sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Hyppytunti Vaavilla

Keskiviikkona pääsin sitten hyppäämään Vaavilla. Ihan mahtavaa! Tunnin pitikin Nita ja pakko tunnustaa, että olin vähän ennakkoluuloinen, jopa aavistuksen pettynyt, mutta loppujen lopuksi aivan turhaan! Tunti oli erittäin hyvä ja opettavainen. Nita ohjasi ratsastusta joka hetki. Ohjetta tuli joka kaarteessa, lähestymisessä, hypyssä jne. Juuri niin kuin pitääkin!
Nita huomasi tietysti heti laukassa "ylävartalo pumppauksen" ja puuttui asiaan. Hyvä oppi oli myös: ratsasta kaarre hyvin, ja lähesty sitten rauhassa estettä. Älä ala vasta loppumetreillä ratsastamaan eteen. Jatkuvasti tuli huomautusta ja ohjetta myös ulkoapujen käytöstä, kaikille ratsukoille. Sinänsä selviä juttuja, mutta hyvä että siitä muistutetaan juuri siinä ja sillä hetkellä. Nyt meitä oli tunnilla vain kolme, joten harjoittelevan opettajan oli helpompi hallita tunnin kulkua.

Mainittakoon tässä kohtaa, että Nita on ehtinyt nuoresta iastään huolimatta (17 v.) paljon.
Tyttö on suurin piirtein "syntynyt hevosen selässä" ja on tätiratsastajan mittapuulla erittäin osaava. HIHSsissä on Nitaa nähty useana vuonna. ensimmäistä kertaa jo 6-vuotiaana, näytösratsastajana, silloin koko shown nuorinpana ratsastajana. Ratsuna oli shettis Vallu, Pollen emä. Aikanaan myös ollut HIHSsin nuorin poniluokan osallistuja 11- vuotiaana, ja silloin muuten Sissillä! Voittokaan ei käsittääkseni ollut kaukana.  9-vuotiaana on tullut sm-kultaa shettisten estemestaruuskisoissa ja vielä itse kasvattamallaan ja kouluttamallaan Pollella!  Että ihan hyvää oppia on tätiratsastajalle tiedossa jatkossakin tältä tytöltä.

Tunnin tehtävät oli sopivia. ei liian haastavia, Vaavin kanssa loikattiin lopputunnista 90 cm okseri. Se on tätiratsastajan kategoriassa suuri ylitys, koska poni ei ole kovinkaan korkea ja näin ollen este näytti jättimäiseltä! Minulle 80 cm ja siitä korkeammat ovat isoja esteitä, olkoon alla poni tai hevonen. Sissillä taas kaikki 80+ esteet tuntuvat hypyssä vielä puoli metriä korkeammmilta kuin muilla :D.

Ensi yrittämä okserille ei oikein ottanut onnistuakseen. Pakko oli kääntää voltille ja huutaa: "herranen aika, se on ainakin metri, en mää tohi!!" Lopulta kuitenkin hyppäsin esteen ja olihan se loikka, mutta ei tuo ihan mahdottoman pahalta tuntunut, näin yksittäisenä. Sorruin jälleen pumppaamaan lähestyessä. Tuli paniikki, että jospa poni ei kuljetakkaan tätiä sujuvasti yli, vaikka olisihan se pitänyt tietää, - kyllä Vaavi kuljettaa. Hassua, että hyppy ei tuntunutkaan niin mahdottomalta kuin kuvittelin. Vaavin ja Sissin hyppy on kyllä ihan erilaisia. Täytyy toki muistaa, että Sissi on kilpaillut 130 cm tasolla, joten hyppytekniikka on toki erilainen. Vaavi on kyllä edelleen se tädin "luotto poni", omalla tavallaan. Sissi on silti aika mussukka ja todennäköisesti en malta kauaa pysyä ponista "erossa" estetunneillakaan ;).

Perran Dancing Devil, Vaavi. Kuva: J.Julin.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Pilvenpiirtäjän huipulla

Maanantaina oli taas ratsastuksesta vapaapäivä työvuorojen vuoksi, jonka aion kompensoida vihdoinkin sillä yksityisellä istuntatunnilla. Saatiin kuin saatiinkin Nabriksen kanssa aikataulut passaamaan yhteen ja tunti toteutuu tulevana torstaina. Tarkoituksena perehtyä nimenomaan ongelmakohtiin. Jalan nousu, kun tehdään kunnolla pohkeella töitä, ohjan ja pohkeen yhteistyö jne jne.. Ehdotin tähän hommaan polleksi Hemmoa, joka on jylhä ja ihan osaava suomenheppa, mutta ei anna mitään ilmaiseksi. Mutta tästä tunnista kerrontaa sitten loppuviikosta enemmin. Kovasti odotan tuntia ja toivon että tulisi jotain ahaa-elämyksiä istuntani suhteen.

Tiistaina olin varautunut estetuntiin Vaavilla, mutta meillä olikin sitten koulua. Se vaan passasi. Satu oli laittanut minulle Ladyn ja oli kyllä mukava mennä pitkästä aikaa hevosella, nyt kun olen jatkuvasti ratsastanut poneilla. Lady on tallin suurin hevonen, säkää päälle 170 ja tuntuikin, kuin olisin istunut pilvenpiirtäjän päällä. Ladylla on vielä isot askeleet, joten ponien jälkeen olikin vähän totuttelemista. Hassusti tämä on nyt kääntynyt näin päin. Ennen aina tuntui, että persaus melkeen viistää maata, kun menin poneilla. Sillon ratsastinkin enemmin hevosia, lähinnä Morttia ja Moppea, sekä Melkkilässä Hemmoa ja Mimmiä.

En vaihtanut omia jalustimia, koska kuntoon laitossa tuli kiire. Lady käyttää arkuuttani häikäilemättä hyväkseen ja käyttäytyy vähän levottomasti karsinassa. Ryökäle hoksasi, että kun vähän koukistaa takajalkaa, täti loikkaa metrin taaksepäin tai jopa poistuu salamana karsinasta. Näppärää. Eihän sitä tiedä, jos sillä konstilla olisi saanut vaikka lintsattua tunnilta!? Lady ei ole todellisuudessa mikään ihan mahdoton, ja vaikka takapäätä onkin hyvä varoa, homma on lähinnä uhittelua ja mielen osoitusta, sekä testaamista, ja sehän toimii tällaiseen tätiratsastajaan vallan mainiosti. Satuahan siinä piti apuun pyytää, että saadaan tamma putsattua ja satuloitua.
Alkutunnista aikaa menikin sitten jalustimien epätoivoiseen säätelyyn. Pidempi, ei hyvä, lyhempi, ei hyvä. No jos edes saman mittaiset... Liian lyhyillä sitten mentiin, kun väsyin venkslaamiseen. Tunnilla ei saatu mitään ihme suorituksia aikaiseksi, mutta Lady tuntui kyllä Sissin jälkeen paljon taipuisammalta, vaikka tammaa on vähän tönköksi välillä parjattukin. Isolla hevosella vain lämpeämiseen menee enempi aikaa.

Lady pyrki hyvin eteen ja vähän hermostuikin, kun oli "typerää kouluvääntöä", mielummin olisi ehkä viilettänyt vauhdilla tai ehkä hypännyt muutaman esteen. Kivaa meillä silti oli (tai no, tädillä ainakin...) ja peräkin askelsi mukavasti alle. Pysähdykset tai lähinnä paikallaan seisomiset oli kuitenkin tammalle tervan juontia. Steppailtiin, kiemurreltiin, viskeltiin päätä ja tehtiin kaikki temput, että hommasta olisi päässyt luistamaan, mutta ei auttanut. Tädin tahtoon oli taivuttava. Loppujen lopuksi helpommalla pääsi kun jaksoi sen muutaman sekunnin töröttää paikallaan, vaikka ei olisi yhtään huvittanut.
Itselläni taisi mennä tunti enempi totutteluun, mutta ehdottomasti täytyy nyt useammin pyytää Ladya alle koulutunneille. On se vaan niin erilainen verrattuna muihin hevosiin, ja poneihin tallilla. Lähinnä rakenteensa ja askeltyyppinsä puolesta.

Tänään oli vielä itsenäistä ratsastelua Cacrulla ja estetunti Vaavilla. Mutta niistäpä sitten lisää myöhemmin.
Blogikin kaipaisi keväisempää ilmettä. Olen yrittänyt banneria värkkäillä, mutta joko niistä tulee kesäisiä "kukkaketoja" tai sitten tylsiä ja synkkiä. Täytyy jatkaa yrittämistä. Heip.


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Mietteitä maneesin pohjalta

Tänään lähdin ihan hetken mielijohteesta estetunnille. Ponitallilla oli leiriläisiä ja minulla oli yksi viikonlopputunti "sisällä", joten päätin käyttää sen nyt, kun tunnilla sattui olemaan tilaa. Tarjolla oli Sissi, Cacru tai Moppe. Arvannette kenet valitsin...

Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, että ehkä tarvitsen lomaa Sissistä, ja Sissi tarvitsee lomaa tädistä. Tämä ajatus vain vahvistui tämänpäiväisen menon jälleen. Tuntimme menevät mielestäni nyt jatkuvasti huonompaan suuntaan.
Suurin ongelma taitaa nyt olla tuo laukan pyörimättömyys. Ja minusta hyppäämisessä kaiken a ja o on nimenomaan se, että se laukka pyörii. Tuntuu turhauttavalta tehdä harjoituksia epämääräisellä laukalla, saatika yrittää rataa. Jostain syystä en saa sitä nyt enää vain pyörimään kunnolla. Kun laukka ei pyöri, en näe paikkoja. Käteni alkaa vispaamaan, Sissi hermostuu, molemmista tulee epävarmoja. Ja Sissihän ei hyppää, jos minä epäröin. Se on nyt nähty lähes joka tunti. Lopputuloksena on kielto ja tänään sitten pitkästä aikaa sitä seurasi putoaminen. Korkeutta ei ollut paljoa, mutta ei se sitä katso. Tähän asti olen pysynyt ihan hyvin ponin selässä kielloista huolimatta, mutta tänään kielto oli niin "töksähtävä" että alas tultiin vauhdilla. Kaiken lisäksi ajettiin usean esteen ohi, kun täti taisi taas jättää ponin vähän oman onnensa nojaan.

En ole pitkiin aikoihin käyttänyt Sissillä ponin omaa satulaa, vaan vaihdan sen aina tutumpaan Winteciin. Tänään Sissillä oli kuitenkin taas tuo oma Pessoa ja heti tuntui että satula roikkuu oikealle. Vaikka miten koitin suoristaa satulaa selästä, niin aina vaan tuntui että oikealle valuu. Kaiken lisäksi satula on jotenkin "korkea", kulmikas ja liukas. Ihan kuin laudan kappalan päällä istuisi. Wintec tuntuu paljon tutummalta. Vähän niinkuin "kupissa" istuisi. Ei istu Pessoa tädin ahterille, ei sitten millään.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että ehkä tässä on nyt haettava vähän hyppyvarmuutta, sekä tekniikkaa, helpommalla hevosella, Vaavilla ja Mortilla. Tosin Mortin kanssa ne hyppypaikat saattavat olla vielä enemmin hakusessa. Mortti kuitenkin hyppää aina, paikasta kuin paikasta. Ehkä Sissikin kaipaa nyt välillä taidokkaampaa ratsastajaa, ettei vallan opi "pahoille tavoille". Ratsastajan, joka saa laukan pyörimään ja hyppää varmasti. Mielessäni on jopa käynyt sellaisia ajatuksia, että pilaanko ponin taitamattomuudellani? Sissihän on nyt vasta tullut "täysipäiväisesti" ratsastuskoulukäyttöön, vaikka on aikaisemminkin aina välillä vieraillut tunneilla. Ehkä sen takia onkin vähän vaikeampi ratsastaa, koska ei siedä mitä vaan ja rokottaa jonkin verran virheistä. Ja niitähän tädillä piisaa. Oppia tältä ponilta on kyllä tullut, ja oikein roppakaupalla. Jotenkin vaan tällä hetkellä koko homma tuntuu taas ihan räpiköinniltä.

Oikeastaan en nyt oikein tiedä mikä tässä olisi se oikea ratkaisu, mutta tällä hetkellä menee päin prinkkalaa ja pahasti. Epävarmuus on alkanut kalvamaan ja tuntuu että homma ei edisty, päin vastoin, ihan kuin menisin takapakkia.
Jotain positiivista tästä tunnista kuitenkin löytyi. Radalla harjoiteltiin nimenomaan sitä, että saataisiin laukat vaihtumaan esteellä ja siinä onnistuttiin sentän useampaan otteeseen!

Tiistain estetunnille olen "tilannut" Vaavin. Haluan nyt keskittyä kunnolla omaan tekemiseeni, vähän helpommalla ratsulla. Olkoonkin se automaatti, haastetta tädille riittää aina. Toivotaan että tulisi niitä onnistumisen elämyksiä!

Sissi laiduntaa. Kuva on viime kesältä. Tämä laidun on vastapäätä taloani. 



Roikkuva korkkiruuvi

Tiistaina loikkittiin esteitä pari tuntia putkeen. Eka tunti, kelläs muulla kuin Sissillä ja toisen tunnin pääsinkin sitten hyppäämään Vaavilla, "luottoponilla".

Sissin kanssa mentiin taas pieniä. Harjoiteltiin mm. linjaa johon piti saada neljä askelta väliin. Tämä askelmäärä toteutui joka kerta. Ei niin tyylillä, mutta tultiin kuitenkin. Laukka ei taas pyörinyt mitenkään hyvin. En oikein tiedä vieläkään, mitä siinä alkulämpässä olisi järkevää tehdä, jotta se lähtisi pyörimään?! Olin nyt kyllä tarkempi sen ulko-ohjan kanssa ja pientä eroa huomasin kyllä! Linjalla yritin taas tulla ajatuksella "perse penkissä" ja yleensä ekalle se ei ihan onnistunut, kun paikka oli vähän hakusessa mutta muutaman onnistumisen sain sentään linjan toiseella esteellä. Tosiaan, jos korkeutta on n 50-60 cm, kroppa voipi olla melko pystyssä eikä sieltä tarvii hyökkiä, niinkuin metristä loikkaisi :D

Tultiin pieni rata ja yhden voltin jouduin ottaamaan kesken kaiken, kun en ehtinyt taas laukkaa kunnolla vaihtamaan. Kehuja tuli silti siitä, että yksi hyppy oli ihan mahottoman surkea, kun ei oltu Sissin kanssa ihan samoilla linjoilla hyppypaikasta, mutta jatkoin rataa sinnikkäästi vain eteenpäin, ilman suurempaa numeroa. Jokin aika sitten olisin "ajanut" tarkoituksella seuraavasta esteestä ohi, kun tasapaino vähän horjahtaa ja homman olisi saanut alkaa alusta.
Radassa viimeisenä oli se samainen linja, jota oltiin harjoiteltu alkutunnista. Tavoitteena oli tulla se edelleen neljällä laukalla. Onnistuihan se.

Sitten tultiin sama rata vähän korkeampana. Lopussa taas linjan esteet n 75-80 korkeudessa ja väli oli tarkoitus tulla kolmella askeleella. Tulin linjaa edeltävän esteen väärässä laukassa alas, johdin ihan väärin, huomasin sen jo hypätessä ja sitten tulikin kiire vaihtaa laukkaa. Laukka vaihtui, mutta tässä vaiheessa olisi pitänyt ehdottomasti ottaa voltti ja saada laukka pyörimään. Lähdin kuitenkin soitellen sotaan, surkealla laukalla kohti kasikymppistä ja kieltohan siitä tuli, sen nyt arvasi. Tuntui että poni ei pyrkinyt eteenpäin, ja tässä kohtaa alkaa tädillä käsi vispaamaan. Jostain syystä alan "pumppaamaan" heti kädellä eteenpäin, kun pitäisi ratsastaa kunnolla eteen ja sitä myöten homma menee pipariksi. Lisäksi itselleni iski jonkin sortin rimakauhu ja sen Sissi haistaa heti. - Ei mennä sitten, jos täti ei ole varma asiastaan, poni varmaan tuumasi... Sama linja uudestaan toisesta suunnasta. Lähin jo laukalle kun pyydettiinkin toppaamaan. Raippa käteen herättämään ja vaikka en sitä edes tainnut käyttää, niin johan läks. Tultiin melko vauhdilla ja voimalla, ihan hienosti yli. Väliin taisi tulla edelleen se neljä askelta, tavoitellun kolmen sijasta, mutta paikat osuivat hyvin. Käsi oli heti hiljaa, kun poni pyrki eteenpäin. Kun laukka pyörii, niin paikat löytyy.

Toinen tunti olikin sitten Vaavilla. En alkanut vaihtamaan jalustimia omiini kesken kaiken ja pituudessa olikin ensin vähän hakemista. Tunnilla oli useampi ratsukko, muutama nuori hevonen ja muutama ratsukko jotka olivat vieraita toisilleen hyppytouhuissa, Tunti meni aavistuksen verran säheltämiseksi ja odottamista oli aika paljon, mutta oli se vaan kivaa! Vaavin kanssa homma tuntui jotenkin niin luontevalta! Johtamiset unohtuivat ja ei se mitään mallikelpoista menoa vieläkään ollut mutta kivaa silti! Lopussa loikkasin vielä 80 cm yksittäisen ja aika luontevasti me se ylitettiin. Nita muuten sanoi samaa kuin Satukin on sanonut muutaman kerran, ratsastan paremmin vähän korkeammalle esteelle kuin matalalle. Jännä juttu...ehkä keskityn paremmin tms, tiedä häntä.

Muutaman kerran Vaavi yritti singahtaa, kun alkoi intoilemaan, mutta täti oli jälleen tarkkana, onneksi.

Keskiviikkona ehdin kuin ehdinkin ajoissa tunnille, vaikka vähän tiukille meinasi vetää, työreissun takia. Onneksi olin ajoissa. Tallissa odotteli savikasa, jonka alta piti kuoria valkoinen poni, Vaavi. Yli puoli tuntia tahkoamiseen meni. Vaavilla on tällaisina savisina aikoina vaivannut yskä, ja suoritinkin harjaamisen ulkona. Poni ei yskinyt yhtään!

Ohjelmassa meillä oli koulua. Vaavi on melko taidokas myös sileällä ja ponilla on kyllä mukava vääntää, varsinkin kun askeleet ovat melko tasaisia. Jos jotain tehtävää toistetaan useasti, ratsastaja saa "muka loistaa" selässä, koska poni oppii tehtävän jo parin toiston jälkeen ja selässä ei tarvitse kuin vähän "vinkata" mitä haetaan.
No, meidän taivutusväistöt ei siltikään oikein sujuneet. Taistelin käsieni, pohkeitteni ja painon kanssa, ja lopputulos oli taas se epämääräinen "roikkuva korkkiruuvi" asento... Poni saattoi olla jonkin verran ihmeissään...
Jalkani elävät jotain ihan omaa elämää väistöissä. Sisältä kun väistätetään uralle, yritän saada painoa liikkeen suuntaan. Silloin se ulkojalka alkaa sojottamaan mihin sattuu ja irtaantuu ponista kokonaan. En käsitä mistä tämä johtuu. Jos taas saan jalan pysymään jotenkin siinä missä pitää, niin alan roikkumaan ulos päin... on se kyllä kumma juttu. Hetken päästä totean roikkuvani selässä miten sattuu, kiskovani ohjista, jalat sojottaen. Poni on ihmeissään, mitä hittoa tuo nyt oikeen tahtoo!?

Tunnilla nähtiin myös Pärre-mamma. Ihan nauratti kun jo alkukäynneissä mamma oli se innokkain menijä. Ihan touhussaan, kun pääsi vähän töihin! Ponista huokui tekemisen meininki: "jaahas flikat, ryhdytääs hommiin".
Pärre innostui alkutunnista tekemään muutamia ilopukkeja ja päräytti laukalle väistöissä. On se kyllä metka poni. Ikä ei tunnu painavan pätkääkään. Poloselta puttuu toinen silmäkin, mutta se ei tahtia haittaa! Kunpa Pärrelle riittäisi vaan kevyitä ratsastajia, joilla olisi hippusen verran taitoa jo hyppysissä. Mamma selkeästi nauttii työskentelystä ja pysyy myös kunnossa. Pärre on sen verran vauhdikas, että ihan pienille vasta-alkajille ei ponia tohdi antaa ja kannettavan kuorman tulee kuitenkin olla kevyt, joten sopivia ratsastajia ei ihan hirveästi ole tarjolla. Pärrehän on mm. todella taidokas kouluponi.

Valitettavasti tallikisat eivät varmaan toteudu tänä vuonna. Harmi sinänsä, kun täti on mokomia odottanut kuin lapsi joulupukkia ;)

Ensiviikkoon!

Vaavi

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ainaista analysointia

Inspiroiduin pahokkaan blogista, tai lähinnä otsikosta  "Yksi sun isoin ongelma on se, että sä ajattelet ihan liikaa!".  Otsikon myötä aloin pohtimaan omaa ajatusmaailmaa ratsastaessa.

Olen yliajattelija ja -analysoija, myönnetään. En pidä sitä välttämättä pahana asiana, tosin liika on aina liikaa ja tämä analysointi häiritsee monesti jo tunnilla tekemistäkin. Jos jokin ei onnistu, alan heti pohtia, mitä teen väärin. Tätä pohdintaa suoritetaan koko ajan ja jatkuvasti tehtäviä tehdessä ja vielä aika usein valitettavasti ääneen! Hoenkin pitkin tuntia, "perse penkkiin, muista käsi, muista se paino,,,jne." Samaan aikaan mielessäni risteilee: "Asetus, onko tämä nyt liikaa...  eikun käsi alemmas, vai missä sen nyt pitäisi olla... hetkonen, paino unohtui. no miten sen ulko-ohjan pitikään olla. No nyt jalka katos johonkin väärään paikkaan...ei tästä tuu mittään "
Hetken päästä huomaan kiskovani ohjia ja asentoni oleven korkkiruuvilla ja poni ihmettelee, mitähän tuo tättärys tuolla selässä oikeen touhuaa?? Kerran muistan Satun todenneen, että roikun ponin kyljellä jo siihen malliin, että kohta putoan. Olin kait yrittänyt siirtää painoani kyseiselle puolelle... tuli ehkä liioiteltua??  :D :D

Minulla on mietittävää paljon, ihan liian paljon. Tuntuu, että yksikään asia ei tule nyt luontevasti takaraivosta ja nykyään vielä kyseenalaistan lähes kaiken, joka sieltä takaraivosta tulee. Olenko oppinut väärin?
Koulutunnit tuntuvat vääntämiseltä, kääntämiseltä, pusertamiselta ja ties vaikka miltä. Alkaako se ikinä tuntumaan luontevalta??

Kanssaratsastajat ovat useaan otteeseen huomautelleet: älä mieti, vaan anna mennä! Mutta kun en pysty siihen! En vain pysty! Tuntuu, että jos jokin ei onnistu, niin siihen pitää olla syy. Mitä järkeä on vain tunnista toiseen "yrittää" tehdä asiaa samalla tavalla, siinä onnistumatta. Silloin jossain on vika, eikö? En millään halua tehdä asioita väärin ja varsinkaan tässä vaiheessa oppia asioita tekemään väärin. Sen verran hankalaa niistä "pahoista tavoista" on oppia pois sitten jälkikäteen. Tällä hetkellä tuntuu, että paras olisi käydä KAIKKI asiat vaikka "pikakurssina" uudestaan läpi. Menisin vaikka tunnin käyntiä, kunhan oppisin sen käynnin ratsastamaan oikein jne... Eli viis veisaan noille "älä mieti, vaan anna mennä" -kommenteille. Ehkä yksityistunti jos toinenkin olisi tosiaan paikallaan.

Tästäpä päästäänkin minun ja Sissin tämänpäiväiseen koulutuntiin. No, arvata saattaa että mahtisuorituksia ei saatu aikaan. Nita piti tunnin, joten hyviä täsmäneuvoja kyllä tuli! Haettiin sitä oikeanlaista ulko-ohjan tukea, ja ehkä vähän pääsin asiasta jyvälle... Tehtiin mm laukassa isompi pääty-ympyrä ja heti perään pienempi, jonka tarkoitus oli vähän koota ponia. Siinä se ulko-ohjan tuen tärkeys tulikin hyvin esille. Vaan edelleenkin se on vähän hakusessa. Pelkään olevani liian kova kätinen, vaikka todellisuudessa taidan olla aivan liian lepsu.
Pohdittiin myös lopussa, miksi sisäjalkani tuppaa nousemaan, heti kun joutuu käyttämään pohjetta enemmin. Nita väläytti, että ehkä en istu keskellä. Tosiaan, tämä saattaa olla yksi syy. Minusta ympyrä meni jo paremmin kun oikein ajatuksella mietin istuvani keskellä satulaa. Sitten loppui vaan aika kesken, mutta tämäpä täytyy pitää mielessä seuraavaa tuntia ajatellen..
Keskustelin Nitan kanssa vielä muutaman sanan Sissistä. Kerroin, että koin ponin olevan todella haastava ratsastettava minulle ja että koulutunnit ovat kyllä nyt paikallaan. Nita kertoi että Sissi vaatii ratsastajalta paljon ja niin kuin olen todennut aikaisemminkin, poni ei todellakaan anna mitään tätiratsastajalle ilmaiseksi.

Oppia ikä kaikki, ehkä tästä vielä noustaan. Ihan hevillä en luovuta. Ehkä kuitenkin jotain onnistumisen elämyksiä pitää välillä hakea vaikka Vaavin kanssa...ettei nyt vallan jumituta.
Huomenna esteitä, vaihteeksi!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kisaamaan...tai sitten ei

Tällä viikolla maanantai oli siis ratsastusvapaa ja tiistaina hypättiin esteitä. Ohjelmassa oli ensin tunti Sissillä ja toinen Vaavilla. Vihdoin pääsin lähes vuoden tauon jälkeen hyppäämään tällä opetusmestarilla! Vaavi oli pitkän aikaa minulle se "luottoponi", jonka kanssa hyppäämistä aloin harjoittelemaan. Melkoinen automaatti joka omaa loistavan tasapainon. Laukat vaihtuvat laukassa ja lähes itsestään ja poninhan saa pyörähtämään melkein paikoillaan. Jos Vaavilla ei olisi tullut viime keväänä jalkavaivoja, treenaisin varmaan edelleen tällä ponilla. "Onneksi" kuitenkin jouduin opettelemaan myös muilla hevosilla hyppäämistä, sillä vaavin selässä homma oli aika pitkälti "matkustelua" koska poni paikkasi taidokkaasti kaikki ratsastajan puutteet.

Sissi oli vähän jäykkä tunnilla. Tähän luultavasti vaikutti maanantain vapaapäivä. Laukka ei lähtenyt pyörimään oikein ollenkaan. Vauhtia ponilla kyllä sai aikaiseksi, mutta ei pyörivää laukkaa. Tunti koostui matalista esteistä ja tekniikkaharjoituksista. Ratoja ei tällä kertaa hypätty. Ajattelinkin, että nyt ollaan pulassa, kun tunnin ohjelmaksi oli suunniteltu askelten laskentaa. Tultiin siis kolmea estettä linjalla, eri laukkamäärillä. Hassua kyllä, sissillä en ole näitä ennen juurikaan mennyt. Viimeksi kun laskettiin askelia, allani oli cacru. Olin varma, että tästä ei tule kyllä yhtään mitään tällä laukalla. Jos yritän lyhentää, laukka putoaa raville, vaikka mitä tekisi. Ja eihän siitä mitään tullutkaan, aluksi....
Videolta näkyy meidän kompuroinnit hyvin. Laukka ei pyöri, kontti ei nouse, askel ei passaa jne jne... Mutta vaikka laukka ei kovin kummoiseksi kehittynyt koko tunnin aikana, saatiin kuin saatiinkin toivotut askelmäärät väleihin! Välit olivat 3-4 askelta ja toinen vähän pidempi, 5-6 askelta. Välillä tultiin yhden askeleen erolla ja välillä kahden. Ja me onnistuttiin tulemaan lopulta ne kaikki variaatiot! Ei tyylillä, mutta tultiin kuitenkin!

Seuraava tunti Vaavilla jännitti vähäsen. Tuntuukohan poni vieraalta vai tutulta? Vaavi on muuten Mortin isä, ja paljon näillä onkin yhtäläisyyksiä, vaikka toinen on poni ja toinen ihan raamikas hevonen. Olen aina sanonut, että Vaavi hyppää juuresta ja siihen olin tottunut aikoinani. Kun sitten syksyllä jatkoin harjoittelua Sissillä, olinkin vaikeuksissa, kun sitä "viimeistä" askelta esteen eteen ei tullutkaan. Nykyään asia on päinvastoin.

Ekat hypyt Vaavin kanssa oli vähän haparoivia, kun en löytänyt sitä hyppypaikkaa, mutta sitten se lähtikin kulkemaan. Täytyy sanoa, että melkein kuin olisi "kotiin tullut". Ja vaikka koskaan en voi sanoa, että hyppääminen tuntuisi helpolta, tällä kertaa oli se tunne melkoisen liki.  Nyt kun vihdoin olen oppinut, että ponia pitää myös ratsastaa estettä lähestyttäessä, eikä vain matkustaa kyydissä, niin Vaavihan loikkasi yli justiinsa siitä mistä täti tahtoi. Pohje kiinni ja hups, yli! Ei siihen mitään "viimeistä askelta" tarvinnut ottaa!

Vaikka Vaavin jalkavaiva oli ikävä juttu, niin täytyy sanoa että tätiratsastajalle siitä oli hyötyä. Oli pakko opetella ratsastamaan muillakin poneilla ja hevosilla, myös estetunnilla. Ei pelkästään sillä automaatilla. Vaavin laukka ei ole todellakaan matkaa voittavaa, ja ihan nauratti ponilla laukkailla. Tuntu, että maneesi on ihan julmetun pitkä ja maisema ei vaihdu sitten pätkääkään! Silti laukka pyöri mukavasti ja kaikkin mukavin puoli on se, että ne laukat voi vaihtaa myös laukassa. Tähän tätikin sitten ehtii mukaan, vaikka todellisuudessa en meinannut millään muistaa, että sitä ravia ei tarvitse välttämättä siinä välissä ottaa.

Loppuraveilla esiintyi sitten pieniä "talvi-vaavi" oireita, Poni oli lämmennyt jo siinä määrin, että kyttäili, koska pääsisisi singahtamaan. Mutta tätipä oli tarkkana, eikä antanut tilaisuutta, kjäh kjäh! Täti-Vaavi 1-0!

Tiistai menikin sitten kouluhommeleiden merkeissä. Taivutusharjoituksilla Sissikin suoristui melko mukavasti ja sen myötä laukatkin nousi nätisti ja vieläpä pyörikin kohtullisesti! Tuo välillä ulospäin asetaminen isolla ympyrällä osoittautuikin oivaksi harjoitukseksi. Yritettiin saada aikaiseksi myös sulkutaivutuksia. Toiseen sununtaan meni "vähä sinne päin" mutta toiseen ei sitten mitenkään! Yritin voltin kauttakin, mutta ei vain onnistunut. Pah.
Otin muuten pahokkaan neuvosta vaarin, ja pidensin jalustinta estepituudesta vain hiukan ja sekin tuntui tepsivän! Lisäksi katsoin samaisen blogin kautta ratsastussimulaattori videon. Sieltäkin tuli oivallus... laukassa ratsastajan pää ja yläkroppahan pysyy lähes paikallaan! Loppuvartalo myötäilee hevosen liikettä. Ja kas vain, sehän tuntui luontevalta! Pahokkaan postaukseen aiheesta pääseepi tästä. Ja tuubin videoon tästä.

Torstaille olin tilannut Nabrikselta sen yksityistunnin, jossa piti korjata istuntaani ja sen sellaista. Tunti kuitenkin peruuntui, mutta katsotaan josko saataisiin aikataulut passaamaan yhteen tässä lähiaikoina.

Kerrottakoon tähän loppuun vielä, että näin viikko sitten unen, jossa ponitalllilta oli lähdössä kaksi hevosta estekisoihin Melkkilään. Unessa jostain syystä toinen ratsastaja oli perunut viime metreillä ja Satu soitti minulle, josko haluaisin lähteä tuuraamaan. Ja minähän lähdin! Järkytys olikin suuri, kun kisapaikalla totesin, että minulle oli lastattu Luke poni. Lukehan on sellainen vähän shettistä isompi russ-poni :D :D. Siihen se uni sitten päättyikin.
Torstai iltana sitten soi puhelin oikeasti ja soittajana Satu. Minun uneni kuulemma olisi toteutumassa. Merjan tallilla järjestetään tänä viikonloppuna tuntiratsastajien aluemestaruuskisat ja sennu luokassa on niin vähän osallisujia, että luokka on vaarassa peruuntua. Satu tiedusteli, josko minä olisin valmis lähtemään mukaan! Sydän pomppasi melkein kurkkuun asit. Sehän se on ollut tätiratsastajan pieni salainen unelma. Päästä edes kerran elämässään (no tiedän että nälkä kasvaisi syödessä) koittamaan joihinkin pikku kisoihin. Asiassa oli kuitenkin tietysti se "mutta.." kohta. Tarjolla ei ollut sopivaa ratsua. Vaihtoehtoina oli pykälää liian pieni Cacru poni tai sitten tupsujalkafriis moppe... Sissi on kisannut kansallisella tasolla, joten ei saisi osallistua kyseisiin kisoihin No, cacrulla en lähtisi missään tapauksessa. Vaikka poni jaksaakin tädin liidättää keposesti esteiden yli niin tunnen itseni järkäleeksi ponin selässä. Moppe taas ei ole oikein estetykki vaikka kovasti hyppäämisestä tykkääkin. Moppehan painelee eteenpäin kuin höyryveturi, jos sille päälle sattuu, tai sitten ei. Tässä kohtaa järki vei voiton ja kieltäydyin kunniasta, vaikka ajatuksen tasolla kilpailu houkuttikin valtavasti.
Jälkikäteen minulle selvisi vielä, että sennusarja estekorkeus olisi ollut 80, joka ei ole tädin mukavuusalueella, kuin ainoastaan Mortilla, ehkä joten kuten. Joten siihen se homma olisikin sitten viimestään tyssännyt...
Ehkäpä minä sitten vielä joskus pääsen koittamaan. Mielessä on ollut ensi vuonna c-merkin estekoe, siinä kun ei tarvitse loikata montaakaan estettä ja radan voi opetella etukäteen ulkoa! Yhtään en tiedä miten tämän saan toteutettua. Ehkä sitten Melkkilän hevosilla.

Odotan innolla tämän kevään leikkimielisiä estekisoja, jotka Satu on yleensä järjestänyt meille tuntilaisille. Valmennettavat ovat myös kisoissa mukana niillä "ei vakkari hevosillaan". Olen kahdella vuodella osallistunut kisoihin Vaavilla, 50-60 cm luokkaan. Tänä vuonna ajattelin hypätä kaksi luokkaa. Toisen tietysti Sissillä ja toisen ehkä Vaavilla tai Mortilla. Katsotaan nyt!

Täti ja Vaavi kevään 2014 "kisoissa"


Pistetäänpä tähän video minun ja Sissin hyppelöistä. Ei mennyt putkeen ei. Melkosta räpeltämistä.





maanantai 9. maaliskuuta 2015

istuntatunti tilattu

Jälleen kerran blogi on jäänyt ihan retuperälle. Viimeviikko oli työn puolesta kiireinen ja vaikka kävinkin vielä iltaisin ratsastamassa, tuntuu että siitä ei ole mitään kerrottavaa.

Ollaan hypätty esteitä ja menty koulua. Sissillä sileän työskentely ei suju yhtään, mutta yhden tunnin menin Ladylla, pitkästä aikaa ja yllätyin, että heppasen askeleet tuntuivatkin paljon helpommilta nyt kuin aikaisemmin, vaikka Ladyn askeleet ovat melkoisen isot. Tällä tammalla olinkin ratsastanut viimeksi syksyllä. Lady oli jo lämmitelty hyvin edellisellä tunnilla, joten pehmeys saattoi johtua osittain siitä. Laukkaharjoituksia olisin halunnut ehkä vähän enemmin. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Pitääkin muistaa pyytää Ladya alle useamminkin!
Sissin kanssa ainut positiivinen anti koulutunnilla oli se, että poni alkoi taipumaan melko hyvin molempiin suuntiin. Tiedän että vika ei ole ratsussa, vaan ratsastajassa. Minulla on nyt kertakaikkiaan sellainen tunne, että en osaa ratsastaa ponia yhtään ja Sissiltä ei todellakaan saa mitään ilmaiseksi!

Koulujalustimen pituus on nyt ihan hakusessa. Olen yrittänyt pidemmällä, silloin jalka nousee kun pitää kunnolla työskennellä pohkeella. Nyt koitin taas lyhyemmällä ja sitten taas en saa venytettyä jalkaa kunnolla alas ja istuttua kunnolla ponin "ympärillä". Muutenkin tuossa istunnassa nyt mättää... Ongelma lienee tuossa lantion ja polven välissä. En vain keksi että mikä se on! Olen ajatellut, että ilman jalustimia meno ratkaisee homman ja kieltämättä se ainakin minun kohdallani tehoaa melkoisen hyvin. Meninkin suurimman osan tunnista ilman jalustimia, ja avut menevät kyllä paljon paremmin läpi. Tosin joku sanoi kerran, että se saattaa aiheuttaa esim. polvipuristusta... hö. Ajattelin myös, että satulatta ratsastus opettaa istumaan oikein. Sen taas kerrottiin aiheuttavan helposti tuoli-istuntaa. Tiedä sitten mikä olisi se oikea konsti....
Perjantaina kävin ratsastelemassa Sissillä vielä itsenäisesti. Tämä oli kyllä pohjanoteeraus. Harjoitusravissa hötkyn ja heilun miten sattuu. Käsikin tuntuu tekevän ihan omia muuvejaan. Sen verran olen nyt oppinut, että sisäkäsi toimii paremmin alhaalla taivutuksessa. Ennemmin siis polvea kohti kuin ylös. Näin ainakin Sissillä. Sissihän on vahvasti "oikeakätinen" joten vasemmalle tökkii kaikki.
Kevyestä ravista ollaan sentään saatu jo vähän rennompaa. Kaula on alkanut jo helpommin rentoutumaan, eikä poni kulje enään ihan pää pystyssä.

Onko tässä nyt menty ihan perse edellä puuhun?? No on... Sileän työskentely on jäänyt meillä luvattoman vähäiseksi ja perusratsastustaito on kuotenkin kaiken a ja o. Minusta tuntuu tällä hetkellä, että Sissi ei istu alleni sitten pätkääkään kun pitäisi alkaa vääntämään edes ihan perus asioita sileällä. Myönnettäköön, että poni ei ole mikään koulukenttien liitokavio, eikä meistä tule sen suhteen mitään loistoparia, mutta jonkin sortin yhteinen sävel pitäisi nyt vaan löytyä. Pyysinkin Sadulta, että pitäisi lähiaikoina istuntapainotteisen tunnin. Saapa nähdä toteutuuko jo keskiviikkona.

Lauantaina kävin sitten melkkilässä Nabriksen estevalkassa, Mimmillä. Vaikka meitä ei ollut kuin kolme ratsukkoa, tuntui että tunti meni tosi nopeasti. En voi kehua, että meillä olisi mennyt erityisen hyvin, mutta Mimmi tuntui edelleen mukavalta allani. Samat tutut ongelmat putkahtivat esiin. Ennekointi hypyssä ja varsinkin se alastulo, ahteri ei meinaa löytää penkkiin. Harjoiteltiin mm. 3 esteen sarjalla joihin tuli yksi askel väliin. ja sen jälkeen piti pysäyttää. Sanotaanko, että nenu seinässä kiinni oltiin useampaan otteeseen ja kerran loppui kanttikin kesken. Nyt Nabriksella on kuitenkin ongelmani tiedossa, joten seuraavaan valkkaan on helpompi mennä. Tulipa puheeksi yksityinen istuntatuntikin. Saapa nähdä toteutuuko se jo tällä viikolla.

Tänään oli vapaapäivä ratsastushommeleista. Huomenna tiedossa hyppyä. Tunti luultavasti Sissillä ja mahdollisesti toinen Vaavilla! Vaavihan oli se minun opetusmestari ja vuoteen en nyt ole sitten ponilla esteitä hypännyt! Jännittää...


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Käsi rentona ja hiljaa

Blogin kirjoittaminen on nyt vähän hakusessa... En tahdo saada aikaiseksi ilmeikästä tekstiä, vaan postauksista tulee tylsiä selostuksia tuntien kulusta. Kirjoittelen ensin muistiinpano-tyyppisesti ja lähden siitä muokkaamaan, ja teksteistä ei tahdo millään tulla mitenkään mielenkiintoisia. Kuviakin on kovin vähän... Sissi edestä, Sissi takaa, Sissi vasemmalta ja oikealta... . Sitten postaukset jäävät roikkumaan puolivalmiina, ja julkaisu venyy ja venyy.

Samalla meiningillä nyt kuitenkin edetään, kun muutakaan ei tunnu syntyvän. Joten tässä tätä taas tulee:

Lähdin maanantaina tallille jotenkin ihan hölmöllä aikataululla, tai sitten muuten vaan kupeksin alkuvalmistelujen kanssa. Tarkoitus oli mennä puomitreeniä itsenäisesti, sitten pitää puolen tunnin tauko ja jatkaa vielä estetunnille. Bongasin siis puomiharjoituksen täältä.

Kävin ensitöikseni maneesissa harppomassa puomit paikoilleen. 17,5 m väli (4 laukkaa) ja ympyrälle puomit, yhden laukka-askeleen välillä. Tämän tiesin olevan minulle haastava, joten laitoin vain kolme puomia, eli puolikas ympyrän kaari tultiin ilman puomeja. Vielä lisäksi linja 21 m välillä .

Lämmittelyä tein osittain ohjeen mukaisesti, mutta osa ajasta kului taas mörköpäädyn ihmettelemiseen. Muutenkin aika kului nopeasti ja varsinaiselle puomitreenille ei oikein jäänytkään sitten kunnolla aikaa.
En oikein tiedä minkä mittainen Sissin laukka on. Tai olen luullut sen olevan ihan hevosen mitoissa, vaikka onkin poni. Yleensä tunneilla Mortin ja Sissin askelmäärät ovat olleet kutakuinkin samat. Lady taas on isolaukkainen ja Mortille ja Sissille sopivat välit ovatkin Ladylle monesti vähän ahtaampia. Puomien välit mittasin siis ihan harppomalla ja niistä taisi kaikista tulla vähän pitemmät mitä oli tarkoitus. Tuohon ns 17,5 m väliin meillä tuli ensin 6 askelta, mutta laukka oli aika surkeata. Sujuvalla mukavalla laukalla tultiin viidellä askeleella, vaikka todellisuudessa olisi pitänyt tulla neljä. Olin luultavasti mitannut välin vähän pidemmäksi ja lisäksi Sissin laukka on varmaan lähempänä tuota kolmea, kuin 3,5 metriä.
Ympyrä ei sujunut sitten ollenkaan. En osannut asetella puomeja siihen oikein, tai sitten en osannut ratsastaa niitä (todennäköinen syy..). Laajensin ympyrää kerran vielä lopussa mutta ei onnistunut sittenkään. Mentiin sitä sitten ravilla, parempi sekin. Sissi kun mielellään livahtaisi ohi tilaisuuden tullen, olkoon askellaji mikä tahansa. Paristi tultiin tuo 21 m väli mutta kaikki säädöt jäi siinä tekemättä.

No, tuo tuli testattua ja seuraavalla kerralla olen viisaampi. Lasken Sissin laukat 3 metrin jaolla (tai 3 tätiharppausta) ja varaan enemmin aikaa koko hommaan. Ehdottomasti haluan yrittää uudestaan ja keskittyä koko harjoitukseen kunnolla paremmin alusta loppuun.

Pidettiin välillä vähän taukoa, kun maneesiin tuli muita tuntilaisia ja palasin sen jälkeen estetunnille. Ratsukoita oli runsaasti ja tädin oli kyllä vaikea välillä keskittyä, kun oli mukamas ahdasta. Tuntui, että aina joku oli edessä, tai sitten minä olin jonkun edessä. Kaiken lisäksi tunnilla oli tallin pienin ja isoin ratsu ja kaikki siltä väliltä :D. Hienosti Satu sai meille silti harjoitukset aikaan niin, että ehdittiin kaikki mukavasti hypätä. Itseasiassa tultiin myös tuota samaa ns. "17,5 m" linjaa esteinä. Meillä meni ensin ihan penkin alle. Laukka ei pyörinyt ja passattiin jopa ravilla esteelle. Jossain vaiheessa minulta lähti jalustinkin ja Sissi kiemurteli ravilla estettä kohden. Ajattelin, että mennään nyt kuitenkin sitten vaikka tällä tyylillä, niin Sissipä tuumasi, että ei mennä kun istutkin siellä miten sattuu. Luikahdettiin siis ohi. Seuraavalla kierroksella tajusin vähän "laulattaa" laukkaa pitkällä sivulla ensin ja johan lähti pyörimään. Monta hyvää hyppyä saatiinkin sitten aikasieksi.
Sain kuulla Sadulta jatkuvasti, rentouta käsi, käsi hiljaa, ja silloin hyppy menikin aina mukavasti. Sehän on jo videoista todettu, että vatkaan kättä, varsinkin jos joudun ratsastamaan eteen ennen estettä. Jos imu on hyvä niin käsi pysyy paremmin paikallaan. Pitääpä nyt muistaa toistella tuota mantraa: käsi hiljaa ja rento käsi, aina jatkossakin.

Lopussa loikattiin linja vielä 70-80 korkeudessa ja mukavasti loikkattiinkin. Istuin kuulemma näillä korkeuksilla paljon maltillisemmin enkä lähde sukeltamaan. Käsikin pysyy paikallaan. Kas kummaa! Täytyy sanoa että imu oli lopussa hyvä ja tuntui keposelta edetä linjaa. Ehkä siksi käsikin pysyi rentona ja istunta varmana.

Tuli muuten tosiaan mittausvirhe. Tallin isolaukkaisellekin (Lady) tuo 4 aiheutti jättiloikan linjan loppuun, kun ratsastaja tuli rauhallisella laukalla. Kun Lady vähän lämpeni, ja yritti höökiä linjan läpi vauhdikkaammin, mitä ratsastajalla oli tarkoitus, väliin sopi mukavasti se neljä.

Sellasta menoa viikon alussa. Tiistaista ja keskiviikosta tulossa vielä omaa juttua. Heip.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kisa(katsomo)kausi avattu

Sunnuntaina istuin kisakatsomossa Melkkilässä. Jännitti kamalasti. Hyppäämässä oli nimittäin Janina c-merkin estekokeessa ja lisäksi pelipaikoille oli tulossa ponitallilta nuori Vertti, ensimmäisiin kisoihinsa. Seuralaiseksi Vertille oli valittu takuuvarma viilipytty, vuonohevonen Pallero. Pallero on niin tasainen tapaus, että ei hätkähdä mitään. Luulen, että poni ajattelee pääosin ruokaa ja omaakin elämänasenteen "hoidetaan homma pois alta ilman hötköilyjä, niin ehditään ajoissa syömään".
Ihmettelin, kun kello kävi, eikä ponitallin ryhmää kuulunut paikalle. Lopulta tutun näköinen traikku kuitenkin kaarsi parkkipaikalle ja niinhän siinä sitten oli käynyt, että lastausongelmiin oli Vertin eka kisamatka tyssännyt. Viimemetreillä traikkuun oli sitten lastattu Vertin emä Mortti. Vanha kisakonkari. Onneksi äidille ja tyttärelle menee sama satula ja vyö, nimittäin niitä ei ollut enää ehditty lähtöhötäkässä vaihtaa. Pallero oli komeasti harjattu talviturkistaan ja häntäkin oli hienosti letillä, Verttikin oli jäänyt karsinaansa kiiltelemään, kun tilalle astuikin sitten tuuraamaan, suoraan sanottuna pissin värinen kimo. No, ehkä palleron huoliteltu olemus kompensoi Mortin "ei niin imartelevaa" olemusta.

Mortti "joutui" luokkaan 50-60 cm ja koki tämän luultavasti täysin turhanpäiväisenä kierroksena. Ei viitsinyt kontteja nostaa ja pudotti yhden! Luokassa ei otettu aikaa eikä ollut uusintaa, joten ruusukkeetta jäi tamma ekasta kierroksesta. Taisi ihmetellä, että minkä ihmeen takia piti tänne asti matkata estetunnille. Ei varmaan edes hoksannut, että kyseessä on kisat. Kävi Mortti ja Pallero vielä loikkimassa 70-80 luokankin, ja molemmille tuli puhdas rata, vaikka Mortin ratsastaja ei ollut hypännyt tällä hevosella kahteen vuoteen ja Pallerokin sovitti viimeiselle esteelle muutamalla raviaskeleella.

Melkkilän hevosista minua kiinnosti tietysti Janinan ja Hemmon suoritus, josta tuli puhdas rata hyvin arvosteluin! Toinen kiinnostava heppa oli Mimmi, jolla kävin viikko sitten hyppäämässä yhden tunnin. Mimmi oli luokissa 70-80 ja vielä luokassa 90. Tamma kuumui melkoisesti ja seinää käytettiin topparina useaan otteeseen verkassa, molemmilla ratsastajilla. Tämä laittoikin tätiratsastajan miettimään. Noinkohan polle on sittenkään tädille sopiva hyppyheppa seuraavaa Melkkilän estetuntia/valmennusta ajatellen... Vahvahan tuo oli viimeviikkoisella tunnilla, mutta en kokenut ihan vielä mahdottomaksi. Tosin tässä taisi esteiden korkeudet ja kisatilanne vaikuttaa asiaan. Joten ehkä sentään tohdin mennä vielä Mimmillä koittamaan. Tarkoituksena olisi osallistua sopivaan valmennustuntiin, jahka aikataulut vaan passaa yhteen.

Taisi tulla ääneen sanottua, että ensivuonna tätikin on kyllä tuota C-merkin koetta suorittamassa. Taisin kyllä mielessäni miettiä samaa viimevuonna. Yhtään en tiedä miten sen saapi toteutettua käytännössä (ja millä hevosella...), mutta onneksi siihen on vielä vuosi aikaa!

Tänään on tiedossa itsenäistä harjoittelua, sekä estetunti illalla. Ratsuna luonnollisesti Sissi.
Bongasin mielenkiintoisen blogin, jossa on varmasti hyödyllisiä harjoituksia juurikin minulle, ja monelle muullekkin, itsenäisiä tunteja ajatellen. Blogiin pääseepi tästä. Käykääpä vilkaisemassa!

Itse ajattelin testata tänään tuota "harjoituksia ennen esteiden ylitystä". Sehän passaa, kun estetuntia on kerran tiedossa, taas.