keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Pilvenpiirtäjän huipulla

Maanantaina oli taas ratsastuksesta vapaapäivä työvuorojen vuoksi, jonka aion kompensoida vihdoinkin sillä yksityisellä istuntatunnilla. Saatiin kuin saatiinkin Nabriksen kanssa aikataulut passaamaan yhteen ja tunti toteutuu tulevana torstaina. Tarkoituksena perehtyä nimenomaan ongelmakohtiin. Jalan nousu, kun tehdään kunnolla pohkeella töitä, ohjan ja pohkeen yhteistyö jne jne.. Ehdotin tähän hommaan polleksi Hemmoa, joka on jylhä ja ihan osaava suomenheppa, mutta ei anna mitään ilmaiseksi. Mutta tästä tunnista kerrontaa sitten loppuviikosta enemmin. Kovasti odotan tuntia ja toivon että tulisi jotain ahaa-elämyksiä istuntani suhteen.

Tiistaina olin varautunut estetuntiin Vaavilla, mutta meillä olikin sitten koulua. Se vaan passasi. Satu oli laittanut minulle Ladyn ja oli kyllä mukava mennä pitkästä aikaa hevosella, nyt kun olen jatkuvasti ratsastanut poneilla. Lady on tallin suurin hevonen, säkää päälle 170 ja tuntuikin, kuin olisin istunut pilvenpiirtäjän päällä. Ladylla on vielä isot askeleet, joten ponien jälkeen olikin vähän totuttelemista. Hassusti tämä on nyt kääntynyt näin päin. Ennen aina tuntui, että persaus melkeen viistää maata, kun menin poneilla. Sillon ratsastinkin enemmin hevosia, lähinnä Morttia ja Moppea, sekä Melkkilässä Hemmoa ja Mimmiä.

En vaihtanut omia jalustimia, koska kuntoon laitossa tuli kiire. Lady käyttää arkuuttani häikäilemättä hyväkseen ja käyttäytyy vähän levottomasti karsinassa. Ryökäle hoksasi, että kun vähän koukistaa takajalkaa, täti loikkaa metrin taaksepäin tai jopa poistuu salamana karsinasta. Näppärää. Eihän sitä tiedä, jos sillä konstilla olisi saanut vaikka lintsattua tunnilta!? Lady ei ole todellisuudessa mikään ihan mahdoton, ja vaikka takapäätä onkin hyvä varoa, homma on lähinnä uhittelua ja mielen osoitusta, sekä testaamista, ja sehän toimii tällaiseen tätiratsastajaan vallan mainiosti. Satuahan siinä piti apuun pyytää, että saadaan tamma putsattua ja satuloitua.
Alkutunnista aikaa menikin sitten jalustimien epätoivoiseen säätelyyn. Pidempi, ei hyvä, lyhempi, ei hyvä. No jos edes saman mittaiset... Liian lyhyillä sitten mentiin, kun väsyin venkslaamiseen. Tunnilla ei saatu mitään ihme suorituksia aikaiseksi, mutta Lady tuntui kyllä Sissin jälkeen paljon taipuisammalta, vaikka tammaa on vähän tönköksi välillä parjattukin. Isolla hevosella vain lämpeämiseen menee enempi aikaa.

Lady pyrki hyvin eteen ja vähän hermostuikin, kun oli "typerää kouluvääntöä", mielummin olisi ehkä viilettänyt vauhdilla tai ehkä hypännyt muutaman esteen. Kivaa meillä silti oli (tai no, tädillä ainakin...) ja peräkin askelsi mukavasti alle. Pysähdykset tai lähinnä paikallaan seisomiset oli kuitenkin tammalle tervan juontia. Steppailtiin, kiemurreltiin, viskeltiin päätä ja tehtiin kaikki temput, että hommasta olisi päässyt luistamaan, mutta ei auttanut. Tädin tahtoon oli taivuttava. Loppujen lopuksi helpommalla pääsi kun jaksoi sen muutaman sekunnin töröttää paikallaan, vaikka ei olisi yhtään huvittanut.
Itselläni taisi mennä tunti enempi totutteluun, mutta ehdottomasti täytyy nyt useammin pyytää Ladya alle koulutunneille. On se vaan niin erilainen verrattuna muihin hevosiin, ja poneihin tallilla. Lähinnä rakenteensa ja askeltyyppinsä puolesta.

Tänään oli vielä itsenäistä ratsastelua Cacrulla ja estetunti Vaavilla. Mutta niistäpä sitten lisää myöhemmin.
Blogikin kaipaisi keväisempää ilmettä. Olen yrittänyt banneria värkkäillä, mutta joko niistä tulee kesäisiä "kukkaketoja" tai sitten tylsiä ja synkkiä. Täytyy jatkaa yrittämistä. Heip.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti