Tämä viikko aloitettiin estetunnilla. Kuuden vakiotunnille ei ollutkaan tulijoita, joten olin mukana vain pienten viiden tunnilla. Vaihtoehtona minulla oli Sissi tai Mortti ja koska nyt on vierähtänyt jo useampi viikko siitä kun olen viimeksi hypännyt Sissillä, päätin valita tällä kertaa ponin. Ehkä olisi pitänyt kuitenkin ottaa se Mortti...
Sissillä oli virtaskaa ja laukka pyöri mukavasti, vaikkakin meno oli vähän sellaista höökimistä. Alussa muutama harjoitushyppy ja oli taas Mortin jälkeen hyppypaikka hakusessa, mutta kyllä se siitä sitten lähti luistamaan. En saanut ponia oikein taipumaan kunnolla toiseen suuntaan ja kaarteiden ratsastus tuntui kylki edellä kaahottamiselta. Hetkittäin pidätteet kaikuivat myös kuuroille korville ja jäin välillä ihan liikaa roikkumaan suuhun ennen estettä. Heti kun sain pidätteet ajoissa läpi ja saimme "vapaammin" laukata estettä kohden, paikat löytyivät mukavammin.
Aloimme tekemään s-mallista tehtävää jossa siis este oli lyhyen sivun suuntaisesti ja hypyssä piti vaihtaa suunta. Eli siis hyvin yksinkertainen tehtävä, vain yksi este, mutta arvasin tämän tuottavan meille vaikeuksia. Ongelmaksi muodostui ponin suoristaminen esteelle ja vielä perään laukan ja suunnan muutos, ja seinäkin tulee vastaan! Aikaa oli ihan liian vähän. Tässä olisi pitänyt olla nopea ja johdonmukainen, mutta sellaiseksi paniikinomaiseksi räpellykseksi se jäi, valitettavasti....
Niinhän siinä sitten kävi, että kieltohan sieltä tuli ja melkonen äkkipyssäys se olikin! Tajusin jo pitkältä sivulta kaartaessani että nyt ei kyllä mene ihan niinkuin strömsössä. Poni kaahotti ja "reittivalinta" ei ihan onnistunut. Pidätteet eivät menneet läpi ja viipotettiin menemään vain vauhdilla eteenpäin ja ponin korvat oli melkein tädin suussa. Yritin keskittyä suoristamiseen ja valmistauduin johtamaan esteellä oikealle, joten kun hyppypaikka jäikin sitten vähän kauas, unohdin kokonaan avittaa kunnolla pohkeella ponia lähtemään hyppyyn. Sissi jäi ratkaisunsa kanssa tavallaan yksin ja viimehetkellä päätti kuitenkin yrittää ottaa yhden askeleen vielä. No Mortillahan tässä tapauksessa oltaisin menty yli, ehkä vähän "paikaltaan" ja ei niin nätisti mutta yli oltaisiin menty. Sissipä ei sellaista epämääräisyyttä hyväksy. Jos kerran täti ei siellä selässä ole nyt ihan varma mistä ja miten loikataan niin eipä sitten loikata ollenkaan. Piste. Muks.
Sieltä sitten kiepsahdettiin melkoisella voltilla kaulan yli esteen sekaan, joka tosin oli ihan minimaalinen... Kupperskeikan tuloksena onneksi vain vähän venähtänyt pikkusormi ja jäykät niskat. Turvaliivi on kyllä pop.
Kyllä sapetti! Mielessäni ajattelin, että joudunko TAAS aloittamaan homman alusta. Se on nimittäin semmoinen juttu että kun sieltä kiepsahdetaan alas (kiellosta) niin se on lähes takuuvarmaa hyppykammoa tiedossa taas. Sujuvasti kyllä hyppelin vielä radankin samalla tunnilla mutta huomasinpa vaan että vanha jännittynyt etukeno teki taas tuloaan.
Vaikka sinänsä en ollut juuri moksiskaan putoamisesta niin takaraivoon jää sellainen jännitys ja todennäköisesti seuraavat estetunnit menevätkin siinä, kun mietin jokaisessa lähestymisessä että hyppääkö se vai eikö... ja sehän tarkoittaa sitä, että pönötän siellä satulassa kiitoasennossa ja hyökin varmuudeksi hyvissä ajoin... ei hyvä.
No, aika näyttää miten käy vai josko pääsisin tällä kertaa tuosta jännitystilasta yli nopeammin.
Tänään on sitten tiedossa kouluvääntöä ja pitkästä aikaa menen tunnille Riksellä. Katotaanpa miten polle pysyy hanskassa... heip.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti