Tiistaina saavuin taas tallille aamusta, tapani mukaan. Ihmettelin, miksi Kingi oli karsinassa ja tarhakaveri Sissi oli kuitenkin ulkona. Aloittelin hommia, mutta päätin kuitenkin käydä sisältä kysymässä, josko polle olisi vallan unohtunut vaan laittaa ulos. Ei ollut. Nitalla oli aamusta estevalmennusta tiedossa, Kati Hurmeen toimesta. No sitähän oli pakko päästä seuraamaan!
Oli muuten mielenkiintoista ja antoisaa. Hienosti huomasi kuinka kuumaakin kuumempi Kingi rentoutui pikkuhiljaa ja hypyistä sekä laukasta tuli tasaisempia loppua kohden, eikä jättikenguruloikkaa enään esiintynyt. Tätiratsastaja näpsytteli oikein muistiinpanoja Lumiaansa, Tunnollinen kuunteluoppilas ;)
Omat tunnit
Illalla oli sitten oma vuoro päästä ratsaille. Sissillä ensin pienten tunnilla mukana. Mentiin puomeja ja pari pikku estettä. Huomasin taas taivutusongelman. Kummassakaan päässä maneesia en saanut ponia taipumaan sisälle, vaan päädyt paineltiin sisälapa edellä, kytäten, josko sieltä hyppää vaikka mörkö!? Sissihän ei onneksi tee juurikaan mitään sivuloikkia, eikä säpsyjä, hän vaan yksinkertaisesti vahtaa sitä pelottavaa mörköpäätyä, ja tässä he tapauksessa maneesin kummassakin päädyssä. Koita siinä sitten ratsastaa, vaikeaa...
Oma tuntini oli sitten estetunti ja vaikka minulla olisi ollut mahdollisuus hypätä Mortilla, valitsinkin Sissin! Tiedossa oli tekniikkaharjoituksia ja sitä minä tarvitsen, erityisesti Sissin kanssa.
Tunnilla ei onnistunut mikään, ei sitten yhtään mikään! En saanut heti laukkoja nousemaan, hätäännyin, kädet vispasi ja nousi, asento oli mitä oli, taisi ohjatkin välillä roikkua... Muutama ympyrä poniravia ja sitten jonkin sortin onneton räpellyslaukka. Jouduin lähestymään melko tiukassa kaarteessa sieltä toisesta mörköpäädystä. Siis minun kategoriassa tiukassa kaarteessa. Kanssaratsastajien mielestä tilaa oli vaikka kuinka. Kisailijat. pyh ;). Poni ei taivu, vaan puskee lapa edellä. Koita siinä sitten lähestyä estettä! Sivuttainko se pitäisi hypätä??
Ei tuu mittään, ei vaan onnistu! Ei mene avut läpi vaikka mitä tekisi. Ratsastajassa se vika on, se on selvä. Tämä poni on kansallisen tason esteponi, HIHSsissäkin tainnut kerran voiton nappasta ja useita sijoituksia, joten se kyllä osaa, täti vaan ei... Käsittämättämin juttu oli se, että sain ponin KIELTÄMÄÄN ristikolla, joka nyt oli niin pieni, kuin kahdesta puomista nyt vaan saa aikaiseksi ja lähestyminenkin tultiin ravilla! Poni tosiaan toppasi esteen eteen. En ylitä! En ainakaan ravissa! Tässä kohtaa repesin jo nauruun! Kieltämään minä en sentään juurikaan hevosta yleensä saa. Johtunee siitä, että olen hypännyt poneilla tai hevosilla, jotka ei vain kieltele, kunhan ratsastaja edes jotenkin roikkuu siellä selässä. Eli minä olen aina menossa yli. Mieleeni ei juolahdakkaan, että hevonen saattaisi olla toista mieltä.
Lopussa kävimme pientä keskustelua korkeuksista, Pyysin laskemaan esteitä. Kolmesta esteestä yksi oli ristikko ja linjalla oli kaksi pystyä, joista toinen 70 ja toinen 80cm. Sissin kanssa koen nämä liian korkeiksi. Mortilla en olisi epäröinyt hetkeäkään. Mortti on pomminvarma tätikuljetin. Koska tunnen oloni Sissin selässä paljon epävarmemmaksi, 40-60 cm on tällä haavaa meille ihan riittävä. No, taisi se viimenen olla sitten lopussa sen 70 cm, ja alastulo tuntui aika töksähtävältä. En pääse hypystä kunnolla ylös ja tämä ongelma on jo aikaa sitten pitänyt jäädä taakse. Treenillä se jäi pikkuhiljaa pois ja nyt sitten yhtäkkiä Sissin kanssa mokoma ilmaantui takaisin! Ponilla on jotenkin erilainen alastulo kuin Mortilla.
Hetkittäin tuntui, että poni ei pysy käsissä, jarru katosi. Hetkittäin taas että laukkaa ei tule, kaasu katosi. Tiet oli mitä sattuu, ei siis kunnon rattiakaan. Linjaa kun hypättiin, piti kaartaa oikealle. No, maneesin seinä siellä oli vastassa, joten poni kaartoi luonnostaan, kun minä vielä toivuin alastulosta ja yritin kammeta itseäni pystyyn. Ongelmaksi on muodostunut viimeaikoina se, että kun en saa vähän reippaammassa vauhdissa hypyn jälkeen taivutettua ponia ja näin ollen en uskalla laittaa painoa sisälle, vaan vänkään ulospäin. Kuvittelen varmaan ponin kaatuvan, tai itse putoavani. Ja koska en pääse sieltä hypystä ylös, paino on edessä, ja oma nenä siellä jossain lähellä ponin korvia, Niin eihän se tietystikkään taivu. Nyt pitäisikin vaan muistaa, että ahteri penkkiin ja käsi kylkeen, niin loppu sujuisikin sitten jo niissä kaarteissa, ehkä... LIsäksi olen alkanut taas sukeltamaan. Ihan niinkuin hyppäisin metristä, vaikka este olisi 40 cm. tästäkin on jo pikkuhiljaa päästy irti, mutta ongelma on noussut nyt sitten uudestaan esiin tämän ponin kanssa.
Että sellasia tuntoja tiistain tunnilta. Keskiviikon katastrofia odotellessa.... Jotenkin tuli sellainen olo, että hittojako tässä, minä en vaan opi, en millään. Enempi tulee takapakkia. Siinä vaiheessa olisi hyvä muistuttaa itselleen, että parissa vuodessa ei kait ihan ihme suorituksia voi itseltään odottaa. Tuppaa välillä unohtumaan tuo ja alan vertaamaa itseäni ehkä muihin tuntilaisiin, joilla hyppykokemusta on usein monta vuotta enemmin.
Seuraavaksi on siis tiedossa rataloikkaa, ja Mortti on varattu niin täti loikkii taas Sissillä. Apuaaaaa. Kerrotaanpa siitä sitten seuraavassa postauksessa. Videon pätkääkin saattaa ehkä olla luvassa...
 |
| Sissikin murjottaa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti