torstai 5. marraskuuta 2015

Asennevammainen hömpsöttelijä

Lueskelin tuossa postausta Katja Ståhlin blogista, jossa oli puhetta ilman satulaa ratsastamisesta. Käykääpä lukasemassa.
Yhtäkkiä en tuntenutkaan itseäni aivan mahdottoman araksi ja huonon tasapainon omaavaksi tätiratsastajaksi. Hyvänen aika, meidän tallillahan painellaan menemään ilman satulaa harva se päivä! ...tai no, ainakin harva se viikko. Tällä viikolla loikin Mortilla jopa muutamia esteitä ilman satulaa. Hypättiin ihan yksittäistä pientä, mutta harjoitukseen sisällytettiin "tiukka tie". Eli muutaman harjoitushypyn jälkeen lähestyttiin estettä pienellä tiellä ja myös toisinpäin, kaarrettiin esteen jälkeen pienellä tiellä. Voinpa melkein väittää, että varsinkin esteen jälkeinen pieni tie sujui minulta paremmin ilman satulaa, kuin satulalla. Tähänhän selitys on tietysti se, että kun ahteri on "penkissä", kääntäminenkin sujuu. Ja kieltämättä Mortilla tuo satulatta loikkiminen on kohtuullisen helppoa, jopa tätiratsastajalle. Ei me mitään ratoja loikita mutta sellasia pieniä yksinkertaisia juttuja. On muuten aika hauskaa!
Kerran olen yhden kokonaisen estetunnin hypännyt Vaavilla, se oli kyllä jännää! Oli vaikka minkälaista jumppatehtävää. Siitä voipi lukea tästä.

No mutta palataanpa tähän päivään.... Viimeviikon ratsastukset eivät oikeen tahtoneet onnistua sitten millään. Yksi tunti peruuntui, kun jokainen vuorollaan oli peruuttanut tulonsa. Flunssa-aalto on siis valloillaan... Sitten itselläni alkoi kroppa kertakaikkiaan pettämään. Selkävaivojahan tässä on podettu jo iänkaiken. Ennen ratsastelin kolmekin tuntia putkeen. Sitten ei pystynyt menemään kuin kaksi ja sitten se väheni yhteen. Lopulta sekin tuotti jo vaikeuksia. Polvet nimittäin meinasivat sanoa sopimuksensa irti, ja molemmat!
Kaiken lisäksi Kingi alkoi yhden tunnin alussa ontumaan ja sekin tunti jäi sitten ratsastamatta. Johtuikin kengästä, tai sen puuttesta. Nythän tuo on jo ihan pelikunnossa.

No, lääkäriin näyttämään omaa kroppaa ja tohtorin mielestä se ei kaivannut muuta kuin lihasharjoituksia ja jumppaa. Ratsastaminen on sallittua, jopa hyvästä. Pyöräilläkin pitäisi, mutta siihen en luvannut ryhtyä, vaikka lääkäri minua asennevammaiseksi "kehuikin". Pah, keksin kyllä jotain muuta, joka ajaa saman asian! Mainittakoon, että tämä samainen tohtori oli aikanaan sitä mieltä, että ratsastus ei ole liikuntaa, koska siinä hevonen tekee kaiken työn ja minä vain matkustan kyydissä ;) ;). Pyysin tohtoria joskus koittamaan... Ei ole näkynyt, ainakaan meidän tallilla. Ehkä hänkin on asennevammainen...?

Eli ei muuta kuin ratsaille, hampaat irvessä. Nyt on jumpattu, käytetty äpkingproota (tv-shop vekotin, jonka ostin joskus kirpparilta, nyt kaivoin äidin liiteristä pölyttymästä) veivattu selättimellä jne jne.... tuloksena kunnon napsaus selässä ja ah, niin helpottunut olo. Polvetkin voi paremmin. Kyllä siitä jumpasta on oikeasti apua!

Tällä viikolla olen hypännyt taas yksinkertaista ja minikokoista Kingillä. Ahteri ei pysy penkissä edelleenkään, ei sitten millään! Mortilla estetunnilla oli taas ongelmana enempi se välien ratsastaminen. Ihan sähellystä koko homma ja radasta ei tullut yhtään mitään. Saatiin sentään muutama ihan mukava hyppy aikaiseksi. Nauratti, kun jouduin pyytämään että lasketaan n.70 cm estettä vähän alemmas. Se tuntui kuulkaa jättiläiseltä! No ei ihme kun viimeaikoina maksimi korkeus on ollut luultavasti hurjat 40 cm!! No mitäpä sillä väliä. Olisin tyytyväinen, kun oppisin hyppäämään sujuvasti vaikka 20 cm radan.

Ilman satulaa tosiaan tuli hömpsöteltyä myös. Koulutunninkin menin Kingillä ja tehtiin melkoisen pikkuisia laukkavoltteja. Harjoiteltiin myös pieniä pätkiä sulkutaivutusta. Ei ne ihan penkin alle menneet, täytyy kyllä sanoa. Siinä tuli sitä onnistumisen elämystä.


Tässä kuva keväältä. Morttiloikkaa. 



Ensiviikko alkaa todennäköisesti Kingiloikalla ja jatkuu koulutunnilla. Katsotaan saanko videonpätkää. Heip.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti