Mutta ensin on kyllä pureuduttava tuohon hyppyyn lähtöön. Olen tiedostanut kyllä ongelmani koko ajan, lullen että se korjaantuu ajan kanssa, kun saan hyppyvarmuutta, mutta edelleenkin jatkan samalla tyylillä. Vieläkin taitaa olla takaraivossa nuo meidän alkuaikojen ongelmat, joissa päädyin lähestulkoon aina makaamaan Sissin kaulalle ja tämä saattoi aiheuttaa sen, että edelleen valmistaudun hyppyyn monta askelta ennen varsinaista H-hetkeä, että varmasti olen sitten hommassa mukana.
Nappasin videolta kuvan, ja laatu on sen mukainen, mutta siitä käy kyllä hyvin ilmi tuo ongelma:
Eli matkaa on esteelle vielä vaikka kuinka, mutta minä jo olen melkein hyppyyn lähtemässä.
Ehdottomasti aion nyt keskittyä tuohon ongelmaan ja toivon että jossain vaiheessa minulla olisi esittää videota, joissa tuota etukenoa ei esiintyisi niin paljoa!
Heittäkääpä vinkkejä hyvistä harjoituksista, miten tästä pahasta tavasta voisi opetella pois? Tai onko teillä itsellänne joitain piintyneitä tapoja hypätessä, joista ette meinaa päästä irti?
Mä tein tota kans yhessä vaiheessa, mut sitten aloin hyppiä talvi-ponitalla ja siinä oli yksinkertaisesti pakko pitää persus penkissä ettei poni ihan täysin katoa alta, ja vieläkin se välillä sinkoaa, marraskuussa melkein törmättiin lämpökoppiin ja hän yritti jo innostuksissaan pukittaa mua alas, hupsista.... Muuten se on mulla korjaantunut ihan itsestään.
VastaaPoistaOlen ponitalla hypännyt tunnin päätteksi ihan muutaman pienen esteen, ja tykkään kyllä ponista, mutta kun on minulle valitettavasti liian pieni, ja rakennekkin on aika hintelä... Vaikka hyvinpä tuo tädin kuljetti niiden pienten esteiden yli ainakin. Sileää ollaan välillä menty. Talviponita on muutenkin niin mahdoton, että ei taida tädin rahkeet riittää :D Kesämoppe saattaisi kyllä ehkä auttaa, kun laukkahan ei pysy, jos persaus ei ole penkissä ;)
Poista