lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kisaamaan...tai sitten ei

Tällä viikolla maanantai oli siis ratsastusvapaa ja tiistaina hypättiin esteitä. Ohjelmassa oli ensin tunti Sissillä ja toinen Vaavilla. Vihdoin pääsin lähes vuoden tauon jälkeen hyppäämään tällä opetusmestarilla! Vaavi oli pitkän aikaa minulle se "luottoponi", jonka kanssa hyppäämistä aloin harjoittelemaan. Melkoinen automaatti joka omaa loistavan tasapainon. Laukat vaihtuvat laukassa ja lähes itsestään ja poninhan saa pyörähtämään melkein paikoillaan. Jos Vaavilla ei olisi tullut viime keväänä jalkavaivoja, treenaisin varmaan edelleen tällä ponilla. "Onneksi" kuitenkin jouduin opettelemaan myös muilla hevosilla hyppäämistä, sillä vaavin selässä homma oli aika pitkälti "matkustelua" koska poni paikkasi taidokkaasti kaikki ratsastajan puutteet.

Sissi oli vähän jäykkä tunnilla. Tähän luultavasti vaikutti maanantain vapaapäivä. Laukka ei lähtenyt pyörimään oikein ollenkaan. Vauhtia ponilla kyllä sai aikaiseksi, mutta ei pyörivää laukkaa. Tunti koostui matalista esteistä ja tekniikkaharjoituksista. Ratoja ei tällä kertaa hypätty. Ajattelinkin, että nyt ollaan pulassa, kun tunnin ohjelmaksi oli suunniteltu askelten laskentaa. Tultiin siis kolmea estettä linjalla, eri laukkamäärillä. Hassua kyllä, sissillä en ole näitä ennen juurikaan mennyt. Viimeksi kun laskettiin askelia, allani oli cacru. Olin varma, että tästä ei tule kyllä yhtään mitään tällä laukalla. Jos yritän lyhentää, laukka putoaa raville, vaikka mitä tekisi. Ja eihän siitä mitään tullutkaan, aluksi....
Videolta näkyy meidän kompuroinnit hyvin. Laukka ei pyöri, kontti ei nouse, askel ei passaa jne jne... Mutta vaikka laukka ei kovin kummoiseksi kehittynyt koko tunnin aikana, saatiin kuin saatiinkin toivotut askelmäärät väleihin! Välit olivat 3-4 askelta ja toinen vähän pidempi, 5-6 askelta. Välillä tultiin yhden askeleen erolla ja välillä kahden. Ja me onnistuttiin tulemaan lopulta ne kaikki variaatiot! Ei tyylillä, mutta tultiin kuitenkin!

Seuraava tunti Vaavilla jännitti vähäsen. Tuntuukohan poni vieraalta vai tutulta? Vaavi on muuten Mortin isä, ja paljon näillä onkin yhtäläisyyksiä, vaikka toinen on poni ja toinen ihan raamikas hevonen. Olen aina sanonut, että Vaavi hyppää juuresta ja siihen olin tottunut aikoinani. Kun sitten syksyllä jatkoin harjoittelua Sissillä, olinkin vaikeuksissa, kun sitä "viimeistä" askelta esteen eteen ei tullutkaan. Nykyään asia on päinvastoin.

Ekat hypyt Vaavin kanssa oli vähän haparoivia, kun en löytänyt sitä hyppypaikkaa, mutta sitten se lähtikin kulkemaan. Täytyy sanoa, että melkein kuin olisi "kotiin tullut". Ja vaikka koskaan en voi sanoa, että hyppääminen tuntuisi helpolta, tällä kertaa oli se tunne melkoisen liki.  Nyt kun vihdoin olen oppinut, että ponia pitää myös ratsastaa estettä lähestyttäessä, eikä vain matkustaa kyydissä, niin Vaavihan loikkasi yli justiinsa siitä mistä täti tahtoi. Pohje kiinni ja hups, yli! Ei siihen mitään "viimeistä askelta" tarvinnut ottaa!

Vaikka Vaavin jalkavaiva oli ikävä juttu, niin täytyy sanoa että tätiratsastajalle siitä oli hyötyä. Oli pakko opetella ratsastamaan muillakin poneilla ja hevosilla, myös estetunnilla. Ei pelkästään sillä automaatilla. Vaavin laukka ei ole todellakaan matkaa voittavaa, ja ihan nauratti ponilla laukkailla. Tuntu, että maneesi on ihan julmetun pitkä ja maisema ei vaihdu sitten pätkääkään! Silti laukka pyöri mukavasti ja kaikkin mukavin puoli on se, että ne laukat voi vaihtaa myös laukassa. Tähän tätikin sitten ehtii mukaan, vaikka todellisuudessa en meinannut millään muistaa, että sitä ravia ei tarvitse välttämättä siinä välissä ottaa.

Loppuraveilla esiintyi sitten pieniä "talvi-vaavi" oireita, Poni oli lämmennyt jo siinä määrin, että kyttäili, koska pääsisisi singahtamaan. Mutta tätipä oli tarkkana, eikä antanut tilaisuutta, kjäh kjäh! Täti-Vaavi 1-0!

Tiistai menikin sitten kouluhommeleiden merkeissä. Taivutusharjoituksilla Sissikin suoristui melko mukavasti ja sen myötä laukatkin nousi nätisti ja vieläpä pyörikin kohtullisesti! Tuo välillä ulospäin asetaminen isolla ympyrällä osoittautuikin oivaksi harjoitukseksi. Yritettiin saada aikaiseksi myös sulkutaivutuksia. Toiseen sununtaan meni "vähä sinne päin" mutta toiseen ei sitten mitenkään! Yritin voltin kauttakin, mutta ei vain onnistunut. Pah.
Otin muuten pahokkaan neuvosta vaarin, ja pidensin jalustinta estepituudesta vain hiukan ja sekin tuntui tepsivän! Lisäksi katsoin samaisen blogin kautta ratsastussimulaattori videon. Sieltäkin tuli oivallus... laukassa ratsastajan pää ja yläkroppahan pysyy lähes paikallaan! Loppuvartalo myötäilee hevosen liikettä. Ja kas vain, sehän tuntui luontevalta! Pahokkaan postaukseen aiheesta pääseepi tästä. Ja tuubin videoon tästä.

Torstaille olin tilannut Nabrikselta sen yksityistunnin, jossa piti korjata istuntaani ja sen sellaista. Tunti kuitenkin peruuntui, mutta katsotaan josko saataisiin aikataulut passaamaan yhteen tässä lähiaikoina.

Kerrottakoon tähän loppuun vielä, että näin viikko sitten unen, jossa ponitalllilta oli lähdössä kaksi hevosta estekisoihin Melkkilään. Unessa jostain syystä toinen ratsastaja oli perunut viime metreillä ja Satu soitti minulle, josko haluaisin lähteä tuuraamaan. Ja minähän lähdin! Järkytys olikin suuri, kun kisapaikalla totesin, että minulle oli lastattu Luke poni. Lukehan on sellainen vähän shettistä isompi russ-poni :D :D. Siihen se uni sitten päättyikin.
Torstai iltana sitten soi puhelin oikeasti ja soittajana Satu. Minun uneni kuulemma olisi toteutumassa. Merjan tallilla järjestetään tänä viikonloppuna tuntiratsastajien aluemestaruuskisat ja sennu luokassa on niin vähän osallisujia, että luokka on vaarassa peruuntua. Satu tiedusteli, josko minä olisin valmis lähtemään mukaan! Sydän pomppasi melkein kurkkuun asit. Sehän se on ollut tätiratsastajan pieni salainen unelma. Päästä edes kerran elämässään (no tiedän että nälkä kasvaisi syödessä) koittamaan joihinkin pikku kisoihin. Asiassa oli kuitenkin tietysti se "mutta.." kohta. Tarjolla ei ollut sopivaa ratsua. Vaihtoehtoina oli pykälää liian pieni Cacru poni tai sitten tupsujalkafriis moppe... Sissi on kisannut kansallisella tasolla, joten ei saisi osallistua kyseisiin kisoihin No, cacrulla en lähtisi missään tapauksessa. Vaikka poni jaksaakin tädin liidättää keposesti esteiden yli niin tunnen itseni järkäleeksi ponin selässä. Moppe taas ei ole oikein estetykki vaikka kovasti hyppäämisestä tykkääkin. Moppehan painelee eteenpäin kuin höyryveturi, jos sille päälle sattuu, tai sitten ei. Tässä kohtaa järki vei voiton ja kieltäydyin kunniasta, vaikka ajatuksen tasolla kilpailu houkuttikin valtavasti.
Jälkikäteen minulle selvisi vielä, että sennusarja estekorkeus olisi ollut 80, joka ei ole tädin mukavuusalueella, kuin ainoastaan Mortilla, ehkä joten kuten. Joten siihen se homma olisikin sitten viimestään tyssännyt...
Ehkäpä minä sitten vielä joskus pääsen koittamaan. Mielessä on ollut ensi vuonna c-merkin estekoe, siinä kun ei tarvitse loikata montaakaan estettä ja radan voi opetella etukäteen ulkoa! Yhtään en tiedä miten tämän saan toteutettua. Ehkä sitten Melkkilän hevosilla.

Odotan innolla tämän kevään leikkimielisiä estekisoja, jotka Satu on yleensä järjestänyt meille tuntilaisille. Valmennettavat ovat myös kisoissa mukana niillä "ei vakkari hevosillaan". Olen kahdella vuodella osallistunut kisoihin Vaavilla, 50-60 cm luokkaan. Tänä vuonna ajattelin hypätä kaksi luokkaa. Toisen tietysti Sissillä ja toisen ehkä Vaavilla tai Mortilla. Katsotaan nyt!

Täti ja Vaavi kevään 2014 "kisoissa"


Pistetäänpä tähän video minun ja Sissin hyppelöistä. Ei mennyt putkeen ei. Melkosta räpeltämistä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti