Tässä viimeaikoina olen jo ehtinyt miettimään jopa blogin sulkemista, kun kirjoitusinto on selkeästi vähän laantunut. OIkeastaan suurin ongelma on se, että postaukset tuppaa olemaan vähän samaa jankkausta ja jaksaako kukaan loputtomiin lukea samoja asioita? Ei suju, ei pysy ahteri penkissä, ei mitään ahaa-elämyksiä ja plaa plaa plaa...
No siitä huolimatta päätin nyt kuitenkin vielä jatkaa ja toivottavasti joku jaksaa vielä lukeakin. Ja kerrankin minulla on jopa positiivista kerrottavaa!
Viimeviikolla innostuin koittamaan esteitä Sissillä. Olenkohan ponilla hypännyt koko sysksynä? En ainakaan muista... Tiistaina kävin vähän totuttelemassa pienten tunnilla ja kas kummaa, hyppääminen tuntui yllättävän luontevalta! Jos ei ihan ensimmäistä ja toista loikkaa lasketa, niin en tuntenut edes epäröintiä, saatika pelkoa ennen estettä. Keväällähän homma tyssäsi siihen, kun mietin vain että hyppääkö poni vai tekeekö äkkistopin... Eihän siitä hommasta sillä tavalla mitään tullut. Nyt on haettu sitten hyppyvarmuutta pomminvarmoilla ylittäjillä. Mortti hyppää aina, vaikka paikaltaan. Kingin kanssa vasta totutellaan, ja esteet on "maahan kaivettuja", mutta Kingi on myös varma hyppääjä. Tämä on selkeästi tuottanut tulosta tädin hyppyvarmuuteen, vaikka estetunnit eivät varsinaisesti olekaan sujuneet kovin hyvin viimeaikoina.
Keskiviikkona sitten rohkaisuin hypäämään kokonaisen tunnin ponilla. Ja kerrankin minäkin sain hehkuttaa estetunnin jälkeen, että me onnistuttiin! Täti hyppäsi melko sujuvasti. Mentiin n. 60 cm rataa, ja erilaisia harjoituksia.
Poni oli molempina päivinä kuin raketti! Laukan nosto meillä on aina vähän niin ja näin, mutta kun vauhtiin päästiin niin laukka pyöri melko mukavasti ja vauhtia piisasi! Sissillähän (ja miksei tietysti kaikilla muillakin) se laukka on hypätessä ihan mahdottoman tärkeä. Jos poni etenee, se myös hyppää. Saatiin paikatkin osumaan aivan käsittämättömän hyvin. Yhdellä ainoalla esteellä lähdin hyökkimään ennen ponia, mutta myöhemmin sain maltettua. Parissa hypyssä olin vähän epävarma hyppypaikasta mutta maltoin kuin maltoinkin odottaa ja ylitykset sujuivatkin hyvin. Varsinkin juuri nuo hypyt olivat kyllä ihan riemuvoittoja!
Ettei nyt ihan vallan menisi hehkutukseksi, pitää keksiä jotain valittamistakin... se nyt on selvä. Poni nimittäin oli kuin banaani. Sissihän on vähän sellainen "punkija" ja en saanut ponia kunnolla suoristettua, en sitten millään ennen estettä. En silti luovuttanut, vaan jatkoin matkaa ja radankin sain hypättyä ilman minkäänlaisia ylimääräisiä voltteja tai sähellyksiä. Mielestäni olin hypyissä sopivasti mukana, sain peffan penkkiin esteen jälkeenkin ja mikä parata, katseeni oli jo seuraavalla esteellä hypyssä! Täytyy kyllä sanoa että olo oli "kotoinen" ponin selässä.
Satukin hehkutti, että olipa varman oloista menoa. Taisi odottaa jotain ihan muuta, niin kieltämättä minäkin... Tarkoitus olisi tällä viikolla ottaa uusinta. Toivottavasti sama positiivinen vire jatkuu!
Valitettavasti innoikkaita kamerankäyttäjiä ei ole ollut tarjolla, joten tämäkin postaus on kuvaton/videoton. Toivotaan että lähiviikkoina tilanne korjaantuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti