sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Tunteiden sekamelskaa estetunnilla

Keskiviikon estetunti oli täyttä tunteiden sekamelskaa. Turhautumista, kauhua ja melkein parkuakin. Niinhän siinä kävi, että listaan oli merkattu minulle Sissi. Kaiken lisäksi tunnin pitikin ponitallin oma tyttö, Sissin omistaja. Tunnilla meitä ratsastajia ei ollut kuin kaksi, luojan kiitos. Kielenkäyttöni ei pysynyt oikeen kurissa....

Lähdin Sissillä jo aikaisemmin maneesiin  ja kokeilin kaikki askellajit läpi. Sissillä en ole ratsastanut kuin pari kertaa ja yhtään en muista minkä tapainen poni on. Sissi on reipas, mutta laukassa sai tehdä töitä, että se pysyi yllä. Kovin helposti putosi raville. Nita oli rakentamassa rataa jo valmiksi ja antoi samalla neuvoja laukan ylläpitämiseen. Pohjetta, pohjetta, pohjetta. Laukka ei tuntunut kovinkaan luontevalta, ja mietinkin jo, että mitähän siitä estetunnista oikeen tulee...

Sitten varsinaiseen tuntiin. Teimme hyvät alkulämmittelyt. Temmon vaihteluja sekä ravissa, että laukassa. Tosin edelleen laukassa pystyin vaan keskittymään sen ylläpitämiseen. Tavoitteena oli saada poni käyttämään peräänsä kunnolla.

Kauhukseni huomasin, että ensimmäiseksi harjoitusesteeksi oli laitettu maneesin lyhyen sivun suuntainen este, jota ennen oli ponnistuspuomi ja esteen jälkeen oli myös puomi. Ongelmana oli tietysti ensinnäkin nuo puomit, joita pelkään ihan vietävästi ja toisekseen se, että en ole eläessäni hypännyt estettä niin, että alastulon jälkeen on heti puomi, ja vielä vieras hevonen!
Heti ekalla hypyllä meinasimme törmätä seinään. Ponin esteimu yllätti minut täysin. Keskityin niin kovin puomien jännäämiseen, että en muistanut johtaa ponia esteellä. Sissi parka olisi lähtenyt vasemmalle ja minä oikealle, Siinä sitten melkein turpa kiinni seinässä arvottiin suuntaa. Pyysin Nitaa ottamaan puomit pois. Puomit jäi, mutta niitä siirrettiin niin että väliin mahtui laukka-askelia. Tämä hyppy ei mennyt juuri sen paremmin.

Siirryttiin siitä sitten rataa hyppäämään. Tässä vaiheessa keräsin jo paniikkia. Liian haastavaa, kun alla on vieras hevonen. Sinnikkäästi lähdin kuitenkin yrittämään ja taas sitä lyhyen sivun estettä (tällä kertaa ei ollut puomeja) hypätessä homma karkasi lapasesta. Sissillä on melkoinen esteimu (ja laukka kyllä pysyy mukavasti hypätessä) ja keskittyminen menikin nyt sitten pitämiseen ennen estettä. Estettä lähestyttiin vasemmassa laukassa ja hypyssä se piti vaihtaa oikeaksi. Kaikki energia menikin sitten siihen että sain pidettyä vauhdin aisoissa ja muistan johtaa, ja kaulallehan siinä lennettiin. Sissi jatkoi täyttä laukkaa ja minulla oli täysi työ saada ohja käteen, että poni pysähtyisi. Tämä sama homma kävi sitten vielä toistamiseen ja täytyy sanoa että ilmoille pääsi äänekkäitä kirosanoja. Olin todella turhautunut ja parkukin tuli jo kurkkuun. Pelotti niin vietävästi. Lähes kieltäydyin jatkamasta, mutta olihan se saatava edes yksi onnistunut hyppy aikaiseksi. Lopussa hyppäsin kolmen esteen "radan" jossa ei tarvinnut vaihtaa laukkaa. Ekan esteen jäkeen oltiin taas kaulalla, mutta kampesin itseni ylös ja jatkoin (jopa ilman pysähdystä) kahdelle vikalle esteelle, ja sain ne ylitettyä kohtuu hyvin. Päätin, että tämä saa riittää.

Sissi on kaikenkaikkiaan mainio esteponi. Kooltaan niin suuri, että menee pienestä hevosesta. Esteimu on hyvä, ja alussa se yllätti, päästin vähän liian aikaisin löysempää ohjaa ja poni ampui kuin raketti esteen yli. Siltikin tykkään tästä enemmin, kuin siitä että kaikki keskittyminen menee eteenpäin ratsastamiseen. Suurin ongelmani on se ponnistuspaikka. Siihen koko homma tahtoo kaatua. Olen sukeltaja. En oikeastaan koskaan myöhästy hypystä, koska olen menossa yleensä jo ennen hevosta. Eli minä luulen, että tästä hypätään, myötään ja lähden hyppyyn, poni ottaakin vielä askeleen ja siinäkohtaa keikahdan kaulalle. Sain Nitalta kyllä hyviä vinkkejä. Istu, istu, istu. Ja jos et tiedä hyppääkö niin istu, mielummin myöhässä hyppyyn kuin edellä. Pohkeet taitaa unohtua myös tällaisella reippaammalla ratsulla. Poni ei hyppää haluamastani paikasta, koska unohdan tällätä pohkeet kiinni kunnolla ennen hyppyä.
Sama ongelmahan oli Ladyn kanssa. Silti Sissi on alleni parempi vaihtoehto. Laukka tuntuu helpommalta. Luulen, että Nita on nähnyt minun hyppäävän lähinnä Mortilla ja Vaavilla, ja hieman yliarvioi taitoni. Kaiken lisäksi ei varmaan ollut tietoinen "uuden hyppyhevosen" pelostani, puomikammosta ja sitten vielä se, että jännitän aina uutta opettajaa. Pelkään aina, etteivät uudet tiedä mihin pystyn ja mihin en. Voiko tällainen arkajalka edes oppia hyppäämään??? Jokatapauksessa sain Nitalta hyviä vinkkejä, vaikka tunti menikin penkin alle.
Nyt olisi tarkoitus mennä joskus "pienten tunnille" koittamaan yksinkertaisempia hyppyjä Sissillä. Sellaisia, missä voin keskittyä pelkkään lähestymiseen, laukan sätöön, ponnistuspaikkaan ja esteen ylittämiseen. Ei mitään ylimääräisiä kiemuroita.

Torstaisin en yleensä ratsasta, mutta kaverini oli menossa omalla hevosellaan ja ponillaan maneesitereeniin ja liityin Mortilla seuraan. Ai että rakastan sitä hevosta. Mortti oli vähän levoton aluksi. Kaverina vieras poni ja hevonen, jotka vielä hyppäsivät, mutta häntä ei ohjattu ollenkaan esteelle. Mortilla oli kisat tulossa viikonloppuna, joten sovimme Sadun kanssa, että hyppään vain muutaman pienen esteen. Hyppäsimme yhden viisikymppisen yksittäisenä ja 4 esteen radan myös matalana. Tuntuipa hyvälle, kun alla oli se tuttu ja turvallinen ratsu ja tiesin aina mistä hypätään. Tämän kun oppisi muillakin hevosilla ja poneilla, niin homma saattaisi sujuakin joskus.

Ensiviikolla en pääse ponitallille tunneille kuin keskiviikkona. Silloin olisi taas esteitä ja pyysin Satulta Morttia, jotta saaisin taas (toivottavasti) hyviä hyppykokemuksia.

Tässä kuva Sissistä. Kuva on otettu taloani vastapäiseltä laitumelta kesällä.


Sissin sukupostiin pääsee tästä. Siellä on lisää hienoja hyppykuvia ponista.



7 kommenttia:

  1. Siis nuo on just niitä asioita, mitkä mullaki pelottaa jo valmiiksi hyppäämisessä. En usko, että mitään isompaa ongelmaa tulee tyyliin missään 50-60cm radoissa kun nehän on vaan loikkia esteen yli, yksittäin tulee varmasti menemään se 70-90cm ihan hyvi. Mutta, kun edessä on rata! Voi jeeesssus. Mä en halua edes ajatella. Hyi. :D

    Mutta komia on tuo teikäläisen ponihyppääjä, ja vissii aika huipputapauskin vielä. :) Siistiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mäkin ajattelin, että miten ne niitä ratoja loikkii, mutta kun on tuttu ja hyvä hevonen alla, onnistuu se minultakin, jotenkin. En ole kovin korkeita hypännyt ratana, vaikka 80 ei mortin kokoisella ole kummoinenkaan loikka. Vaavilla, joka on poni ja sissiä pienempi, se 80 tuntuu jo selässäkin. Viimeaikoina kuitenkin, kun olen Mortilla päässyt hyppäämään, ollaan menty matalia, koska tunneilla on ollut mukana yleensä nuori vertti. Toisaalta, haluan opetella oikeaa hyppytekniikkaa, joten ei niillä korkeuksilla ole niin väliä. Sissi on ollut lähinnä Nitan kisaponina ja onhan se hieno poni :)

      Poista
  2. Huh, kun kuulostaa jänniltä paikoilta! Miä täällä henkeäni piättelin ja luin! Hienosti selvitty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se oli melkoinen tunti. Joku toinen ratsastaja ei olis ollut moksiskaan, mutta tällanen arkajalka tekee hommasta suuren numeron. Härkää sarvista, ja Sissi alle uudestaan sopivan tilaisuuden tullen. Nyt tiedän jo mitä odottaa ja vaikka teippaan jesarilla itseni siihen penkkiin kiinni :D

      Poista
  3. Mutta mie nostan kyllä hattua Marikalle!

    VastaaPoista

Kommentoi rohkeasti