Kyttyräselkäinen mummo

Niin se aika vierähtää. Blogi on jäänyt täysin huningolle. Muutenkin tuntuu olevan nyt hiljaista hevosblogien maailmassa. Kommenttikentät pysyvät tyhjinä suuremmankin lukijakunnan omaavissa blogeissa, saatika sitten tällaisessa pikkublogissa. No pakkohan se on myöntää, että itselläkin tuo kommenttien puute jonkin verran vaikuttaa.

Olen miettinyt kovasti, mitä kirjoittaisin. Ainainen analysointi lienee jo aika puuduttavaa luettavaa, eikö? Kuvatkin, saatika videot ovat jääneet puuttumaan. Viimeaikoina ei oikein ole ollut innokkaita kuvaajia kentän laidalla.

No, raapustetaan kokoon kuitenkin muutamia mietteitä.

Tässä on nyt sitten menty tietysti jokaista lajia: esteitä, koulua ja ilman satulaa. Maastoilut ovat jääneet vähemmälle. Pääsin testaamaan tässä taannoin nuorta Mimosaa. Mortin muhku varsa, josta on tulossa oiva menopeli ja varmasti tulevaisuudessa tätiratsastajien suosikki. Mimosan sukupostiin pääseepi tästä. Mimosalla on emäänsä verrattuna korkeahkot, pyöreät askeleet, mutta melkoisen miellyttävät. Vielä touhuaa päänsä kanssa ihan liikaa ja ei ehkä oikein jaksa keskittyä hommaan, mutta hyvä siitä tulee, uskokaa pois. Tamma on herkkä istunnalle, niinkuin nuoret ilmeisesti yleensäkin. Jo rakenteensa vuoksi ei taida tulla mitään "isojen luokkien" hyppääjää mutta tädeillehän riittää se alle metri ;).

Toisena, tavallaan uutena tuttavuutena minulla on nyt ollut Kingi, Perran King of Heroes. Nitan kilpahevonen, joka jääkin nyt sitten ilmeisesti tuntikäyttöön. Olen Kingillä ratsastanut kerran aikaisemmin joskus vuosi sitten ja voin kertoa, että siinä on pikku heppa, millä on jäätävän korkea ravi! Moppe "the joustinpatjan" ravi jää melkeinpä toiseksi. Siinä on kuulkaa totuttelemista. Muutama tunti on nyt Kingillä takana ja kyllä on tasapaino hakusessa. Harjoitusravia ei voi kuvitellakkaan menevänsä. Pari kolme askelta olen yrittänyt istua. Paino sanalla YRITTÄNYT.
Ihan mahtava polle, kertakaikkiaan. Herkkä ja hienot liikkeet. Laukka on pyöreää ja ihan erilaista mihin olen tottunut, mutta uskon tottuvani siihenkin. Kingin sukupostiin pääsepi tästä.

Esteillä olen hypännyt edelleen pieniä ja yksinkertaisia tehtäviä. Korkeudet eivät ole nousseet yli 60 cm, onkohan niinkään korkeita olleet. Tällä haetaan nyt vaan sitä hyppyvarmuutta ja tekniikkaa. Uskon että se tuottaa pikkuhiljaa tuloksia. Rohkaistuin eilen hyppäämään myös Kingillä muutaman miniesteen ja täytyy sanoa, että innostus kasvoi. Nyt kovasti mietinnässä, josko tohtisin keskiviikkona osallistua ruunalla normaalille estetunnille, edellyttäen, että korkeudet pysyvät edelleen alhaalla. Katsotaan.

Kentän laidalta olen seurannut myös muutamia tunteja. Se on ollut yllättävän opettavaista. Varsinkin Sissiä seuratessani maasta käsin, huomasin heti, koska oli kielto tulossa ja koska ei. Jo monta  metriä ennen estettä. Sissi vaatii kunnon laukan. Jos laukka ei kulje, niin kielto tulee vaikka korkeutta ei olisi nimeksikään.

Laitetaan tähän loppuun pientä videonpätkää ja pari kuvaa, ihan puhelinlaatua. Koulutunti Ladylla. Karmea totuus pamahti taas päin näköä! Edelleen pumpataan laukassa "vauhtia" ylävartalolla. Siitä on tullut ihmeellinen tapa, josta yritän päästä eroon. Eli sen sijaan, että joustaisin kunnolla lantiolla, pumppaan yläkropalla. Hetkittäin muistan korjata, mutta siitä saapi koko ajan muistuttaa. Hankalinta tuo korjaaminen on isoaskeleisella hevosella. Pitäisi joustaa, mutta osan kropasta pysyä "paikallaan". Käsi pitäisi olla joustava, mutta pysyä tasaisella tuntumalla. Hankalaa, kertakaikkiaan!
Hyvä esimerkki on Kingi. Selästä käsin tuntuu, että Kingillä on joka suhteessa paljon liikettä ja oman kropan hallitseminen jokaiselta osa-alueelta samaan aikaan, on todella vaikeaa. Tuntuu, että Kingillä on kaikki nappulat, ja melkeinpä tunnen missä ne ovat, mutta siinä liikkeessä, en vain kertakaikkiaan osu niihin!

Jotakin pitäisi tehdä myös tuolle ryhdille. Minähän olen kuin kyttyräselkäinen mummo! Yläselkä on aika remontissa, pakko tunnustaa, mutta ei se sitä kokonaan selitä. Ei tahdo voima riittää kannatella itseään. Ne syvät vatsalihakset taitavat vaikuttaa asiaan myös? Tiedättekö sen mielikuvan, joka usein esitetään ratsastajan "kohottamiseen": ajattele että joku nostaisi sinua kypärän nupista ylös. Minulla se ei toimi. Yläkroppa ja hartiat jännittyvät entisestään. Keksin tässä taannoin mielestäni paremman mielikuvan. Nosta takaraivo ylös! Omasta mielestäni näin selkä suoristuu, mutta hartialinja jää rennoksi. Kaula ja niska eivät myöskään itselläni jännity tällä mielikuvalla. Koittakaapa.

Lady on vähän kankea vielä, kun on vietellyt lomaa. Varsinkin alussa ravi oli outoa hipsuttamista, varsinkin hevosella jolla on iso askel. Koko tunti oli taas sellaista totuttelua tähän tammaan. Jostain syystä Ladylla tulee ratsastettua tosi vähän, mikä on sinänsä harmi, koska pidän tammasta kovasti. Useammin vaan pitää nyt koulutunneilla kiivetä Ladyn selkään, josko saataisiin jotain oikeasti joskus aikaiseksikin.
Katsotaan, josko saisin myöhemmin pari kuvaa, ehkä jopa videon pätkää Kingistä. Tässä nyt kuitenkin Lady ja minä... Videossa näkyy selvästi kaikenlaista huojumista. Siinä yritän hakea sitä oikeaa asentoa, joustoa ja tuntumaa (seli seli). Aikamoista vaappumista ja harjoitusravissakaan ei näy joustoa löytyvän. Käsikin vatkaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että siitä ei ole kauan aikaa, kun ei laukkaaminen sujunut Ladylla millään muotoa, joten eiköhän tämäkin tästä vielä kehity. Vaikka meno on aika surkean näköistä, en ollut pettynyt. Tästä on suunta vain ylöspäin ja aivan varmasti saadaan jo muutaman tunnin lisätreenilläkin jo jotakin aikaiseksi!


Ja kaikki kuvat ja videot Janina Julinin kuvaamia. Kiitos taas Jansku!