maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ei tyylillä, ei taidolla, mutta ilmeellä!

Tiistaina oli tiedossa kaksi estetuntia. Ensimmäisen hyppäsin Vaavilla ja toinen oli tarkoitus mennä Mortilla joka sitten loppujen lopuksi vaihtuikin Moppeen.

Odotukset olivat korkealla ekan tunnin suhteen, mutta kuikas siten kävikään.... homma meni ihan penkin alle. Vaavi oli alkulämpässä mukavan pirteä ja ajattelinkin, että tästä tuleekin varmasti hyvä tunti. En tiedä mitä ihmettä tapahtui, mutta eteenpäinpyrkimys lässähti ja en saanut kunnon otetta ratsastukseen koko tunnin aikana. Nita piti tunnin ja jostain syystä ei käyttänyt mikrofonia. Kentällä tuuli jonkin verran ja vasta videolta kuulin ohjeet kunnolla jälkikäteen. Koko ajan kuuluu sama fraasi: - pidä poni ohjan ja pohkeen välissä... nyt se vaan laukkailee ja kaatuu kohta nenilleen . Laukka oli kyllä huonoa koko tunnin ajan...
Ja jälleen kerran en näköjään malta aina lähestymisessä istua, vaan lähden ennen ponia, vaikka esteet ovat ihan matalia.

Videon lopussa näkyy pieni radan pätkä, joka tultiin ensin pitkillä teillä ja sitten lyhyemmillä. Tässä huomaa, että en ennakoi hypätessä radan jatkumoa. Keskityn vain siihen esteeseen, jota hyppään sillä hetkellä ja unohdan kokonaan, että pitäisi ajatus olla jo seuraavassa. Lopputuloksena on se, että pienet tiet tuppaa unohtumaan kokonaan, kun vasta hypystä muutaman askeleen jälkeen alan ihmettelemään, että mihinkäs tässä pitikään mennä. Ai niin, munhan olisi pitänyt kääntää jo aikaa sitten! Kaiken lisäksi ratsastan väärän radan...

Selvästi näkee myös että oikeaan laukkaan kroppani on tönkkö kuin mikä! Vartalo ei kierry oikealle ollenkaan. Ehkä nyt olisi korkea aika alkaa jumppaamaan ja käydä siellä osteopaatilla... Kaiken lisäksi lopussa meinaan ottaa estetolpankin mukaani! Vaavi on sitä mieltä, että koska tältä esteeltä käännettiin pienemmällä kaarteella viimeksikin, niin tullaan nyt sitten samalla ajatuksella. Olisikohan tädin kensties pitänyt jotenkin ratsastaa tuota ponia esteiden välissä??





Pelle Hermanni ja Friisi loikkaa

Monen mutkan ja muutoksen jälkeen alleni valikoitui seuraavalle tunnille Moppe! Moppen selässä en ole ollut varmaan puoleen vuoteen ja lähdin hommaan asenteella: jos nyt laukkaa saisi jotenkin tulemaan ja jokunen este siinä samalla ylitettyä...

Moppe -herralla esteloikka on vähän toisenlaista kuin muilla. Sitä ei parane ottaa kovin vakavasti. Tyyli on hyvin omintakeinen! Moppe saattaa innostua esteistä ja yrittää aina parhaansa. Välillä isojen kavioiden järjestys menee vähän sekaisin ja ottaa oman aikansa, että laukan rytmi löytyy.
Jotenkin ruuna on ihan mahottoman sympaattinen! Moppen selässä alkaa ihan väkisin naurattamaan.

Moppen kanssa kun lähtee esteloikkaan niin hommaan pitää asennoitua vähän huumorilla. Päätavoite on saada friisi laukkaamaan, tai lähinnä pyrkimään laukassa eteenpäin. Heppa on siitä hassu, että etenee laukassa kuin juna, jahka ruunan saa käynnistettyä. Siinä saapi unohtaa kaikenmaailman säätelyt ja passaamiset. Moppe täytyy vaan saada laukkaamaan hyvin, sen jälkeen lähestytään estettä ja toivotaan parasta. Toki taitavampi ratsastaja siellä pystyy varmasti jotakin hienosäätöäkin tekemään. Tädin taidot ei siihen kyllä riitä. Suoraan sanottuna mennään vähän tuurilla...

Moppe kun nostaa laukan niin saattaa päästää hassun vingahduksen, sen jälkeen hakee vähän takajaloille rytmiä. Se saattaa selässä tuntua pieneltä pukittelulta. Muutaman askeleen jälkeen kun rytmi löytyy, Moppe painaa menemään eteenpäin kun höyryveturi. Täti tyytyy vain ohjaamaan, valmistautumaan hyppyyn ja pysymään selässä. Jos moppe on sitä mieltä, että nyt ei askel passaa, niin ottaa muutaman raviaskeleen ennen estettä. Edelleen täti vain istuu kyydissä.
Mopen askeleen passaukset ravissa ei ole mitenkään pahoja ja kyydissä kyllä pysyy melko hyvin. Ravi on vaan niin pahuksen korkea, että uuden laukan nostaminen nopeasti on melko vaikeaa.

Moppen kanssa meillä on tosiaan omintakeinen tyyli, joka kieltämättä aiheuttaa hilpeyttä yleisössä sekä kanssaratsastajissa, mutta se on todettu toimivaksi. Monella ratsastajalla on omanlaisia ääniapuja jotka kannustavat hevosta. Tyypillisin on tietysti maiskutus. Yksi tuntilainen käyttää pientä viheltävää ääntä liikkeelle lähtöön, etenkin Moppen kanssa.

Tätiratsastaja möykkää.... Ja kovaan ääneen!

Mekkala on kieltämättä melkoinen, kun Moppen kanssa edetään, mutta se kuulkaa toimii! Huutelen koko matkan HOP, HOP, HOP, HYVÄ, HYVÄ, HEP HEP, HYVÄ, HYVÄ, HIENO MOPPE, HOP HOP! Ja Moppe kuulkaa etenee!
Lopputunnista ruuna paineli sellaisella voimalla, että kun olisi pitänyt vähän tiukemmin kääntää, oltiin törmätä pystytolppaan. No, ei se aina ihan osu....

Laitan nyt kaikenkin uhalla näitä pellehermanni kuvia tädin ja Moppen hyppelöistä, vaikka aika noloja ne oikeasti on. Meillä oli silti hauskaa, molemmilla ja ei kait sitä aina parane hommaa ottaa niin vakavasti. Moppen kanssa se ei oikeastaan edes onnistu...
Ilmeet kertonee kaiken meidän menosta.
Saa nauraa.



Mitä ihmettä mä oikeen puuhaan? :D :D

















Tääääämmöttis me marssitaan yli :D






Kaikki kuvat ja videot: Janina Julin



9 kommenttia:

  1. Mie oon aina halunnnu kokeilla friisiläistä! ja nyt vielä enemmän! voiko sympaattisemman näkösempää hevosta ollakaan kuin tuo Moppe? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moppe on kyllä ihana, mutta jos totta puhutaan niin aika kamala ratsastaa :D. Ne askellajit on kyllä ihan omaa luokkaansa tällä herralla. Moppesta tuli laumanjohtaja, kun Volna tamma muutti yksityiskotiin eläkepäiviä viettämään. Moppe on lempeä johtaja. Kaikkien kaveri mutta pitää paikkansa pelkällä olemuksellaan. Jos joku yrittää hivuttautua Moppen ohi, hän vaan seistä pönöttää, eikä anna tilaa. Harvoin luimii, näykkii tai saatika monottaa ketään tarhassa. Oikein gentlemanni, mutta jämäkkä <3

      Poista
    2. Siis tulee jotenki nii hyvä mieli ku katto taas näitä kuvia, mie en kestä :D

      Poista
    3. Näistä kuvista tuli kyllä melko hassuja :D

      Poista
  2. Teillä oli kyllä Mopen kanssa omalaatuinen tyyli, mutta ainakin se liikkui :'D täällä siis luken ratsastaja samaiselta tunnilta. Näitä on mielenkiintoista lukea aina miten meni, vaikken yleensä kamalasti jaksakkaan muiden blogeja lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhih juu, me moppen kanssa ei tosiaan mennä tyylillä eikä taidolla, vaan tuurilla... XD. Mutta nuo "ääniavut" on todettu toimiviksi jo aikasemmin :D

      Poista
  3. ihania noi kuvat, teillä oli kyllä hauskaa ja niin oli meillä muillakin :D noista kuvista ei kuulu Marika sun äänitehosteet xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jansku onnistui kyllä nappaamaan hyviä kuvia, vaikka ne ei ratsastajaa imartelekaan ;). Pikku pätkä oli videoakin, mutta siinä tehosteet ei kantautuneet kameraan asti :)

      Poista
    2. ....itseasiassa videolla kuulu teijän hihitys ja satun kysymys: "kait siin videossa on ääni?":D

      Poista

Kommentoi rohkeasti