sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

KUINKA MINUSTA TULI TÄTIRATSASTAJA? 

Joskus ala-aste ikäisenä kävin alkeiskurssin. Siihen maailman aikaan ei juuri ollut maneeseja, joten tunnit ratsastettiin talvellakin kentällä. Paljoa en muista noista tunneista. Se on jäänyt mieleen että jonossa mentiin ja ohjeita saatiin mutta ei ne opit oikein menneet perille. Yleensä ymmärsin mitä pitää tehdä, mutta ei oikein selvinnyt että miksi. Lapsena sitä ei oikein kehdannut kyselläkkään...

Heppailut jäivät, kunnes joskus kahdeksantoista korvilla kävin eräällä yksityistallilla vähän ratsastelemassa. Käyntiä ja ravia mentiin, askeltakaan en tainnut laukkaa ottaa, muutakuin maastossa. Sielläkin sitten sattui ja tapahtui, mutta siitä myöhemmin lisää.

 Kului taas vuosia ja ystäväni kanssa oli usein puhetta, että lähdetään koittamaan, mutta se jäi sitten jutun asteelle... Kunnes sitten muutin nykyiseen talooni, Pirran Pirttiin jonka lähistöllä sijaitsee leireihin erikoistunut ratsastuskoulu, ponitalli. Tallin hevoset ja ponit laidunsivat välillä taloani vastapäätä ja leiriläiset ratsastelivat usein taloni ohi maastolenkeillä. Aina ihailin varsinkin sitä mustaa friisiläistä, mikä näytti niin ylväältä. Haaveilin, että ehkä minäkin joskus vielä....

Koitti kesäloma ja taas olin ihaillut poneja ja hevosia, ja silloin päätin, että nyt tai ei koskaan! Soitin tallille ja kerroin, että haluaisin tulla koittamaan. Pohjustelin, että taluttaa mua ei tarvitse, mutta juuri muuta en sitten osaakkaan. Tunti järjestyikin sitten jo seuraavaksi päiväksi. En meinannut pysyä nahoissani!

Vaavi
Kyllä mua jännitti! Ratsuksi sain ponin. En ollut eläessäni ratsastanut ponilla. No, tämä oli suurikokoinen joten vastasi pientä hevosta. Ja heti ekalla tunnilla ratsastelin kaikki askellajit!  Ponin kutsumanimi oon Vaavi, virallinen nimi Dancing Devil. Myöhemmin on osoittautunut, että Vaavi osaa olla toisinaan melko "devil";). Tunnin jälkeen tunne oli mahtava ja siltä tieltä ei sitten ollutkaan paluuta.... Harrastus koukutti minut totaallisesti. 

Minä ja Vaavi talvella 2012

Foppe, alias Moppe kesällä 2012. Tätä kuvaa ottaessani,
vasta haaveilin ratsastuksesta

Seuraavalle tunnille piti päästä pian, ja parin päivän päästä kipusinkin mustan friisiläisen, Moppen selkään. Jalat oli romuna ensimmäisestä ratsastuskerrasta ja Moppen askel oli shokki koko kropalle. En ollut eläessäni ratsastanut hevosella, jolla on näin korkea raviaskel! Jos en olisi osannut keventää, niin tässä olisin taatusti oppinut. Sieltä kun "ponnahtaa" väkisinkin ylös :). Moppe ei ole niitä pirteimpiä tapauksia, ja laukannosto ei onnistunut ollenkaan. Siitä se sisu sitten alkoi kasvaa ja pian oli päästävä ratsaille uudestaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti