pyörivää lyhyttä laukkaa.... Toisaalta olin iloinen, että nyt todistettavasti näin kuinka nätisti tämä hevonen osaa mennä, kun homman taitaa, toisaalta taas iski epätoivo. Minä en opi tuota ikinä!!

Selväksi kävi heti, että istuntani on surkea. Sen olen tiennyt kokoajan, mutta luulin sen vähän jo parantuneen. Kuitenkin se tulee heti esille kun on menevämpi hevonen. Kotiin ajellessa sain ahaa elämyksen. Tästälähin mennään suurin osa koulutunnista ilman jalustimia.Hevosella kuin hevosella. Jos se ei väännä istuntaani pystyyn, niin ei kait sitten mikään. Eli seuraava projekti on sitten siinä. Harmittaa kovasti tuo tunti, mutta onneksi maanantain onnistustuminen vähän kompensoi.

Viimeviikkoisen estetunnin videon lataaminen blogiin tuottaa nyt harmaita hiuksia. Koneeni on yksinkertaisesti niin täynnä, että muisti ei riitä lataamiseen. Saan videon talletettua kyllä koneelle, mutta en saa sitä ladattua youtubeen. Olen tyhjentänyt masiinasta turhia pois mutta kyllä tässä nyt tulee ulkoisen kovalevyn osto. Jostain syystä suoraan moviemakerista tuubiinkaan lataaminen ei onnistu.

Tästä postauksesta tuli nyt ihan mahdottoman pitkä ja se on kirjoitettu useana eri päivänä, joten tekstikin on vähän niin ja näin. Toivottavasti jaksoitte lukea.

10 kommenttia:

  1. Tää oli huippu postaus! Niin sellasia samoja fiiliksiä kuules itelläki hyvin usein. Meillä on kans tallilla (siellä on neljä hevosta mitä pystyn ratsastamaan, kaikki ihan erilaisia tietenki!) ja yks niistä on oikea murheen kryyni mulle... Minä en vain yksinkertasesti osaa ratsastaa sitä, ratsastajakaveri se vaa vetelee sen ponihevosen kanssa sellasia liito keskilaukkoja ja keskiraveja ja laukassa pohkeenväistöjä, että kateeksi käy!

    Mutta, minä jouduin kans palaamaan tuohon ilman jalustimia ratsastamiseen kesällä. Ja nyt piti kiireen vilkkaa opetella pitämään jalkoja koko jalustimissa kun oli ne kisat.. Argh. Miksi tää oppimisen tie on niin hullun hankalaa? Vaikka tuleehan niitä hyviä huippuonnistumisen hetkiä onneksi aina välilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minua kiukuttaa se surkea istunta niin paljon, että tosissani päätin hettää ne jalustimet hornan tuuttiin! En tiedä miksi en ole hoksannut aikaisemmin aloittaa tätä projektia, koska ilman jalustimia meno ei ole yleensä tuottanut vaikeuksia. Päinvastoin, jossain vaiheessa heivasin ne aina siinä kohtaa, kun piti oikein keskittyä ravitehtäviin. Tosin silloin en ratsastellut juurikaan Ladylla ja Riksellä kerran koitin, vähän kehnoin tuloksin. Mutta nyt otan härkää sarvista!

      Poista
  2. Se on hyvä päätös! Meillä kans se valtava ravinen hevonen on ollut mainio opettaja tuossa ilman jalustimia hommassa. Täytyy taas pyytää Mollia alle pitkästä aikaa.

    Mutta hevonen ku hevonen, keskiravissa tuntuu, että tippuu kyydistä ilman jalustimia. Tähän saattaakin olla syy, se tarpeeksi joustamaton lantio, joka on minusta itsestä riippumaton syy. Mutta yllättävän hyvin sitä sielä selässä on pysyny mm. pikku pikku pukittelissakin. Onneksi niitä päiviä on vain silloin kun Pyryllä on ihan oikea kunnon tammapäivä. Ne onki ne mielenkiintosia päiviä aina. :D

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti, tykkäsin kovasti! Mut hei tätiystävät, kertokaas mulle nyt mikä toi perähomma on? Peräänanto siis? En tiiä yhtään, mitä se tarkottaa :D

    Multa on tulossa näillä näppäimillä postaus koskien just tota alta pois juoksemista. Ehkä saadaan taas toisista tukea.

    Ilman jalustimia meno hirvittää meikäläistä! En oo ku kerran kokeillu ja sieltäkin sitte jouduin hyppää ravissa pois kyydistä, ku muuten oisin tippunu. Tosin hevonen oli tämmönen kova menijä, mut silti! Pitäis varmaan rohkastua kokeilemaan uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peräänanto on sitä, että hevonen polkee kunnolla takajaloillaan alle, ja näin ollen käyttää myös selkäänsä oikein. Tästä "palkintona" ratsastajalle voipi olla se muoto (eli se, että hevonen kulkee nätisti kaula kaarella). Eli se muoto ei varsinaisesti ole se mitä tavotellaan (vaikka se kivan näköistä onkin) ja jotkut hevoset saattavat kulke "virkkuukoukkuna" vaikka eivät olisi peräänannossa. Itse en aina tunnista kulkeeko hevonen peräänannossa vai ei, laukassa huomaan sen parhaiten. Esim Hemmolla laukka on pyörivää, pehmeää, eteenpäinpyrkivää, mutta ei sellasta juoksulaukkaa. tämä on siis minun näkemykseni peräänannosta, korjatkaa ihmeessä ja lisätkää jos tarvetta. Niin ja koita ihmeessä sitä ilman jalustimia menoa. Aloita rauhallisella hevosella ja vaikka sellaisella jolla on tasainen ravi. Ilman jalustimia meno vääntää ratsastsajaa väkisinkin tavallaan oikeaan asentoon, ainakin pääsääntöisesti. Kannattaa myös koittaa ilman satulaa ratsastusta. Kehittää pirusti tasapainoa ja vaikka tuntuukin ekaksi vähän huteralta, niin siihen tottuu aika nopeasti. Ilman satulaa saa jotenkin paljon paremman kontaktin hevoseen ja hevonen kuuntelee istunta-avut paremmin, no tietysti kun ei ole satulaa välissä. Ilman satulaa ratsatus voi kuitenkin aiheuttaa pidemmän päälle "tuoli-istuntaa", joten istunnan kannalta satulalla, ilman jalustimia on kuulemma parempi.

      Poista
    2. Ok, nyt tajuun, mut miten hevonen saadaan siihen peräänantoon?

      Kuulostaa tehokkaalta toi ilman jalustimia meno. Täytyypä päästä kokeilemaan. Mulla nimittäin on ton asennon kanssa vielä aika paljon tekemistä.

      Poista
    3. No siinäpä se haaste onkin... Se hevonen täytyy tosiaan ratsastamalla ratsastaa siihen peräänantoon, ja tätä minäkin tässä opettelen. Ja siihen kaipaisin nimenomaan vinkkejä! Ensimmäiseksi hevonen täytyy saada tosissaan eteenpäin pyrkiväksi, se on kaiken a ja ö. Sitten mm. kaikenlaiset taivuttelut auttavat tähän. Eli paljon taivutteluja. Käsittääkseni esim voltilla kunnon taivutukset, niin että tahti pysyy samana, kannustaa hevosta käyttämään mm. sisätakajalkaa tehokkaasti? Siirtymisiä. Esim ravista suoraan pysähdys, laukasta suoraan pysähdys kokoaa kait hevosta. Peruuttelut saattavat auttaa etupainoisen hevosen kanssa. Tuohon etuosaan taas auttaa vakaa ja pehmeä, joustava käsi. Melkkilässä opettaja aina painottaa että hevosta aletaan ratsastamaan takaa ja sitten vasta keskitytään siihen etuosaan. Temmon vaihtelut jne jne... Mielelläni ottaisin osaavammilta tähän asiaan vinkkejä. Jokatapauksessa jos se peräänanto onnistuu, hevosen kaikki askellajit pitäisivät tuntua ratsastajankin kantilta paljon miellyttävämmiltä. Niinkuin aikaisemminkin olen maininnuta, itse huomaan sen laukassa. Niin Ladylla kuin Mortilla, laukasta tulee paljon pehmeämpi, eteenpäin pyrkivä mutta maisema ei vaihdukkaan niin nopeasti, kun hevonen ei " juokse pitkänä"

      Poista
    4. Ai niin, ei siitä ole kuin vuosi aikaa, kun itse tutkin netistä aihetta, mikä ihmeen peräänanto :D

      Poista
  4. Eli siinä peräänannossa sen hevosen pitäis olla sun ulko-ohjan ja sisäpohkeen välissä, unohtamatta ulkopohettakin. Tällöin se hevonen on kuuliainen,tottelevainen, eteenpäin pyrkivä ja meno kummalleki on miellyttävämpää. Hevonen käyttää tärkeintä lihastaan eli selkäänsä ratsastuksessa.

    Mulla menee kaks hevosta yleensä ihan heittämällä peräänantoon, mutta Pyryn kanssa se on helvetin hankalaa, anteeksi kirosanat. Tosin se voi johtua myös siitä, ettei sitä ole koskaan aikasemmin edes ratsastettu peräänantoon, ja tällä hevosella on elämänsä aika sattunu monenlaisia onnettomuuksia. Meilläki se menee täydellisesti opettajan alla (ihme nainen, saa vissii hevosen ku hevosen kulkemaan), ja mulla hyvin hyvin vaihtelevasti. Keventäessä oon kyllä saanu Pyryä menemään hyvin eteen ja alas, mutta sitten se peräänannon pysyvyys on ongelma. Tämän kans tuntuu, että aina ku löysää sisäohjaa tai myötää kunnolla, se karkaa alta. Ja se fiilis itelle joka siitä aina tullee. Huohhh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ton ohjan ja pohkeen unohdin kokonaan, vaikka juurikin se ulko-ohja tässä taannoin antoi mulle Mortin kanssa sen ahaa-elämyksen :)

      Poista

Kommentoi rohkeasti