keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

hyppykärpänen on purrut taas!

Tuossa kevään aikana en ollut kovinkaan innostunut hyppäämisestä. Totesinkin jossain vaiheessa, että taidankin olla enemmin kouluratsastaja. Mutta nyt on iskenyt kova hyppyinto! ...ja juuri kun ponitallin hevoset huilivat hyppäämisestä, ja pidetään vain koulutunteja. No ei se mitään. Olenkin ottanut hyppäämisen nyt haasteena. Hyppytaitoni ovat onnettomat ja ehkä juuri siksi homma on maistunut puulta. Tekniikasta ei ole tietoakaan, ratoja on räpiköity jotenkin läpi.

Nyt olenkin yrittänyt perehtyä hyppytekniikan saloihin. Yksi oivallushan oli se, että pitäisi opetella oikeanlaista istuntaa. Nousta kevyeen istuntaan oikeaan aikaan jne... Vielä on hakusessa miten sitä esteistuntaa oikeaoppisesti käytetään. Toki tähän varmaan vaikuttaa se, minkälainen hevonen on alla.

Sain ensimmäisen Hippos lehteni. Tässäpä olikin aika paljon mielenkiintoista asiaa. Ei siis mikään turha julkaisu ollenkaan. Luen parhaillaan Ninan estekoulua. Mielenkiintoista asiaa kaarteiden ratsastamisesta esteradalla. Kaarteessa painoa ei saisikaan viedä sisäkaarteen puolelle, vaan istua keskellä satulaa! Ei haittaa vaikka olisi hieman etunojassa. Itsellänihän on se ongelma, että vänkään vastaan hevosen oikomista sillä, että siirrän painon ulkoistuinluulle. Tästä tavasta pitäisi päästä pian eroon!
Yksi asia minkä hoksaamisesta olen tyytyväinen, on se, että tajusin Vaaviin tehoavan lämmittelyssä laukkaspurtit. Vaavi on melkoisen rauhallinen poni kesällä ja hyppääminen on raskasta, kun tarvii tuupata eteenpäin kokoajan. Ponihan herää vasta 80+ korkeuksilla. Spurttailu heti alussa saa ponin kulkemaan paremin omalla moottorilla.
Sitten se katse. Pitäisi siis katsoa sen esteen yli eikä hakea katseella sitä ponnistuspaikkaa. Hevonen ilmeisesti kulkee sinne mihin ratsastaja katsoo ja jos katsoo esteen juuren, niin senhän tietää miten siinä käy! Onneksi vaavi ei minulla juurikaan kieltele, taitava poni, kompensoi ratsastajan virheet.

Tänään olisi siis tiedossa kouluvääntöä ponitallilla. Olen toivonut morttia. Haluaisin jatkossa myös alkaa hyppäämään mortilla. Hevonen istuu minun alle kuin nakutettu. Morttihan on vaavin jälkeläinen. Reipas ja innokas ja reilusti hevosen kokoinen.
Vähän houkuttelisi yksi tunti ratsastusta itsenäisesti, ennen varsinaista tuntia. En tiedä raaskinko käyttää kymppikorttia kuitenkaan enempää itsenäiselle ratsastukselle. Täytyy varmaan vakavasti harkita vuokraamista taas syksyllä!

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Istuntaa ja peruutuksia

Uusi viikko ja uudet kujeet.
Sunnuntaina kävin Salossa katsomassa alue-estekisoja. Luokat lähti 90 cm:stä ylöspäin. Perralaiset (eli ponitallin valmennettavat) ottivat voiton 90 ja 100 cm luokassa. 90 cm luokan 1. sija meni Miksulle ja Ponitalle ja 100 cm 1. sija Nitalle ja Sissille ja 2. sija Nitalle ja Kingille. Oli niillä vaan hirmuinen vauhti... Isompia luokkia en jäänyt katselemaan. Lähtijöitä oli niin paljon jo pienemmissä luokissa, että homma olisi kestänyt iltaan asti. Sitäpaitsi aurinko porotti siihen malliin, että mun naamaa kuumotti ja päässä ei ollut edes huivia ja pelkäsin auringonpistosta.

Maanantaina vietin viimeistä lomapäivää ja aloitin aamun ratsastellen. Menin pitkästä aikaa ponitalille ratsastamaan itsenäisesti. Alleni valitsin Ladyn, 170 cm korkean puoliverisen tamman. Vaikka Ladysta tykkäänkin, jostain syystä olen sillä ratsastellut hyvin vähän. Hyppäämään minusta ei ole tällä hevosella, mutta kouluvääntöön ehkä kuitenkin. Ladylla on melko korkea raviaskel ja iso laukka. Ravi vaatii totuttelua. Huomasin muuten edistystä ratsastuksessani, kyllä siinä Ladyn ravissakin saatoin jo istua, kunhan sen pitää riittävän lyhyenä. Tällä hevosella on muuten todella paljon säätövaraa ravissa. Harjoittelinkin ravin lyhentämistä pelkällä istunnalla, ja avot, sehän onnistui, ja todella helposti!

Laukka mulla on vielä hakusessa. Ladyn laukka on iso ja en oikein tahdo osata vielä myödätä siellä satulassa oikealla tavalla. Mutta huomattavasti paremmin se jo sujui, kuin aikaisemmilla kerroilla. Nyt ei enää tule tunnetta, että koko hevonen kaatuu. Laukan sääteleminen ei oikein ottanut sujuakseen. Heti kun läksin vähän lyhentämään, putosi raville ja se ravi kun on melkoisen korkea niin pomppuhötkyilyksi se meni. Luulen, että Lady on niin istuntaherkkä hevonen, että jos laukassa puristaa vähänkin polvilla vahingossa, laukka putoaa. Tästä polviasiasta keskusteltiinkin illalla melkkilässä.

Ratsastelin elämäni ensimmäisen kerran helpon C:n radan läpi. Ei se oikein sujunut, varsinkaan vähän vieraalla hevosella, mutta koitinpa nyt kumminkin. Taidan ottaa Ladyn useamminkin alle, tarvitsen ehdottomasti treeniä isolaukkaisella hevosella ja uskon, että Lady opettaisi mulle sitä istuntaa.

Jäin tallille vielä pitkäksi aikaa seuraamaan hevosia tarhassa ja valokuvaamaan. Tässä muutamia otoksia. Herra Tee muuten totesi, että hänen järkkärinsä muistikortilla on 1500 heposen kuvaa. Taisi kuitenkin liioitella...

Perran Lady of the Lake

Moppe

Moppe ja Luke

Charmtroll eli Pallero

Cleo tai Ponita, en ole varma kumpi. Ovat niin saman näköisiä :)

Vallu ja Polle

Polle ja pollen tugga :D


Illalla oli sitten koulutunti vielä Melkkilässä. Listaan oli taas merkitty minulle Hemmo. Totesinkin siinä, että olen vähän jo alkanut kyllästyä Hemmolla menoon. Ilokseni huomasin että Mimmi, puoliverinen tamma on saapunut sairaslomalta taas tunneille. Mimmi oli lempparini alkuvuodesta. Olin pettynyt, että Mimmiä ei ollut laitettu minulle. Olin toivonut kyseistä pollea heti kun se saapuu takaisin käyttöön. Mimmi oli kuitenkin päätetty antaa kokeneemmalle ratsastajalle ja hyvä niin. Ehkä taitava ratsastaja on paikallaan, kun hevonen on ollut niin pitkään toipilas.
Meillä oli tuuraava opettaja, mutta olin sentään hänen tunneillaan ollut jo muutaman kerran, joten en ollut kauhean epäluuloinen :D. Harjoiteltiin siirtymisiä erityisesti istunnalla. Keskustelin opettajan kanssa tästä minun ikuisesta ongelmasta: jalustimet eivät tahdo pysyä jalassa, esim harjoitusravissa ja välillä laukassa. Ollaan todettu jossain vaiheessa, että se liittyy polvilla puristamiseen. Tämä opettaja sanoikin, että polvilla puristaminen on vain seuraus. Eli istun ilmeisesti väärin, ja näin ollen puristan toisinaan polvilla. Ilmeisesti ristiselkä on jonkin verran notkolla, nimittäin jos työnnän lantiota enemmin eteen (ristiselkä suoristuu) niin polvilla puristaminen on hankalampaa. Että treeniä vaan! Toisaalta, ajattelin mennä tässä kunhan ehdin, Onnenperän tallille Centered riding tunnille. Siinä keskitytään nimenomaan siihen istuntaan, istuinluiden hakemiseen jne.

Sain hemmon yllättävänkin herkäksi istunnalle. Olin ihan yllättynyt. Harjoiteltiin myös peruutusta, ja nyt vasta opin peruuttamaan oikeaoppisesti.
Hevosen peruuttaminen lähtee takajaloista, ei sieltä suusta. Ensin aktivoidaan pohkeilla takajalat ja sitten istunnalla (ja tarvittaessa ohjalla) pidätetään, eli  yritetään saada liike taaksepäin. Ja hertsilei sentään, Hemmohan peruutti lähes pelkästään pohkeen ja istunnan voimalla. Pienen muistutuksen saattoi tarvita alussa ohjista. Muistutus ol pienen pieni sormen liike. Olipa mahtavaa! Kyllä se suomenjuntta osaa, kun vaan haluaa, ja joku hoksaa pyytää :) Tähän vielä lisäys, jonka muistin jälkeen. Missään vaihessa ei saisi nojata taaksepäin. Taakse nojaaminen on hevoselle eteenpäin ajava apu ja näin ollen on ristiriidassa pyydettyyn tehtävään.

Laukasta käyntiin meillä ei sujuneet siirtymiset pelkällä istunnalla, eikä oikeen ohjankaan kanssa. Aina tuli väkisin muutama raviaskel ja sain ottaa aika voimakkaasti ohjilla kiinni, vaikka hemppa ei olekkaan mikään menijä. Mietin laukassa istutaa aika paljon ja sainkin aika mukavaa menoa aikaiseksi. Hemmolla on miellyttävä laukka ja siinä on helppo harjoitella. Opit nyt vaan korvantaakse ja Ladylla treenaamaan samaa.

Tiistai on vapaapäivä ratsastuksesta ja keskiviikkona sitten ponitallille koulutunnille. Jokohan sitä pääsisi Mortin selkään?

Nyt täytyy lähteä välillä töiskentelemään rautakauppaan.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kisoista

No niin. Eilen tuli kisailut kisattua. Kyseessä siis ponitallin leikkimieliset harjoituskisat tuntiratsastajille. Ilmoittauduin 60 cm luokkaan Vaavilla.
Saavuin tallille hyvissä ajoin, että ehdin kunnolla perehtyä rataan. Minulla on onneton muisti ja vissiin vähän heikko keskittymiskyky.  Olin kauhuissani, kun totesin, että perusrata oli 7 estettä ja siihen uusinta päälle, eli yhteensä 12  estettä!! Hyvän tähen, en ole eläessäni hypännyt varmaan 6-7 estettä enempää! Mitähän tästäkin tulee....

Marssin radan läpi varmaan viisi kertaa, ja alkoihan se lopulta jäämään mieleen. Uusinnan aloitus oli onneksi sama kuin perusradan. Muutama "oikopaikka" olisi ollut mahdollinen, ja yhtä suunnittelin käyttävänikin, mutta haaveeksi jäi. Se on niin helppoa suunnitella siellä maassa, mutta toteutuspuoli on vähän hakusessa. Perusradasta ei otettu aikaa, vaan uusinnan aika ratkaisi, jos perusrata siis oli puhdas.

Lämmittelyssä spurttailin Vaavin kanssa muutamaan kertaan ja yritin hypyissä etsiä sitä esteistuntaa. Niin kuin jo aikaisemmissa teksteissä käy ilmi, olen aina istunut ehkä liikaa satulassa ja painoa ei ole ollut riittävästi jalustimilla ja jalustimet eivät tahtoneet pysyä jalassa. Eli esteistunnan ajoitus on ollut pielessä, ja on edelleen... Oltaisiin tarvittu varmaan kuitenkin vähän enemmin lämmittelyä, että laukka olisi pyörinyt vielä paremmin radalla

Sitten koitti tädin vuoro. Jo heti liikkeelle lähdössä nousi väärä laukka mutta sain sen heti vaihdettua. Sitten olikin jalustin huonosti, joten sitäkin jouduin vielä hakemaan, ennen kun olin edes ylittänyt lähtölinjaa! Ja ei kun loikkimaan.... Vaikka aina olen sanonut, että Vaavi hyppää läheltä, tämä istunnan "hakeminen" aiheutti sen, että osa hypyistä lähti kaukaa.
Ekan hyppäsi aavistuksen kauempaa kuin normaalisti. Kakkosena okseri ja sen perään 3. pysty jotka meni ihan ok. Sitten nelonen... sitä tankkasin päähäni. Olin aivan varma että sotkeennun jo tuossa kohdassa, mutta muistinpa sittenkin! Siinä lähdin itse hyppyyn taas liian aikaisin.
 5. ja 6. este meni ok. Ystäväni mukaan 6 askelta tulisi siihen väliin, ja niinhän se meni. En tosin tainnut niitä siinä oikeesti laskea.
7. este oli okseri ja perusradan viimeinen. Eli puhtaasti mentiin!
Sitten uusinta perään, ja nyt olisi pitänyt hanuttaa, kun kello lähti käyntiin. Koitin saada vauhtia vähän lisää, mutta ei se oikein helppoa ollut, kun ennen ei ole tottunut hyppäämään kelloa vastaan. Vauhdin yritys kostautu heti ekalla esteellä, hyppy lähti todella kaukaa ja sen takia luisui liian pitkälle. Jos olisin saanut ensimmäisen hypyn onnistumaan paremmin, olisi sijoitukseni ollut yhtä astetta parempi. No kääntyi kuitenkin okserille, mutta isolla tiellä. Okserin jälkeen pysty lähti taas epätavallisen kaukaa. Monelle muulle hevoselle tämä olisi ollut varmaan normaali hyppypaikka.
Sittenpä en tiedäkkään mihin oikein jäin kuppaamaan! Kuvastakin ulkona iät ja ajat :D. Tässä kohtaa olisi ollut mahdollista oikaista, mutta onneksi en yrittänyt. osoittautui nimittäin että aika monella valmennettavallakin ponit kielsi tuohon 11. esteeseen lyhyellä tiellä. Ja totta puhuakseni, en edes ehtinyt miettimään mitään pientä tietä. Sitten vielä esteen ympäri ja viimeinen 12. hyppy. Tässä kohtaa muuten muutama kurvasi tuon esteen toiselta puolelta, pienellä tiellä.
Puhdas rata tuli! Tässä luokassa ei puhtaita tullut kuin 4 ja osallistujia oli sentään pitkälti toista kymmentä! Niin siinä kävi, että täti sijoittui kuulkaa neljänneksi! Kolmannen kanssa meillä ei ollut kuin muutama sadasosa sekunti eroa. Mutta voittajaratsukko veti 10 sekuntia paremmaksi :Mutta se oli selvä, taitava ratsastaja joka on kisannut paljon, seura- ja aluetasolla. Kakkonen joka oli valmennettava, taisi mennä 8 sekuntia paremmin.  Kolmonen oli ystäväni tytär, kisakokemusta kaksi kertaa :). Kyllä me olimme molemmat itsestämme ylpeitä.



Mutta sitten videoon.... ajattelin aluksi että en kehtaa moista täällä julkasta, vaan hehkuttelen vaan puhdasta rataa ja ruusuketta jne jne... no EI!
Pohdiskelin, että tästä päivämäärästä kaksi vuotta taaksepäin, en olisi kuvitellutkaan että ratsastaisin, saatika hyppäisin esteitä, saatika 12 estettä peräjälkeen, saatikka kisassa!! Olkoon vaan leikkimieliset harjoituskisat, tätiratsastajalle ne oli aivan oikeat ;). Siispä päätin, että julkaisen videon, siitäkin huolimatta, että on se aika karmeaa katseltavaa. Tässä se nyt tulee:



Ensinnäkin, ryhtini on aivan surkea. Pieni puolustuksen puheenvuoro on tässä kohtaa kyllä pidettävä: liivi on mulle aivan liian iso ja pullottaa tuolta selästä, ja saa näyttämään istunnan entistä pahemmalta.
Toinen hommeli on että välillä sukeltelen hyppyihin liikaa mukaan, nyt mentiin kuitenkin vain 60 cm rataa. Kolmas juttu nuo kädet!! En ole koskaan ymmärtänyt että mulla on käsien vatkaamis ongelma! Mitä ihmettä mä niillä oikein teen, hakkaan tahtia?? Sen huomaa tuossa uusintaosuudella parhaiten. Meno on kun hidastetussa länkkärissä konsanaan. Ja vielä se KATSE! Esteellä pitäisi katsoa jo seuraavaa estettä, eikä sinne alas niitä puomeja. Tästä olenkin saannut kuulla alvariinsa.

Että semmosta. Olkaa armollisia, täti on hypellyt vasta kuitenkin alle kaksi vuotta ja tässä tosiaan vasta opetellaan. Nyt mennään siinä vaiheessa, että hyppääminen ei enää pelota ja voin alkaa keskittymään siihen tekniikan harjoitteluun. Pitäisi vaan malttaa pysyä matalissa esteissä, vaikka taisin opelle väläyttää, että voitaiskos joskus koittaa 80 cm ratana, sellasena ihan helppona ja yksinkertasena. Ja sen olen päättänyt, että hyppään tänä kesänä Mortilla sen metrisen! Ainakin kerran ihan yksittäisenä esteenä.

Nyt on sitten videota mihin verrata. Katotaan tuossa vaikka kesällä tai syksyllä, jos saan jonkun kuvaamaan, tapahtuuko mitään edistystä. Toivoa sopii...

Summa summarum. Oli ihan huippuhauskaa ja taitava poni paikkasi tädin virheitä. Radalla laukat tais olla oikein joka kerta, sen tämä poni hallitsee.

ps. kertokaa viisaat miten tuon videon saisi bloggeriin suuremmaksi, ja tuo laatukin näyttää muuttuvan kököstä kökkösemmäksi

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Tiukat tiet

Viimeviikolla kirjoittelinkin, että tiukat tiet tuotti hankaluuksia estetunnilla. Niitä harjoiteltiinkin nyt sitten keskiviikkona ponitallilla. Nähtyäni harjoituksen, ajattelin että ei onnistu. Tädillä ei ole mitään mahdollisuuksia kääntää jyrkästi esteelle ja hypätä vinottain, ja vielä jatkaa siitä seuraavalle esteelle, pienellä tiellä, ja taas hyppy vinottain. Mutta kyllä se poni vaan taittui ja tätikin pysyi kyydissä! Viimeisessä tiukemmassa kurvissa ei tasapaino meinannut pitää ja roppa yritti jatkaa esteen ohi mutta poni oli kartalla, ja jatkoi tiukasti esteelle, täti selässään :D. On se vaan mainio poni tuo Vaavi, niin taitava, että kompensoi tädin puutteet.

Lämmittelyssä otin tällä kertaa muutamia kunnon laukkaspurtteja, ja kas, vaavi liikkuikin esteillä paremmin. Laukka oli huomattavasti pontevampaa.
Lopussa hypättiin vielä pari korkeampaa. Pitkän sivun päässä 90 ja päätykaarteen jälkeen vähän matalampi. Niinkuin aina, poni innostui valtavasti, kun näki korkeamman esteen. Loikattiin aika mallikkaasti ysikymppinen, ja alastulokin oli melko hyvä. Nyt olen yrittänyt pitää painoa riittävästi jalustimilla, ennen hyppyä ja näin ollen pääsen hyppyyn, sekä alastuloon paremmin mukaan. Kaarteessa meillä oli jo niin mahdoton vauhti että alkoi luisua ulos, mutta nätisti tultiin seuraavalle esteelle, melko isolla tiellä tosin.

Nyt pitäisi alkaa tosissaan harjoittelemaan sitä katsetta. Toisinaan unohdun katsomaan hypättävää estettä, vaikka katseen pitäisi olla jo seuraavalla esteellä. Tämä kostautui, kun oli tarkoitus mennä ns. uusinta rataa, pienillä teillä. Muutama tie luisui ulos, ja hetkittäin seuraava este oli jopa hukassa. Silti olen todella tyytyväinen tuntiin. Lisäksi nämä tiukkojen käännösten harjoitukset opettaa väkisinkin sitä esteellä johtamista, mikä tuppaa myös melko useasti unohtumaan. Huomaan ottavani välillä kevyesti tukea harjan päältä hypätessä. En siis tarraa mitenkään kiinni, vaan nojaan kevyesti käsiäni harjaan jossain hypyn vaiheessa. Tämä tietysti hankaloittaa sitä johtamista. Siitä tavasta on päästävä pikimiten eroon!

Huomenna on sitten se jännittävä päivä. Ponitallin estekisat tuntiratsastajille. Hyppy into on tällähetkellä valtava ja jännitys alkaa iskeä päälle. Nyt kun viimetunnilla hyppääminen tuntui pitkästä aikaa hyvältä, olisin kaivannut muutaman treenikerran vielä. Mutta näillä mennään. Tuli mitä tuli. Ja oikeesti, ne kisat on ihan leikkimieliset, mutta täti on vaan niin tohkeissaan, kun pääsee kerrankin "kisaamaan".
Viimevuonna tavoite oli, että rata läpi, mieluiten oikeassa järjestyksessa ja puhtaasti.  En edes muistanut ajatella, että siinä otettiin aikaakin. Josko tänä vuonna yrittäisi miettiä sitä vauhtiakin, sikäli mikäli tulee puhdas perusrata ja pääsee uusintakierrokselle :).

Ainiin, herra Tee on luvannut tulla katsomoon ja ottaa radan videolle. Totesi, että kait hän kerran vuodessa voi käydä katsomassa heppailuja. Kävi se kerran maneesissa, kyllästyi jo alkukäynnin aikana ja lähti pois. Ihmetteli kotona, että sitä ympyrääkö te lönköttelette siellä koko tunnin. Vaikuttaa tylsältä... ;)

torstai 24. huhtikuuta 2014

epäluulo ja asennevamma

Vähän asiaa ratsastuksen opettajista... tai asiasta en niin tiedä mutta mielipide ainakin. Tai oikeastaan tämä postaus kertoo mun asennevammasta, jos tarkemmin mietitään.
Olen äärimmäisen epäluuloinen minulle uusien opettajien suhteen. Vuodenvaihteen jälkeen kohdalle sattui poikkeuksellisen paljon eri opettajia ja joskus on vaikea sisäistää asioita, kun opit ovat niin erilaisia. Jotenkin olin siihen asti ajatellut, että on vain yksi ja ainut oikea tapa tehdä asioita. Mutta sitten totesin että yhden opettajan mielestä annan hevosen mennä aivan liian kovaa, ja toisen mielestä taas pitäisi kokoajan mennä reippaammin. Joku taas sanoo että pohkeenväistössä menen liian jyrkästi sivulle ja toisen mielestä liian loivasti... Ota niistä sitten selvää mikä on se oikea tapa??
Pysäyttämisessä on myös montaa eri koulukuntaa. Yhden mielestä, jos pysäyttävät avut eivät mene kunnolla läpi, on kerran tehtävä ohjilla kunnon nopea nykäisy. Se on kuulemma parempi, kuin jatkuva kiskominen ohjista (siis tietysti niiden muiden apujen lisäksi) ja tämä herättää hevosen, ja jatkossa normaalit avut menevät läpi. Toinen on taas sitä mieltä, että tasainen tai tarvittaessa voimistuva paine on paras ohjasapu, kunnes pysähtyy, ja koskaan ei saa tehdä voimakasta nykäisyä. Yhden mielestä pysäytyksen jälkeen heti myötääminen ja sitten uusi pidäte jos ei pysy paikallaan ja toisen mielestä taas tasainen paine niin kauan kun pysyy paikallaan. Läheskään kaikki heppaset joita ratsastan, eivät reagoi pelkkään istuntaan, mutta niitäkin on ja se on kyllä mukava tunne kun ohjia ei juurikaan tarvitse, ainakaan käynnistä ja ravista pysähtyessä.

No ei vaan, tapoja on varmaan monia ja oppeja. Eräs opettaja sanoikin minulle, kun keskusteltiin asiasta, että pitää vaan poimia ne "parhaat palat" eri opettajilta. Toki näissä pitää mennä hevosen mukaan. Ehkä kokemattomuuttani en vielä osaa tunnistaa juuri kyseiselle hevoselle sopivaa tapaa toimia.

Onpa sattunut sellaisiakin kohdalle, jotka eivät sano juurikaan mitään. (Siis niitä opettajia, ei hevosia ;)). Ei hyvää, eikä huonoa. Yhtään en tiedä missä mennään! Silloin minulle on tullut tunne, että olen muihin verrattuna niin toivoton tapaus, että olisi jo niin paljon huomauteltavaa, että opettaja antaa olla... kun ei kuitenkaan ole vakiopettaja. Pitäisihän minun ymmärtää, että muutamassa kymmenessä minuutissa on vaikea arvioida ennestään tuntemattoman ratsastajan taitoja. Ja onhan se totta että yksi ope huomaa yhden asian ja toinen taas jonkun muun virheen tai puutteen, mistä en ole ennen kuullutkaan. Eli vaihtuvissa opettajissa on hyvät huonot puolensa

Älkää nyt käsittäkö väärin. Tekstistä saa helposti sen käsityksen, että tuuraavat opettajat ovat mielestäni kaikki huonoja. Ei, sitä en tarkoita, kaikilta olen saanut jotakin, toisilta enempi ja toisilta vähempi. Kyse on minun epäluuloisesta asenteesta. Olen "aavistuksen" asennevammainen, kun uusi tai tuuraava opettaja astuu estradille. Lupaan yrittää olla avoimempi ja parantaa tapani :)

Estehommissa tämä "epäluuloisuuteni" korostuu. Uudet opet laittaa minut heti jännittyneeseen tilaan. Ajatukset risteilee heti päässäni kun tajuan että on vieras opettaja: "varmasti se luulee, että olen konkari ja rennon letkeästi loikin tuosta noin vaan, millä vaan ja mitä vaan. Ja että tajusikohan se nyt, että poden jonkin asteista hyppykammoa ja onkohan vakiopen kanssa keskusteltu minkä tasoinen olen ja että voi kamala sentään en ole tällä hevosella ennen hypännyt ja että kertooko se miten tämä hyppää, hyppääkö läheltä vai kaukaa vai mitenkä se menee ja ja ja ja...." Tarvittaisiin kamalasti pohjatietoa ja erityisesti minulla on tarve kertoa niitä pohjatietoja itsestäni. Tiedän, että se kuullostaa ihan hölmölle, mutta esteillä tädin itseluottamus usein karisee jonnekin maneesin pohjaan.

Ponitallin opettaja on minulle se "luotto-ope" esteillä. Se on aika luonnollista, hän se on minut "laittanut" hyppäämään elämäni ensimmäisen esteen. Silloin, kun oikeasti luulin, että esteitä ei voi enään aikuisena opetella hyppäämään, tai että se vaatii ainaki "olympiatason" perusratsastustaidon. No, toki se perusratsastustaito olisi hyvä olla vahvana siellä pohjalla...
Voin hypätä rauhallisin mielin, koska tiedän, että luotto-ope tietää mihin pystyn ja mihin en pysty. Hän asettaa riittävästi haastetta (vaikka monesti vingun että ootko nyt ihan varma että täti handlaa tuollaiset hommelit) mutta tietää myös heikkouteni. Hän ei painosta vaan antaa minun rauhoittua vaikka itsekseni, jos tilanne sitä vaatii.
Joitain kuukausia sitten vietin yhden estetunnin lähes kokonaan hyppäämättä. Talvi-Vaavi heräsi vielä horroksestaan ja keräsi ryntäys- ja pukkiruutia persauksiinsa. Vaikka olin ponilla mennyt juuri puolisen tuntia koulua eri askellajeissa, ihan mallikkaasti, alkoi poni saada pöllöenergiaa, jo heti parin puomin jälkeen estetunnin alussa. Tämä täti on sen verran arka, että pelkää mahdollista pukittelua ja jännittyy jos poni lähtee "koettelemaan". Olen oppinut erottamaan jo pöllöenergian ja varsinaisen vaavin hyppyruudin. "Normaali" ratsastaja olisi handlannut tilanteen, pitänyt ponin aisoissa ja jatkanut rennosti menoa. Tilanne olisi ollut siinä. Mutta täti ei tähän kykene. Varmaan sen puolituntia meni homman rauhoittamiseen. Lähinnä ratsastajan. Poni taisi palata ruotuunsa jo muutaman ravikierroksen jälkeen. Mutta minä tarvitsin sen ajan.
Lopussa tehtiin ihan hyviä hyppyjä. Laukkasin ympyrällä ja huutelin, että alahan kokoamaan jonkin sortin estettä, täältä oltaisiin tulossa ;). Ympyrällä mentiin ensin puomia ja pikkuhiljaa ope nosti pieneksi esteeksi ja sitten vähän korkeammaksi jne... ja täti ylitti esteet ponilla rennon letkästi. Tärkeää tässä oli se, että sain rauhoittua itsekseni, ilman painostusta ja samalla keksin omat tapani handlata ja rauhoittaa tilanne. Seuraavalla kerralla se ei välttämättä vie enää niin kauan aikaa.
Loppujen lopuksi kun mietin, niin luotto-open tunneilla olen ylittänyt itseni monenmonta kertaa. Uskallan tehdä asioita, kun tiedän hänen tuntevan taitoni ja niiden puutteet. Uusille opettajille pohjustan asiat niin voimakkaasti, että loppujen lopuksi minulta ei oikeestaan vaadita juurikaan mitään kummallisuuksia. Ei sillä, tykkään kovasti mennä perusasioita. NIitä perusasioita minä tarvitsen. Lähestymisten harjoittelua, hyppyasentoa jne. Aina ei tarvitse hypätä sitä rataa. Niissä se suurin haaste onkin sen järjestyksen muistaminen, ja se KATSE!

Tulipas tästä pitkä avautuminen. Toivottavasti jaksoitte lukea. Inspiraatio tuli, uskokaa tai älkää, eilen hyvin sujuneesta estetunnista, josta taidan kirjoittaa ihan oman postauksen.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Aamumaasto ja iltaesteet

Eilinen päivä alkoi ja päättyi ratsastellen. Aamulla kävin ystäväni luona maastoilemassa Touho lämppärillä. Omistaja itse ratsasti Mejja tinkerillä. Sää oli mitä mahtavin ja hevoset kulkivat korvat höröllä. Täytyy tunnustaa, että en ole mikään maastoilu fani, mutta näillä hevosilla se on mukavaa ja rentouttavaa.

Joskus aikanaan haaveilin, että samoilisin metsäteillä ja viilettäisin laukkaa pellolla harja hulmuten, vain me kaksi, minä ja hevonen. Muutaman kerran yritin toteuttaa haavettani ponitallin hevosilla, mutta se ei ollut oikein rentouttava kokemus, ei ratsastajalle, eikä hevoselle. Hevoset ja ponit ovat niin tottuneita elämään laumassaan, että ne "pommin varmatkin" hermostuivat ja säpsyilivät, olivat jännittyeitä ja kiirehtivät kotiin.

Ensimmäinen yritys oli vuonohevosella, Pallerolla. Pallero on maailman kiltein poni, pomminvara lasten ratsu mikä ei pienistä hötkyile. Yksin maastossa Pallerokin oli kuitenkin jännittynyt ja tuntui kyttäilevän kaikkia rapsahduksia. Kotiin päin kun mentiin, ravikin muuttui kiireiseksi poniraviksi. Laukkapätkällä hetkittäin kävi mielessä, että löytyykö jarrua. Löytyivät ne, mutta sai siinä töitäkin tehdä.
Toinen yritys oli Moppe friisiläisellä. Ongelmia tuli heti pihalta poistuessa. Tontin kulmalla oli finnfoamista tehty jousipyssy maalitaulu, joka oli Moppen mielestä niin pelottava, että sen ohi ei meinattu päästä millään. Teimme vain pienen kierroksen, koska moppe ei suostunut ylittämään siltaa ja muutenkin koitti kesken etenemisen tehdä u-käännöksiä kotiin päin. Totesin, että minun ratsastuskokemuksella ei ehkä kuitenkaan maastoilla yksin...

Porukkamaastosta en piittaa. Jonon hännillä minulle tulee tunne, että hevonen ei ole  hallinnassani, vaan  edellä menevä määrää vauhdin. Se on muuten jännä, miten maailman kiltemmästä lasten ratsustakin voi tulla vahva ja kovasuinen.

Ystäväni hevoset ovat kuitenkin tottuneita maastoilijoita ja kulkevat rennon letkeästi. Toki aina pientä säpsyilyn aihetta löytyy, mutta ei mitään mainittavaa. Menimme Touhon kanssa edellä. Viiletimme suorilla täyttä laukkaa ja ai että minä nautin! Annoin Touhon kulkea vauhdilla ja tunne oli kyllä mahtava. Pari kertaa oli pakko koittaa kesken laukkapätkän, että löytyykö jarrut, kun tuntui, että hevonen pinkoo minkä kintuista pääsi, löytyiväthän ne ja eikun lisää vettä myllyyn :D.
Ratsastuksen päätteeksi siivottiin pihatto ja tarha kikkareista. Sovittiin, että tulisin koittamaan joku päivä myös tinkeriä kentälle.

Minä ja Vaavi
Illalla oli sitten ponitallilla estetunti. Nyt kun olen paljon ratsastellut suomenhevosilla, tunsin itseni jättiläiseksi Vaavin selässä. Hyppäsimme ulkokentällä ja Vaavilla ei oikein ollut vauhtia päällä. Laukka ei ollut eteenpäin pyrkivää ja hypyt eivät taaskaan tuntuneet sujuvilta. Yritin kovasti hakea oileanlaista esteistuntaa. Se kuitenkin jäi yritykseksi. Lopussa istunta muuttui jo liian korkeaksi kevyeksi istunnaksi. Saatiin radat kuitenkin mentyä. Tänään olisi uusintayritys. Katsotaan kuinka käy. Taidan pyytää alkutunnille laukkaharjoituksia, jotta saisin Vaavin laukan pontavammaksi.

Olen miettinyt että kävisin huomenna tai perjantaina ratsastamassa yhden tunnin itsenäisesti ponitallilla. Ihan vain harjoittelemassa helpon c: n asioita. Ottaisinko alle mortin vain vaavin? Vaavi on osaava poni mutta mortti taas istuu alleni täydellisesti. Pitääpä miettiä...


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Eilen olin koulutunnilla melkkilässä. Hemmo oli palannut sairaslomalta ja oli laitettu mulle. Meinasin ensin kirjoitella tänne, että ei saatu mitään mainitsemisen arvoista aikaiseksi, mutta nyt kun tarkemmin ajattelen, kyllähän me jotain sentään saatiin.

Ratsastettiin ulkokentällä, johon oli rajattu koulukentän kokoinen alue. Harjoiteltiin siksak väistöjä, sekä käynnissä, että ravissa. Oikealle meidän väistöt sujuivat kohtalaisen mukavasti mutta vasen tuotti ongelmia. Hemmo läks aina kaulastansa taipumaan vasemmalle. Muutama kohtuu hyvä väistö saatiin kuitenkin tehtyä.

Hemmo tuntui jotenkin oudolta. Laukat nousi, mutta huonosti. Nostoon tarvittiin joka kerta raipalla muistutus, nosto oli siis melko hidas. Tehtiin pitkällä sivulla myötä- ja vastalaukan nostot. Ja ennen päätyä piti saada suora hevonen laukasta käyntiin. Siinä oli tekemistä, koska laukka nousi aina todella myöhään. Eka kerta meni ihan plörinäksi. Olin varautunut että laukka putoaa käynnille helposti ja nopeasti. Eipä pudonnutkaan... Jatkossa jouduin valmistelemaan käynnin melkeen heti kun laukka nousi ja juuri ja juuri sain käynnin aikaiseksi ennen päätyä. Melkein jyräsin kerran opettajankin yli :D. Harjoiteltiin samaa vielä keskihalkaisijalla. Joka kerta nousi pyydetty laukka, vaikkakin hitaasti.

Lopussa kierrettiin rajattua kenttää vielä laukassa. Se ei jotenkin ottanut sujuakseen. Hemmo alkoi vähän kaahottamaan ja kun lähdin lyhentämään, meinasi puottaa raville. Mihin hävisi säätövara, mikä hemmolta on ylensä löytynyt sentään laukassa?
Itse en saanut asentoani kunnolliseksi. Lantio ei ollut kunnolla mukana "työntämässä" laukkaa eteenpäin. Ehkäpä juuri siksi homma ei luonnistanut. Ryhtikin oli mitä oli. Sain huomautuksia pään asennosta ja pyydettiin kasvamaan pituutta jaolemaan " uljas kouluratsastaja". Tässä kohtaa repesin ja homma män plörinäksi siinä hihitellessä.

Oletteko muuten huomanneet, että hyttyset ovat heränneet! Mua söi tunnilla itikat niskasta ja kämmenselistä. Nyt ne on aivan turvoksissa. Ovat aika ärhäkkää laatua näin keväisin.

Veneasiaa...

Vietän nyt siis "talvilomaa". Ollaan herra Teen kanssa laitettu venettä ja käyty muutamalla ajelulla. Justiina sai uudet matot lattiaan ja pesin sen kunnolla sisältä. Kului neljä taikasientä, ja olen lopputulokseen kohtalaisen tyytyväinen. Katon ja puuosien homepilkut lähti käytännössä kokonaan pois ja veneessä on nyt huomattavasti raikkaampi tuoksu.

Remukin kävi testiajelulla. Jännitimme miten veneeseen nousu onnistuu. Rempula on melkoisen kömpelö ja pelkää portaita sekä "huojuvia" alustoja. Pienellä houkuttelulla kuitenkin hyppäsi laiturilta keulakannelle. Keulakansi on todellisuudessa sellainen pienen pieni alue etuluukun edessä. Justiinassa etuluukku on keski-ikkunassa, joka aukeaa. Tämä oli yksi kriteeri venettä hankkiessa. Joissain veneissä luukku on hytin katossa ja Rempula painaa n. 40 kg, joten häntä ei kattoluukuista nostella :D.
Luukusta veneen hytin sohvalle on melkoinen pudotus, varsinkin koiralle, joka pelkää portaita. Hyppy alas sujui kuitenkin melko helposti. Päätimme kuitenkin tuoda veneeseen lihalaatikon helpottamaan remun kulkemista. Poispäin veneestä kulku ei nimittäin sujunut niin jouhevasti.

Rempula veneilee 
Hiukan ollaan tehty myös pihahommia. Herra Teen tiluksilla istutettiin perunat ja Pirran pirtissä kaivettiin nurmikosta kalliota esiin. Minua on jo pitkän aikaa häirinnyt nurmikon reunassa oleva kallio osuus, joka on ilmeisesti yritetty peittää ja häivyttää. Päällä kasvoi sammalta ja jonkinlaista kivikkokasvia, ja se näytti epämääräiseltä kohoumalta. Kaivettiin kallio reilusti esiin ja istutin kylkeen muutaman vuorenkilven. Jonkinlaista kivikonreunuskasvia pitänee vielä hankkia.

Tänään olisi tiedossa maastoratsastusta nyt aamutuimaan ystäväni luona ja illalla ponitallilla estetunti.

Tässä esiin kaivettu kallio. Harmikseni ei tulut otettua "ennen" kuvaa.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Tämän viikon tiivistelmä

Tällä viikolla postaukset on jääneet tekemättä. Mulla on ollut jo usean viikon ajan jonkinlainen kevätväsymys, ja loma tuli enemmän kuin tarpeeseen. Vietän nyt siis talvilomaa. Miksi ihmeessä jätin sen näin myöhäselle??

Justiina-vene on siis nyt ajettu tänne, ja pääsin testaamaan itsekkin sitä sunnuntaina. Käytiin vain pienellä ajelulla, keli ei ollut mitenkään mukava. Lauantainen ajo raisiosta ranmarinaan kesti aika tarkkaan 12 tuntia. Hatun nosto kuskeille, minusta ei sille reissulle olisi ollut. Mutta kyllä olivatkin reissun jälkeen väsyneitä.
Sunnuntaina tuotiin patjat pois veneestä, ja ne odottavatkin nyt putsausta. Onneksi ovat siistissä kunnossa. Edellinen omistaja on päällystänyt ne aika vasta uudelleen. Ostin myös uutta terassimattoa, joista olisi tarkoitus leikata uudet matot lattialle. Pitänee käydä tekemässä kaavat ensin. Maton leikkaaminen paikan päällä saattaa olla hankalaa.

Sitten taas heppailuasiaa.

Maanantaina olin taas koulutunnilla melkkilässä. Alla Leevi. En muistanut ottaa leevistä vieläkään kuvaa tuonne heppojen välilehdile. Mentiin ulkokentällä ja Leevi oli taas oma, pirteä itsensä. Mentiin paljon ilman jalustimia ja tunti olikin aika rankka. Mitään suuria ahaa elämyksiä ei tällä kertaa syntynyt. Etupainoa sain vähän "kevennettyä" ja laukka ehkä vähän parempaa kuin yeensä.

Tiistain tunnin piti olla täynnä, mutta sain viestin jossa kerrottin , että oli tullut pari peruutusta ja pääsin siis tunnille. Loppujen lopuksi peruutuksia oli tullut niin monta, että meitä oli tunnilla vain kaksi. Minulla oli taas leevi. Tunnin pitikin Nabris, vakiopettajamme tytär. Yllätykseksi mentiinkin niitä kirottuja puomeja ja hypättiin pieniä esteitä. Mulla ei ollut liiviä päällä, hypätessä käytän sitä aina, mutta menihän se näinkin, varsinkin kun ei menty mitään rataa. Itsesasiassa täytyy sanoa että puomit meni nyt paremmin. Pohjustelin jo Nabrikselle että ne eivät tahdo mulla sujua laukassa. Nabris opastikin aina lähestymisessä että "jatka" tai "pidä". Se helpotti huomattavasti, kun askel passasi paremmin. Jonkinlaista hyppyinnostusta tuli taas. Hypännyt olen lähinnä ponitallilla, mutta nyt harkitsin, josko osallistuisi jollekkin Nabriksen pitämälle estevalmennus tunnille.

Keskiviikkona olikin sitten ponitallin vuoro. Tunti oli esteitä ja ala luottoponi Vaavi. harjoiteltiin rataa, viikon päästähän on ponitallin kisat :) Ensin ratsatettiin rata normaalisti ja toiseen kertaan mentiin ns. uusinta rataa, pienillä teillä. Hypyt meni kohtalaisesti ja ajattelinkin, että pienet tiet ei tuu onnistumaan multa, saavutus on jo sinänsä räpiköidä rata jotenkin läpi. Mutta kyllä ne onnistui....melkein :D Yhdelle esteelle en tohtinut kääntää niin tiukasti kun olisi pitänyt. Yksinkertaisesti mulle tuli sellainen tunne, että poni kaatuu, vaikka vaavi on ketterä kuin mikä ja olisi kääntynyt varmasti ihan hyvin. 
Vaavi oli muuten alkutunnista laiska, mutta ans olla kun kuuli ja näki ensimmäisen ratsukon hyppäävän yhden esteen niin johan alkoi virtaa löytymään :D

Oli puhetta, että ensikerralla harjoittelemme tuota tiukkaa kääntymistä laukassa, että minäkin saan sitä itsevarmuutta ja pystyn toteamaan, että poni ei kaadu :D. Olen varannut estetunnin sekä tiistaille, että keskiviikolle.

Vielä sunnuntain kisoista, jotka ratsastettiin siis melkkilässä.

Ystäväni tytär tui neljänneksi leevillä. Hevosella oli kisavirtaa ja ratsastaja taisi lähinnä ohjaila suurimman osan radasta. Leevi määräsi vauhdin. Mutta puhdas rata tuli ja vauhti oli melkoinen. Hevoset hyppäsivät ekaa kertaa ulkona ja kaikissa tuntui olevan ekstravirtaa. Ratsastaja sanoi, että kun pilli vihelsi, Leevi oli ampassu liikkeelle kuin tykin suusta :D
Tätikin joutui yllättäen töihin kisoissa. Olin liputtajana 70 uokassa. Hankalaa, kun pitää muistaa huitoa sillä lipulla oikeeseen aikaan, niin jotenkin ei voinut täysilä leskittyä seuraamiseen, vaikka saikin olla aitiopaikalla, radalla.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Huimaa menoa

No niin, tää viikko alkaa olee loppusuoralla, mutta kaikenlaista häpeningiä on vielä tiedossa. Eilen laskettiin herra Teen (ehkä vähän minunkin) matkavene Justiina vesille raisiossa ja tällä hetkellä sitä ajetaan kotiin päin. Reissu kestää arviolta ainakin sen 10 h. Matkanopeus on huiput 6 solmua! Minä en noista solmuista mitään ymmärrä mutta hidas se on!
Kello oli herättämässä 4.30. Aamu alkoi sumuisena ja sumua jatkuu ilmeisesti edelleen. Väliaikatietoja on tullut aina välillä. Onneksi käytössä on sailmate, ilman sitä ei ajamisesta olisi tullut mitään. Yksi matkustajalaiva oli kuulemma päässyt melko lähelle, sumussa kun sitä ei ollut nähnyt. Nyt ovat jo pois laivaväyliltä, jossain Paraisten portin nurkilla.

n. klo 7 aamulla Raisiossa

Sittenpä heppailu asiaan!

Sunnuntaina on sitten estekisat Melkkilässä. Lupasin viedä ystäväni tyttären kilpailemaan, koska ystäväni on töissä. Nämä ovat tytölle toiset estekisat. Luokka on 55 ja hyppyhevosena Leevi. Ja onhan siellä muitakin tuttuja hyppäämässä :). Harmittavaista, että ponitallin porukka ei pääse tälläkään kertaa mukaan.

Eilen Melkkilässä oli koulutunti ja mulleppa olikin laitettu Huima poni. Hemmo oli alkanut ontumaan, joten on sairaslomalla.
En ollut Huimalla koskaan ratsastanut, ja jännityin, mahdanko pärjätä. Monesti olen kyllä asiaa miettinyt, mutta suoraan sanottuna en ole kehdannut kysyä ponia itselleni, koska en ollut varma, onko se minulle vielä liian haastava. Olen seurannut Huiman "huimaa" menoa ja ponilta todellakin löytyy oma moottori. Opettaja kysyi laitetaanko varoiksi sivuohjat, näin ekalle kerralle. Melkkilässä en ole ratsastanut yhtään kunnon reipasta hevosta ja hän ei varmaan tiennyt miten reagoisin kunnon menijään. Huiman selässä ei kuulemma saisi oikeen kauheesti jännittää, heponen kun on itse sellainen jännittynyt. Sanoin, että ope saapi tehdä miten parhaaksi katsoo. Ohjat siis laitettiin.
Poni oli reipas, adhd, todella herkkä ja toimi istunnalla. Olen ratsastanut vastaavaa hevosta, ponitallin Rikseä aikaisemmin, sillä erolla että hevonen tahtoi juosta mun alta ekan laukan jälkeen. Tästä on jo aikaa ja taidotkin ovat siitä jo kehittyneet.
Huima oli todella herkkä ja pysähtyikin pelkällä istunnalla. Käynti oli sellasta kipittelyä ja kiireistä.
Laukkaa jännitin, luonnollisesti, niinkuin aina uudella hevosella. Opettaja tietää, että olen arka ja tästä johtuen laittoikin ne apuohjat. Meno oli päällä, mutta ponin sai kuitenkin helposti kiinni. Siitä ei tullut kovasuinen missään vaiheessa, mikä oli mulle yllätys

Ihan mahtavaa oli ratsastaa "uudella" ratsulla, ja haluankin Huiman selkään pian uudestaan. Jokohan seuraavan kerran ilman niitä sivuohjia?

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Halooo! Esteistunta!

Yleensä käyn ratsastelemassa ma, ti ja ke. Joskus myös pe. Eilen oli poikkeuksellinen päivä, ei ratsastusta ollenkaan... Jo aamusta olin kuitenkin kuin tulisilla hiilillä. Mietin kuumeisesti, mikähän tunti ponitallilla olikaan. Melkkilässä tiistain iltatunti on yleensä täynnä. Herra Teellekkin vihjaisin jo heti aamusta, että saatanpa sittenkin mennä tänään ratsastamaan. Ihan varmuuden varoiks. Vastauksena oli naurahdus ja päälle huokaus. Olin juuri illalla hehkuttanut, kuinka tulisin ajoissa kotiin ja en menisi ollenkaan tallille. Olikohan aavistellut muuttuvan mielen?? :D Sunnuntai-iltaisin herra Tee sanookin joskus, hyvää yötä, nähdään ens lauantaina ;)

Pakkohan se oli sitten viesti laittaa päivällä ponitallille.... Oli kuitenkin maastotunti, joten jätin väliin. Hyvä sinänsä, töissä menikin vähän pitkäksi ja en olisi loppujen lopuksi sinne ehtinytkään. Eli ratsastusvapaa tiistai sitten oikeasti toteutui!

Tänään olikin sitten piiiitkästä aikaa hyppytunti ponitallilla. Alla Vaavi. Mulla on ollut hypystä taukoa muutama viikko, joten en odottanut ihmeitä. Edellisellä hyppykerralla homma oli sellasta räpiköintiä.
Vaavi tuntui hurjan pieneltä ja kapealta allani Hemmon jälkeen. Hemppa on kuitenkin aika jööti. Tasapaino oli hakusessa jo heti alussa. Mentii puomin yli ensin ravissa ja tehtiin siihen voltti, sitten sama laukassa. Niinkuin olen aikaisemminkin maininnut, puomit ei oo mun juttu. En vain osaa yksinkertaisesti mennä niitä laukassa. Sukellan puomin yli, niinkuin hyppäisin estettä.
Sitten tehtiin sama esteenä, ei mikään mallikelponen suoritus sekään. Katse unohtui ja vaavi oli vähän hakoteilla ja muutenkin jarrutteli voltilla. Johtuu tietysti ratsastajasta, jonka tasapaino heitteli ja muutenkaan ei oikeen tiennyt mihin pitäisi mennä. Jotenkin taas tuntui että jalustimet ei oikeen pysyneet jalassa jne.... mutta sitten hoksasin. Minä olin kokoajan istunut normaalisti laukassa. Nousin esteistuntaan, ja avot! poni alkoi liikkua heti paremmin ja jalustimet pysyi jalassa. Miten mä en tätä oo ennen hoksannut. Päädyn kaarteessa muistin ottaa ponin kunnolla kiinni ja taivuttaa (yritin myös muistaa siirtää painoon sisäistuinlulle, enkä hangoitellut vastaan oikomista  niin että paino on ulkoluulla, mitä huomaan tekeväni varsinkin oikeassa laukassa) ja kas vain, eipä tuota kylki edellä oikomistakaan tullut :)

Sitten rataa hyppäämään. Taisi olla 7 estettä. Eka rata meni kieltämättä hyvin. Ei mitään oppikirja menoa, mutta enemmin kuitenkin, kuin mulle niin tyypillistä, "räpiköin radan jotenkin läpi". Korkeutta oli se sopiva 60. Tätä korkeutta en jännitä ja hyppy on suhteellisen helppo, pystyn keskittymään siihen ratsastamiseen enkä jännitä niin kovin ylityksiä. Ekalle lähestyminen tuli vähän Vaaville puun takaa, oltiin juuri hypätty viereistä estettä ja lähestyin vähän huonosti. Muuten meni ihan jees. Harmikseni jään miettimään laukkoja, mikä on vaavilla ihan turhaa. Jos ei tulla alas oikealla laukalla (mikä kyllä yleensä onnistuu) niin viimeistään kaarteessa vaavi vaihtaa laukan itse, ennen kun ehdin edes pyytää. Vaavi vaihtaa siis laukat laukassa, sujuvasti.

Toinen kiekka samaa. Nyt ei ollut ihan niin sujuvaa menoa. Unohdin sen esteistunnan hetkittäin. mutta olin ihan tyytyväinen. Katseen kanssa olisi treenaamista taas. Jossain vaiheessa, kun hyppäsin enemmin, se oli jo parempi, mutta nyt on tullut takapakkia taukoillessa. Jään helposti tuijottamaan estettä, enkä katso suoraan yli, ja myöhästyn aina katseen kääntämisestä seuraavaa estettä kohti.

Lopussa otinkin sitten ennätysloikat ponilla. Wooohoo, enpä ole ponilla ysikymppistä ennen loikannutkaan, ja hevosellakin se on mulle korkein. Nyt kun saisi sujumaan sen ratahyppelön kuuskymppisenä, niin sitten voisi pikkuhiljaa yrittää vähän korkeampaa ratana. 

Vajaan kolmen viikon päästä on ponitallilla harjoitusestekilpailut tuntilaisille. Ilmottauduin 60 luokaan Vaavilla. Tänä vuonna hypätään perusrata ja perään uusinta. Saas nähdä miten tädin käy ;)

Perjantaina koulutunnille Melkkilään. Tällä kertaa en laittanut hevostoivomusta.


maanantai 7. huhtikuuta 2014

pitkät piuhat...

Tänään alla taas Hemmo. Laitoin kannukset ja tosiaan, taitaa niistä kuitenkin olla apua. Harjoiteltiin avoja ensin käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Kieltämättä käynnissä onnistuttiin aika mukavasti :) Ravissakin jotenkuten. Laukassa homma meni myös mukavasti ja selkeästi hempan perä tuli mukavasti alle :)

Mulla on sellainen ongelma, että kun keskityn tekemiseen kovin, kuuntelen ja kuulen opettajan kyllä, mutta en ehdi toteuttamaan salaman nopeasti neuvoja. Joko on pitkät piuhat, huono kuulo tai muuten vaan keskittymisongelma. Tehtiin avoja pitkällä sivulla puoleenväliin käynnissä ja siitä piti sitten laukkaa nostaa. Hemmo oli meno päällä ja ei ois millään malttanut enään ootella puoleen väliin vaan homma meni tanssimiseksi. Käänsin vaistomaisesti voltille kun opettaja pyyteli samalla hetkellä pysähtymään. Kommenttia tulikin, että minä se painelen ympyrää vaan, enkä tee pysähdystä, vaikka pyydetään. Sitten mulla meni niin pasmat sekaisin, että en tajunnut, että edelleenkin multa odotetaan sitä pysähdystä. Jotenkin ihan hävetti. Tuli sellainen olo, että luullan, etten halua tehdä niinkuuin pyydetään :D. Kyse ei siis ole siitä, vaan pitkistä piuhoista ;)

Huomenna onkin "vapaapäivä" ratsastuksesta. Keskiviikkona hyppäämään pitkästä aikaa ponitallille ja perjantaina sitten koulutunnille Melkkilään. Viikonloppuna on estekisat Melkkilässä ja sinne olen luvannut mennä auttamaan kaverini tytärtä, joka on toista kertaa kisaamassa. Tällä kertaa Hemmolla.

Ponitallilla on harjoitusestekisat tuntilaisille 26.4. Sinne täytyy varmaan mennä. Viimevuonna hyppäsin 60 radan Mortilla. Tänä vuonna varmaan sama korkeus, mutta ratsusta en ole nyt varma. Mortti vai Vaavi... Mortilla olen hypännyt viimeksi syksyllä. No tarviipa miettiä asiaa vielä

Kadonneiden ratsipökien arvoitus on ratkennut. Ne olivat herra Teen autossa, joka taas oli lainassa.

.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kannukset

Keskiviikkona otin tallille mukaan uudet kannukset. En ollut varma, minkä hevosen saan alle, joten en laittanut niitä vielä paikalleen. Piti muuten oikein googlettaa, miten kannukset asennetaan :). No, minulle oli laitettu, yllätys yllätys, Hemmo. Kannukset kontteihin ja ratsaille. Kerrottakoon vielä, että en siis ole ikinä käyttänyt kannuksia ja havahduin, että ne ovat koulukisoissa pakolliset, joten hankittavahan minunkin oli. Ostin lyhyimmät mahdolliset (15 mm) pallopäiset.

Olen jotenkin aina kuvitellut, että kannukset ovat kuin taikasauvat. Että jos hipaisenkin niillä hevosen kylkeä, vastareaktio tulee heti. Näin saattaa joillain hevosilla ollakkin, mutta Hemmo ei mokomista vempeleistä ollut millänsäkään. Ensin olin erittäin varovainen pohkeen kanssa, mutta sitten kun huomasin, että eroa ei juurikaan ollut, unohdin kannusten olemassa olon lähes kokonaan.

Ensin ajattelin, että ihan olivat turhat kapistukset, mutta näin jälkeen ajateltuna, sisäpohje taisi mennä aavistuksen paremmin läpi. Höpisen aina niistä kulmista ( taidan olla kulmafriikki) mutta minulle se on jonkin asteinen mittari siitä, olenko saanut sisäpohkeen läpi. Hemmon kanssa mulla on siinä aina vaikeuksia. Nyt saatiin kyllä useampikin onnistunut kulma aikaiseksi.

Harjoiteltiin muuten taas helpon c:n asioita. Ponitallilla jäi kolmikaarinen kiemura harjoittelematta, ja sattuipa sopivasti, että sitä harjoiteltiin nyt sitten melkkilässä. Koska olin viikonloppuna nähnyt  yli 20 helpon c:n rataa, mulle tuotti vaikeuksia tehdä kolmikaarinen kiemura eri suunnasta kuin kisoissa. Lähdin aina alussa tekemään alkuun sitä pirun kulmaa :D.

Olen muuten useammalta opettajalta kuullut, että minä mietin liikaa, kun ratsastan. Tosiaan mietin joka hetki mitä teen ja näin ollen reagoin hitaasti. Jos esimerkiksi sanotaan että valmistele laukka ja perään, nosta laukka, niin siinä vaiheessa minä vasta valmistelen, kun muut menevät jo täyttä hönkää eteenpäin. Olen siis auttamattoman hidas ja aina kaikkien jaloissa...
Harjoiteltiin myös laukkaa uralla, ja siinäkin niitä kulmia. Oikea laukka on mulle vaikea, ja ei tahtonut tulla mitään kunnollista. Vasemmassa sujui aika mukavasti. Pari lyhyempää askelta ennen kulmaa ja sitten kunnon taivutus. Avot, vasemmassa tuo onnistui!
Laukattiin myös ympyrällä ja tarkoituksena oli lyhentää ja lisätä. Lisäykset oli surkeita, ratsastin liian kevyellä tuntumalla. Aikaisemmin olen näissä onnistunut ja olinkin pettynyt.
Olen tosiaan havahtunut siihen, että ratsastan liian kevyellä tuntumalla. Ehkä tästä syystä en tahdo saada muotoa aikaiseksi. Hemppa nyt on muutenkin tässä ilmeisesti vähän hankala, mutta tavoite olisi, että saisin sen perän alle hevosella kuin hevosella. Loppu tulee kait sitten itekseen, jos on tullakseen? Siinäpä haastetta....
Ensiviikolla olisi taas maanantaina koulutunti, loppuviikon ratsastukset vielä vähän auki. Ponitallilla ei ole koulutuntia ollenkaan ja ilman satulaa tai maasto ei nyt houluttele, joten hyppytuntia taitaa olla tiedossa. En olekkaan hypännyt nyt pariin viikkoon ainakaan.

Kadonneiden ratsastushousujen arvoitus ei ole vieläkään ratkennut. Tosin en ole etsinytkään ;)

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Helppo C

Eilen olin siis ponitallilla koulutunnilla, ja alla rakas Mortti. Tunnilla meitä oli mukavasti vain neljä, ja miten sattuikin, kaksi tuntilaista on menossa viikonloppuna koulukisoihin ja harjottelimme siis helpon c:n asioita. No sehän sopi minulle vallan mainiosti :). Mitään oppikirjamenoa ei saatu Mortsan kanssa aikaiseksi mutta kyllä meillä oli kivaa ja nautin tunnista täysin siemauksin! Mortista kuvia täällä

Saatiin aikaiseksi useampikin hyvä kulma :). Mortin kanssa tämä onnistuu minullakin suhteellisen helposti. Mahtavinta tässä tunnissa oli minun mielestä se, että vaikka mortti pelkää maneesin toista päätyä, sain sielläkin onnistumaan kulmat suhteellisen mukavasti. Mortti kulki kokoajan korvat höröllään, ei KERTAAKAAN viskellyt päätään, ei ainuttakaan kertaa. Selkeesti siinä pään viskelyssä on kyse tylsistymisestä. Nyt hepo joutui koko tunnin tekemään töitä, ja koska on mukavan reipas, sain käyttää puolipidätteitä jatkuvasti. Ei siinä jäänyt aikaa pään nakkelemiselle!

Ravin lisäykset tuotti arvatenkin ongelmia. Niin kovin helposti mortti olisi lopussa halunnut pyrähtää laukalle. Puolikas lävistäjä meni yleensä hyvin, ja tuudittauduinkin siihen aina liian aikaisin, että nyt sujuu, niin laukathan siinä sitten tuppas nousemaan lopussa. Muutama onnistunut lisäys kuitenkin saatiin aikaiseksi.

Varsinaiset laukannostot menivät vähän kiemurteluksi, koska Mortsa ei olisi milllään malttanut odottaa oikeaa kohtaa! Koska muutkin laukkaa, hänen pitäisi saada laukata, mieluiten heti :D. Lisäksi menimme muutamaan kertaan aina "samaa kaavaa", niin jo kolmannella kerralla mortti oli oppinut kohdan missä laukka nostetaan.

Uskon että varsinaisessa kilpailutilanteessa Mortti toimisi paremmin, koska radalla ei ole muita laukkaamassa ja hevonen ei osaisi muutenkaan ennakoida kohtaa, missä laukka nostetaan. Aavistuksen verran hän on sellainen kiemurtelija ja malttamaton, joten alku- ja lopputervehdys ssaattaa tuottaa ongelmia, mutta saapa nähdä... Vaikka Mortti onkin konkari kilpailuissa, koulurata vieraassa paikassa saattaa olla arkajalalle pelottava. Esteradalla hevonen on niin elementissään, että ei muista pelätä mitään. Kerran olen Mortin nähnyt kouluradalla, silloin hän ei suostunut tulemaan tuomaripäätyyn ollenkaan :D

Mortti ja Vaavi siis menossa sinne kilpailuihin. Kaksi lemppariheppaani ja harmittaa että en pääse katsomaan.

Tänään on tiedossa koulutunti Melkkilässä ja siinä onkin sitten tämän viikon ratsastukset. Loppuviikon ohjelmaan kuuluu yksi työreissu Vantaalle ja viikonloppuna ystävän 30 v. juhlintaa.

Ainiin, olen mystisesti hukannut parhaat ratsastushousuni. Ei löydy mistään. Kuvittelin unohtaneeni ne herra Tee:n tiluksille, kun kahden huushollin väliä mennään, mutta eipä olleet sielläkään. Mystistä... Onneksi on tullut hankittua "varapöksyjä", joten en ole yksien housujen varassa.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Puomeja, pah!

Puomit... hmph. Koulutunnilla minulle kelpaa kaikki. Ei ole väliä mitä siellä tunnilla harjoitellaan, kunhan harjoitellaan, ja opitaan ....mutta puomit! Vihaan puomeja!

Puomit ovat ensinnäkin äärettömän pelottavia. Koskaan en tiedä hyppääkö hevonen puomin yli vai laukkaako se vain "normaalisti". Ja sehän tietysti riippuu siitä miten askel passaa....
En osaa ylittää puomia ravissa, normaalisti keventämällä, vaan nousen aina kevyeen istuntaan. Tämä kait ei sinänsä ole niin pahasta. Laukassa taas menen puomin yli, niinkuin hyppäisin kunnon estettä. Suurin pelkoni on, että hevonen astuu puomin päälle, ja senpä takia, homma meneekin aina ihan plörinäksi, kun mietin vaan että astuuko se nyt siihen puomiin, kompastuuko se, taittaako se koipensa, kait se nyt hoksas että tässä mennään puomeja jne jne...Helpompaa mulle on mennä esim pientä estettä, vaikka sitten 20 cm korkeaa. Sillon tiedän, että hevonen ainakin "hyppää".

Eilen menin siis Hemmolla niitä samperin puomeja. Olin jo valmistautunut tuntiin miettimällä, miten tekisin tällä kertaa hienot taivutukset, varmasti saisin sisäpohkeen läpi kun vaan muistan käyttää apuja oikein, oikeassa järjestyksessä ja oikea-aikaisesti... Opettajakin tulisi varmaan huomaamaan, että olen hoksannut homman jujun..... Ja sitten ilmoitettiinkin että mennään puomiharjoituksia! No, ei kait siinä muukaan sitten auta...

Alussa mentiin ihan kulmia. Taisin mielessäni, ja ääneenkin kaverilleni arvostella sunnuntaina koulukisoissa, että miten ne ei ratsasta noita kulmia kunnolla?? Minäpä paraskin puhuja! Hehheh, kulmat ei onnistuneet Hemmolla ollenkaan. No ok, käynnissä kyllä, mutta ravissa ei puhettakaan, saatika laukassa. Oikomista, "kaatumista", mutta ei kunnon taipumista. Se samperin sisäpohje!!

Sitten niitä puomiharjotuksia. Meillä oli pitkällä sivulla kolme puomia, joiden väliin piti tulla kolme laukka-askelta. Vaikka aina hehkutan hemmon laukkaa, en saanut sitä pyörimään alkuunkaan.  Kaikki keskittyminen oli hakoteillä. Ainoastaan yhden sarjan sain onnistumaan, yhden ainoan! Ei passannut askel, mentiin puomien reunasta, ope sanoi jo että etkö sinä ohjaa sitä hevosta?? No en! Ohjat roikkuivat jossain missä lie, kun silmät vahtas vaan puomia, että astuuko se sen päälle. Raville putos viimesellä välillä vaikka kuinka monesti. Ihan niinkuin olisin mennyt ekaa kertaa elämässäni puomeja!

Toinen harjoitus oli että piti laukalla mennä keskihalkasijaa, ja jokaisen puomin yli aina laukkavoltti....KATASTROFI. Justiin ja justiin onnistuin kaksi menemään, räpiköivällä tyylillä, heiluen satulassa etukenossa (ja vahtasin niitä puomeja, että tallaako se polle niitten päälle!) Viimenen meni ravilla, jonka sitten vielä kiepasin uudestaan laukassa, jotenkuten.... hohhoijaaa... Alkeiskurssille!?

Mentiin sitä kolmen askeleen väliä vielä niin, että opettaja nosti puomin toisen pään ylemmäksi, kuulemma puomikammoisellekkin tädille tämän pitäisi sitten olla helpompaa. No lopputulos ei kyllä ollut yhtään sen kummempi. Nyt kun tiesin että hemmo "hyppää", niin mietin vaan että hyppääkö se kaukaa vai läheltä vai mistä? En ole Hemmolla mennyt koskaan esteitä, en edes puomeja tätä tuntia ennen. Tunti oli suuri pettymys. Harjoitukset hyviä mutta suoritus ala-arvoinen ja tunsin itseni surkeimmasta surkeimmaksi. Opinkohan minä koskaan??

Herra Tee:lle marisin illalla, että jos olisin uhrannut jollekkin toiselle lajille aikaa ja rahaa näin paljon, olisin ihan pro? mutta eeei, minun piti valita ilmeisesti yksi maailman haastavimmista lajeista.

mutta nyt se on todettu, esteratsastajaa minusta ei ainakaan tule. Harkitsen edelleen sitä kuviokelluntaa....

Hankin muuten kannukset. Ajattelin, että kait niitä on opeteltava käyttämään edes joskus ja jolloin, jos meinaan joihinkin koulukisoihin joskus osallistua, syksyllä ehkä sitten.... Opettaja kuuli suunnitelmani, totesi että tämäpä sitten muistetaan...

Sunnuntain koulukisoista unohtui mainita, että kisaamassa oli myös ponitallilta Vaavi ja Luke. Luke sellanen pikkuponi... Vaavi taisi olla helpossa C:ssä 5. ja KN:ssä 7. ? Ei huono ollenkaan. Loput valmennettavat olivatkin salossa alue-estekisoissa ja tuloslistan mukaan pärjäsivät erittäin mainiosti, niinkuin aina :)

Tänään sitten ponitallille Mortin selkään, koulutunnille :)