tiistai 19. toukokuuta 2015

Loikitaan loikitaan...

Maanantaina oli tiedossa estetunti. Koska tiesin Mortin olevan varattu, arvasin että minulle olisi valikoitunut Sissi. En ollut mitenkään super innoissani, kuten arvata saattaa. On se kuulkaa metkaa. Tekee mieli hypätä, mutta siltikään ei. Taitaa kuitenkin nyt olla eniten kysymys siitä, että jännitän lähinnä Sissillä hyppäämistä, tiedä sitten...

Alkulämmittelyissä otettiin ravilla eräänlaista loivaa kiemuraa, niin että se toteutettiin lähinnä väistättämällä pois pitkältä uralta ja takaisin. Sissillä oli jarrut päällä aluksi, mutta väistöt kyllä sujuivat ihmeen hyvin. Tehtiin samaa loivaa kiemuraa vielä laukassa. Nyt ei väistetty, mutta tultiin kaarre tavallaan vastalaukassa. Nekin sujuivat aika mukavasti. Sissin laukka oli melko pyörivää, ei mitään eteenpäin höökimistä. Vähän minua häiritsee se, että kun pidän raippaa mukanani, poni kulkee enemmin nenu taivasta kohden. Ilman raippaa laukka ei välttämättä ole niin eteenpäin pyrkivää, mutta poni on jotenkin rennompi.

Aloitettiin yksittäisillä harjoitushypyillä, lähestyen ravissa. Ai että minä inhoan noita ravilähestymisiä! Eka meni ihan plörinäksi. Hyppypaikka on ihan arpapeliä ja jännityin kamalasti. Toisella kertaa Satu muisti huutaa että käsi harjaan (edellisellä kiekalla käteni olivat taas nousseet johonkin taivaisiin) ja tällä kertaa ylitys tulikin letkeästi, samoin seuraava. Sain juonesta kiinni. Hypättiin seuraavaksi kahden esteen linjaa. Ekalla kerralla tädin persaus jäi taas yläilmoihin esteiden välissä, mutta seuraavalla meni jo paremmin. Kyllä siihen tarvitaan vaan kaikki tahdonvoima, että sen ahterin saa siellä penkissä pysymään. Ylös nouseminen satulasta, jo metrejä ennen estettä, tulee ihan refleksinomaisesti ja siitä on kyllä vaikea päästä irti. Kerrottakoon nyt, että meidän hyppykorkeudet olivat koko tunnin luokkaa 50 cm, eli niistä olisi käytännössä voinut "ravailla" yli..

Seuraavaksi hypättiin rataa, joka koostui neljästä esteestä ja kahdeksasta hypystä. Hohhoijaa, mitähän tästäkin taas tulee! No, rata oli aika selkeä ja koska se oli johdonmukainen, pystyin keskittymään itse ratsastukseen ja lähestymisiin. Täytyy sanoa että meidän rata meni yllättävän mukavasti! Kaikki paikat eivät osuneet ihan nappiin, mutta hyppyjen määrään nähden melkoisen hyvin ja sain jopa istuttua penkissä suurimman osan matkasta! En hätääntynyt heti, jos askel ei aivan sopinut, vaan jatkoin vain seuraavalle esteelle. Ehdottomasti homma luisti paremmin kuin viimeaikoina! Olin todella tyytyväinen. Sama rata tultiin vielä myöhemmin uudestaan. Pessimistinä tietysti ajattelin, että ensimmäisen kerran onnistuminen oli tuurikauppaa, joka ei tietenkään toistuisi. Mutta toisin kävi! Yhden voltin pyöräytin välissä, kun laukka ei vaihtunut. Laukan vaihdossa kesti taas iät ja ajat, kun en ottanut ponia tarpeeksi kiinni, mitta jatkettin kuin jatkettiinkin siitä aika sujuvasti loppuun. Ihan yhtä hyvin kuin ekalla kerralla!
Maanantain onnistuminen teki kyllä hyvää hyppymotivaatiolle. Toki olin edelleen jännittynyt, mutta itsevarmuus nousi ihan piirun verran. Väitän, että istuin tällä tunnilla huomattavasti paremmin kuin pitkään aikaan. Harmi kun ei ole videota, josta voisi vielä tarkistaa asian.

Tässä meidän rata



Tänään jatkettiin edelleen esteloikan merkeissä. Mortille oli tälläkin kertaa ratsastaja, joten Sissi alle ja menoksi. Taas jännitti, ihan mahdottomasti. Hypyt jatkuivat edelleen ihan hyvin, kuten maanantainakin. Oikein kun pinnistin, niin sain kuin sainkin taas lähestymisessä pidettyä sen ahterin jakkarassa. Silti olin hermoraunio. Alkutunnin jälkeen meinasin jo sanoa, että eiköhän meidän hypyt olleet siinä, mutta maltoin mieleni ja jatkoin tunnin loppuun. Se kyllä kannatti, koska lopputuntikin sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Pari viimeistä hyppyä sain jopa vähän rentouduttua!

Eikös sitä sanota, että ei kahta ilman kolmatta? Eli maanantaina edelleen estetunnille Sissillä. Josko vielä tulisi jonkin sortin onnistuminen. Olen nyt kovasti toivonut, että pääsisin joskus Mortillakin hyppäämään, mutta aika taitaa nyt loppua kesken. Maanantainahan tamma on taas varattu joten Sissi tuntia pukkaa. Koulutuntikin Mortilla kävisi, kunhan nyt jotain pääsisi tamman kanssa tekemään. Pahoin kuitenkin pelkään, että meidän yhteiset ratsastelut jäävät kyllä syksyyn. Ensiviikolla on nimittäin viimeinen ratsastusviikkoni, jonka jälkeen aloitan kesätauon! Tarkoitus ainakin olisi. Katsotaan miten siinä sitten todellisuudessa käy. Ratsastustauko tekisi tosiaan hyvää ja jää sitten välillä aikaa vähän muullekkin.

Tänään ratsastettiin vielä osa heppasista ekaa kertaa kesälaitumelle. Vaavin jalka on taas kunnossa, joten kipusin tietysti ponin selkään. Kamera oli mukana ja Jenni näpsikin muutaman otoksen. Odotimme villiä menoa, niinkuin viimevuonnakin (jolloin tietenkään ei ollut kameraa mukana) mutta mitä vielä. Koko ryhmä jämähti paikalleen syömään, ketään ei kiinnostanut villi ja vapaa kirmailu! Pah!
Täti ja huppuponiini


ps. miten tämä bloggeri muuttaa nämä kuvat nykyään näin kököiksi?




2 kommenttia:

  1. Laita kuvat vähän pienemmäksi, niin ei venyttämisen takia muutu noin rakeiseksi. :) Tai jos muokkaat (=määrität kuvan koon uudelleen) kuvia, muokkaa ne suoraan sen kokoiseksi kun haluat ne blogissa olevan, sitten vain kuvan lisätessä klikkaat alkuperäinen koko -kohtaa. Toivottavasti auttaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pitää nyt vähän perehtyä noihin asetuksiin uudestaan. Kuvat on otettu ihan järkkärillä mutta blogissa on koodi, joka venyttää kuvat blogin levyisiksi. Pitänee poistaa tuo koodi.

      Poista

Kommentoi rohkeasti