torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeiset hyppelöt

Heippatirallaa, pitkästä aikaa!

Ratsastukset ovat jatkuneet normaaliin tapaan, vaikka postauksia ei ole tullutkaan. Sain pitkästä aikaa videon pätkää estetunnista ja tartuin itseäni niskasta ja aloin kirjoittamaan. Kiitosta Jennille kuvaamisesta.

Esteitä ollaan hypelty ja aika paljon olen hyppytunteja mennyt Sissillä. Hyppelöt ovat sujuneet ihan ok. Tuon suoristamisen kanssa tuppaa edelleen olemaan vaan ongelmia ja se taas vaikuttaa teiden ratsastamiseen ja etenkin keskelle estettä osumiseen. Korkeuksissa ollaan pysytty mukavuusalueella n.50-60 cm. Ihan muutama yksittäinen 70 cm ollaan ylitetty. 

Koulutunnit olen mennyt pääsääntöisesti Ladylla. Koulupuolessa ei mitään suuria mullistuksia ole tapahtunut. Vähän rohkeammin olen oppinut Ladya taivuttelemaan jo alkulämmittelyssä. Jotenkin olen tässä asiassa "säälinyt" hevosta liikaa ja tohtinut pyytää kunnon taipumista vasta lopputunnista. Luulen, että tästä eteenpäin saan enemmin tunneistakin irti.

Leiskan kanssahan meillä on myös ollut ongelmia karsinassa. Täti arkajalka arastelee tammaa kuntoon laittaessa ja Lady kyllä osaa käyttää sitä häikäilemättömästi hyväksi! Alkaa nostelemaan takajalkojaan siihen tyyliin että "menetkös siitä, mulla on täällä tällaset kivat takakaviot, jos satut muistamaan!". No tästä on nyt aika hyvin päästy jo yli. Kyllähän Lady vieläkin yrittää, mutta nyt käyn jo ihan näppärästi kaikki kaviotkin läpi ilman apuja. Suitsien laitossa tamma koittaa myös kaikki temput mutta siitäkin jo selvitään. Täytyy kyllä sanoa, että enpä olisi pari kuukautta sitten uskonut Ladyn takakavioita nostelevani. Tammahan lähinnä testailee, ei sen kummempaa. 

Nyt viimeviikkoina olen hypännyt muutaman tunnin Mortilla. Mortsalla on mukavasti virtaskaa ja tämän myötä laukankin saa helpommin ponnekkaammaksi. Tämä taas auttaa hyppypaikkojen löytymiseen. Sissin jälkeenhän minulla on mortin kanssa ollut ongelmana nimenomaan sen paikan löytäminen. Toisaalta mortilla on helpompi ratsastaa tiet ja osua keskelle estettä. Mortti on nyt välillä ollut kovinkin täpinöissään ja peräkin on hetkittäin ollut vähän kepeämpi. Erinäisiä muuveja on esitelty...

Suurin riemuvoitto on se, että ahteri alkaa VIHDOIN JA VIIMEIN pysymään melko hyvin siellä penkissä. Enään ei juurikaan tule hyökkäiltyä ennen estettä ja liioiteltua hyppyä. Laukkapuomitkin alkaa sujumaan jo paljon paremmin. Toki vieläkin vanhat tavat putkahtelevat esiin mutta pikkuhiljaa homma on alkanut menemään parempaan suuntaan. Vieläkään en kannattele ylävartaloani riittävästi ja lantiokin kaipaisi enemmin joustoa. Mutta omasta mielestäni kehitystä on kuitenkin tapahtunut hyppäämisen suhteen.

Mutta on sitä sitten treenattukin!

Jouluna heppasetkin saivat lahjan:




Tämän vuoden ratsastukset ovat sitten pulkassa. Ensivuonna jatketaan, samalla kaavalla. Toivottavasti kuitenkin kehittyen! Hyvää uutta vuotta kaikille!



keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Ku ei tää mee...

Estehyppelöä

Viikko alkoi taas sissiloikalla. Tai oikeastaan mentiin ensin koulua ja jatkettiin vielä estetunnilla. Tällä kertaa meidän hyppelöt eivät menneet ihan niin sutjakasti ja kerran tasapaino heittikin pahasti, kun hyppy lähti vähän kaukaa. Tai oikeastaan jäin arvuuttelemaan paikkaa ja poni jäi ratkaisun kanssa yksin. Alastulon jälkeen maneesin seinä lähestyi uhkaavasti ja Sissi oli sitä mieltä, että tästä kurvataan vasemmalle, kun minä taas olin menossa oikealle, roikkuen epämääräisesti kyydissä. No oikealle me loppujen lopuksi kuitenkin kaarrettiin ja selässäkin pysyin, vaikka vähän siinä oli tekemistä... Sillä radalla ei sitten enää askeleet osuneetkaan yhdellekkään esteelle kunnolla.

Täytyy kyllä sanoa, että onneksi ollaan saatu nyt paljon varmoja hyppyjä tätä ennen alle. Vaikka niin hullulta se kuullostaakin, tällainen pikku horjahdus olisi saattanut aiheuttaa tätiratsastajalle paljon epävarmuutta, jos olisi sattunut sillä ensimmäisellä hyppykerralla, sissitauon jälkeen. Se on todellakin noin pienestä kiinni. Näitä nyt sattuu tämän tästä ja oikeasti ei siinä edes ollut mitään ihmeellistä, mutta kun sitä varmuutta ei ole ollut viimeaikoina oikeastaan yhtään (lue: juuri koskaan) niin tällainen pikku lipsahdus olisi jo horjuttanut sitä vähääkin. Nyt tämä meni kuitenkin sellaisen "normaalin säheltämisen" piikkiin. Hypättiin vielä sama rata toiseen kertaan, jopa muutamalla aavistuksen korotetullakin esteellä ja sehän meni jo paljon paremmin, oikeastaan jopa ihan kelvollisesti. Tuo "harha-askel" ei jäänyt kummittelemaan mieleeni yhtään!

Nyt kun olen jotenkin päässyt taas hommaan paremmin käsiksi, olen vähän pystynyt miettimään tekemisiäni radalla ja esteillä yleensäkin. Edelleen se eteen ratsastus on vähän niin ja näin ja varsinkin kaarteessa tasaisen ja ponnekkaan laukan ylläpitäminen tuottaa hankaluuksia. Pohkeiden käytössä on varmasti petraamista, mutta luulen, että sähellän myös tuntuman kanssa. Päätin nyt tarkkailla sitä erityisesti seuraavalla hyppykerralla, joka on muuten jo huomenna! Kirjataanpa sitten havainnot ylös, jos tulee ahaa-elämyksiä.

Eilinen estetunti oli taas pitkästä aikaa Nitan pitämä, ja koska hän tuntee entisen poninsa tietysti kuin omat taskut, niin saan aina hyviä täsmäohjeita. Siitä sissin punkemisesta ja suoristamisen vaikeudesta olikin sitten juttua. Ei kuulemma ole ihan pelkästään tätiratsastajassa "vika" vaan Sissi on kuulemma ollut aina vähän sellainen... Ponin suoristaminen saattaa olla välillä hyvinkin haasteellista ja Nita kertoi itsekin hiponeen niitä estetolppia välillä kisoissa... Toisaalta oma vinouteni kyllä varmasti vielä pahentaa asiaa, se on selvä.

Kerrottakoon että laukkasin muuten useammankin maapuomin omasta mielestäni jo melko hyvin, ainakin verrattuna aikaisempaan. En lähtenyt hyppäämään puomia, vaan monta kertaa onnistuin laukkailemaan luontevasti vain yli! Hyvä minä! Kait sitä tämän verran kehtaa hehkuttaa...


Ja sitten siihen perusnegatiiviseen...

Tänään olikin sitten koulutunti Ladylla. Voin kertoa että oli paskin tunti evö!
Lady oli jotenkin tosi jäykkä ja nahkea. En vain saanut verryteltyä hevosta kunnolla. Teki oikeasti mieli huutaa se maailman typerin lausahdus: "ei tää mee!!!" . No kyllähän minä tiedän, että menee se, mutta en ilmeisesti osaa/uskalla/raaski pyytää riittävästi heti alkutunnista, vaan lämmittelen lihaksia liian varovasti ja alan liian myöhään vaatimaan enemmin. Siinä sitten huomaa että tunti onkin jo mennyt, kun heppa alkaisi oikeasti kulkemaan.

Meidän tekemisestä ei tosiaan tullut sitten yhtään mitään. Laukatkin oli vain surkeeta kaahottamista joka ei pyörinyt eikä oikeastaan pysynyt edes yllä. En päässyt oikein mukautumaan liikeeseenkään ja rattikin oli suoraan sanottuna välillä hukassa. Koko oma ratsastukseni oli ihan käsittämättömän epämääräistä.

Tehtiin loppupuolella vähän lisää ravityöskentelyä ja keskityin taivuttelemaan hevosta kunnolla. Sittenhän ne laukatkin alkoivat tuntua jo paremmilta ja oikeastaan, kun siirryttiin loppuraveille niin minä ja Leiska oltaisiin oltu valmiita aloittamaan koulutunti.... No sellaistahan se välillä on. 
Ehkä huomenna parempi?


Tehtävänanto: rapsuta ja höpise!

Pääsinpä vielä seuraamaan eläinlääkärin touhujakin ja toimimaan virallisena rapsuttajana Sakkelle, joka polonen oli telonut jalkansa. Toisessa takajalassa oli siis haava joka vaati eläinlääkärin hoitoa. Sakke on eläinlääkärin mielestä herkkis. Kahdesti antoi rauhoitavaa eikä haavaa tahdottu saada ommeltua sittenkään, kun kontti ei vaan pysynyt paikallaan. Satu piti jalkaa, lääkäri piti jalkaa ja minä krupsutin ja krapsutin ja höpisin mukavia minkä kerkesin. No eläinlääkäri sai kun saikin tikin tai pari laitettua. Haava ei ollut pahassa paikassa ja luultavasti paranee melko helposti vaikka olikin sen sorttinen, että sitä ei voitu tikata kunnolla umpeen.




Moi, mä oon Sakke, ja nää on mun sieraimet. 


Alkaisko fitnesstädiksi?

Olen alkanut tässä yrittänyt kohottaa kuntoa ja vahvistamaan lihaksia. Salilla on puurrettu nyt muutamaan kertaan ja juoksulenkilläkin kävin. Jos vaikka jenkkakahvatkin siinä samalla pienenisivät. Polvien kipuilut välillä vähän rajoittaa, mutta selkeästi nekin kestävät jo paremmin. En oikeastaan ole koskaan perustanut punttiksesta (ehkä minulla tosiaan on se asennevamma!) mutta saattaa olla että pääsen hommaan vielä kiinni. Ekalla kerralla tein vaan sarjat nopsaan pois alta, vähän sinne päin mutta nyt pari kertaa olenkin oikein keskittynyt ja tehnyt liikeet ajatuksella ja huolellisesti. Jotenkin homma tuntuikin sitten mielekkäämmältä. Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ensiviikolla saatta olla ihan eri laulu... Kävelylenkeistä en niin piittaa mutta juokseminen on mielekkäämpää. Kestävyyskuntoa ei vain minulla oikein vielä ole ja voi jestas että siitä tulikin jalat kipeäksi. Sinnillä taidan kuitenkin mennä taas huomenna, jompaa kumpaa. Juoksua tai punttia. Tai ehkä löhöän sohvalla. Sekin on yksi vaihtoehto... Ainakin paikkoja särkee nyt niin pirusti!


Jalustin.net!!!

Vielä muistutan, että käykäähän vilkaisemassa uutta blogiportaalia, jalustin.net!  Ja sinnehän saa siis kaikki lisätä hevosbloginsa. Mukaan mahtuu niin pienet, kuin isotkin blogit! Ihan mahtavaa minusta ja vaikka "palstalla jota kukaan ei tietenkään lue", höpistään mitä höpistään, niin kyllä tähän maahan mahtuu useampi hevosblogiportaali, eikö vaan? Minusta ainakin.