Pari sanaa eestin polleista

Tallillammehan ei ole koskaan ollut näitä eestinpolleja ja kevään "setissä" niitä saapuikin sitten kolme. Tellen lisäksi eestiläisiä on Viida ja Hector. 

Viidan oikea nimi on, uskokaa tai älkää, Vöö Vau. Koitimme selvittää mitä tuo tarkoittaa. Vöö tarkoittaa vyötä ja Vau ilmeisesti riikinkukkoa?? Että ei nimessä mitään järkeä ole. Edes virolaissyntyinen tuttavani ei osannut selittää sitä. No mutta hauska nimi silti. Lempinimi Viida taisi olla ponilla jo tullessaan, eli tällä kertaa emme "sörkkineet" kutsumanimiä.

Eestinhevoset osoittautuivat heti vallan mukaviksi tapauksiksi. Lunkeja kavereita, jotka ei turhia hötkyile. Luotettavia hoitaa ja aloittelijatkin uskaltaa mennä selkään. Ponit ovat kohtuullisen vankkarakenteisia ja terveitä. Yhdelläkään eestiläisellä ei ole tainnut ilmaantua minkäänlaisia vaivoja tässä vajaan vuoden aikana. Joku taisi saapua ilman kenkiäkin, mutta kengitys ei ole tuottanut mitään ongelmia. Kertakaikkisen onnistuneita ostoksia ja mainioita otuksia.

Mutta, 

ja ainahan asioissa on se MUTTA...

Selkeästi jokaisessa eestinhevosessa asuu myös pienen pieni jääräpäinen shetlanninponi. Eli aina pitää vähän testailla, olla ehkä vähän hassu ja toimia oman pään mukaan. Tunnin alussa pitää katsoa, että vaatikohan tuo ratsastaja nyt oikeasti minulta jotain. Varsinkin Telle osaa esittää, että en minä mitään osaa, kun olen vaan tällainen pullaponi... 

Hah! Katin kontit! 

Jos Tellen selkään kiipeää aloittelija, niin tamma saattaa hyvinkin juurruttaa kaviot maneesin pohjaan. Ainakin ennemmin tai myöhemmin ja viimeistään silloin, kun pitäisi mennä possujonossa etummaisena. Mutta annas olla, kun vähän osaavampi ratsastaja kiipeää selkään, niin Tellestähän kuoriutuu ihan kunnollinen dressageponi. Mennään niin peräänannossa, niin peräänannossa ja kaula nätisti kaarella, että ei kaikki osaakkaan! Pientä neuvottelua on yleensä ekassa laukannostossa, mutta senkin yli päästään, kun on määrätietoinen kuski. Ja niin pistelee kuulkaa Tellekin ihan oikein mallikelpoista settiä. Ekan kerran kun tämän näin, meinasi leuka loksahtaa. Siihen asti oli esitelty vain jääräpäisyyttä. Poni kyllä selvästi ja kaikkien yllätykseksi osaa jos ratsastaja osaa pyytää! Alussa vaan feikkasi, mokoma. Kertakaikkisen mainio tapaus. Hassu poni.

Itsehän en ponia osannut juurikaan ratsastaa, en ainakaan heti kevään toisella ratsastuskerrallani ja nämä ponit joilla on ns. "pilkettä silmäkulmassa" eivät ole ollenkaan minun juttuni. Telle on silti tällä hetkellä yksi suosituimmista ratsuista tunneilla. Aloittelijat ei hänestä niin innostu, sattuneesta syystä.

Telle on käynyt nyt myös muutamissa pikkukisoissa, sekä talliltamme, että edellisellä omistajalla. Luonnollisesti sieltä kuoriutui myös hyvä hyppyponi. Pääsin seuraamaan tässä alku syksystä kisoja. Jo alkulämmittelyssä poni juurrutti taas kaviot kentän pohjaan. Telle suostui liikkumaan vain ja ainoastaan, jos tuttu tarhakaveri kulki edellä, tai ainakin lähellä. Mitähän tästäkin tulee... Pientä kisayleisöä nauratti valtavasti ja kellään ei varmasti ollut suuria odotuksia suorituksen suhteen. 

Sittenpä soi pilli ja Telle paineli radalla menemään kuin konkari konsanaan ja vei luokkansa voiton, osaavan ratsastajan johdolla. Noin!

Siitäs saitte! Hah!

Tosin kunniakierros palkintojen jaon jälkeen tuotti pieniä hankaluuksia, kun parin ekan laukka-askeleen jälkeen Telle hoksasi jälleen olevansa taas jonon etummaisena, ja teki jo niin tutuksi tulleen täyspysähdyksen. 

- MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU, MIKS MÄ OON EKA? 

- Luokkavoiton huonoja puolia, sori Telle... 

Onneksi kakkossijalla ollut ratsukko läksi jonon eteen ja kunniakierros saatiin kuitenkin suoritettua loppuun, tosin väärässä järjestyksessä.

Yleisöä taas vähän nauratti.

Hector ja Viida ovat vielä nuorempia ja eivät yllä vielä mihinkään mestarisuorituksiin: Hectorista on kuitenkin kuoriutumassa hyvä ja rohkea esteponi. Ruunaherra on myös ennakkoluuloton ja ihan hirvittävän utelias! Kesälaitumella ja tarhassa on ensimmäisenä aidan vierustalla kerjäämässä rapsutuksia, jos siihen joku vähänkin pysähtyy. Hector huokuu hyväntuulisuutta ja näyttää siltä, että hymyilee aina. Jotenkin minulle tulee vähän Pallero poni mieleen. Pallerohan on nykyään viettämässä eläkepäiviään yksityisomistuksessa, jossa hemmottelun määrällä ei taida olla rajaa. Hector on myös hyvin leikkisä. Tarhassa on lojunut leikkipallo, varmaan vuosikausia. Ensitöikseen Hector päätti päästää pallon päiviltä. Kyytiä saa riimunnarut, raipat ja mitkä tahansa rievut, joita nyt jostain kumman syystä on saanut haalittua... no, jostain. Lempeä jättiläinen, Manu, on Hectorin paras leikkikaveri. BFF ja silleen.

Vesi on selkeästi näiden eestiläisten elementti. Tallin pihapiiriinhän kaivettiin keväällä hevosille kahluulampi ja nämä yksilöt painelevat veteen ennakkoluulottomasti. Lieneekö osa ainakin niitä "saaren" kasvatteja? Luultavasti.

Viida on jäänyt minulle vielä vähän vieraammaksi. Pitääkin tutustua tammaan joskus paremmin. Ehkä kiipeän oikein ratsaille. Nyt ei tarkene.. Liikaa pakkasta. Hrrrr....

T. Marika

Hector

Keväällä hevosia tuli ovista ja ikkunoista!

Aloitetaanpa keväästä 2020, jolloin heppakärpänen taas pikkuhiljaa, hyvin vaivihkaa ja vienosti puraisi. Tallilla tapahtui suuria muutoksia ja kevään mittaan hankittiin yhteensä 9 uutta hevosta ja ponia, lähes kertarysäyksellä! Tämä kaikki juuri ennen, kuin korona valtasi maailman.

Olemme siis tallin pitäjän Sadun kanssa ystävystyneet vuosien varrella, ja naapureitakin, joten olemme tekemisissä muulloinkin kuin ratsastustuntien yhteydessä. Vaikka puhun aina tallistamme, jokainen ymmärtänee, että en omista kyseisestä paikasta edes nurkkalautaa, vaan olen ihan puhtaasti ratsastuskouluoppilas, sekä ystävä. 

Olin siis tallilla auttelemassa vapaa-ajallani ja siinä sitten tietysti tuli seurailtua välillä tuntejakin. Sehän on selvä, että itsellenikin iski hinku päästä taas ratsaille Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen! Menin muistaakseni Sissillä. Ilmeisesti pysyin selässä, koska sen ihmeempiä muistikuvia tunnista ei ole.

Seuraavaksi halusin koittaa uusia tulokkaita ja ratsuksi valikoitui eestinhevostamma Tellu. Tellu, Telle eli oikealta nimeltään Repro ostettiin, uskokaa tai älkää, videoiden perusteella ja näkemättä huutokaupasta! Kuulostaa uhkarohkealta ja hullulta mutta vaihtoehdot olivat silloin vähissä ja aikataulu tiukka. Samalla kyydillä talliin tuli lempeä jättiläinen Manu ja kaikkien sydämet valloittanut pieni Martta poni.

Tellu ei tietenkään ollut alun alkaen Tellu. Olimme tosiaan etsineet ratsastuskoululle sopivia hevosia todella niukalla aikataululla netistä ja sieltä bongasimme huutokaupasta Manun ja Repron, jotka vaikuttivat videoiden perusteella sopivilta. Emme kuitenkaan muistaneet koskaan keskusteluissa Repron nimeä ja koska Manu oli Manu niin Repro vääntyi Manun kaveriksi Telleksi. Luonnollisesti Mauno ja Tellervo Koiviston mukaan. Sen koommin Repro nimeä ei ole käytetty. Eihän sitä kukaan edes koskaan muistanut. 

Kun kuljetusauto kaarsi iltamyöhään, pilkkopimeällä ja vesisateessa pihaan, Satu muisti mainita, että ainiin, hän osti muuten samaan syssyyn sieltä tallilta vielä yhden pikkuponin, että kolme on nyt sitten tulossa. Olipa se jännää aikaa! Tuntui että uusia hevosia tuli ovista ja ikkunoista! Myöhemmin tallin jengiin liittyivät vielä Viida, Hector, Amira, Fanta, Sandra ja Vili.

Kun sitten Manu ja Telle saapuivat, niin Satu kuitenkin unohti että Telle on Telle, ja kirjoitti karsinan oveen tussilla lapun Tellu. Vaikka kuinka yritin sinnikkäästi korjata, niin Telluksihan tuo sitten jäi. Omassa suussani tuo Telle nimi kuitenkin tuntuu edelleen pysyvän tiukasti. Ihana Martta poni on oikeasti Marina mutta joku keksi nimen Martta, ja sekin jäi heti luontevasti käyttöön.

Nämä kaikki kolme ovat osoittautuneet vallan mainioiksi tuntihevosiksi ja -poneiksi ja onnistuneiksi ostoksiksi.

Tuurilla ne laivatkin seilaavat.

Kuulemma.

Marika