perjantai 31. lokakuuta 2014

Universumin kapein poni!

Tiistaina olin päättänyt, että ratsastan kuntoni mukaan. Tiedossa oli klo 18 sekä 19 tunti ja olin sopinut tulevani ainakin 19 tunnille ja vain ilmestyväni tallille, jos haluan myös klo 18 tunnille mukaan. Niinpä minulle ei oltu varattu hevosta ensimmäiselle tunnille. Tiedossa oli menoa ilman satulaa tunti ja montaa mahdollista ratsua ei ollut vapaana. Päätin poistua mukavuusalueeltani ja ottaa alleni Ponitan, (Perran Dancing Queen, sukupostiin pääsee tästä. Tämäkin poni on Vaavin jälkeläisiä).
Ponita on auttamatta minulle liian pieni ja vain kerran olen ponin selässä ollut vartin verran, siitäkin aikaa vuosi, ainakin. Nyt päätin kuitenkin testata ja vielä ilman satulaa.
Ponitahan on melkoinen ruusukehai kisoissa. Poni kääntyy ihan käsittämättömän pienessä tilassa ja kisaa jopa 110 luokkia. Pieni, hintelä, matala ja etenkin kapea! Pelkästään istuminen selässä tuotti aluksi vaikeuksia. Tuntui, että jos olisin oikein kunnolla venyttänyt jalkoja, olisin saanut ne ponin alla yhteen! Ravi olikin yllättävän miellyttävä. Poni on tosi reipas ja aavistuksen adhd. Hippapelissä testailin ponin tunnettuja kääntymisominaisuuksia. Toden totta, ravilla ponin sai pyörimään niin pienellä ympyrällä, että tuntui kuin poni olisi pyörinyt paikallaan! Laukkaa jännäsin vähän mutta tohdin muutaman askeleen sitäkin koittaa, ja laukkapa olikin miellyttävä. Mainio poni, tykästyin! Jätin hypyt kuitenkin väliin ja lähdin tunnilta vähän aikaisemmin, jotta ehtisin laittaa hevosen kuntoon seuraavalle tunnille.

Seuraava tunti olikin koulua ja olin päättänyt mennä tämän tunnin nuorella Sakkella. Odotukset oli korkealla. Tykästyin tähän varsaan maanantaina, ja hinkusin päästä testaamaan ponia ihan "kunnollisella" koulutunnilla. Heinäpääty jänskätti kovasti mutta rohkaisulla ja rauhoittavalla juttelulla Sakke suostui päätyyn menemään. Minulle tuli oikeasti olo, että poni luottaa ratsastajaansa ja minä olin sakkelle se turva. Mahtava fiilis.
Nyt en enään tarkkaan muista tunnin kulkua, mutta tietysti se laukka osuus tuotti harmaita hiuksia.... Nostimme pitkällä sivulla laukan ja puolessa välissä piti tehdä pieni voltti esteen ympäri ja voltin "ulkopuolella" oli muita esterakennelmia edessä, joten jos ei onnistunut, joutui kiertämään koko rykelmän. No eihän siitä mitään tullut. Sakkella on vielä on-off asento laukassa, ainakin silloin kun minä ratsastan. Mielistään mentäisiin vain kovaa tai sitten pudotetaan raville. Ihan paristi onnistuin, jotenkuten, kun sain laukan vähän lyhyemmäksi. Poni oisi kyllä kääntynyt, mutta minulta loppui uskallus. Jotenkin pelkäsin, että nuorella ponilla ei riitä tasapaino niin kovassa vauhdissa ja varmasti kaadutaan! Aina viimemetreillä lopetin kääntämisen ja lähdin kiertämään koko esterykelmää. Sadun mukaan tein tätä samaa sillojn kun aloitin ratsastuksen, tosin kokeneemmilla hevosilla. Sakken laukka on mielestäni vähän "hakkaava", mutta opettelulla (tarkoitan tässä itseäni) se varmaan alkaisi sujumaan...

Sakke on kyllä hellyyttävä tapaus. Karsinassa häärää ja hamuaa kokoajan. Ei mitenkään ilkeä vaan utelias. Suitsien laitto ja pois ottaminen vie aikansa, koska häärättävää on niin paljon ja kaikkea pitäisi vähän maistella, haistella ja hamuta. Tunnilla Sakke alkoi jopa hamuta kengänkärkeäni ja jalustinta. Karsinassa kiinnostaa kovasti harjat ja välineet. Karsinan ovi oli auki, kun riisuin varusteita ja poni ei ollut kiinni. Ovenpielessä oli harjaämpäri ja sitä piti tutkia oikein urakalla. Lopputulos oli se että poni oli käytävällä tutkimassa varusteita, ämpäri nurin. Eikä muuten suostunut tulemaan karsinaan millään muulla konstilla kuin että otin ämpärin käteeni ja sittenhän sakke seurasi kiltisti. Ja sama tapahtui toistamiseen. Sakke on niitä poneja mitä haluaisi vaan halata ja rapsuttaa loputtomiin!

Keskiviikkona menin "pienten" puolituntiselle Ponitalla, tällä kertaa satulan kanssa. Pakko oli vielä päästä koittamaan ja mukavaahan se oli. Laukka miellyttävä, mutta puolessa tunnissa ei niin paljoa ehditty. Jännästi tämä poni vääntää istuntani melko hyväksi, samoin Sakke. En tiedä mistä moinen johtuu.
Kuudelta alkoi varsinainen tuntini ja sen menin Ladylla. Kunnon kouluvääntöä. Istuntatunnin typpinen. Taivuttelua ja asettelua, kokoamisharjoituksia jne... Sain Ladylla aikaiseksi melkoisen lyhyen OIKEAN laukan, mikä tuntui mahtavalta! Laukassa istuminen ei tuntuntu ihan luontevalta, mutta laukan laatu oli loistava aikaisempiin verrattuna. Vasempaan istuminen tuntui erittäin luontavalta, mutta laukka oli huomattavasti pidempää, aika merkillinen juttu. Kiinnitin muuten viimemetreillä huomiota siihen, että en kierrä vartaloani luontevasti siihen suuntaan mihin pitäisi, vaan jään "vänkäämään" vastaan. Pitää oikeín ajatella, että mitenkä se kroppa nyt oikein on. Toinen havainto oli se, että taivuttaessa napsuttelen kokoajan sisäpohjetta (työskenneltiin siis isolla pääty-ympyrällä) ja homma pitäisi tehdä ulko-ohjalla ja ulko-pohkeella! Sisäpohje on vain se "tukipilari", jonka ympärille hevosen pitäisi taipua. Miten mä olen onnistunut opettelemaan täysin väärän tavan!? Ja siitäpä onkin nyt sitten mukava opetella pois...siitäkin.

Ensiviikolla tiedossa koulua ja esteitä. Mortilla tuskin pääsen loikkimaan, mutta yhdelle koulutunnille ainakin! Välissä kädään työporukalla piknikristeilyllä lauantaina, ja miten sattuikin, että samalla risteilyllä on myös vanha työporukkani. Flunssa on vielä melkoinen, muta ehkä se siellä risteilyllä unohtuu, hetkeksi ;)

Tässä vielä pari kuva kesältä. En ole varma onko ensimmäisessä kuvassa Ponita vai Cleo. Ovat täys sisaruksia ja ihan saman näköisiä. Toisessa kuvassa on Sakke.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti