Aina ei luista

Hengissä ollaan, vaikka hiljaiseloa blogin puolella on ollutkin.

Viimeviikkojen tunnit ovat olleet aikalailla koulupainoitteisia, mikä on ollut pelkkää plussaa. Muutamia kertoja ehdin ratsastelemaan Riksellä ja koko ajan suunta on ollut parempaan, varsinkin laukan osalta. Nyt Rikse on kuitenkin lomaillut laitumella.

Yhden tunnin menin nuorella Vertillä.  Vertillä olen mennyt kerran, noin vuosi sitten. Siitä postaus tässä. Vertti on siis Mortin varsa. Perinyt äidiltään jykevän kimon ulkomuotonsa ja on rakenteeltansa ja mitoiltaan luultavasti ohittanut jo Mortin. Askelluksessa on kuitenkin paljon isää, Kingiä. Ravi on korkeaa ja tätiratsastajalle melko haasteellista. Nuoruus paistaa vielä läpi mutta kehitystä on toki tapahtunut valtavasti vuodessa. 

Pidin Vertin laukasta. Se on jotenkin pehmeää ja kohtalaisen helppoa istua. Tasaisen rytmin saaminen on kuitenkin melko haasteellista. Vertti alkaa helposti "kauhoa" etujaloilla ja ratsastajan pitääkin olla selässä mahdollisimman "tasainen". 

Ravi oli kyllä tätiratsastajalle mahdottoman hankalaa. Toki sen vuoksi, että oli korkeaa mutta jotenkin en saanut vain istuntaani sopivaksi. Joko hevonen ei istu alleni, ehkä satula tai sitten vaan taidot eivät riitä. Jalkani eivät löytäneet oikeaa paikkaa sitten millään. Pohje heilui, jalka upposi syvälle jalustimeen. Aloinkin taas miettimään vanhaa ongelmaani. Joillakin hevosilla jalkani vaan ei tahdo pysyä jalustimessa, ei millään. Sen olen tiedostanut, että ongelma todennäköisesti johtuu jonkin sortin puristamisesta. En kuitenkaan mielestäni purista polvilla, mutta oikein kun asiaa aloin miettimään, niin tajusin puristavani reisillä! Ilmeisesti tätä ei tapahdu ihan kaikkien hevosten kanssa. 

Kävin Sakkella ratsastamassa "pienten puolituntisen" ja sen jälkeen vielä vähän itsenäisesti. Kiinnitin erityisesti huomiota tähän reisipuristukseen. Oikein kun aiatuksen kanssa rentoutin reisiä, homma luisti kieltämättä paremmin, jalka pysyi rennosti jalustimessa. Mutta kyllä tämä nyt paljon työtä vaatii. Olen kuitenkin tyytyväinen tästäkin "ahaa-elämyksestä". Pitkään olen tiedostanut, että jalustinongelma johtuu puristamisesta, mutta koska en mielestäni purista polvella niin olen vähän ollut ymmälläni. 

Sakken kanssa meillä meni muuten koko homma ihan plörinäksi. Laukasta ei tullut kertakaikkiaan yhtään mitään! En saanut pidettyä tasapainoani, vaan "lensin" aina etukenoon ja en tietenkään saanut pidettyä laukkaakaan yllä. Sakke kun hoksasi tämän, alkoi selkeästi testailemaan tätiä. Minun oli tarkoitus osallistua Sakkella hyppytunnille, mutta tämän puolituntisen jälkeen totesin, että annetaanpa olla. Jäin sitten vähän itsenäisesti vielä treenailemaan. Harvoin jätän opetustuntia väliin mutta tällä kertaa se tuntui järkevältä. Taitoni eivät vain yksinkertaisesti riitä. Täti tarvitsee "konkarin" alleen estetunneille, näin se vaan on. Jotenkin olin tosi harmissani ja pettynyt.

Keskiviikkona pääsinkin sitten hyppäämään Mortilla, mahtavaa! Vaikka Mortti on saanut nyt lomailla, niin silti kesävaihde on vielä päällä. Mortille tyypillinen esteimu puuttui alkutunnista kokonaan. Se hankaloitti menoa ihan mahdottomasti. Loppua kohden se kuitenkin alkoi löytymään. Suoraan sanottuna meidän tunti meni ihan penkin alle. Ihan niin kuin en olisi hypännyt vuoteen. En osannut istua taas ennen estettä, en ylittää niitä viheliäisiä puomeja laukkaamalla, vaan lähdin aina "hyppäämään". Katse unohtui täysin ja ratojen muistaminen vei kaiken energian ja keskittymisen. En antanut nostaa esteitä, koska homma ei muutenkaan luistanut. Meidän hypyt jäivät siis n. 50-60 cm korkeuteen. Nita on nyt jonkin verran pitänyt tunteja. Varsinkin estepuolella ne ovat yleensä melko haasteellisia, tädin mittapuun mukaan.

Mutta arvatkaapa mitä: Ei harmittanut yhtään! Hyppääminen tuntui silti kivalta ja vaikka tehtävät olivat minulle haasteellisia, niitä oli mukava toteuttaa, koska ei pelottanut pätkääkään. Olihan alla pommin varma tätikuljetin! Tunnelma oli ihan toinen tämän tunnin jälkeen, kuin edellisenä päivänä, vaikka molemmat olivat menneet penkin alle.

Pari kertaa olen nyt ratsastellut myös Sissillä. Yhden tunnin ilman satulaa. Tohdin hypätäkin pikkiriikkisen esteen. Muutamaan kertaan ravissa ja kerran jopa laukassa. Kävi siinä laukkalähestymisessä kieltämättä mielessä, että jos poni nyt tässä päättää kieltää, lentää täti kuin leppäkeihäs, kun ei ollut sitä satulaakaan. Ei kieltänyt. Sujuvasti loikattiin yli. 

Toinen tunti Sissillä oli koulua. Tunsin oloni hämmästyttävän kotoisaksi siellä selässä. Laukan nostossa oli taas totutelua, mutta pikkuhiljaa sekin alkoi sujumaan. Käsi hiljaa ja alhaalla, selkeät, napakat avut. Olin ihan innoissani. Niin innoissani, että ehdotin Satulle, josko kuitenkin koittaisin taas hyppäämistä Sissillä. Toivoin Sissiä tunnille, jossa ei hypättäisi välttämättä rataa vaan enemmin sellaisia tekniikkaharjoituksia. Matalia tietenkin. Oikeastaan odotan sitä tuntia jopa innolla, toivottavasti ei muutu kauhuksi ;)

Ensiviikolla saattaa ratsastukset jäädä vähemmälle työvuorojen vuoksi. Maanantaina kuitenkin vapaata ja tarkoitus olisi nyt sitten testata ekaa kertaa nuorta Mimosaa. Mortin toinen varsa. Melkoinen järkäle tämäkin :). Tulevaisuuden tätiratsu? Aika näyttää.

Olen nyt vuosien jäkeen innostunut vähän piirtämään. Kaivoin jopa opiskeluaikaiset pastelliliidut vintiltä ja koitin, josko niillä onnistuisin saamaan jotain aikaan. Näillä en ole ennen varsinaisesti piirtänyt. tai väreillä yleensäkään. Pastellit vaatisivat laadukasta paperia. Nuo halpiskartongit kuluvat pinnasta heti rikki. 

Tekniikka on vielä hakusessa ja huomaan että muodossa ja sommittelussakin on sanomista mutta ihan kivoja tuli "ensimmäisiksi töiksi". Treeniä vaatii tämäkin laji. Pitäisi hankkia sellaiset pastellikynät. Niillä saisi vähän tarkempaa jälkeä. Ja tietysti laadukkaampaa paperia.

Laitetaan nyt tähän kun ei ole uusia valokuviakaan julkaistavaksi.

Pallero. Eka yritys. Muoto varsinkin vähän hakusessa. Värit ja varjostuksetkin vähän sutuisia.

Rikse. Tämä onnistui jo vähän paremmin. Turpaan olen tyytyväinen mutta pään yläosassa olisi toivomisen varaa.