Tässä postauksessa ei ole tarkoitus mollata ketään. Kaikilta opettajilta olen saanut hyviä oppeja moneen asiaan, vaikka välillä en ymmärräkkään miksi jotkin asiat tehdään, niinkuin ne tehdään. Tässä ei myöskään anneta neuvoja aloittelevalle ratsastajalle, vaan lähinnä pohdiskellaan ja kysellään, että mitenköhän ne asiat kuuluisi tehdä. Vastauksia ongelmiin täältä ei löydy.
Kommenttiboksiin kyllä mahtuu silti vinkkejä, ajatuksia ja omia kokemuksia asioista, joita otan vastaan erittäin mielelläni!
Alkeet
Näin 2,5 vuotta ratsastaneena, moni perusasiakin on vielä hakusessa. Koska en kuitenkaan aloittanut harrastusta silloin ihan talutusasteelta, oli minulle jo kehittynyt joitain tapoja, joista ei tahdo päästä irti. Oli ja on edelleen oppeja ja tapoja, joita en osannut varsinkaan alkuaikoina kyseenalaistaa. Varmasti oli opettajallekin vaikeaa aloittaa tällaisen "vähän jo ratsastaneen" kanssa, koska ei tiennyt, pitääkö joka asia kertoa juurtajaksain, alusta asti. Näin jälkeen ajateltuna, olisi pitänyt heti alussa kerrata kaikki perusasiat, ihan suusanallisestikin. Ei kait tuo ole vieläkään myöhäistä. Oli ja on paljon asioita, joita en tiedä, miten ne kuuluisi oikeasti tehdä. Pikkuhiljaa sitten yritän ottaa asioista selvää. Ensisijaisesti tietysti opettajaltani, lisäksi etsin tietoa netistä, kilautan kaverille ja niiltä "vierailta opettajilta". Tuskastuttavinta on se, että neuvot ovat ristiriitaisia. Toki kaikkea ei pidä uskoa ihan tuosta noin vaan, esim netistä ammennettua tietoa, senhän nyt jokainen tietää, mutta on niitä ristiriitaisuuksia opeissa tullut ihan ammattilaisiltakin. Mm. ohjien käyttö. Yksi sanoo, että joskus vähän terävämpi nyppäisy vie asian kertaheitolla hevoselle perille ja siitä eteenpäin pystyykin sitten ratsastamaan kevyemmällä kädellä. Toinen taas että missään tapauksessa nopea nykäisy ei ole sallittua. Kumpikaan ei ollut oma opettajani.
Aloittelijan harhaluulot
Jonkin aikaa meni, ennen kuin tajusin, että taivutus ei tarkoita sitä, että hevosen kaula taipuu, ja sitä ei todellakaan tehdä pelkällä ohjalla ja varsinkaan siitä sisäohjasta ei kiskota esim. voltilla koko ajan. Senkin tajuamiseen meni oma aikansa, että jos hevonen on laiskemman puoleinen, sitä pohjetta ei napsuteta joka askeleella tuntia putkeen. Jos ratsastat hevosta istunnalla eteenpäin, se ei tarkoita sitä että kiikutat lantiotasi eteen-taakse ja vatkaamalla yrität "hoputtaa" hevosta eteenpäin. Juu ei, se tehtiin minulle selväksi. Viimeaikoina on pohdinnassa ollut, että minkälaiset pohkeet annetaan esteellä, kun halutaan että laukka vaihtuu. Laukkapohkeet vaiko ihan normi pohkeet vaan kiinni ja painolla, katseella ja johtamisella vaihtuu? Tästäkin on ollut eri näkemyksiä.
Siunattu peräänanto ja kirottu muoto
Muoto sana tuntuu nykyään olevan lähes kirosana, jos alkaa keskustelupalstoja lukemaan. Missään tapauksessa ei kokemattoman ratsastajan kannata alkaa kyselemään "miten saan pollen muotoon". Tästä seuraa piiiiitkä keskustelu siitä, että jos vaikka nyt opettelisit ratsastamaan ja tiedätkö mikä se muoto edes on. Yleensä näkee myös viisaampien kommentin, että hevonenhan kulkee aina jossain muodossa ja jospa nyt sitä peräänantoa ensin ja ettet nyt vaan olisi jo sahaamassa sitä pollepoloa virkkuukoukuksi!
Itse alan pikkuhiljaa saamaan hevosia ja poneja jo polkemaan jaloillaan alle kunnolla. En aina, enkä kaikkia, mutta kuitenkin. Pientä myötäystä niskasta alkaa silloin tällöin esiintymään muutamilla, hetkittäin, mutta mitään pysyvää tulosta joka askellajissa en ole saanut vielä aikaiseksi. Monenlaista neuvoa tähänkin olen saanut. Toistaiseksi homma on kuitenkin hakusessa. Myötäys niskasta ja pehmeä hevonen edestä, on kait "palkinto" ratsastajalle, joka tulee ajan kanssa hyvällä ratsastustaidolla ja yhteistyöllä. Se ei ilmeisestikään saisi olla itse pyrkimys. Tuntuu kuitenkin, että toiset kun hyppäävät heppasen selkään ja ottavat kierroksen ravia, hevonen kulkee jo kauniisti muodossa. Kyllä tätiratsastaja on tässä kohtaa pikkuisen kade, ei voi mitään.
Paljon saa lukea ja kuulla kuitenkin, että hevonen kulkee virkkuukoukkuna, mutta ei käytä selkäänsä. Se on sahattu muotoon ja vaikka mitä.... tuntuu tosiaan että koko muoto asia on ihan kaamea juttu, ja sitten toisaalta ratsastustaidon mittari. Tällaiset asiat pistää tätiratsastajan pään pyörälle. Oma juttunsa on vielä kaikki apuohjaviritykset, joista itse en ymmärrä. Gramaanit kuuluu kait näihin kiisteltympien listalle. No, eipä niistä sen enempää, kun en niitä juurikaan ole tallillani edes nähnyt käytettävän.
Eräältä opettajalta tuli neuvo, kun hevonen alkoi yllättäen myötäämään niskasta, että anna ohjaa (siis molempia ohjia) kokoajan piti vaan antaa ohjaa ja loppujen lopuksi ratsastelin piiiitkillä ohjilla ja hevonen kulki nenu maassa. No eteen alas, mutta eikös tätä tehdä sitten vasta loppuraveilla, eikä kesken tuntia? Tuntumalla sitä hevosta kait kuitenkin pitäisi ratsastaa. Se tuntui jotenkin hullulta. Olisi ehkä pitänyt kysyä asiasta tarkemmin.
Joidenkin ratsastajien mielestä muotoa "saa" hakea nyppimällä ohjista, sain kuitenkin kuulla että tämä se vasta kiellettyä onkin. Hevonen alkaa kiikuttamaan päätä sivusuunnassa puolelta toiselle. Onko tämä nyt sitten sitä sahausta? Mutta mikä ero siinä on, että liikuttelee sisäohjan sormia, onko se sitten hyvästä vai pahasta? Ota näistä nyt sitten selvää...
Mitenkä sitä ulko-ohjaa oikeen kuuluu käyttää?
Sitten se ulko-ohja asia. Tuella mennään, joopa joo. Pysyykö se käsi paikallaan vai pitääkö kuitenkin myödätä esim. taivutuksessa ja kuinka paljon? Eikös se kuitenkin ulko-ohjakin säädä sitä taivutusta? Voiko hevonen taipua jos ulko ohja on liian kireä? Eräs vieraampi opettaja laittoi meidät kiertämään ympyrää, ulkokäsi oli satulan jalustinhihnan päässä kiinni ja sisäohja löysä. Ulko-ohjaa kiristettiin kokoajan. Se tuntui oudolta, mutta ehkä siinä oli joku taika. joka ei vaan minulle auennut. Eikös se käsi ole siinä kohtaan ihan kuollut? Ehkä tällä pyrittiin johonkin, mitä minä en vaan ymmärtänyt? Siihen että hevonen alkaisi polkea kunnolla alleen, vai? Toki taivutuksessa käytetään pohjetta ja mukavinta kait olisi, että sisäohja saisi olla ihan löysä, mutta tuntuu, että ratsastuskoulun hevoset ainakin tarvitsevat alkuun aika tihuseen tahtiin muistuttelua siitä sisäohjasta, ennen kuin alkavat taipumaan kunnolla, jos alkavat. Riippuu pollesta, ja ratsastajan taidoista.
Laukannosto, oma taiteen lajinsa
Juurikin näin. Yhdellä hevosella toimii yksi tapa ja toisella toinen. Alunperin muistelisin oppineeni asian näin, puolipidäte, sisäohja asettaa, sisäpohje eteen ja ja ulkopohje taakse, ja pam! No niin, eipä sittenkään. Tosin ennen aikuisikää, en ole tainnut montaa kertaa edes laukata. Laukka pitäisikin nostaa sisäpohkeella ja ehkä mieluiten sisäistuinluulla. Asettaminenkin on niin ja näin ...ja jos asetat, nostossa sisäohjan tulisi olla lähes löysä. Pitkän aikaa kiskoin sisäohjasta, sekä nostoissa, että laukassa ja teen sitä tod. näk. vieläkin. Ulkopohjetta ei pitäisikään siirtää taakse, se onkin ihan vanhaa tietoa. No, itse olen huomannut, että toiset hevoset ei ymmärrä pelkkää sisäpohjetta, tarvitaan se ulkopohkeen siirto taaemmas, ennen kun viesti menee perille. Vanhemmille hevosille ainakin tuntuu olevan tarpeen se ulkopohje. Kait se on siitä kiinni, miten se on heppaselle opetettu.
Taitavammat nostavat varmasti sen laukan suurinpiirtein ajatuksesta, pollela kuin pollella, pienellä painon siirrolla. Pitäisi tietää juuri oikea hetki, kun se sisätaka jalka oikeassa vaiheessa, en nyt vaan muista että mitenkä se pitikään olla. Tätiratsastajalle tällaiset hifistelyt taitaa jäädä haaveeksi. No, ollaan nyt tyytyväisiä, että jokaisella pollella sen saa jo jotenkuten nousemaan. Olen kyllä niin surkea näissä laukan nostoissa, ja itse laukkaamisessakin, että pitäisi varmaan ottaa ihan yksityistunti sitä varten.
Puolipidäte, hepreaa
Herranpieksut sentään, tämä se vasta onkin mystinen apu. Tästä ei pääse perille, ei sitten millään. Sen ei saisi olla pidättävä apu, vaan hevosta herättävä. Itse sorrun edelleen siihen pieneen pidättävään ohjasapuun, vaikka tarkoitus olisi kait lähinnä tiivistää istuntaa ja näin kertoa hevoselle, että nyt olisi tulossa se varsinainen käsky, esim laukannosto. Tietoisesti olen yrittänyt tähänkin nyt kiinnittää huomiota, mutta vaikeaa se on.
Muutoksia vuosien saatossa
Lapsena kun, kävin sen alkeiskurssin, muistan että polvilla sai/piti? puristaa, kantapäät alas ja jalkaterät eteenpäin. Kädet nyrkissä pystyssä ja vierekkäin. No, selväksi on tullut, että polvilla ei saa nykyään puristaa ja jalkaterätkin saa kääntyä ulos jos on kääntyäkseen, kunhan et purista niillä polvilla. Kantaa ei saa tunkea liian alas, pohje siirtyy eteen ja se on sitten se tuoli-istunta. Käsien ei tarvitse kokoaikaa olla nyrkit vierekkäin, itseasiassa minulla ne harottaa vähän väliä mihin sattuu, jos vaikka johdetaan ohjalla. Ja sitäpaitsi asetuksessa ja taivutuksessa kait pitäisikin ohjaa viedä sivulle, eikä vetää taaksepäin (koska silloin jarruttaa?), mitenkä se tehtäisiin nyrkit yhdessä??
Nämä on niitä tätiratsastajan pohdintoja, joita ei kannate ottaa kuolemanvakavasti. Oppeja on erilaisia ja joskus tuntuu että pää menee sekaisin. Tarkoitus ei ole kuitenkaan mollata opettajia vaan lähinnä todeta, että paljon on tapoja. Jälleen kerran pistää miettimään, että olisi sitä kait helpommankin lajin voinut valita. Moni varmaan ihmettelee, että eikö se täti ole tuossa ajassa edes näitä perushommeleita oppinut, toiset taas, että kaksi vuotta on kovin vähän aikaa aikaa opetella. Määrällisesti olen tässä ajassa ratsastanut aika paljon. Olenkin kuullut sanottavan, että ei se määrä, vaan se laatu. Mielestäni kuitenkin harjoitelemalla oppii ja se vaatii määrällisesti paljon ratsastuskertoja. Nyt olen siinä vaiheessa, että pystyn jo ammentamaan itsenäisessä ratsastelussa, tunneilla saatuja oppeja, joten tähän minun kannattaisikin varmaan satsata lisää. Oma opettajani on kyllä loistava. Usein kyselen (monen mielestä liikaakin) ja kerron ongelmakohdistani ja kas kummaa, seuraavalla tunnilla saattaa hyvinkin olla teemana kyseiset asiat.
Maanantaina onkin tiedossa ainakin ilman satulaa tunti ja ehkä jotain itsenäistäkin menoa. Heip!
 |
| Kisaponista tätiratsuksi. Munsboro Cecily- "Sissi". (Kuvaaja: Janina Julin) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti