Ainaista analysointia

Inspiroiduin pahokkaan blogista, tai lähinnä otsikosta  "Yksi sun isoin ongelma on se, että sä ajattelet ihan liikaa!".  Otsikon myötä aloin pohtimaan omaa ajatusmaailmaa ratsastaessa.

Olen yliajattelija ja -analysoija, myönnetään. En pidä sitä välttämättä pahana asiana, tosin liika on aina liikaa ja tämä analysointi häiritsee monesti jo tunnilla tekemistäkin. Jos jokin ei onnistu, alan heti pohtia, mitä teen väärin. Tätä pohdintaa suoritetaan koko ajan ja jatkuvasti tehtäviä tehdessä ja vielä aika usein valitettavasti ääneen! Hoenkin pitkin tuntia, "perse penkkiin, muista käsi, muista se paino,,,jne." Samaan aikaan mielessäni risteilee: "Asetus, onko tämä nyt liikaa...  eikun käsi alemmas, vai missä sen nyt pitäisi olla... hetkonen, paino unohtui. no miten sen ulko-ohjan pitikään olla. No nyt jalka katos johonkin väärään paikkaan...ei tästä tuu mittään "
Hetken päästä huomaan kiskovani ohjia ja asentoni oleven korkkiruuvilla ja poni ihmettelee, mitähän tuo tättärys tuolla selässä oikeen touhuaa?? Kerran muistan Satun todenneen, että roikun ponin kyljellä jo siihen malliin, että kohta putoan. Olin kait yrittänyt siirtää painoani kyseiselle puolelle... tuli ehkä liioiteltua??  :D :D

Minulla on mietittävää paljon, ihan liian paljon. Tuntuu, että yksikään asia ei tule nyt luontevasti takaraivosta ja nykyään vielä kyseenalaistan lähes kaiken, joka sieltä takaraivosta tulee. Olenko oppinut väärin?
Koulutunnit tuntuvat vääntämiseltä, kääntämiseltä, pusertamiselta ja ties vaikka miltä. Alkaako se ikinä tuntumaan luontevalta??

Kanssaratsastajat ovat useaan otteeseen huomautelleet: älä mieti, vaan anna mennä! Mutta kun en pysty siihen! En vain pysty! Tuntuu, että jos jokin ei onnistu, niin siihen pitää olla syy. Mitä järkeä on vain tunnista toiseen "yrittää" tehdä asiaa samalla tavalla, siinä onnistumatta. Silloin jossain on vika, eikö? En millään halua tehdä asioita väärin ja varsinkaan tässä vaiheessa oppia asioita tekemään väärin. Sen verran hankalaa niistä "pahoista tavoista" on oppia pois sitten jälkikäteen. Tällä hetkellä tuntuu, että paras olisi käydä KAIKKI asiat vaikka "pikakurssina" uudestaan läpi. Menisin vaikka tunnin käyntiä, kunhan oppisin sen käynnin ratsastamaan oikein jne... Eli viis veisaan noille "älä mieti, vaan anna mennä" -kommenteille. Ehkä yksityistunti jos toinenkin olisi tosiaan paikallaan.

Tästäpä päästäänkin minun ja Sissin tämänpäiväiseen koulutuntiin. No, arvata saattaa että mahtisuorituksia ei saatu aikaan. Nita piti tunnin, joten hyviä täsmäneuvoja kyllä tuli! Haettiin sitä oikeanlaista ulko-ohjan tukea, ja ehkä vähän pääsin asiasta jyvälle... Tehtiin mm laukassa isompi pääty-ympyrä ja heti perään pienempi, jonka tarkoitus oli vähän koota ponia. Siinä se ulko-ohjan tuen tärkeys tulikin hyvin esille. Vaan edelleenkin se on vähän hakusessa. Pelkään olevani liian kova kätinen, vaikka todellisuudessa taidan olla aivan liian lepsu.
Pohdittiin myös lopussa, miksi sisäjalkani tuppaa nousemaan, heti kun joutuu käyttämään pohjetta enemmin. Nita väläytti, että ehkä en istu keskellä. Tosiaan, tämä saattaa olla yksi syy. Minusta ympyrä meni jo paremmin kun oikein ajatuksella mietin istuvani keskellä satulaa. Sitten loppui vaan aika kesken, mutta tämäpä täytyy pitää mielessä seuraavaa tuntia ajatellen..
Keskustelin Nitan kanssa vielä muutaman sanan Sissistä. Kerroin, että koin ponin olevan todella haastava ratsastettava minulle ja että koulutunnit ovat kyllä nyt paikallaan. Nita kertoi että Sissi vaatii ratsastajalta paljon ja niin kuin olen todennut aikaisemminkin, poni ei todellakaan anna mitään tätiratsastajalle ilmaiseksi.

Oppia ikä kaikki, ehkä tästä vielä noustaan. Ihan hevillä en luovuta. Ehkä kuitenkin jotain onnistumisen elämyksiä pitää välillä hakea vaikka Vaavin kanssa...ettei nyt vallan jumituta.
Huomenna esteitä, vaihteeksi!