Ehkä minusta tulee tätiloikkari?

Tänään Sissikin näyttää tyytyväisemmältä,
vaikka aina tuo täti pussaileekin.

No niin, keskiviikon tunnista on selvitty hengissä. Esteet olivatkin onneksi pikkuriikkisiä ja rata lyhyt ja selkeä, ei tarvinnut tädin jänskätä korkeuksia tai monimutkaisia koukeroita. Videonpätkääkin vihdoin sain minun ja Sissin menosta, ja sehän on aina jännittävää, vaikka välillä mietin, haluanko ollenkaan katsoa. Vaikka meno videolla on mitä on, en ollut kamalan järkyttynyt, nimittäin luulin sen olevan paljon pahempaa!

Alkulämmittelyä

Keskiviikkona ratsastin siis Sissiä puolisen tuntia, ennen varsinaista hyppytuntia. Tavoitteena oli saada poni kuuntelemaan pidätettä, taipumaan myös vasempaan ja kulkevan myös sinne mörköpäätyyn. Tässäpä onnistuinkin yllättävän hyvin! Ponilla ei ollut supervirtaa ja kuunteli yllätävän kuuliaisesti pidätteitäni. Heinäpäätykin tuli pikkuhiljaa tutummaksi, eikä ollut enään niin kamalan pelottava. Hiphei, ehkä tästä tunnista ei sittenkään tule katasrofi??

Lähdin tunnille silti "ei tuu mittään" -asenteella, sen verran penkin alle homma meni tiistaina. Alussa tehtiin paljon pikkuharjoituksia. Lähestyttiin estettä ravilla, ja niinkuin videostakin saattaa todeta, se ei todellakaan ole mun juttu. Hypättiin linjaa, jossa eka este tultiin laukassa ja sitten piti puottaa raville ja mennä muutama puomi. Tämä oli ihan mahtavaa treeniä minulle ja Sissille ja me jopa onnistuttiin siinä kohtalaisen hyvin!! Nyt oli jo hyvät fiilikset ja vähän jopa odotin sitä rataloikkaa.

Rata

Rata oli yksinkertainen ja lyhyt. Esteet oli minikokoisia ja se vaan passasi. Opettelen radan ratsastamista, keskittymistä, lähestymistä, alastuloa, kaarteita, linjoja ja niitä pieniä yksityiskohtia, jotka ei tule minulta automaattisesti takaraivosta, vaan jokaista asiaa pitää miettiä. Jos lähestyminen jännittää, johtaminen saattaa unohtua, tai ehkä koko rata. Jos laukka pitää vaihtaa, pasmat menee sekaisin, eihän sitä nyt väärällä laukalla kaarreta, ponihan voi vaikka kompastua ;) ;) tämmösiä mietteitä tädillä päässä....

Esimmäinen rata meni yllättävänkin hyvin. Menin homman läpi kerralla, eikä poni lähtenyt käsistä. Kiva oli nähdä videota ensimmäistä kertaa minusta ja Sissistä ja todeta, että ei se meno ihan niin kamalaa ollutkaan, kun luulin, vaikka kyllähän minä nään ainakin nuo suurimmat puutteeni.

Harmikseni jouduin lataamaan ihan kökön version, kun koneeni ei suostunut yhteistyöhön parempilaatuisilla versioilla. (video vaihdettu parempilaatuiseen, säätäkää mutterista) Ja jälleen kerran muistutan, olkaa armollisia tädille. Ehkä se vielä oppii?

"Tehtävälistaa"

Etukeno:
tästä nyt olen jauhanut ja sitä yritän treenata oikein ajatuksella heti seuraavaksi. Nyt koitan pitää painon niin vahvasti jalustimilla (että varmasti olen hypyssä mukana enkä retkahda kaulalle...) että könötän eteenpäin jatkuvasti. Ehkäpä se ahteri pitäisi välillä saada sinne penkkiinkin,

Hypyn ennakointi:
taas etukeno, pahempi sellainen monta metriä ennen estettä. Miksi en malta istua siellä satulassa?

Liikaa hypyssä mukana ...jaaaa etukenossa:
No, minä hyppään puominkin, niinkuin mentäisiin metristä. Etten vaan vetäisi suusta, vaikka muutoin roikun ohjassa. Kaverin kanssa vitsaillaan välillä, että melkeen heitän ohjat pois ;)

Ohjissa roikkuminen: no sepä se. Jos Sissi kaahottaa, turvaudun ohjiin ja en muista hellittää. Tämä on jo hieman parantunut (uskokaa tai älkää) ja ehkä se tästä. Istunnallahan sitä ponia pitäisi jarruttaa, eikä ohjissa roikkumalla.

Perse penkkiin: Niin, siis suurimman osan ongelmista ratkaisisi se, että laittaisin sen ahterin sinne penkkiin. Pidätteet menisi läpi, kaarteet ja taivutukset onnistuisivat. Molemmilla olisi parempi tasapaino. Hevonen olisi helpompi ratsastaa, ja sen olisi helpompi kantaa minua. Ei luulisi olevan niin vaikeaa, mutta kun se vaan on!

Pahimmat ongelmat tunnistettu, kait? Näillä eteenpäin. Uskon että kyllä se siitä, sillä jokin aika sitten meidän meno oli vielä hurjasti surkeampaa.
Mantra, jota toitotan tunnilla usein ääneen, on perse penkkiin, kädet kylkeen. AIkoinaan ihmettelin sitä kädet kylkeen asiaa, onko sillä nyt niin väliä. Mutta uskokaa tai älkää, aina kun muistan sen, ja korjaan ne kädet, niin istuntani parantuu ja homma alkaa luistamaan paremmin.

Ahaa-elämys

Tulihan siellä tunnilla sekin, ja se oli, DADAAA, laukannosto ja kädet. Olen ihmetellyt, että kun ratsastan itsenäisesti, niin laukka nousee melko kivasti. Sitten estetunnilla mennään sitä ponikipsutusta voltti tai kaksi, ennen laukkaa, joka sitten vihdoin nousee, ja on surkean nelitahtinen. Homma johtuu KÄSISTÄ! Kun laukka ei nouse ja hätäännyn, niin käsi nousee ja viuhtoo!
Hengitä,
aloita alusta,
käsi rauhassa ja alas,
ja avot! Johan läks laukka nousemaan!
Jeeee. olin niin onnellinen, että minulle oli aivan sama miten rata menisi, kun olin tajunnut tämän asian. Ja olihan Satu siitä minulle jatkuvasti maininnut, silti piti vain tajuta itse! Itsenäisesti ratsastaessa keskityn esim. juuri tähän nostoon ja muistan pitää itseni rauhallisena, mutta sitten tunnilla se unohtuu, kun vähän panikoin jo ensimmäistä hyppyä. Mutta kun nyt tiedän, missä ongelma on, pystyn varmasti korjaamaan asian.

Että sellasta menoa tällä kertaa. Ehkä se tästä lähtee kehittymään vielä.
Minusta ei ehkä tule koskaan "the esteratsastajaa", mutta ehkä jonkin sortin tätiloikkari kumminkin?

Heips!