lauantai 15. elokuuta 2015

täti tuuliviiri


Noniin. Blogi on jälleen auki ja syksyn ratsasteluta aloitettu. onnistuin jo sössimään hetkeksi koko blogin ihan sekaisin, muta sain kun sainkin sen taas toimimaan.

Tässä yksi vanha postaus kesältä, joka on jäänyt luonnoksiin roikkumaan. Kirjoitettu siis ennen vuokrakauden aloittamista. Kävin ottamassa yhden irtotunnin kesätauolla. Vähän on mollivoittoinen mutta julkaistaanpa nyt kuitenkin:

Viime postauksessa touhotin kovin, että vuokrauskaudella täytyy ehdottomasti päästä testaamaan nuoria tulokkaita: Mertsiä, Pandaa ja Mimosaa. No, eilisen ratsastustunnin myötä aloin miettimään, että onkohan tuo sittenkään ihan järkevää.
Vihdoin ja viimein siis kipusin ratsaille, yli kahden kuukauden tauon jälkeen. Valitettavasti ei ole kuva- eikä videomateriaalia, koska tämän viikon leiriläisistä ei innokkaita kamerankäyttäjiä löytynyt. Kuvauspalkkioksikin olisi saanut vitosen, mutta yhtään vapaaehtoista ei ilmottautunut, tiedusteluistani (ja lahjontayrityksistäni) huolimatta. Ehkä nuorilla ei ollut pikkurahan puutetta, tai sitten tätiratsastaja oli yksinkertaisesti niin pelottava, että kukaan ei uskaltanut avata suutaan. No, ilman kuvia mennään....

Ohjelmassa oli koulutunti ja Satu oli valinnut minulle Sakken. Sakke on siis nuori, mutta ei kuitenkaan näitä kaikkein nuorimpia. Selvennettäköön vielä, että ponitallilla on tullut varsoja kahdessa erässä, ja näillä on siis vuoden ikäerot. Vanhempaa erää on Vertti, Sakke ja Mira. Nuorempaa taas Panda, Mimosa, Mertsi ja Vivi.
Tunti pidettiin maneesissa. Täällä satoi nimittäin yöllä ihan kaatamalla ja kenttä oli melkoisen märkä. Heinäpääty (lue: mörköpääty) oli onneksi melkein tyhjä, joten sitäkään ei tarvinnut jännätä, tosin pienien alkuneuvottelujen jälkeen.

Kyllä nyt täytyy sanoa, että vaikka odotin tuntia kuin kuuta nousevaa, niin ihan hirmuisen kovia kiksejä en sitten kuitenkaan saanut. En tiedä mitä oikein kuvittelin. Että kahden kuukauden löhöilyllä olisin saanut jotain superkykyjä?? Ehkä osittain johtui siitä, että ratsastuskuntoni on lopahtanut ihan surkeaksi. Siinä tunnin edetessä kauhistelin, että talvella menin välillä kolmekin tuntia putkeen. Välillä vaihdoin vain hevosta. Tunnin päätteeksi oli aivan kuitti ja hiestä märkä. 

Sakke oli karsinassa kuin viilipytty. Aikaisemminhan tamma on on ollut semmoinen häärääjä, että hiki tuli pelkästään ponia kuntoon laitettaessa. Nyt melkein nukahti seisaalleen. Maneesissa vähän laiskan puoleinen, mutta virkistyi kyllä sitten kun alettiin pyytämään. Pohkeelle reagointi jäi kyllä vähän hitaaksi, koko tunnin ajaksi. Pakko sanoa, että kyllä se nyt vaan on niin, että jomman kumman pitäisi olla se opetusmestari. Joko hevonen ratsastajalle tai ratsastaja hevoselle. Sakken kanssa ollaan molemmat sellaisia, että osataan jo vähän mutta homma on kuitenkin vielä alkutekijöissään. Eli vähän niinkuin sokea taluttaisi sokeaa. Itse tunsin olevani ihan hukassa siellä selässä. Silloin kun keskityin istuntaan, jalat oli miten sattuu. ja sitten taas kun jalat oli jotenkin hyvin niin tuntui että olkapäät oli edessä jne. Jotenkin en saanut vain kertakaikkiaan sellaista sopivaa asentoa aikaiseksi. Tasapaino heitteli ja laukatkaan ei sujuneet. Sakke lähti testailemaan, josko omin päin voisi pudotella raville ja täti ei nyt kyllä ollut tässä asiassa tarpeeksi skarppina. Eli vaikka viime postauksessa innokkaana hehkuttelin, että pitää päästä testaamaan uusia tulokkaita, en ole ollenkaan hommasta enään niin varma. Ehkä on kuitenkin parempi jättää nuoret kokeneemmille ratsastajille.

Meitä oli neljä ratsukkoa ja ponitallin maneesi on melko iso. Silti minusta tuntui että siellä oli ahdasta. Kuvittelin koko ajan että joku tulee minua päin tai minä olen edessä. On se vaikeaa...Tuntui taas hetkittäin, että meno oli kuin villissä lännessä. 

Jotenkin se "jee, tää on kivaa" -fiilis jäi puuttumaan! Mitä ihmettä!!? Oli meillä kuitenkin ihan hyviäkin pätkiä siellä joukossa mutta koko homma tuntui jotenkin kamalan vaikealta. Onko se aina ollut näin vaikeaa?? Voiko kahdessa kuukaudessa unohtaa senkin vähän mitä on oppinut? Vai johtuiko siitä, että alla oli kokemattomampi hevonen ja tauko on vienyt tädin kunnon?

Kyllä olin muuten kipeä tuon tunnin jälkeen. Jalkojen lisäksi varsinkin yläselkä ja hartian lihakset huusivat hoosiannaa. 

Noin! Hienosti tuli bloggaaminen aloitettua valitusvirrellä, mutta minkäs teet. Elokuussa sitten aletaan tositoimiin. 

2 kommenttia:

  1. Kannattaa niitä nuoria kokeilla kun oot päässy taas "mukaan ratsastukseen"! Menin ite ysileirillä Mertsillä 2h +leirikisat ja ihastuin täysin, vaikka raakuutensa takia ei tietenkään ollut ihan helpoimmasta päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti koitankin, mutta tuskin alan enemmin ratsastamaan. Tänään kuitenkin testiin Panda. Saapa nähdä... Mertsi kiinnostaisi myös. Huomaan että on perinyt isänsä askeleet ja luulen että tätiratsastaja saattaa olla vaikeuksissa ;)

      Poista

Kommentoi rohkeasti