keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Ekaa kertaa kaulanarulla

Päätinpä sitten keskiviikkona vihdoin koittaa sitä kaulanarulla ratsastusta, jota olen suunnitellut tässä jo pidemmän aikaa. No ei se mennyt sitten ihan niin kuin strömsössä.

Hommaan valitsin taas pomminvarman vuoniksen, Palleron. Pallerolla ratsastelin viime keväänä muutamn kerran riimulla ja ohjilla ja silloin homma luonnisti ihan mukavasti. Pallero ei takuu varmasti lähde käsistä ja muutenkaan ei hätkähdä juuri mistään. Laitoin nytkin kuitenkin riimun ja ohjat, noin niinkuin ihan varmuuden varoiksi, koska ekaa kertaa testailin moista "lähes varusteetonta" ratsastusta. Ohjat solmin lyhyemmäksi kaulalle, että eivät putoa maahan jos poni päättää vetää pään kovinkin alas ja muutenkaan eivät sitten pyöri siinä edessä.

Menimme kentällä ja aluksi sekä portti, että maneesin ovi oli auki. Maneesiinhan kuljetaan suoraan kentältä. Ensin homma ei luonnistanut yhtään. Avonainen portti veti puoleensa ja hetkittäin poni kampesi itseään myös maneesiin, mikä sinäänsä oli kumma juttu, kun yleensä näillä ei ole juurikaan hinkua sinne yksin. Tosin Pallero on sen verran ahmatti, että taisi maneesissa olevat heinät vetää puoleensa :).
Pysähdyksissä poni käänsi nenuansa minua kohden, vähän niinkuin ihmetellääkseen, että etkös sinä nyt ole unohtanut erinnäisiä rensseleitä tässä? Meinaatko tosiaan, että oikeasti alan jotakin töitäkin tekemään. Turha luulo!

Pari tyttöä käveli kentän ohi ja laittoivat ystävällisesti portin kiinni. Lisäksi otin vielä raipan käteen ja kas! Hommahan alkoi luistamaan! Mentiin jonkin aikaa käynnissä ja sitten alettiin ravailemaan. Poni himmasi ja kääntyi oikein nätisti. Ihan niin kuin olisi hoksannut, että nopeammin tästä päästään, kun taipuu tädin tahtoon.
Kentällä oli erilaisia esterykelmiä aika tiiviissä paketissa ja kiemureltiin niiden ympäri, eri suuntiin tosi sujuvasti. Olin ihan puulla päähän lyöty miten kuuliaisesti poni totteli apujani. Pallero kulki aika tarkkaan juurikin siitä kohtaa mistä halusin ja oli kokoajan kuulolla.

Siitäpä rohkaistuneena päätin koittaa pätkän laukkaa. Ajattelin että se olisi helpoin toteuttaa ihan uralla. Pallerohan ottaisi laukat mielellään välillä juoksuravin kautta, mutta eka laukka nousi kuitenkin oikein hienosti. Laukan jälkeinen ravi oli kuitenkin melkoisen pompouista ja piti välillä tarrata vähän harjasta kiinni. Päätin koittaa vielä uudestaan. Tultiin kentän pitkää sivua, avoimen maneesin oven ohi. Laukka ei kuitenkaan noussut niin kuin ekalla kerrlla, vaan päädyimme juoksuraville. Tässä kohtaa alkoi tasapainoni vähän horjumaan, mutta ajattelin kuitenkin, että saan laukan vielä nostettua. Maneesin jälkeen on pieni tarha, missä harvemmin on hevosia. Tällä kertaa siellä oli kuitenkin Sissi, joka tuli kuikuilemaan langan taakse, mitä siellä kentällä oikein puuhaillaan. Pallero käänsi katseen Sissiä kohti ja teki hyvin loivan väistöliikeen keskemmälle. Sepä riitti. Tädin tasapaino hävisi lopullisesti, en edes tainnut tarrata harjasta kiinni, vaan luiskahdin ponin selästä alas.

Ponihan on tosi matala ja minulla oli turvaliivi päällä, mutta jotenkin muksahdin sieltä alas kyljelleni.
Satu oli vielä muutamaa minuuttia ennen ollut kentällä juoksuttamassa Pärreä, mutta oli juuri hetki sitten mennyt sisälle talliin. Pallero pysähtyi kuin seinään, kun olin tullut maihin ja seisoskeli rauhaksiin siinä vieressä. Mutta minäpä en päässytkään heti ylös. Selkähän on tässä vaivannut jo pidemmän aikaa ja nyt se saikin sitten siipeensä alastulossa. Sain kammettua itseni kontilleni ja kuulostelin siinä pitkän aikaa, uskallanko liikkua. Pienestäkin liikkeestä tuli tunne, että joku työntäisi neulaa johonkin selkänikamiin. Kipu oli täysin samaa mikä on tässä vaivannut muutenkin, ja johtuu fyssarin mukaan ihan niistä rintarangan fasettilukoista. Nyt kipu vaan tuli pienestäkin liikkeestä todella voimakkaana.
Kökin siinä aikani ihmettelevä poni vierelläni ja mietin, että mahtoikohan Satu nähdä ikkunasta, tai tulisikohan pian tallista takaisin pihalle.... Varovasti ja pikkuhiljaa sain kun sainkin sitten kammettua itseni ylös. Osumaa tuli myös lonkkaan sekä olkapäähään, mutta nehän kipeytyivät sitten kunnolla vasta seuraavana päivänä. Siitä sitten nilkuttelin takaisin tallille. Muksahdus ei ollut mitenkään paha eikä edes kovasta vauhdista. Putoamisasento oli vaan kertakaikkiaan huono.

Varsinainen oma tuntini oli vasta edessäpäin ja sekin oli ilman satulaa. Tarkoitus oli mennä Vaavilla. Päätin että venyttelisin hetken ja katselisin josko paikat vertyisivät, ja päättäisin sitten menenkö tunnille. Vähän oli sellainen ruhjoutunut fiilis, mutta typeränä päätin kuitenkin yrittää. Ei muuta kun uutta pollea alle ja uudestaan hommiin. Kiipesin Vaavin selkään ja käyskentelin aikani. Sitten pari askelta ravia ja melkeenpä tuli kuulkaa pissat pöksyyn! Selkää vihloi ihan vietävästi.
Olinpas typerä, kun edes yritin. Kävelitiin vielä muutama askel ja pelkästään ponin selästä alastulo tuotti tuskaa.

Kotiin päästyäni joka paikkaa kolotti ja buranan saattelemana kipusin varovasti yläkertaan sänkyyn. Pelkästään makuulleen meneminen tuotti hankaluuksia ja yhtäkkiä alkoi kamalasti paleltamaankin. Olipas kummalisisia oireita!! Burana kuitenkin auttoi ja illan mittaan olo jo helpottui. Yöllä heräsin kuitenkin puutuneeseen kylkeen ja yritin kääntyä. Ei onnistunut! Tein varmaan kymmenen minuuttia töitä, että sain käännettyä itseni selälleni sängyssä. Herra Tee oli yötä omassa huushollissaan, ja hetken jopa harkitsin soittamista, että tule nyt herranpieksut auttamaan. Lopulta sain kuitenkin kammettua itseni selälleni ja samassa tajusin, että en ollut ottanut särkylääkkeitä yläkertaan mukaan. Oli siinä kuulkaa hommaa, että sain itseni raahattua alakertaan. Portaita tultiin peruutustyylillä. Jälleen kroppaan tuli kamala kylmähorkka, ihan niinkuin olisin ollut kuumeessa! Nyt kävi jo mielessä, että viimestään aamulla lasaretti kutsuu, ei auta mikään. Burana vaikutti kuitenkin melko nopeasti ja vaikka aamu oli ensin vähän hankala, niin paikat alkoivat vertyä ja raahauduin jopa töihin. Useampi päivä siinä meni, varsinkin kun lonkka ja olkapää, sekä käsi tulivat vasta jälkikäteen kipeiksi, mutta kyllä se sitten vaan lopulta helpotti.
On tää kyllä hullun hommaa, välillä tulee mietittyä....

Kaiken tämän päällä sairastuin lauantaina kuumeeseen ja viikonloppu sekä maanantai meni maatessa. Maanantai-illan hyppytunti jäi väliin mutta läksin kuitenkin illalla tallille, katsomojoukkoihin. Harmitti, että en päässyt hyppäämään. Tunti olisi ollut nyt vallan oivallinen minulle ja Sissille, kun hypättiin matalia ja helppoja. Lähinnä askelten laskentaa ja sen sellaista.

Kerrottakoon tähän loppuun hyviä ja huonoja uutisia.

Hyvät:
Tallikisat pidetään sittenkin! Kisapäivä on 9.5 ja minulla sattuu olemaan silloin vapaapäivä! Kisoihin olen alustavasti ilmottautunut 50 cm luokkaan Sissillä ja 70 cm luokkaan Mortilla. Saapa nähdä miten käy, kun kummallakaan en nyt ole viimeaikoina hypännyt. Mortilla en edes muista koska, jos niitä muutamia itsenäisiä ristikoita ei nyt lasketa.
Miten sitä aikuinen ihminen voi innostua näin kovin leikkimielisistä tallikisoista!?

Huonot:
Vaavi lomailee ja lepuuttaa käsittääkseni jalkaa. Todennäköisesti kyse ei ole mistään vakavammasta, mutta huilii nyt jonkin aikaa, varmuuden varoiksi. Ravissa on ollut jonkin sortin epäpuhtautta.
Lieneekö siinä syy, että viimeviikon liikkuminen olikin niin nihkeää. Jotenkin poden huonoa omaatuntoa, vaikka mistä sitä olisi voinut tietää.


4 kommenttia:

  1. Kylläpä kävi huono tuuri tuon tippumisen kanssa. :/ Itse pelkään nykyään niin kovaa päälleni tippumista, kun pari kovaa tälliä on saatu.. Toivottavasti selkä paranee pian eikä ole mitään välilevyongelmia tai muuta vakavampaa.

    Itse en meinaa millään pysyä ilman satulaa reippaammassa ravissa. Joskus on ilman jalustimia laukattu niin se laukan jälkeinen ravi on niin kamalaa, että ei huvita kyllä mennä kovin paljon.. :D

    Mukavaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se reippaampi ravi onkin hankalaa. Sellaista siinä juuri mentiin, kun tulin maihin. Tietysti toisilla hevosilla on paljon helpommat askeleet kuin toisilla.

      Poista
  2. Auts, kävipäs huono tuuri :/ Kumma juttu kyllä, että vaikka kuinka hiljaisesta vauhdista tulisi alas, niin asento vaikuttaa. Toi laukan jälkeinen ravi on kyllä aivan kamalaa XD Kisoissa nähdään ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanoppa muuta. Paljon "pahempiakin" tippumisia on käynyt, eikä ole tullut kuin kolaus itsetuntoon. Kisoissa nähdään juu, ellei mulla mee pupu pöksyyn ;)

      Poista

Kommentoi rohkeasti