Viikon ylä- ja alamäet

Hepskukkuu.
Viimeinen postaus oli vähän mollivoittoinen. Hommasta on toivuttu, joten leuka maassa jatketaan kohti uusia pettymyksiä. Ei vaan, loppuviikon ratsasteluista tulee tässä, niin hyvässä kuin pahassa.

Tiistaina satoi vettä, jei! No sehän tarkoitti sitä, että maastotunnit vaihtuivat maneesiin ja koulutunteihin! Tallilla naurettiin, että olin ainoa ihminen, joka innoistui niin kovin sateesta...
Tietysti osallistuin sekä klo 18 että 19 tunnille. Koska olin maastoon toivonut luottopollea, Moppe the friisiläistä, nakki napsahti sitten koulutunnillekin. Moppehan se sitten oli alla sielläkin. Jälleen kerran en Mopen kanssa odottanut saavani ihmeitä aikaiseksi, joten hommaan suhtauduin taas vähän pilke silmäkulmassa. Alkuvalmistelujen jälkeen (tarkoittaa siis muutamaa pissa- ja kakkataukoa, Moppella, ei tädillä) homma alkoi luistamaan ihan mukavasti. Muistin heti alkutunnista, että en jää jatkuvasti naputtelemaan pohkeella vaan muistutan aina tarvittaessa ja annan Moppelle vähän aikaa reagoida, ruuna herra kun ei ole sitä salaman nopeinta laatua. Itseasiassa meillä meni tunti aika mukavasti. Moppe oli melkoisen reipas ja teki selvästi parhaansa. Moppessa on jonkunlaista ihanaa rehellisyyttä. Yrittää minusta aina parhaansa vaikka ei nyt olekkaan mikään liitokavio. Taas piti olla tarkkana ulko-ohjan kanssa ja sen kun muisti niin hepo alkoi jopa polkemaan jonkin verran alle. Sen huomasi kun korkeista korkein ravi jollain tavalla pehmeni tunnin edetessä. Siellä oli jo vähän helpompi istua.

Laukat meillä ei nyt tuottaneet mitään kummallisempia tuloksia. Laukattiin ja Moppe pysyi laukassa kohtuulisen hyvin. Tehtiin eräänlaista kahdeksikkoa lyhyen sivun suuntaisesti, jossa piti ravin kautta vaihtaa laukka risteyskohdassa. Pitkältä sivulta kun lähdettiin kääntämään kahdeksikolle, meillä luisui aina ulos. Ulkopohkeeni siirtyi aivan liian taakse ja menetti tehonsa. Mutta hauskaa meillä taas oli ja tunnin jälkeen oli hyvä mieli.

Seuraava tunti olikin sitten tallin toinen "iso askelinen", nimittäin Lady. Koulutunneille en aina toivo hevosia, lähes kaikilla on kiva mennä, joten kelpuutan Sadun valinnat. Tähänkin tuntiin olin tosi tyytyväinen. Mielestäni sain Ladylla aikaiseksi mm. oikein hyviä kulmia ja vaikka nyt ei videota ja kuvia ole, minulla oli tunne, että istuin kohtalaisen hyvin koko tunnin, vaikka Ladyn kyytikään ei ole sieltä tasaisemmasta päästä. Ladylla on valtava säätövara ravissa ja hetkittäin jäin lyhentämään ravia jo ihan liikaa.
Tälläkin tunnilla tehtiin laukan vaihtoja ravin kautta. Nekään eivät sujuneet ihan mallikkaasti mutta joka kerta tuli toivottu laukka! Hankaluuksia tuotti se, että Lady vaihtaa laukan laukassa, ja nyt harjoiteltiin nimenomaan ravin kautta vaihtoa. Lady ei olisi millään malttanut otta sitä ravipätkää välissä, kun tajusi homman juonen, vaan pyrki mielellään tarjoamaan vaihtoa suoraan laukasta. Harjoiteltiin vielä sitten omatoimisesti niin, että malttaisi vaan puotella raville, ilman uutta laukan nostoa.

Nuo tämän viikon koulutunnit olivat kyllä aivan mahtavia. Puurtamista, puurtamista, puurtamista, hiki päässä, mutta kertaakaan ei tarvinnut jännittää eikä pelätä.

Keskiviikonkin maasto vaihtui sitten myös maneesiin ja vielä viimemetreillä koulutunnista esteiksi. Nyt ei Mortilla ollut ketään ratsastajaa, mutta tamma vietti huilipäivää joten vaihtehtona oli sitten vain Sissi. No eipä mitään, tiedossa oli pieniä esteitä ja tekniikkaharjoittelua.
Suoraan sanottuna koko tunti oli yhtä helvettiä. No, ei se oikeasti sitä ollut, mutta minä jännitin niin että sydän pamppaili melkein ylös rinnasta. Mentiin linjaa johon tuli 5 sujuvaa laukka-askelta väliin. Jos ekalle sain osumaan, isuin siinä välissä nätisti satulaan. Mutta ans olla, jos ekalle oli pientäkin haparointia, takapuoli ei satulaan laskeutunut välissä, ei sitten vaikka ääneen sitä huusin siinä mennessä. On se jukolauta kumma ahteri!!
Hommaa vaikeutettiin vielä laittamalla puomi linjalle. Hyppy, 2 laukkaa, puomi, 2 laukkaa ja hyppy. Ei tullut mitään. Se puomihan siinä se kaikkein pelottavin oli. Tutuksi tulleella jockey tyylillä mentiin, koko lotra. Jossain vaiheessa tuntia alkoi kiukuttamaan niin kovin, että mielessä kävi jättää koko homma kesken ja tokaista, kiitti mulle riitti! Sitkeästi kuitetnkin jatkoin loppuun, hammasta purren.

Hyödyllinen harjoitus kuitenkin oli se, kun tehtin linjalla esteiden välissä voltti laukassa. Se periaatteessa pakottaa istumaan, jos meinaa ponin saada kääntymään rivakasti. Tämä oli ehkä tunnin paras harjoitus. Pitäisi muistaa treenailla tuota itsenäisesti puomeilla.

Että sellasta ylä- ja alamäkeä tällä viikolla. Ensiviikolla sitten loikitaan, taas. Ilmoitin keskiviikkona heti estetunnin jälkeen, että en taida ensiviikon estetunneille tulla, vaan ratsastelen itsenäisesti. Tänään lähetin kuitenkin Sadulle viestin, "Mitähän mä oikein ajattelin, hyppykammot hiiteen. Tietysti tulen ensiviikon estetunneille". Vastaus oli: "sitähän minäkin" . Saattoi olla, että tiesi jo etukäteen viestiä tulevan.

Moppe. kuva: Janina Julin