sekametelisoppa

Viimeviikot ovat olleet koulupainotteisia. Muutama estetuntikin on toki ollut ja ilman satulaa ollaan paineltu myös menemään. Tällä viikolla tuli todettua, että kolmena päivänä peräsin ilman satulaa, ei ole kovin "berberi ystävällistä". Hiertymiä, tiedätte kyllä... ;). 

Riksellä olen päässyt ratsastamaan lähinnä itsenäisesti. "Vakiotunnillani" heppa on yleensä ollut varattu. Muutaman kerran olen kuitenkin ollut mukana tammalla myös pienten tunnilla, mikä on sinänsä ihan hyvä tunti meille. Päästään tekemään ihan perusjuttuja, ilman mitään sen kummempia kiemuroita.

Laidunloma oli jo pistänyt heppaselle ruutia ahteriin ja ekana maanantaina. loman jälkeen, meno oli vähän "kireää". Laukatkaan eivät olleet ihan niin letkeitä, mistä ehdin jo pitkään riemuita. Sen jälkeen homma on kuitenkin luistanut taas melko hyvin. Selkeästi kuitenkin huomaa, että vapaapäivän jälkeen Rikse on aina haastavampi ratsastaa. Parhaita tuloksia on kuitenkin tullut itsenäisen ratsastelun yhteydessä. Luulen, että tämä johtuu riittävän pitkistä alkuverryttelyistä, jotka olemme muutaman kerran tehneet maastossa. Lisäksi heppa kuumuu helposti, jos maneesissa tai kentällä on muita hevosia laukkaamassa.

Koulusatula on kyllä ihan ehdoton. Riksen omalla yleissatulalla en pääse läheskään niin hyvään asentoon hevosen selässä. Kaikenkaikkiaan rikseily on nyt kuitenkin ihan toista luokkaa, kuin esim. vuosi sitten. Laukasta siirtyminen raviin onnistuu jo mukavasti hyvin pitkälti istunnalla, ja ohjista "epätoivoinen kiskominen" on jäänyt pois (tämänhän vuoksi lakkasin kokonaan ratsastamasta Riksellä. Tuntui, että se oli epäreilua hevosta kohtaan). Haastetta piisaa kuitenkin laukan jälkeisissä raveissa ja loppuraveissa. Heppa on silloin tosi vahva ja tykkäisi vaan höökiä menemään. Paras konsti himmata vauhtia tuntuu olevan vain alas istuminen. Sillä tahti hidastuu pääsääntöisesti hetkessä, mutta sitten kun jatkaa keventämistä, heponen juoksee taas helposti alta. Keventämällä ei tahdo saada pidätteitä millään läpi, vaikka mitä tekisi. 

Toivotaan, että talvea kohden meno ei muuttuisi taas ihan mahdottomaksi. Yritän nyt mahdollisimman paljon ehtiä tamman selkään. Riksellä ei ihan kauhean montaa ratsastajaa ole, niin olisi hyvä että heppa liikkuisi tasaisesti. Itse kyllä tällä hetkellä ainakin kiipeän tamman selkään enemmin kuin mielelläni, vaikka edelleen hevonen tuntuu todella haasteelliselta. Joka kerta sanon ratsastuksen jälkeen joko ääneen, tai mielessäni, että rakastan tätä hevosta. Näin se on ollut aina. Nyt olen iloinnut siitä, että taitoni ovat riittäneet edes siihen jonkinlaiseen perusmenoon, enkä oikeastaan enempää ole osannut odottaakkaan. Edelleen se on kieltämättä välillä vähän niin ja näin, mutta nyt tuntuisi kuitenkin jo toivoa olevan. 

Pitkästä aikaa ratsastin myös Vaavilla koulutunnin. Poni tuntui auttamattoman pieneltä allani. Kultturishokki Riksen jälkeen. Tuntui, että jalkani roikkuu siellä jossain mahan alla ja istuntaa ei kovin hääppöiseksi oikein saanut.
Mutta se laukka! On se vaan niin mukavaa! Meillä oli tehtäväna mm. laukata pitkää sivua, ja sen jälkeen pääty isolla ympyrän kaarella. Uralta poistuttiin ja uralle palattiin täsmälleen kirjaimen kohdalla. Tai niin olisi pitänyt... Minulta meni tehtävän toteuttaminen vähän ohi, kun vaan laukkailin suu messingillä nauttien menosta. Vaavin selässä tulee tunne että ratsastaja periaatteessa istuu ihan paikallaan. Hevonen vaan "kiikkuu" alla tasaisesti edestä ja takaa saman verran. Jos alla olisi juoksumatto, käytännössä ratsastaja olisi ihan paikallaan, hevonen vain kiikkuisi alla. Tuntui hassulta ja samalla hauskalta. Satuakin alkoi naurattaa, kun huomasi että täti ei ollut ihan tehtävien tasalla. Päästeli vaan menemään suu pepsodentilla, viisveisaten kirjaimista. Satu huuteli että mistä sinä oikeen jatkuvasti käännät?? Siitä KIRJAIMESTA piti....! 

aijuu, mikä se tehtävä olikaan.....? öö...

Sakkella olen mennyt myös pari kertaa. Meillä ei kyllä nyt kulje yhtään ja jotenkin Sakkesta on tullut minulle nyt yhtäkkiä "inhokki". Jostain syystä en innostu ponihevosesta nyt ollenkaan vaikka yksi koulutunti menikin olosuhteisiin nähden kyllä ihan kivasti, ja sakke oli selkeästi enemmin kuulolla kuin yleensä. Sakke ei oikeastaan kyttäile mutta jotenkin vaan on niin utelias ja kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista että yleensä unohtaa keskittyä varsinaiseen tekemiseen ja hääräilee siinä sivussa kaikkea omaansa. Se on omalla tavallaan aika herttaista, mutta jotenkin nyt vaan ei ole tädillä ehkä riittänyt huumorintaju. Meidän laukoista ei esimerkiksi tule kertakaikkiaan yhtään mitään. Kaiken lisäksi satula tuntuu aina valuvan eteen ja minulla on olo että "keventelen" sakken etujalkojen päällä. Ehkä keposemmilla ratsastajilla ei ole tätä ongelmaa, tiedä sitten... 

Sakkellehan on ollut tosi vaikea löytää sopivaa satulaa. Todella montaa mallia on koitettu. Tämä nykyinen on ollut ilmeisesti parhain, mutta minulle tulee ainakin tunne, että hevosen lisäksi satulakin on takakorkea, joka kippaa ratsastajan eteen. Jääköön Sakkella ratsastelut nyt vaan vähemmälle...

Esteitä olen mennyt nyt paristi Mortilla. Pakko tunnustaa, että meidän hypyt eivät ole sujuneet yhtään. Surkeaa menoa, mutta ei ole kyllä yhtään pelottanut, jos jotain positiivista tästä hakee. No toisella hyppykerralla vähän paremmin, 

Paikat ei hypyille löydy, ei sitten millään. Ilmeisesti hääräilen vaan liikaa ennen estettä. Alan luultavasti pidätteillä hakemaan oikeaa paikkaa juuri ennen estettä ja meno sammuu ja loppujen lopuksi ja hyppypaikka jää hevosen ratkaistavaksi....

Näin olen ainakin itse tämän asian päätellyt. Morttihan hoitaa homman kotiin, tavalla tai toisella, paikasta kuin paikasta, pieniä kun mennään... Tädin esteloikka on ottanut ihan hirmusti takapakkia. Tai ehkä tieto lisää tuskaa. Enään ei riitä selviytyminen, vaan nyt pitäisi jo oikeasti osata!?

Ehkä tässä on kuitenkin ratkaisu..? 

Tallille tuli uusi aikuisratsastaja, joka oli minulle entuudestaan "puolituttu". Hän ei ollut aikaisemmin hypännyt mutta oli innostunut koittamaan! Siitäpä se ajatus sitten lähti... pyydetttiin Satulta alkeisestetuntia. Koko homma, ihan alusta asti! Tähän päätin tietysti ryhtyä Sissillä. Yksi tunti onkin jo pidetty ja täytyy sanoa, että vähän jopa kadehdin tätä ensikertalaista, niin hyvin homma lähti hänellä luistamaan. Hän hyppäsi siis mortilla, luonnollisesti. Pomminvarmalla tätikuljettimella. Ei jännittänyt yhtään ja vaikka paikat eivät tietenkään joka kerta ihan osuneetkaan, ei hätkähtänyt pätkän vertaa, vaan jatkoi etenemistä rauhallisesti , hyvässä tasapainossa.
Meillä Sissin kanssa meni myös hyvin. Saatiin keskittyä pelkkiin lähestymisiin, siihen että kädet pysyy paikallaan ja persaus penkissä. Mentiin puomia ja lopulta kahta pientä estettä linjalla. Sissin kanssa paikat ovatkin löytyneet aina paremmin kuin Mortilla. Ongelma vaan on se, että jos se paikka ei osu, Sissi ei välttämättä hyppää. Harjoittelua se vaan vaatii... Jotenkin nyt tuntuu hassulta, että Sissin kanssa ollaan kuitenkin uskallettu ylittämään joskus jopa metri. No sarjan viimeisenä esteenä mutta kuitenkin. Tällä hetkellä jopa 70 cm tuntuisi pelottavalta...  Silti olen jostain kumman syystä tohtinut Sissillä hypätä nyt muutaman esteen ilman satulaa. Pieniä, mutta kuitenkin. Silti olen onnistunut saamaan aikaiseksi sissille kiellon, jopa 30 cm esteelle, RAVISSA. Ja minusta ravissa on kamalaa hypätä! Ehkä sissistä myös ;).

Hassua. Mortillakin ilman satulaa paikat ovat olleet ihan ok?? Mistä ihmeestä tämä oikeen voi johtua? Oisko kyse siitä, että persaus pysyy taatusti "penkissä" lähestymisessä? Ehkä häärään vähemmin ilman satulaa? Tiedä sitten...

Yksi asia minkä muuten nyt tajusin, että grip paikat ei olenkaan hyvät esteillä. Siis persauspaikat. Esteeltä alas tullessa ei pääse "liukumaan" satulaan oikeaan paikkaan, vaan siihen jäät, mihin istahdat. Eli jos vaikka vahingossa osut liian taakse, niin ahteri ei luisukkaan satulan oikeaan kohtaan. Vaan joudut "istumaan uudestaan". Estetunneilla siis jalkaan vanhat byysat, johan luistaa! Koulupuolella nuo ovat kyllä hyvät. 

Tästä postauksesta tuli nyt sekametelisoppa. Johtuu pitkästä postaustauosta. Bloggaaminen on nyt jäänyt vähän taka-alalle. Kommenttejakaan ei ole boksissa näkynyt vaikka näinkin pienellä lukijakunnalla niitä tuli kuitenkin ennen tasaiseen tahtiin. Tosin postasinkin melko tieheään tahtiin. Huomaan, että monella muulla on ollut samantapaista hiljaiseloa, "isoissakin" blogeissa. Voiko yhden portaalin kaatuminen vaikuttaa näin paljon?
Osasyy omaan hiljaiseloon on ollut piirtäminen, johon jäin toistaiseksi vähän koukkuun. Kynät viuhuu kun vaan on vähänkin aikaa. Kehitystäkin on tapahtunut, ainakin omasta mielestä. Taustojen tekeminen ei vaan oikein tahdo luistaa. Laitetaanpa tähän nyt muutama näkösälle, kun ei ole valokuviakaan julkaistavaksi.

Mertsi. Pastelliliidut.

Friisi, Pastelliliidut.

Tuntematon ruskea heppa :) Puuvärikynät.

Kimo. Sekatekniikka. Pastelliliidu ja -kynät, sekä puuvärit.

Muoks: ps. sain fb:ssä vinkin Tintiltä, että laula estettä lähestyessä. Josko jäisi ylimääräinen häärääminen pois? Tänään aijon kailottaa sitten aikuista naista estettä lähestyessä. Mahtaakohan ne pitää mua siellä jo ihan hulluna?? Ja onko sitä seuraavalla tunnilla enää muita osallistujia? ;)