sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Hyppäämään "vieraalla"

Blogitallin vieraskynäilijä on kirjoittanut erittäin hyvän tekstin, liittyen edistykseen, tai edistymättömyyteen (hyi mikä sanahirviö!). Tekstiin pääsee tästä. Käykääpä lukemassa.

Itsellänihän on se oma luotto-ope, etenkin esteillä. Kävin kuitenkin n.vuosi sitten myös paikkakuntamme toisella tallilla puolisen vuotta, pari kertaa viikossa, lähinnä koulutunneilla. Muutaman estetunninkin otin, mutta lähinnä siis harjoittelin perusratsastusta. Paristi hyppäsin pienellä suomenhevosella Leevillä ja kerran raamikkaalla Hemmolla. Hemmo ei oikein omannut esteimua, ja kaikki energia meni hevosen eteenpäin ratsastsamiseen. Leevillä taas ei entisenä ravurina (vaikka oikeasti selässä ollessa ravitaustaa ei kyllä arvaisi) ole kovinkaan hyvä tasapaino esteillä, ja kun ratsastajan taitokin on mitä on, niin hyppyhommissa me ei oltu välttämättä ihan se paras yhdistelmä. Tosin saattaa olla että tilanne olisi tänä päivänä parempi.

Tähän "kahden tallin taktiikkaan" oli syynä silloiset työajat, sekä se, että kaipasin enemmin koulutunteja. Omalla tallillanihan hypätään melkoisen paljon ja jossain vaiheessa podin melkoista hyppykammoa ja ajattelinkin, että esteratsastus ei taida olla minun lajini. Tästä perusratsastuksen tehokuurista oli kyllä hyötyä ja kun opettajat vaihtuivat jonkun verran, sain monenlaista uutta oppia ja näkökantaa asioihin, vaikka välillä ne olivatkin vähän ristiriidassa keskenään.

Nyt sitten otin härkää sarvista ja varasin huomiselle illalle Melkkilästä tunnin, ja oikein estetunnin! Saapa nähdä...vähän jännittää. Onneksi ope on tuttu mutta hevonen on minulle vieras nimenomaan hyppyhommissa, ja sehän saattaa olla se suuri kompastuskivi. Ehdotin, että koittaisin hyppäämistä puoliverisellä Mimmillä, mutta lopullisen valinnan tekee kuitenkin opettaja. Mimmiltä löytyy oma moottori mutta on hieman saman tyyppinen laukan suhteen, kuin ponitallin Lady ja Ladyllahan hyppääminen ei minulta luonnistanut sitten lainkaan. Eli taas lähdetään siitä, että ihan se 40 cm yksittäinen estekkin jännittää. Ja jos heti ekoilla hypyillä en saa askelta passaamaan, niin tiedän että sillä tunnilla on peli menetetty. Alan jännittämään kahta kauheammin.
Toivottavasti kuitenkaan ei ihan kaulalle tarvitse kipata, tai muuta vastaavaa. Katsotaan nyt sitten miten käy. Eikö ole kumma, että mieli halajaa aina vaan hyppäämään, vaikka se on minulle aina sellainen jännityksen paikka??

Valitettavasti en tule kyseiseltä tunnilta kuvamateriaalia saamaan, mutta koitetaanpa kertoa sitten sanallisesti miten homma luonnisti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti