torstai 14. toukokuuta 2015

että semmoiset kisat...

Tämä postaus on nyt viivästynyt ja viivästynyt. Kynnys julkaisemiseen on ollut päivä päivältä korkeampi. Osasyynä on se, että mieleni on tehnyt jättää kisavideot kokonaan pois, vastoin periaatteitani. Koska kuitenkin olen blogissani lähtenyt linjalle, että julkaistaan hyvät ja huonot hetket, niin pitkin hampain nyt sitten pistän kuitenkin molemmat videot teidän nähtävillenne, kaikesta huolimatta. Olisi ollut helppo hehkuttaa, selässä pysyttiin ja muistin radan. No kyllähän se toteutuikin, juuri ja juuri. Loput onkin sitten mitä on...

Vaikka olen aina sanonut, että minulla olisi kilpailuviettiä ja intoa kisailuun, on pakko kuitenkin tunnustaa, että ainakaan estekisat eivät vain yksinkertaisesti taida olla minua varten. Jännitän aivan liikaa. Kertakaikkiaan unohdan ne vähäisetkin opit ja koitan vain selvityä radan läpi, tavalla tai toisella. Tämä välittyy kyllä videoista, valitettavasti. Uskomatonta, että pienen pienet leikkimieliset tallin harjoituskisat voivat nostattaa aikuisessa tätiratsastajassa tällaisia tunteita. Melkein naurattaisi, jos ei ottaisi niin päähän.


Mutta aloitetaanpa alusta.
Lähdimme Janinan kanssa tallille jo hyvissä ajoin, jotta ehtisimme tankata radan päähän ja laittaa hevoset valmiiksi. Yllätyksekseni rata olikin tänä vuonna helpompi kuin viimevuonna. 50 cm luokassa esteitä oli vain kuusi, ja 70 cm luokassa sama rata, johon oli lisätty seitsemäs este. Huh, viimevuonna hypeltävää tuli nimittäin uusinnan kanssa 12 estettä. Miinus puolena nyt oli se, että radassa piti ratsastaa heti aikaa. Arvosteluna oli: ensin ratkaisee virhepisteet ja sen jälkeen aika. Uusintaa ei ollut. Tuo ajan ratsastaminen on minulle lähes mahdotonta. En vain yksinkertaisesti muista/kykene radalla kääntää pienillä teillä, ellei joku huuda sivussa että "käännä, kännä, käännä". En omista kisamoodia.



Olin ainut, joka ratsasti Sissillä 50 cm luokan, joten aloin laittamaan ponia heti kuntoon. Aikaa oli hyvin, jotin koitin harjata huolellisesti. Pikkuhiljaa tallille valui porukkaa ja tunnelma oli iloinen. Puomiluokka alkoi ja tästä eteenpäin tuntui, että homma olikin sitten täyttä kaaosta. Siis tuntui! Todellisuudessa oli varmasti ihan normaali kisatilanne, mutta minusta se tuntui häsläämiseltä ja lähes kaoottiselta.
Havahduin, että luokat etenevät todella nopeasti ja pian pitäisikin jo olla lämmittelemässä. Vaikka valmennettavat olivat avustamassa kaikenlaisissa hommissa, oli kaikilla jäänyt huomaamatta, että Mortti seisoo karsinassa yltäpäältä ravassa ja olisi tulossa samaiseen 50 cm luokkaan, erään rämäpäisen pikkutytön ratsastamana. Tyttö oli kyllä paikalla, mutta eihän tuo ylettänyt edes harjaamaan hevosta kunnolla, joten nopeasti aloimme porukalla laittamaan vielä Morttia kuntoon. Yhteispelillä se sujuikin sitten kuitenkin melko nopsaan. Avustin vielä Janinan Cacrun selkään ja samassa hoksasin, että kummallakaan ei ollut raippaa mukana. Ei kun raippoja metsästämään. Lopulta löysin sitten yhden ja läksin viemään sitä Janinalle. Hän hyppäisi kuitenkin ennen minua. Janina oli kuitenkin jo lämmittelemässä ja raippakin oli jo jostain löytynyt. Lämmittelyssä vaihdettiin jo kiertosuuntaa ja minulla oli poni vielä tallissa! Keräsin jo valtavaa paniikkia. Ehtisinkö saamaan Sissille kunnon laukkaa edes aikaiseksi, saatika hyppäämään ainuttakaan lämmittelyestettä??

Lopulta pääsin sitten itsekkin verkkaamaan. Oma aikansa meni taas jalustimien säädön hakemisessa. En käyttänyt nyt omiani, koska Sissillä oli muitakin ratsastajia, ja tiesin että omiin hihnoihini ei ole tehty lisäreikiä, joten lyhyemmille ratsastajille reijät eivät tulisi riittämään. Verkka-alue oli aika pieni ja siellä oli minun mittapuun mukaan aivan liikaa ratsukkoja. Tottunut kisailija siellä kyllä varmasti pärjäsi, mutta kokemattomalle verryttelyalue tuntui ahtaalta. Jatkuvasti olin jonkun edessä, tai joku minun edessä. Sain tehtyä muutamia laukan nostoja, mutta en kunnolla laukattua. Olin kireä ja jännittynyt kuin viulunkieli, ja niin oli ponikin! Ihmekös tuo. Tilanne tuntui mielestäni aivan kaoottiselta ja olin jo lähes epätoivoinen ja aivan totaalisessa paniikissa. Yritin huudella estettä, mutta koska kentällä tuuli jonkun verran, aina tahtoi käydä niin, että joku ei kuullut ja jouduin perumaan lähestymisen.
Lähdin kuitenkin vasta puolessa välissä ja loppujenlopuksi ehdin ihan hyvin ottamaan harjoitushyppyjä. Mutta peli oli menetetty jo tässä vaiheessa. En kyennyt enään rentoutumaan ja rauhoittumaan.

Sitten tuli vihdoin vuoroni. Sen tietää miten siinä kävi, siinä mielentilassa. Pysyin kyllä kyydissä, mutta suoritin radan ihan jäätävässä jockey asennossa, könöttäen etukenossa metrejä ennen esteitä. Poni höökäsi menemään kyllä hyvällä imulla mutta jännittyneenä, niin kuin ratsastajansaki. Ja kävi kuulkaa aivan samalla tavalla kuin viime vuonna. Viimeisen esteen jälkeen meinasin pudota. Jalustin irtosi ja tasapaino heitti. Mutta maalilinja ylitettiin ja ihmeen kaupalla pysyin selässä. En tietenkään ollut tyytyväinen suoritukseen, mutta helpottunut siitä, että en pudonnut ja eka suoritus oli ohi. Rata oli puhdas ja sijoitus taisi olla 9. Lähtijäitä oli 17 ja 7 sijoittui. Missään vaiheessa radalla en muistanut edes ajatella aikaa, joten tultiin pitkillä teillä. Ainut mikä taisi vähän pelastaa, oli Sissin hyvä vauhti.



Sittenpä oli vielä edessä 70 cm luokka Mortilla. Nyt vasta tajusin, että tässä radassa oli kaksi okseria, ja viikolla emme olleet harjoitelleet ainuttakaan okserihyppyä. Eli Mortin kanssa olimme okserin hypänneet viimeksi joskus talvella. No, nyt saatoin kuitenkin hieman huokaista. Mortti hyppää satavarmasti, vaikka paikaltaan. Kieltoa ei tarvitse pelätä, vaikka lähestyminen olisi huono.
Edelleen tuntui että lämmittely oli kaaosta, mutta saatiin kuitenkin tulemaan ihan hyvin harjoitushyppyjä. Pari ekaa lähti vähän kaukaa. Varauduin Mortin pikkuaskeleeseen ja nyt se jäikin pois ja hyppy tulikin tavallaan "oikeasta kohdasta".
Lähdin taas suurinpiirtein puolessa välissä luokkaa. Edelleen olin jännittynyt, mutta en ihan niin pahasti kuin Sissin kanssa. Luulin että alkurata meni olosuhteisiin nähden hyvin. Kuvittelin, että lähestyin rennosti (tai no, niin rennosti, kun siinä tilanteessa nyt pystyin). Olin kuulemma kuitenkin könöttönyt ihan yhtälailla radan alussakin. Jotenkin en sitten vain tunnistanut sitä selässä.
Kolmannen hypyn (okserin) jälkeen tultiin kuitenkin ristilaukalla alas ja siinä kohtaa pakka levisi käsiin. En ehtinyt ajatella korjaamista ja aloin jännäämään hyppääkö Mortti ristiltä. Vaikka olisihan minun pitänyt tietää, että ongelmaa ei ole. Linjalla vetelin taas jockey asennossa ja toiseksi viimeiselle okserille tultiin miten tultiin. No olisin kuitenkin kelpuuttanut tämän suorituksen jotenkin, mutta....
Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että melkein leikkasin viimeisen hypyn videolta pois. Ajattelin että en millään kehtaa julkaista videota kokonaisuudessaan. En kertakaikkiaan tiedä mitä siinä tapahtui! Hävisikö taspaino, karkasiko jalustin vai mitä?? Vai olinko vain niin helpottunut, että viimeistä viedään?? Käytännössä makaan loppumetrit Mortin kaulalla! Suoraan sanottuna en muista vikaa hyppyä edes hypänneeni! Saatika tuolla tyylillä. Sijoitus oli 14. lähtijöitä luokassa oli 19.





Suorituksen jälkeen olin täyttä hymyä. Olin niin helpottunut. Kuvittelin tämän viimeisen suorituksen menneen edes jollain lailla, kunnes katsoin sen videon kotona. Minulla ei ollut mitään käryä tuosta viimeisestä hypystä! Kiukutti. Olenko minä tosiaan NOIN SURKEA??
No, suurin osa menee kyllä jännityksen piikkiin. Pitäisihän se tietää. Jotenkin kuitenkin luulin, että kisatilanteessa kokoaisin itseni ja saisin aikaiseksi ihan kelvollisen suorituksen, ainakin Mortilla, mutta sehän meni sitten aivan plörinäksi.

Pakko kait se vaan on todeta, että homma ei ole minua varten. Silti jotenkin halu olisi kova yrittää pian uudestaan, nyt kun jännitys on jo kerran podettu. Valitettavasti tässä vaan nyt joutuu odottamaan taas vuoden verran ja todennäköisesti minulla ei ole esitettäväksi yhtään sen parempaa suoritusta silloinkaan.

Kaikenkaikkiaan kisoissa nähtiin kyllä hienoja suorituksia. "Pienistä" otti silmään rämäpäinen Sofia, joka hyppäsi 50 cm luokan Mortilla. Voi tuota tyttöä ja sen rentoutta! Letkeästi hän loikkii ilman huolen häivää. Ratsasti vielä hienot tiet. Itselläni jäi kaksi ekaa hyppyä näkemättä ja vasta jälkeen sain kuulla, että Mortti oli kieltänyt ekalle esteelle! Mitä ihmettä?? Tyttö kuitenkin oli yrittänyt uudestaan vailla huolen häivää.
Se on selvä, että valmennettavat veivät pääosin sijoitukset, mutta yksi tuntiratsastaja menestyi hienosti Ponitalla ja Liinu sijoittui Pallerolla 50 cm luokassa upeasti 5. sijalle mikä oli minusta aivan mahtava suoritus. Liinun blogiin pääseepi tästä.  Janina ratsasti hienosti Cacrulla. Ponilla ei vain ollut oikein vauhtia päällä. Rata meni kuitenkin tosi hyvin ja ratsastajan hyppytekniikka on parantunut hurjasti, ainakin näin tätiratsastajan silmään.

Kaikki kuvat ja videot ovat Janskun ottamia.

Ainiin, kiitos vain kaikille kannustajille yleisössä. Lämmitti suuresti tätiratsastajan mieltä!







Kisojen jälkeen käytiin vielä Janskun kanssa katsomassa Kosken kartanon lehmäloikkaa. Kartanolla oli myös hevonen ja pari aasia tarhailemassa.






10 kommenttia:

  1. Ihan hyvinhän teillä meni, selvisitte ainakin läpi! ;) mullakin oli verkassa ponitan kanssa isoja ongelmia lähinnä kun kuumui poni niin pirusti ja ennen lähtöä teki ihme caprioleloikkia, mutta sentään ei keneenkään törmätty ja rata sujui. Ei sulta sattuis löytymään yhtään kuvia musta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janina otti paljon kuvia, täytyypä katsoa ne läpi josko olisi sinustakin napannut.

      Poista
    2. Ei oikein varsinaisia hyppykuvia löytynyt mutta muutamia muita. Mihinkäs minä sulle toimitan ne kuvat?

      Poista
    3. ...jos et halua tähän osoitetta laittaa, voit pistää viestiä blogin s-postiin: kiviakaviouralla@gmail.com

      Poista
  2. Kirjoituksesi perusteella ajattelin, että siellä tulee melkoista ratsastusta esteillä ja etenkin viimeisessä odotin sitä kaulalla roikkumista. Missä ne oli? Minusta nuo näyttivät oikein hyvältä ottaen huomioon ratsastusvuotesi ja hyvinhän nuo radat menivät. Jala pysyy paikallaan, hyvä ohjastuntuma, toki ylävartalon jännittymisen huomaa, mutta ei paha lainkaan. Hyvä jatkaa eteenpäin. Ei lainkaan paha, oikein hyvä suoritus. Paketti on hyvä, löydät vain hieman rentoutta ylävartaloon niin en näkisi moitittavaa. Päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan positiivisesta kommentista. Itse en osaa nähdä kuin ne kammottavat virheet ja kieltämättä tuppaa unohtumaan, että niitä ratsastusvuosia ei ole vielä montaa takana. Tämä pitäisi muistaa, eikä verrata itseään kokenempiin. Ja tietenkään en osaa katsoa niitä positiivisia asioita. Kuin esimerkiksi tuo jalka. En ole edes tajunnut, että se alkanut pysymään paikallaan. Näin ei nimittäin aina ole ollut.

      Poista
  3. Komppaan edellistä. Meno näytti mielestäni hyvältä, ei mitään syytä masennukseen vaan leukaa pystyyn ylpeänä :)! En tiedä kuinka nämä hevoset yleensä laukkaa, mutta toisella radalla hevosella olisi voinut olla omaan silmääni aktiivisempi laukka. Silloin on mielestäni helpompi hypätä ja olla itsekin mukana hypyssä kun hevonen etenee hyvin ja rytmikkäästi :) Itse en mieti ollenkaan tässä vaiheessa vielä aikaa, vaan yritän saada muuten ehjän ja hyvän suorituksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa jännä että ulkopuoliset näkevät asian ihan toisella tavalla kuin itse. Mutta niinkuin aikaisemmin sanoinkin, kiinnitän kait vaan pelkästään huomiota virheisiin ja puutteisiin, enkä niihin onnistuneisiin asioihin. Ensimmäinen poni on Sissi ja Sissillä laukka ei aina pyöri hyvin, vauhtia piisaa mutta laukka on helposti nelitahtista. Ja nyt koska olin itse jännittynyt, ponikin vetelee aika pingottuneena. Toisen radan hevonen on Mortti, jolta saa kyllä aikaiseksi ihan hyvää laukkaa, mutta tosiaan ei nostele kunnolla koipiaan jos ei pyydä ja lintsailee helposti. Mortin laukka on luonnostaan rauhallisempi, ja älyttömän mukava ja helppo. nyt ei vaan tainnut ratsastaja oikein pyydellä riittävästi. Sissin jäljiltä taisin jäädä suuhunkin liikaa roikkumaan, vaikka Mortti hyppää paremmin (löytää paikan) jos lähestyy vähän "vapaammin".Tosiaan aikaa en edes miettinyt, olisin ollut tyytyväinen siistiin rataan ja siistiin ratsastukseen. Kiitos kannustavasta kommentista!

      Poista
  4. Se on se kisäjännitys joka pukkaa päälle. Se ns- pilaa niin paljon asioita ja ratsastusta. Mutta tässäkään ei ole kuin yksi tie, kisata niin että jännitykset häviää vielä joskus ajan kanssa. Tällä mie ainaki lohduttaudun! :D
    Nytki ois kahen viikon sisälle näillä leveyksillä kahet kisat, ja missäpä minä? No töissä Perkeleen työt jotka haittaa harrastusta!:P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmasti on. Nykyisillä järjestelyillä minulla ei valitettavasti ole vain mahdollisuutta osallistua kuin näihin tallikisoihin kerran vuodessa. Meidän tallilla pitää olla valmennuksessa, jotta pääsee kilpailemaan ja nuo valmennukset ovat vain viikonloppuisin. Tähän valmennusporukkaan taitaa olla jonkinlainen jono ja koska jo suurin osa arki-illoista menee tallilla, en pysty käymään enää viikonloppuisin.

      Poista

Kommentoi rohkeasti