Kakkajuttuja osa 2 ja esteloikkaa

Luulisi, että lannan luonti on ihan simppeli homma, mutta ei, ei ole. On kuulkaa niin monimutkainen ja haastava homma, että siitä kestää kirjoittaa jopa toisen postauksen, kiinnosti tahi ei.

Aluksi hommassa meni iät ja ajat. On kuulkaas niin monenlaisia hevosia. Yksi tekee nätit läjät peränurkkaan ja pissat toiseen nurkkaan. Aina samalla kaavalla, päivästä toiseen. Mikäs niitä on lapatessa. Hommaan menee muutama minuutti. Mutta sitten on näitä toisen sorttisia...
Kävelet karsinaan ja ihmettelet, että joko mä siivosin tän? Tarkemmin kun alat tiirailemaan niin toteat, että et siivonnut. Lanta on vaan yksinkertaisesti levitetty tasaisesti pitkin kämppää. Niitä siten pyydystelet sieltä ja viimein kun luulet että homma on selvä ja alat kaapia reunoilta valleiksi nousseita puruja keskemmälle, sieltäpä paljastuu kakkapiilo jos toinenkin. En voi vastustaa kiusausta ja alan pyydystelemään papanoita sieltä täältä, yksi kerrallaan. Lopulta huomaan haravoineeni puolet kuivikkeista kottikärryyn ja sehän tarkoittaa sitä, että saapi kärrätä samalla mitalla uutta sinne karsinaan. Loputon oravanpyörä.
Sitten on vielä näitä "en syö heiniäni, vaan myllään ne ympäri boksia ja piilotan kakat sinne alle". Heinäisen boksin siivoaminen sitte vasta onkin hankalaa! Olen alkanut tykkäämään erityisesti Palleron tyyppisistä, vuonohevosahmateista, jotka syövät kaiken, aivan kaiken. Korttakaan ei jätetä. Ja ahh, boksi on todella helppo siivota. Mukaan toki mahtuu vielä nämä, läjä siellä toinen täällä, osa piilossa ja osa näkyvillä. Osa kiinni ovessa, joka sitten avatessa leviää käytävälle. Pissan kanssa sama homma. Koko boksi on täynnä "sitä ittiään", ja litimärkä. Ei minkäänlaista tolkkua hommassa.

No joo, oikeasti olen nauttinut tuosta paskanlappaamisesta ihan aidosti! Tosin tänään huomasin jo ihastelevani että voi kun se Pärre sitten osaa kakata nättejä kasoja...hmm, pitäsikö hakeutua hoitoon, tai ehkä rautakauppa jo kutsuu.

Kerrottakoon tähän vielä maanantain ratsasteluista


Ratsastelin alkuun itsenäisesti Sissillä. Harjoiteltiin ihan perussettiä. Yritin saada ravin rennoksi ja sellaiseksi, että poni ei juoksisi alta tai kiirehtisi. Tällä kertaa avut menivät jo aavistuksen paremmin läpi. Saatiin myös muutamia ihan kohtuullisia laukannostoja aikaiseksi. Tässä se siis tarkoitan sitä, että laukat nousi ihan mukavasti, ilman poniravikipsutusta. Sissin kanssa kun menen itsenäisiä, ei edes yritetä mitään sen kummempia kiemuroita. Minä vain yksinkertaisesri yritän opetella ratsastamaan tätä ponia. Se että avut menisi läpi, saisin ponin taipumaan, pidätteet toimisivat. Paljon siirtymisiä ja taivutuksia. Tällä hetkellä ehkä eniten niitä siirtymisiä.
Ennen varsinaista omaa tuntiani oli tarkoitus mennä taluttajaksi "pienten tunnille". Pienet kuitenkin peruuttivat tulonsa sairastumisen vuoksi, ja aikaa jäi hengailuun. Höpistiin sadun kanssa heppajuttuja odotellessa.

Varsinainen tunti oli esteitä ja piiitkästä aikaa kiipesin Mortin selkään. Kylläpäs tamma tuntui tutulta, herkältä ja taipuisalta Sissin jälkeen. Heti tuli ikävä koulutuntia Mortin kanssa. Nyt kuitenkin hypättiin. Homma ei mennyt niinkuin strömsössä, mutta ei aivan penkin allekkaan. Mortissa oli mukavasti virtaa ja okserille tuppasi aina kiihdyttämään melkoisesti. Jostain syystä tässä kohtaa tätiä alkoi aina jännittämään. Mitään ihmeellistä kerrottavaa tunnista ei varsinaisesti ole.

Tiistain tunti menikin sitten penkin alle, mutta siitä myöhemmin lisää.