torstai 28. tammikuuta 2016

Pientä edistystä esteillä

Kirjoitellaanpa pitkästä aikaa taas kuulumisia. 

Pakkaskelit (jotka ovat täällä jo vaihtuneen vesisateeseen) on meidän tallilla verottaneet jonkin verran ratsastajia, joten ihan niin paljon tunteja ei ole pidetty kuin normaalisti. Lähes kaikki mahdolliset tunnit olen kuitenkin ratsastanut, itsenäisillä ei ole juuri tullut käytyä.

Meillä on nyt ollut aika paljon esteloikkaa. Olenkin "parannellut" hyppykammoa putoamisen jälkeen Sissillä, ja tällä kertaa se menikin sitten ohi ihan muutamassa hyppykerrassa! Sovittiin että hyppään max 40-50 cm esteitä, että saan taas hyppyvarmuutta. No, eipä nuo korkeudet kovin kummallisia ole olleet sitä ennenkään. Max 70 cm olen tainnut ihan yksittäisenä/kaksittaisena hypätä tässä talven mittaan ponilla. Mortilla vähän korkeampaa. Tosin eilen Satu nosti vähän salaa yhtä estettä, ja hyvin me se loikattiin. Satu välillä vähän ketkuilee noiden korkeuksien kanssa, kun huomaa että homma sujuu. Tietää, että muuten hyppäisin vielä 10 vuoden päästäkin maapuomista seuraavia. Eilen taisin sanoa että kyllä mä ehkä voisin, mutta en taida tänään. Ja kas kummaa, kun hain vauhtia maneesin perältä, niin yksi este oli noussu sillä aikaa n. 15-20 cm. Heti tuli vähän voittaja olo, kun sen "korotetun" olin loikannnut.

Jotain ahaa-elämyksiäkin on taas saatu. Ponin suoristamisessa on aina ollut ongelmia ja varsinkin toiseen kierrokseen kaarteet ovat välillä sellaista kylki edellä punkemista. Välillä tuntuu että en saa asetuksen suuntaakaan vaihdettua sitten millään. Satu on miljoona kertaa huutanut että hellitä sisäohjasta, mutta neuvo on tainnut kaikua kuuroille korville tähän asti. Mutta sitten tajusin! Jään hätäpäissäni kertakaikkiaan kiskomaan siitä sisäohjasta! En ole vain tajunnut sitä. Mutta kun tajusin hellittää välillä ja pyytää asetusta uudestaan niin poni rentoutui ihan eri tavalla ja lähestymiset eivät jääneet tahtojen taisteluksi ja kilvan vedoksi! Miten minä en ole tätä aikaisemmin tajunnut!! Tämäkin lienee joku piintynyt tapa.

Nyt olen taas rohkaistunut ratsastamaan Kingillä. Koulutuntia, pienten estetuntia ja eilen jäin vahän "puolivahingossa" hyppäämään tavalliselle estetunnille. Tarkoitus oli sissiloikan jälkeen jäädä vain seuraksi ratsastelemaan vähäksi aikaa ja tehdä alun puomitehtävät. Loppujen lopuksi olinkin sitten koko estetunnin mukana. Sanoivat, että minä olin kuulemma ainut joka ei tiennyt jäävänsä tunnille. Muut arvasivat heti, että hyppään tunnin alusta loppuun :D. 

Pienten tunnilla ollaan menty Kingillä vain 20-30 cm esteitä, mutta eilen loikkasin jo "hurjat" 50 cm. Hahhah, tässähän ollaan Kinkun kanssa jo "suurissa luokissa"!! Mini kokoisilla mennään edelleen, tarkoituksena tutustua ja totutella Kingiin paremmin esteillä ja kun hyppy sujuu jänskäämättä niin sitten pystyn keskittymään siihen kaikkeen muuhunkin tekemiseen paremmin. Nämä minun estetuntien "lempilapset": Sissi, Mortti ja Kingi ovat kaikki aivan tyystiin erilaisia hypättäviä ja kaikilla on täysin erilainen askellus. Paikkoja olen alkanut jo näkemään ja eilen testasin hyppäämistä ihan reilusti kevyessä istunnassa ja homma luisti itseasiassa aika hyvin! Alastulossa meillä on vielä tekemistä. Kingillä kun on tapana heti esteen jälkeen kiihdyttää kunnolla (kunnon kilpaponi :) ) ja se tuottaa minulle vielä ongelmia. Menee monta askelta ennen kuin heppa on taas kunnolla hanskassa ja täti on löytänyt tasapainon. Mutta selkeästi parempaan suuntaan ollaan menossa. Sissin kanssa olen huomannut näkeväni hyppypaikan päivä päivältä paremmin. Nyt jo reilusti muutamia askelia ennen estettä. Helpottaa säätämistä kummasti ja näin ollen lähestyminen ei jännitä enään niin paljoa, kun ei mene ihan arpapeliksi.

Itselläni on sellainen tunne, että olen tuon hyppäämisen suhteen edistynyt melkoisesti puolen vuoden sisällä. Sukeltamiset ovat jääneet vähemmälle ja muutenkin pystyn paremmin jo keskittymään rataan, enkä vain esteen ylitykseen. Paljon joukkoon mahtuu vielä kömmähdyksiä, mutta paljon myös niitä onnistuneita hyppyjä ja ratoja, entiseen verrattuna.

Olen aloittanut nyt kunnon kuntosalitreenauksen ja täytyy sanoa että 3-4 viikossa on jo selkeästi tullut keskivartaloon parempi hallinta. Olen aina tiennyt että istun jollain tavalla toispuoleisesti satulassa, mutta en ole tunnistanut että miten. Tällä viikolla olen ainakin Kingin selässä huomannut useaan otteeseen, että paino on enemmin vasemmalla kankulla, joten oikea puoleni menee "ruttuun". Toivotaan että salitreeni parantaisi tätä vinoutta edes vähän ja toisi muutenkin tiukkuutta tuohon korsettiin! Läskin palaminen olisi plussaa ja ei habastakaan haittaa olisi!

ps. Varasin Melkkilästä tunnin estevalmennuksen parin viikon päähän. Saapa nähdä kuinka tädin käy!

Kinkku ei oikein piitannut kuvaamisesta. Korvien asento kertoo kaiken....



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti