keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kolme tuntia, kolme hevosta

Blogihaasteen myötä, sivunkatselut ovat kasvaneet mukavasti. Uusia seuraajia ei ole vielä tullut, mutta Susanna (Susu ratsastaa) ja Riikka (elämää eri askellajeissa) seuraavat sentään raapustelujani uskollisesti, joten tiedän, että en kirjoita ihan ja pelkästään itselleni, vaikka blogi toimiikin samalla eräänlaisena harrastuspäiväkirjana. Riikka on myös osallistunut blogitallin haasteeseen, harrastusanalyysi.
Mukava olisi toki saada uusiakin seuraajia, joten rohkeasti vain liittymään jäseneksi ja kommentoida saapi myös, nimellä tai nimettömänä. Kiva olisi kuulla erityisesti muiden aikuisratsastajien (varsinkin aikuisena aloittaneiden) mielipiteitä ja kokemuksia, mutta kaikki ovat tervetulleita ihan ikään katsomatta.

Mutta nytpä asiaan...

Ensimmäinen tunti

Tällä viikolla ratsastukset jäivät jälleen kerran yhteen päivään, joten taas otettiin koko rahalla.. Kolme tuntia ja kolme hevosta. Tai, no, kolme ponia.
Ensimmäisellä tunnilla menin Ponitalla, joka on valitettavan pieni minulle (edelleen :D), mutta olen tykästynyt tähän poniin kovasti ja muilla hevosilla jo sen verran tunteja tiedossa, että valitsin tämän pirtsakan pakkauksen alleni. Ponitasta kerroinkin jo aikaisemmin täällä. Mentiin ihan perushuttua ja puomeja. Poni on kyllä mainio tapaus. Menohaluja riittää ja ihan omaksi huvikseni pyöräytin pari miniminikokoista ravivolttia, ihan vaan sen takia, koska se on niin kivaa, koska tämä poni todellakin pyörähtää vaikka paikallaan! Ja se laukka. Jostain syystä minulla on aina "mittarina" se laukka ja se on tällä tapauksella todella mukava ja eteenpäin pyrkivä. Mistä nyt saataisiin tuolle ponille massaa ja korkeutta lisää?? Vai pitääkö tässä itse laihtua luurangoksi, mutta miten jalkoja saisi lyhennettyä?? Hmm... Ponita ei ole koskaan varsonut. Tästä huomautinkin Satulle, että olisiko korkea aika ...ja ehkä sellainen hevoskokoinen ori tarvittaisiin hommaan?

Toinen tunti

Seuraava tunti olikin sitten esteitä. Onneksi tallilla on nyt TET-harjoittelijoita auttamassa. Minä vaan hyppään hevosen selästä toiseen. Tytöt laittoivat kuntoon, toivat maneesiin ja veivät edellisen ratsun pois. Kyllä tädin kelpaa, palvelu pelaa. Alla oli siis Sissi ja nyt taasen jännitti ihan kamalasti. Tehtävät olivat ehkä aavistuksen haastavia vielä makuuni, siis nyt kun alla oli Sissi mutta kummasti niistä vaan selvittiin. Kaipaisinkin nyt enemmin yksinkertaisia hyppyjä ja tekniikkaharjoittelua, enkä välittäisi hypätä varsinaisesti rataa. Ensiviikolla on sitten onneksi sitä tekniikka treeniä tarjolla. Ja uskokaa tai älkää, olisi ollut jopa Mortti vapaana mutta täti valkkasikin sille tunnille Sissin! Ihan vaan sen takia, että mennään yksinkertaisia ja pieniä esteitä, niin siinäpä oiva tilaisuus harjoitella ponilla. Ponilla on nimittäin valtava voima ja esteimu, tätiä vähän meno välillä heikottaa, mutta onhan maneesissa seinät. Ei kait se läpi niistä voi mennä, vai voiko??

Tällä kertaa radassa taisi olla jo sentään 70-80 cm korkuisia esteitä. Vaikka ei sillä sinänsä niin väliä. Siinä vaiheessa kun meinaan lentää sinne kaulalle, niin korkeus ei siihen juuri vaikuta. Ihan sama efekti 40 cm esteessä. Nyt olen keskittynyt siihen että paino todellakin  pysyy jalustimilla ja yritän saada pidettyä sen katseen esteen yli. Tosin minulle kerrottiin, että heti kun näyttää ettei se askel ihan sovi, niin jään tuijottamaan alas estettä. Apua, miten siitä pääsee irti!? Lisää treeniä...

Kädet pysyivät nyt myös jo paremmin alhaalla. Olen huomannut, että esim. voltilla taivuttaessa asentoni on ollut täysin väärä! Jotenkin oma kroppani on tönkkö ja menossa suoraan eteenpäin, vaikka hevoselta pyydän taipumista. Nyt olen hoksannut, että siihen auttaa, kun laittaa kädet kylkeen kiinni, ja näin ollen vedän sisempää hartiaa ensin jopa vähän liioitellusti taaksepäin ja samalla painoni siirtyy sinne missä sen pitäisikin olla, tai ainakin luulen niin. Taivutukset alkoivat sujumaan heti paremmin, kun ratsastaja ei selässä tavallaan "vänkää" vastaan. Toivottavasti se alkaisi joskus tulemaan ihan luonnostaan. Suunnan vaihdon jälkeen nimittäin, joudun oikein ajatuksella "muuttamaan" asentoani. Tämä on auttanut myös käden vakauteen.

Kolmas tunti

...ja ei kun uutta ponia alle! Vanha "luottoponini" Vaavi. Mentiin aika rauhallinen koulutunti, Vaavihan edelleen kasvattelee kuntoaan, pitkän sairasloman jälkeen. Alkutunnista poni oli melko laiska mutta ekan laukan jälkeen virtaskaa ja menohalua olisi riittänyt. Vaavilla oli kiva mennä taas ja jälleen nauratti laukkaaminen, kun se on niin kertakaikkisen hidasta etenemistä. Mukavaa tepsuttelua. Pyörivää ja ihan reipasta, maisema vaan ei vaihdu. Tästä tunnista en niin valtavan ihmeellisiä saanut irti, muuta kuin sen, että liian lyhyillä jalustimilla on turha yrittää istua rennossa harjoitusravissa. kunnon koulujalustimet vaan, tai ilman jalustimia, vaikka tuntuukin, että jalat roikkuu siellä jossain vatsan alla.

Tällä viikolla en enään ponitallille pääse ja tässä mietiskelen, että ottaisinko yhden irtotunnin pitkästä aikaa Melkkilästä, vai malttaisiko vain ensiviikkoon.

Eipä tässä sen kummempia, heip!

5 kommenttia:

  1. Vitsit! Mullaki himottais pitkästä aikaa ratsastaa useampi hevonen päivässä! Vaan kun ollu ajat kortilla viime päivinä. Ja parasta tosiaan tuo, että palvelu pelaa, siis joku on laittanu seuraavan hepan valmiiksi ja vie edellisen pois, nii pystyy keskittymään pelkästään siihen ratsastamiseen. Mulle käy usein niin että kun käyn vaihtamassa hevosen tallissa, niin iskee pieni laiskuus ja alan harmitella että kun en mä nyt sitä ekaa ehtiny jäädä paijaamaan ja hieromaan sualla nii pitkäksi aikaa ku ois haluttanu jne.

    VastaaPoista
  2. Hei! Täällä yksi tuntität ilmoittautuu! Hauska sattuma. Olen itse käyttänyt tuota nimeä nimimerkkinäni Hevostalli.netin keskusteluissa! Viime aikoina en ole siellä käynyt, kun siellä on niin ikävä keskustelukulttuuri.
    Blogisi vaikuttaa kivalta. Löysin sen juuri äsken haullä "tätiratsastaja".
    Olen 51 vuotias paluutätiratsastaja. Ratsastin nuoruudessani 7 vuotta. Sitten tuli taukoa 32 vuotta, kunnes tytär aloitti ratsastuksen kolme vuotta sitten. Kun rupesin käymään tallilla, en kestänyt enää, vaan aloitin itsekin. Käyn kerran viikossa tunnilla ja kerran vuokrahevosella. Silloinkin minulla on joka toinen viikko tunti.
    Käsittämätöntä, miten pitkälle olet päässyt ratsastustaidossa noin lyhyessä ajassa! Ainakin esteillä olet jo huimasti minua edellä. Koulupostauksia en ole vielä paljoa lukenut. Varmaan tärkein syy on se, että pystyt ratsastamaan monta kertaa viikossa. Täällä pk seudulla ratsastus on mahdottoman kallista. Lähitallissa 42E/t.
    Terveisin
    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukavaa, että meitä tuntitätejä alkaa pikkuhiljaa löytymään! Olen kuullut että hinnat sielläpäin tosiaan pilvissä! Tosiaan ratsastan monta kertaa viikossa joten se auttaa toki edistymisessä ja tallimme on estepainotteinen joten siellä aletaan hyppäämään heti melkein kun selässä vaan pysyy :D. Itsestäni välillä tuntuu että edistystä ei tule mutta sitten palautan mieleeni esim vuoden takaiset ratsastustaitoni ja hoksaan, että onhan sitä tullut huimasti. Ratsastan eräänlaisella vuokraus systeemillä, sen vuoksi minulla on mahdollisuus käydä tunneilla näin usein.

      Poista
    2. Meidänkin tallilla on jo useat äidit kiivenneet hevosen selkään, kun ovat aikansa seisoneet kentän laidalla. Moni heistä on ekaa kertaa hevosen selässä. Itse en pari vuotta sitten lähtenyt ihan nolla tilanteesta, mutta kyllä ne asiat opeteltiin silti ihan alusta. Osasin esim keventää mutta en ollut paljoakaan laukannut. Ja sehän tuottaa minulle edelleen ongelmia.Meillähän on myös yksi setärtsastaja joka alkoi nollasta ja kisailee nyt 80-90 cm seurakisoissa.

      Poista
  3. Kiitos vielä listasta seuraamiasi blogeja! Muutaman niistä olinkin jo löytänyt, mutta lisäksi on monta todella mielenkiintoista, esim. tuo Yxskäristä. Hevosten lisäksi rakastan ulkosaaristoa. :-)
    Anu

    VastaaPoista

Kommentoi rohkeasti