tiistai 2. syyskuuta 2014

Siihen loppui leijunta...

Jos eilinen estetunti oli loistava, niin tämänpäiväinen olikin sitten katastrofi. Alla tänään siis Lady. Koska töiltäni en ehtinyt aikaisemmin ratsastamaan, olin vain normi estetunnilla, enkä ratsastellut itsenäisesti ennen tuntia. Jotenkin alkulämmittely jäi kamalan lyhyeksi, varsinkin kun jouduin säätämään jalustimia alussa vähän väliä. Laukka tuntui heti todella kummalliselta, en ehtinyt päästä siihen kiinni, ja varsinkaan saamaan sitä millään tavalla pyöriväksi, ennen varsinaisia tehtäviä. Jo kentälle tullessa Lady oli jotenkin jännittynyt, ei ollenkaan oma itsensä.
Lämpän jälkeen siirryttiin heti puomitehtävään. Ei tullut mitään. Laukka tuntui todella oudolta ja en pystynyt keskittymään koko tehtävään, vaan hain laukkaa, ja edes jonkinlaista yhteistyötä ...ja taas oli säädettävä jalustimia. Nyt pidemmiksi. Laukka tuntui nyt paremmalta, mutta jalustimet eivät olleet enää  hyppäämisen kannalta riittävän lyhyet. Hypättiin vielä pari kertaa pieni yksittäinen este.


Melko pian alettiin hyppäämään pientä rataa. Tässä vaiheessa jo hirvitti, en ollut onnistunut edes puomilla tai yksittäisellä esteellä. En ollut mitenkään hommaan valmis! Rata sisälsi yhteensä seitsemän hyppyä, jotka hypättiin eräänlaisella kahdeksikolla. Välillä luulin että laukat ei vaihtuneet, ja yritin jarrata Ladyn raville, heikoin tuloksin. Lopulta kun sain ravin aikaiseksi, laukan nosto oli jotain lännenratsastuksen ja inkkarimeiningin välimaastoa, hyvä etten huutanu selässä JIIIHAA. Välillä taas laukat vaihtui ja siltikin lähin jarraamaan ja vaihtamaan. Oli se vaan niin surkeeta menoa...

"Kohokohta"

Lähestyn estettä, ja koska yleensä Lady hyppää kaukaa, arvioin, että tästä lähetään...ei lähdetty. Otettiin pikkuaskel. Minä otan halausotteen kaulasta, kypärästä lentää taas koppa, nenä osuu satulaan ja Lady jatkaa laukkaa... haparoin ohjaa, että saisin pollen pysäytettyä ja yritän roikkua siellä kyydissä tiukalla haliottella. Pysähtyihän se.
Uusi yritys.
Parin esteen jälkeen sama pikkuaskel...taas halataan. Tälläkertaa istun kaulalla, satulan edessä, ja kietoutuneena Ladyn kaulan ympäri (ladylla on muuten pitkä kaula :D ). Lopulta hevonen pyssää (ja taas on kypärän kuoret maissa) ja yritän vetää ohjasta niin, että hevonen ei pudottaisi turpaa maahan ja siinä samalla minua. Lopulta Satu joutui pitämään hevosesta kiinni, että saan kammettua itseni takaisin satulaan. Sieltä etukaaren edestä on muuten hiton vaikea päästä takasin.

Pari hyppyä vielä, pyysin laskemaan estettä, että jää hyvä fiilis. Rataa en suostunut enää yrittämään.

Olen siis kolmella estetunnilla ollut Ladyn kanssa. Kolme kertaa olen sieltä melkein mätkähtänyt alas. Kiitos Riikan hyvän "halausneuvon" olen ihmeen kaupalla selässä pysynyt. Huomiselle en Ladya suostu ottamaan. En pärjää, en osaa. Allani on huomenna Moppe, friisi, ei todellakaan hyppyhevonen, mutta koitetaan nyt silläkin... Pari kertaa olen testannut ja ei siitä oikeen mitään tullut.

Nyt mietinkin, että jatkanko enää Ladylla yrittämistä? Haluanko ehdoin tahdoin teloa itseni? Pitääkö minun osata hypätä kaikilla, vai voinko vain luovuttaa tämän hevosen kohdalla? Vai onko tämä alkukankeutta ja tottumattomuutta tähän hevoseen?
Minusta tuo, että en millään meinaa pysyä siellä selässä, kertoo paljon. Ehkä säikyn liian pienistä ja olen arkajalka, mutta jotenkin tämä hevonen ei vain tunnu "omalta" hypätessä. Luovutanko vai jatkanko hammasta purren, kädet tärräten, parku kurkussa, kun pelottaa ja hommasta ei tule mitään. Onko siinäkään järkeä?

Ongelmaksi muodostuu se, että ponitallilta ei löydy minulle hyppyhevosta. Mortti on erittäin harvoin käytettävissä, ja estetunteja on usein. Ponit liian pieniä. Miten se voi olla niin erilaista eri hevosilla?? Voisiko Mortin jotenkin kloonata?

2 kommenttia:

  1. Voi pöh, miks se onkin aina niin (tai ainakin mulla tuntuu olevan), että ensin on sikahyvä tunti ja seuraava menee ihan persiilleen. Mut hienoo, että pysyit selässä! Ja varsinki tuossa tilanteessa, ku oot tullu satulasta kokonaan pois kaulalle! Hyvä Marika! Huomaatko, yritän tsempata :D

    Miähän ratsastaisin vaan suokeilla, jos saisin. Mun on helpompi istua niiden kyydissä kaikissa askellajeissa kuin muitten. Mut kait se on opittava menee muillakin. Paitsi, jos pelottaa, niin onko se enää sit kivaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, kaikilla on ne omat lempparit. Koulupuolella tykkään mennä kaikilla, vaikka siinäkin on mortti varmaan ykkönen. Tossa hyppyhommassa ei vaan rahkeet riitä kaikkien kanssa menoon ja siinä olenkin valikoiva. Lisäksi sopivan kokoisia on nyt vähän ponitallilla, kun Vaavikin on pois käytöstä. Kiitos tsempistä :)

      Poista

Kommentoi rohkeasti