lauantai 9. toukokuuta 2015

odota, odota, odota!

Tiistai oli oikein tehoratsastuksen päivä. Tarkoitukseni oli osallistua klo 17 ja klo 19 tunnille ja pitää se yksi tunti siinä välissä huilia, ihan jo senkin takia, että ehtisin laittaa hevosen välissä itse kuntoon. 18 tunnille oli tullut taas kuitenkin useampi peruutus ja Satu kysyi, josko osallistuisin keskimmäisellekin tunnille. No eipä siinä mitään, eihän se ensimmäinen kerta ollut kun, ratsastelisin kolme tuntia putkeen.

Ensimmäinen tunti oli "pienten" estetunti, jossa harjoiteltiin kisoja varten 50 cm rataa. Tässä olin siis mukana Sissillä. Pienen jännitysmomentin asetti se, että meillä oli sijaisopettaja, minulle täysin vieras. Onneksi Satu oli pohjustanut hyvin kaikki tämänhetkiset pelot, kammot ja vaikeudet.
Sissin kanssa tunti meni ihan hyvin, mutta kuten jokaikisestä vanhasta videostakin näkee, edelleenkään en malta odottaa hyppyä rauhassa, vaan sukeltelen jo ennen aikojani esteelle. Jatkuvasti ope huusi "odota, odota, odota!". Eli ohjeeksi tuli: lähesty rauhassa, odota ja HENGITÄ! Äläkä lähde liikaa hyppyyn mukaan. Sinänsä vanhaa tuttua...
Opettaja valaisi, että kun pistän painoni ennen aikojaan hevosen etuosalle, tämä voi hyvinkin vaikuttaa niin, että kielto tulee. Ihan loogista, kun nyt järjellä ajattelee. Miten ihmeessä saisin itseni malttamaan ja odottamaan? Kaikki vinkit asian tiimoilta otetaan vastaan. Ei niin helppoa, kuin luulisi. Jostain syystä aina vain "valmistaudun lähtöön" hyvissä ajoin, vähän niin kuin ihan varmuuden varoiksi.... Yksittäiset matalat esteet onnistuvat, kun lähestyn niitä erityisen keskittyneesti, mutta radalla pasmat ovat niin sekaisin, että vaikka kuinka tiedostaisin ongelman, niin ahterin pitäminen penkissä loppuun asti ei tahdo millään onnistua.
Positiiviset fiilikset kuitenkin tunnista jäi. Mielestäni olin katseen kanssa nyt paremmin mukana ja ainakin yritin lähestymisessä ajatella esteen yli, enkä esteen eteen.

Seuraava tunti olikin sitten koulua ja minulla oli alla Ponita. Meitä oli tunnilla vain kaksi ja toinen ratsastaja oli nuorella Mertsillä. Mentiin siten ihan perusjuttuja ilman monimutkaisia kiemuroita. Menimme lähinnä taivutuksia, ratsasteltiin paljon isolla ympyrällä ja lopussa yritettiin saada laadukasta laukkaa aikaiseksi. Ravissa sain kokoajan ohjetta ratsastaa ponnekkaampaa ravia. Eli vauhti ei saa kiihtyä vaikka pohkeella ratsastetaankin eteen, vaan takapään tulisi olla aktiivisempi. Jälleen kerran muistutan, että Ponita on super kapea ja itse olen ponille liian pitkä. Jos jalkani "lepäävät" sivulla, pohje ei edes kunnolla osu luontevasti ponin kylkiin, vaan saan oikein taivuttaa jalkojani ponin ympäri, vähän niin kuin olisin länkisäärinen.
Aina en välttämättä tunnista onko askeltaminen oikeanlaista ja perä alla, varsinkin kun poni pyrkii suht hyvin eteenpäin luonnostaan. Mutta kyllä sen eron huomasi, kun askellus muuttui jo vähän ponnekkaammaksi.
Laukassa edelleen yritettiin samaa. Siinä alkoi jo täti väsymään ja ponikin esitti vähän väsymyksen merkkejä. Huomautusta tuli nyrkeistä, ne ei aina pysyneet pystyssä. Ja ennen kaikkea, ulko olkapääni ei pysy ympyrällä takana, vaan tunkee eteen. Oikea kylki on rutussa (joo, tiedetään).

Päivän viimeinen tunti oli hyppyä Mortilla. Tällä kertaa harjoiteltiin 70 rataa. Tällä tunnilla sain kuulla samat huomautukset, kuin ensimmäisellä hyppytunnilla. Odota, odota, odota, ole rauhassa. Mortin kanssa en ole ihan niin jännittynyt kuin Sissin kanssa. Mortti hyppää varmasti, huonostakin paikasta. Mutta se paikka onkin sitten hakusissa. Mielellään Mortti ottaisi sen yhden ylimääräisen askeleen ja hyppy tuleekin ihan juuresta. Pari kertaa loikattiin lähes paikaltaan. Mutta Mortti hyppää, se on varma. Ihan lopussa, varmaan viimeisellä esteellä lähestyin vähän rennommin, ja en jäänyt liikaa pitämään suusta ja hyppy tuli paljon letkeämmin luonnostaan oikeaan kohtaan. Olikohan se sitten sattumaa, vai jäänkö yleensäkin liikaa roikkumaan suuhun, tiedä häntä.

Vaikka postauksesta tulee nyt tolkuttoman pitkä, kerrottakoon tähän vielä keskiviikon koulutunnista. En ollut toivonut mitään hevosta ja minulle oli valkkautunut tähänkin Mortti. No se vaan passasi. Nyt täytyy sanoa että olin ihan super tyytyväinen tuntiin. Harjoiteltiin lähinnä laukkaa. Tehtiin pitkällä sivulla loivaa kiemuraa, jossa nostettiin siis kiertosuuntaan nähden vastalaukka, mutta kaaren suuntaisesti se siis oli myötälaukkaa. Kaaren päätteeksi piti laukka vaihtaa mahdollisimman nopeasti ravin kautta. Morttihan ei sitä oikeaa laukkaa tarjoa aina ihan helpolla, mutta mepä saatiin laukat tulemaan ihan oikein ja joka ainut kerta! Ei siis yhtäkään väärää laukkaa koko tunnin aikana! Ihan,mielettömän mahtavaa!
Tunnilla keskityin täsmällisiin apuihin ja tarkkaan ja johdonmukaiseen ratsastukseen. Pyrin valmistelemaan laukat hyvin, jotta hevoselle ei jäisi yhtään epäselväksi mitä pyydetään, ja sehän toimi! Lopulta saatiin laukkakin vaihdettua niin nopsaan, että varsinaisesti yhtään raviaskelta ei tullut väliin. Mortti ei vaihda suoraan laukasta, mutta tavallaan pudotettiin raville, ilman että väliin tuli kuitenkaan yhtään askelta ravia, vaan uusi laukka nousi saman tien.

Tähän oli kyllä hyvä lopettaa viikon ratsastukset.

Päätin sitten että osallistun kisoissa molempiin suunnittelemiini luokkiin. Katsotaan nyt miten siinä käy. Itse kisaamista en niinkään jännitä, vaan lähinnä sitä, että muistanko radan ja pysynkö kyydissä.


6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Juu siellä nähdään! Toivottavasti ei ala satamaan, vähän näyttää pilviseltä.

      Poista
  2. Kekä teillä oli sijaisopettajana, oliko perhepiiristä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti oli. Nimi oli Anne, ollut aikanaan käsittääkseni valmennettava. Onko tuttu?

      Poista
    2. On, oli munkin kanssa valkussa samaan aikaan ja leirilläkin jo joskus viime vuosituhannella. Taatusti sait siis hyvää opetusta!

      Poista
    3. Kyllä, piti todella hyvät tunnit.

      Poista

Kommentoi rohkeasti