tiistai 9. joulukuuta 2014

Aina niin haastava (ja ihana) Rikse

Pistetäänpä alkuviikon hummailut heti pakettiin, ettei vallan unohdu ja säästytään loppuviikosta kilometrin mittaiselta postaukselta.

Maanantaina oli siis vapaapäivä ja totuttuun tapaan siitä otettiin kaikki irti. Riensin tallille ajoissa, koska pikkulinnut olivat laulaneet. että sinne olisi yllättäen ilmestynyt tinkerivarsa. No olihan sinne! Nuori pieni söpöläinen, tuleva tupsujalka. Tinkeri ei tulisi ratsastuskoulukäyttöön vaan on tallin entisen omistajan hankinta. Tinkerineidosta en saanut kummoistakaan kuvaa, mutta laitetaan se onneton otoskin tähän postuksen loppuun.

Itsenäinen tunti Riksellä

Tarkoitus oli ratsastaa ensin itsenäisesti Riksellä. Riksehän on Sadun oma entinen kisahevonen ja minulle se ikuinen haastepolle. Riksellä ei vanhan vamman vuoksi enää hypätä mutta menohaluja piisaa ihan sileälläkin.
Riksessä on paljon piirteitä, joihin ihastuin heti, kun tohdin tämän tamman kanssa olla tekemisissä. Rikse on todella kiltti karsinassa ja äärimmäisen herkkä ratsastettava. Tammasta voi saada väärän käsityksen harjatessa. Korvat vetävät todella pahasti luimuun ja iho värähtelee ja etujalka saattaa välillä nousta kuopsuttamaan. Meni hetken, ennen kuin tajusin että tammaa ei tarvitse pelätä, vaan on vain kertakaikkiaan niin herkkä hipiäinen, ettei tykkää harjaamisesta tai satuloimisesta. Hiljaisesta protestoinninsta huolimatta, hän kestää sen kuin nainen! Siksipä en viitsi poloa kiusata ylimääräisellä tahkoamisella, vaan harjataan vain pakolliset, eli satulan alue ja muut pahimmat ravat.
Kavio nousee nätisti jo pelkästään, kun asetun jalan viereen. Taluttaessa tamma seuraa kuuliaisesti ja jos minä pysähdyn niin tammakin pysähtyy, ilman muuta. Joskus pysähtelen maneesille taluttaessa matkalla monta kertaa, ihan vain omaksi ilokseni, koska hevonen käyttäytyy vaan niin hienosti. Näinhän se kuuluisikin mennä mutta kaikki ei vaan ole tällaisia viilipyttyjä. Selkään nousu on melko helppoa, vaikka Rikseltäkin korkeutta löytyy. Kun ollaan kentällä/maneesissa, Rikse malttaa seisoa melkoisen nätisti paikallaan, että täti ehtii äheltämään jalkansa jalustimeen ja kampeamaan itsensä satulaan. Ratsastettaessa onkin sitten vähän enempi menohaluja. Lueppa vanha postaus täältä.

Olen päättänyt, että aloitetaanpa homma alusta. Haetaan nyt vaan sitä rentoa menoa, niin hevoselta kuin tädiltäkin. Käynnissä ja ravissa. Unohdetaan ne laukat. Laukka ei oikein tahdo olla meidän yhteinen laji... vielä. Rikse toimii käynnissä pelkällä ajatuksella. Eli on äääärimmäisen herkkä painoavuille. Tällainen tätiratsastaja ei juuri herkemmällä ole tainnut ratsastaakkaan. Eli jos ajattelen että pysähdytään, hevonen on jo pysähtynyt. Ajatus peruuttamisesta johtaa moneen askeleen peruutukseen (välillä tulee kiire topata, kun neljä askelta tulee niin nopsaan) Ja kaikenmaailman etu- ja takaosakäännkset menee tosiaan sillä pienellä olemattomalla painoavulla. Ravissa Rikse kiirehtii helposti ja sitä treenasinkin. Että saataisiin rauhallinen rento ravi jossa minä määrään tahdin. Väitän, että saatiin tulemaan jonkin verran rennompaa pätkää kuin ennen, jipppii! Kaula ei ollut enään niin jännittynyt ja turpa näytti muuallekkin kuin suoraan eteen tai jopa ylöspäin.

Riksellä ratsastelen usein itsenäisesti. Syystä että, hän ei ole moksiskaan siitä jos joutuu olemaan yksin maneesissa ja toisekseen, joudun keskittymään niin paljon ihan perusapuihin, istuntaan ja painoapujen käyttöön, että en edes halua tulla tunnille säätämään mitään sen monimutkaisempaa. Rento perusmeno, käynnissä ja ravissa on nyt meidän tavoite. Olenhan minä nyt Riksellä laukkaillut, monestikin, melko huonolla menestyksellä. Siitä esimerkki mm. siinä linkittämässäni postauksessa. Jään roikkumaan suuhun ja Rikse haluaisi kaahottaa menemään ja kilvanvetohan siitä tulee, ei hyvä. Päätin jo yli vuosi sitten kesällä, että vuoden päästä osaan ratsastaa tätä tammaa. En osannut, kun en harjoitellut. Luovutin. No nyt sitten uudestaan yrittämään. Treeniä se vaatii, istunnan kehittämistä ja istunnalla pidättämistä. Jos vaan tohtisin nostaa tälläkin hevosella jalustimet niin se varmaan auttaisi. Jostain syystä en vain tohdi... Kuolaimena Riksellä on olympiat. Jotkut käyttää kankia. Puhetta onkin ollut, että opettelisin itsekkin moisia käyttämään, mutta istuntaani se ei paranna, sen tiedän sanomattakin.

Mortilla menoa

Seuraava tunti olikin sitten Mortilla, kun yksi ratsastaja olikin perunnut tulonsa. Menin ensin pienten puolituntisen ja oman koulutuntini perään. Ei oikeastaan mitään uusia ahaa elämyksiä, eikä homma muutenkaan luistanut mitenkään erityisen hienosti, mutta mukavaa oli taas! Tehtiin isoa ympyrää laukassa, jossa sitten piti suoristaa ja kääntää pienelle voltille ravissa, toiseen suuntaan. Siinä oikeassa olikin taas tekemistä, vasemmassa sujui paljon paremmin. Saatiin yksi "melkein" hieno laukanvaihto laukassakin aikaiseksi, ainut vaan että takaa ei vaihtunut. Tosin piti olla jo ravilla, siinä voltille kääntäessä. Täti vähän myöhästyi, taas! yllätys...

Tiistai jääpi nyt sitten väliin taas työaikojen takia mutta keskiviikkona ehdin yhdelle tunnille. Kovasti odotan kevättä ja iltojen valoistumista (onpa kumma sana, onko se edes sana??). Sillon saattaisi käydä taas iltasinkin ratsastamassa itsenäisiä. Täytyy sanoa että tämä "vuokra" systeemi on kyllä mainio, huoleton on hevoseton!

Ei ol pakko mennä jos ei huvit!

Laitetaan nyt muutama kuva perään, vaikka onkin sellasia nopsasti räpsästyjä. Näyttää muuten niin valjulta koko postaus.


Vauva tinkeri

Rikse rapakoipi

Mortti <3


6 kommenttia:

  1. Hassu varsa! Pääset kyllä hevosen selkään ihan kadehdittavan usein, siinä ne taidot kehittyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on aivan totta, vaikka välillä tuntuu että junnataan paikallaan.

      Poista
  2. Ihana tietää, että joku Rikseäkin jaksaa ratsastaa, muuten se vain seisoisi päivät pitkät ja mitä valmennettavilta olen kuullut ei pikkunen saa valmennuksissa oikein minkäänlaista liikutusta! :( Rikse toimi mullakin hyvänä opetusmestarina, alkuaikoina meno oli aikamoista sähellystä, lähinnä keskityin pitämään huolen, että hevonen olisi edes jotenkuten hallinnassa, ei puhettakaan ilman satulaa menemisestä mutta viime keväänä melkeinpä ratsastin mielummin ilman satulaa, tosiaan kiltti se on kuin mikä vaikka menohaluja riittää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opetusmestari rikse tosiaan on. Jos teet virheen niin sen huomaa heti. Tykkään riksestä mutta taidot eivät oikeen ole riittäneet tähän polleen. Tammikuussa minulla on töiden puolesta aikaa ratsastaa enemmin ja saatankin ottaa "rikse projektin" työn alle. Saa nähdä tuleeko edistystä, siis minulle.

      Poista
  3. Se istunta on paras keino kyllä saada kaahotus kurii, meillä oli pitkään Pyryn kanssa tuota samaa, jäin roikkumaan suuhun. Laukka on aina ollu ehkä helpompi säätää, mutta esim ravi, voi luoja missä etupainossa ja lujaa ravia ja muori repii melkei haban halki selässä.. Kunnes, se istunta sieltä löyty myös raville. En tiedä mitä meille on tapahtunu (onko ratsastaja oppinu lisää ja hevonenki löytäny puuttuvat peräänantonikamat jostain), mutta nyt hommat tuntuu kohtuu helpoilta. Ja pystyn saamaan hevosta jopa rennoksi. Aikansa se ottaa, mutta kyllä se voitto sieltä tulee kun jaksaa yrittää!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikse on juurikin hevonen, joka toimii istunnalla, ja siinä ei ohjissa roikkuminen auta jos istunta ei toimi. Meillä se laukka on kompastuskivi. Heppa kuuluu laukassa ja siinä kohtaa täti taitaa vähän hätääntyä ja homma menee ihan läskiksi. Kova kuulla että teillä on alkanut homma sujumaan! Ehkä tosiaan otan tammikuussa rikse projektin, ja katson mitä tapahtuu.

      Poista

Kommentoi rohkeasti