sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Tunteiden sekamelskaa estetunnilla

Keskiviikon estetunti oli täyttä tunteiden sekamelskaa. Turhautumista, kauhua ja melkein parkuakin. Niinhän siinä kävi, että listaan oli merkattu minulle Sissi. Kaiken lisäksi tunnin pitikin ponitallin oma tyttö, Sissin omistaja. Tunnilla meitä ratsastajia ei ollut kuin kaksi, luojan kiitos. Kielenkäyttöni ei pysynyt oikeen kurissa....

Lähdin Sissillä jo aikaisemmin maneesiin  ja kokeilin kaikki askellajit läpi. Sissillä en ole ratsastanut kuin pari kertaa ja yhtään en muista minkä tapainen poni on. Sissi on reipas, mutta laukassa sai tehdä töitä, että se pysyi yllä. Kovin helposti putosi raville. Nita oli rakentamassa rataa jo valmiksi ja antoi samalla neuvoja laukan ylläpitämiseen. Pohjetta, pohjetta, pohjetta. Laukka ei tuntunut kovinkaan luontevalta, ja mietinkin jo, että mitähän siitä estetunnista oikeen tulee...

Sitten varsinaiseen tuntiin. Teimme hyvät alkulämmittelyt. Temmon vaihteluja sekä ravissa, että laukassa. Tosin edelleen laukassa pystyin vaan keskittymään sen ylläpitämiseen. Tavoitteena oli saada poni käyttämään peräänsä kunnolla.

Kauhukseni huomasin, että ensimmäiseksi harjoitusesteeksi oli laitettu maneesin lyhyen sivun suuntainen este, jota ennen oli ponnistuspuomi ja esteen jälkeen oli myös puomi. Ongelmana oli tietysti ensinnäkin nuo puomit, joita pelkään ihan vietävästi ja toisekseen se, että en ole eläessäni hypännyt estettä niin, että alastulon jälkeen on heti puomi, ja vielä vieras hevonen!
Heti ekalla hypyllä meinasimme törmätä seinään. Ponin esteimu yllätti minut täysin. Keskityin niin kovin puomien jännäämiseen, että en muistanut johtaa ponia esteellä. Sissi parka olisi lähtenyt vasemmalle ja minä oikealle, Siinä sitten melkein turpa kiinni seinässä arvottiin suuntaa. Pyysin Nitaa ottamaan puomit pois. Puomit jäi, mutta niitä siirrettiin niin että väliin mahtui laukka-askelia. Tämä hyppy ei mennyt juuri sen paremmin.

Siirryttiin siitä sitten rataa hyppäämään. Tässä vaiheessa keräsin jo paniikkia. Liian haastavaa, kun alla on vieras hevonen. Sinnikkäästi lähdin kuitenkin yrittämään ja taas sitä lyhyen sivun estettä (tällä kertaa ei ollut puomeja) hypätessä homma karkasi lapasesta. Sissillä on melkoinen esteimu (ja laukka kyllä pysyy mukavasti hypätessä) ja keskittyminen menikin nyt sitten pitämiseen ennen estettä. Estettä lähestyttiin vasemmassa laukassa ja hypyssä se piti vaihtaa oikeaksi. Kaikki energia menikin sitten siihen että sain pidettyä vauhdin aisoissa ja muistan johtaa, ja kaulallehan siinä lennettiin. Sissi jatkoi täyttä laukkaa ja minulla oli täysi työ saada ohja käteen, että poni pysähtyisi. Tämä sama homma kävi sitten vielä toistamiseen ja täytyy sanoa että ilmoille pääsi äänekkäitä kirosanoja. Olin todella turhautunut ja parkukin tuli jo kurkkuun. Pelotti niin vietävästi. Lähes kieltäydyin jatkamasta, mutta olihan se saatava edes yksi onnistunut hyppy aikaiseksi. Lopussa hyppäsin kolmen esteen "radan" jossa ei tarvinnut vaihtaa laukkaa. Ekan esteen jäkeen oltiin taas kaulalla, mutta kampesin itseni ylös ja jatkoin (jopa ilman pysähdystä) kahdelle vikalle esteelle, ja sain ne ylitettyä kohtuu hyvin. Päätin, että tämä saa riittää.

Sissi on kaikenkaikkiaan mainio esteponi. Kooltaan niin suuri, että menee pienestä hevosesta. Esteimu on hyvä, ja alussa se yllätti, päästin vähän liian aikaisin löysempää ohjaa ja poni ampui kuin raketti esteen yli. Siltikin tykkään tästä enemmin, kuin siitä että kaikki keskittyminen menee eteenpäin ratsastamiseen. Suurin ongelmani on se ponnistuspaikka. Siihen koko homma tahtoo kaatua. Olen sukeltaja. En oikeastaan koskaan myöhästy hypystä, koska olen menossa yleensä jo ennen hevosta. Eli minä luulen, että tästä hypätään, myötään ja lähden hyppyyn, poni ottaakin vielä askeleen ja siinäkohtaa keikahdan kaulalle. Sain Nitalta kyllä hyviä vinkkejä. Istu, istu, istu. Ja jos et tiedä hyppääkö niin istu, mielummin myöhässä hyppyyn kuin edellä. Pohkeet taitaa unohtua myös tällaisella reippaammalla ratsulla. Poni ei hyppää haluamastani paikasta, koska unohdan tällätä pohkeet kiinni kunnolla ennen hyppyä.
Sama ongelmahan oli Ladyn kanssa. Silti Sissi on alleni parempi vaihtoehto. Laukka tuntuu helpommalta. Luulen, että Nita on nähnyt minun hyppäävän lähinnä Mortilla ja Vaavilla, ja hieman yliarvioi taitoni. Kaiken lisäksi ei varmaan ollut tietoinen "uuden hyppyhevosen" pelostani, puomikammosta ja sitten vielä se, että jännitän aina uutta opettajaa. Pelkään aina, etteivät uudet tiedä mihin pystyn ja mihin en. Voiko tällainen arkajalka edes oppia hyppäämään??? Jokatapauksessa sain Nitalta hyviä vinkkejä, vaikka tunti menikin penkin alle.
Nyt olisi tarkoitus mennä joskus "pienten tunnille" koittamaan yksinkertaisempia hyppyjä Sissillä. Sellaisia, missä voin keskittyä pelkkään lähestymiseen, laukan sätöön, ponnistuspaikkaan ja esteen ylittämiseen. Ei mitään ylimääräisiä kiemuroita.

Torstaisin en yleensä ratsasta, mutta kaverini oli menossa omalla hevosellaan ja ponillaan maneesitereeniin ja liityin Mortilla seuraan. Ai että rakastan sitä hevosta. Mortti oli vähän levoton aluksi. Kaverina vieras poni ja hevonen, jotka vielä hyppäsivät, mutta häntä ei ohjattu ollenkaan esteelle. Mortilla oli kisat tulossa viikonloppuna, joten sovimme Sadun kanssa, että hyppään vain muutaman pienen esteen. Hyppäsimme yhden viisikymppisen yksittäisenä ja 4 esteen radan myös matalana. Tuntuipa hyvälle, kun alla oli se tuttu ja turvallinen ratsu ja tiesin aina mistä hypätään. Tämän kun oppisi muillakin hevosilla ja poneilla, niin homma saattaisi sujuakin joskus.

Ensiviikolla en pääse ponitallille tunneille kuin keskiviikkona. Silloin olisi taas esteitä ja pyysin Satulta Morttia, jotta saaisin taas (toivottavasti) hyviä hyppykokemuksia.

Tässä kuva Sissistä. Kuva on otettu taloani vastapäiseltä laitumelta kesällä.


Sissin sukupostiin pääsee tästä. Siellä on lisää hienoja hyppykuvia ponista.



tiistai 23. syyskuuta 2014

Alkuviikon menoa

Maanantaina jatkoin teemaa: ratsastusta vähillä varusteilla. Rohkenin koittaa Morttia pelkällä riimulla, ja ihan hyvinhän se sujui. Mortti omaa varmaan maailman tasaisimman ravin ja laukan, joten ilman satulaa meno ei tuota ongelmia. Nyt menin myös ilman kuolaimia, pelkällä riimulla ja ohjilla ja hyvinhän tuo pysyi käsissä. Tamma on vielä melko rauhallinen, tähän aikaan vuodesta.

Perään meillä oli vielä ilman satulaa tunti, ja sen ratsastin Pallerolla, myös riimulla ja ohjilla. Pohkeenväistöt ja sen sellaiset eivät menneet kovinkaan mallikkaasti, mutta toisaalta, eipä tuo sujunut tänään kuolaimet suussa ja satula selässäkään. Mutta kivaa oli ja suosittelen koittamaan.
Pallero on jotenkin hassun koominen poni. Mua alkaa aina naurattaa siellä selässä, kun kipitellään sitä poniravia pitkin maneesia. Hihittelenkin aina pitkin tuntia. Teemaan sopisi loistavasti sirkuspelle asu, ainakin mulle tulee siellä selässä aina sellanen fiilis :D

Tänään tuo Mortti-Pallero teema jatkui. Mortilla ratsastelin "pienten tunnilla" ilman jalustimia, josko se istunta siitä vähän paranisi. Perään oli tarkoitus lähteä maastoon, mutta kanssaratsastajat olivat niin kylmissään, että vaihdettiin tunti kouluun, ja sehän sopi minulle vallan mainiosti. Tosin Satu oli kaavaillut alleni Palleroa, koska Moppe-herra oli laitumella, joten koulutunti mentiinkin sitten "sirkusponilla" hihitellen. Ihan kivaa vaihteluahan tuo oli, vaikka poikkeuksellisessti olenkin viimeaikoina viettänyt useamman tunnin Palleron selässä, niin en juurikaan tällä ratsastele ihan tavallisia koulutunteja.

Näiden tuntien jälkeen minulla olisi ollut vielä mahdollisuus osallistua estetunnille ja ratsukseni olisin saanut Sissin, tallin oman tytön kisaponin. Sissi on juuri ja juuri ponikokoinen, joten sen puoleen ihan passelin mittainen minulle. En ole Sissillä ratsastanut kuin muutaman kerran koulua ja tiedän että poni kuumuu esteillä, joten en ole varma olisiko pysynyt minulla hanskassa. Tilaisuus päästä testaamaan kyllä houkutteli, mutta jätin kuitenkin väliin. Selkä oli jo väsynyt lähes parin tunnin ratsastelusta. Pyysin kuitenkin mahdollisuutta päästä testaamaan Sissiä joku toinen kerta esteillä.

Huomenna onkin sitten tiedossa estetunti ja elättelen toiveita Mortista. Toisaalta, kun nyt väläytin sen Sissin testaamisen ilmoille, pahoin pelkään, että se on jo huomenna edessä ;)

Saas nähdä...

lauantai 20. syyskuuta 2014

Esteillä Melkkilässä ja itsenäisitä pyörimistä

Keskiviikkona kävin Melkkilässä estetunnilla. Valitettavasti tästä tunnista en kauheesti saanut mitään irti, koska ratsastajia oli paljon, ja tunti pidettiin maneesissa. Melkkilän maneesi on pienempi, kuin ponitallilla ja kun sinne ahdetaan 7-8 ratsukkoa ja rata, voin kertoa, että se on täynnä!
Hyppäsin Hemmolla ja kaikki energia kului hevosen liikuttamiseen. Varsinaiseen tekniikkaan en pystynyt sitten enää juurikaan keskittymään. Positiivista tunnissa oli se, että sain opettajalta kehuja. Otteeni hyppäämiseen on kuulemma kehittynyt keväästä huomattavasti. No, Melkkilässä en ole hypännyt kuin muutaman kerran ja homma on mennyt aika penkin alle, joten tämä "esitys" olikin varmasti parempi. Suuri osa tunnista meni siihen,  että yritin saada sisäpohkeen läpi ja sitten siihen odotteluun meni valtavasti aikaa. Saatan kuitenkin mennä vierailemaan toistekin Melkkilän estetunnille, mutta ehkä pyydän seuraavalla kerralla kuitenkin toista hevosta. Leevi saattaisi sittenkin olla vaihtoehto, vaikka etupainoinen onkin, mutta sentään reipas. Seuraavalla kerralla täytyy tosin kysäistä, paljonko porukkaa on tunnille otettu.

Torstaina kävin ratsastelemassa itsenäisesti Mortilla. Ystäväni oli tulossa omalla hevosellaan maneesiin harjoittelemaan viikonlopun kisoja varten ja tarkoitus oli liittyä seuraan. Itsenäisillä ei varsinaisesti yleensä hypätä, mutta olin saanunt Satulta tähän siunauksen. Ystäväni oli kuitenkin saanut harjoitukset jo päätökseen, kun saavuin tallille, joten ratsastelin sitten kentällä itsekseni, lähinnä puomiharjoituksia. Morttihan ei maneesissa oikein yksin viihdy.
Itikat olivat taas kiusana. Niin ratsastajan kuin hevosenkin. Huomasin heti, että Mortti oli ärsyyntynyt ja keskittyminen oli hankalaa. Tamma hakeutui kuitenkin hienosti eteen alas, mutta muoto ei pysynyt vaan turpa sahasi ylös alas. Tämä muodon aikaan saaminen, varsinkin Mortilla, on minulle vielä melko uutta, joten olen tähänkin erittäin tyytyväinen. Oikea laukka ei taas oikein kulkenut ja vasen oli paljon parempi.

Harmikseni, en juurikaan pääse Mortilla ratsastamaan varsinaisille koulutunneille, koska hevonen on niin suosittu ja pyrin "säästämään " vuorojani estetunneille, koska tällä hetkellä ei oikeen muita mieluisia hyppyhevosia tahdo olla. Koulutunneilla menenkin mielelläni vähän kaikilla.
Ensiviikolla olisi ohjelmassa ilman satulaa tunti heti maanantaina. Tarkoitus olisi mennä Pallerolla, mahdollisesti pelkällä riimulla ja ohjilla. Vaihtoehtoisesti ajattelin koittaa toisen kerran nelivuotiasta Sakkea, kenties kuitenkin satulalla, koska en muista miten Sakke käyttäytyy. Ehkä ilman jaustimia?

Tiistaina taisi olla maasto ja keskiviikkona sitten estetunti. Saapa nähdä millä hevosella sitä pääsee hyppäämään...

tiistai 16. syyskuuta 2014

Riimulla ratsastusta ja sujuvia hyppyjä

Tänään on taas se päivä, kun leijutaan pilvissä. Arvannette, että pääsin hyppäämään Mortilla. Mutta aloitetaanpa alusta.

Eilen en töiden vuoksi päässyt ratsastamaan ollenkaan, ja tänään, kun oli vapaapäivä, otin vahingon takaisin. Menin tallille hyvissä ajoin, koska ajattelin ehtiä ratsastamaan kahta hevosta. Tallissa oli vuonis Pallero ja päätin, että vihdoin koitan ratsastusta mahdollisimman vähin varustein. Tämä on ollut mielssä jo pitkän aikaa.
Pallero on kiltti ja rauhallinen "lasten ratsu" ja oivallinen treenikaveri tähän hommaan. Lisäksi poni on niin matala, vaikka onkin vankkarakenteinen, että mahdollinen putoaminen ei tapahtuisi ihan mahdottoman korkealta :D. Laitoin pallerolle pelkän riimun, johon kiinnitin ohjat. Satulaa ei tietysti ollenkaan. Vaikka olen melko paljon ratsastellut ilman satulaa, viimekerrasta on jo paljon aikaa. Taitaa mennä viimevuoden puolelle.
Mentiin ensin käynnillä ja testailtiin jarruja. Hyvin pysähtyi. Pallerohan saattaa kuolaimet suussa "hiipiä" eteenpäin, kun tarkoitus olisi pysähtyä. Ei merkkiäkään hiipimisestä. Sitten päästeltiin ravilla. Pallerolla on "poniravi" jossa ei ole kovin mukava istua, satulan kanssa. Ilman satulaa se on yllättäen paljon helpompaa ja mukavampaa. Pallero kun on nimensä mukaisesti pehmeä ja pyöreä, mikäs siellä on istuessa. Ihan yllättävän hyviä taivutuksiakin saatiin aikaiseksi ja muutama peruutuskin. Peruutus ei mennyt millään muotoa suoraan, mutta eivätpä nuo menneet taannoin kuolaimet suussakaan! Hassu juttu oli se, että pysähdyksessä poni käänsi turpansa monesti oikealle, ja nuuskutteli mun kengän kärkeä. Tämän teki monta kertaa, ja en yhtään tiedä miksi!? Minua alkoi naurattaa. Ihan niinkuin poni olisi yrittänyt herättää huomiotani. Mahtoikohan yrittää viestittää, että nyt on kyllä tädillä jääneet suurin osa varusteista talliin. Tiedä sitten....
Mentiin vielä laukkaa molempiin suuntiin. Nostoissa mulla aina tasapaino horjui ja muutaman kerran piti tarrata harjasta. Yllättävän kivasti laukka kuitenkin pyöri ja nelitahtisuutta ei tainnut esiintyä kuin kerran. Ei edes yritelty sen kummempia kiemuroita, koska tämä oli ensimmäinen ilman kuolaimia ratsastuskertani. Pikku pätkä koitettiin pohkeenväistöä ja kyllä sielä oikean suuntaisia askeleita tuli. Ensiviikolla taisi tiistaina olla ilman satulaa tunti ja toivoinkin tälle tunnille palleroa. Täytyy vähän kysellä, minkä tapainen tunti on tiedossa, josko koittaisi mennä sen ilman kuolaimia??
Seuraavaksi itsenäinen kokeilu on kaulanarulla ratsastaminen. Katsotaan ehdinkö jo tällä viikolla!

Seuraavaksi otin alleni  Mortin. Laskeskelin, että ehdin puolisen tuntia ratsastaa, ennen "pienten" tuntia. Mortti on aika rauhallinen kesän jäljiltä ja osa pienistä on tykästyneet tammaan myös, ja Morttia oli toivottu tunnille. Tehtiin Mortin kanssa ihan perusjuttuja. Taivutuksia ja sen sellaista. Yritin saada laukkaa pyörimään hyvin, silmällä pitäen tulevaa estetuntia. Tovin menin myös ilman jalustimia, mutta suoraan sanottuna tämän hevosen kanssa istuntani on melko hyvä (ainakin kuvittelen niin), joten "istunta paremmaksi" -projektia pitäisi treenata enemmin toisilla hevosilla.

Puolen tunnin tauon jälkeen alkoi siis oma estetuntini, jonka menin siis Mortilla. Ja ai että hyppääminen tuntui "helpolta" ja sujuvalta Ladyn ja Moppen jälkeen. Laukka pyöri, askel passasi, osasin säätääkkin vähän jne jne... Mentiin sellaista rataa jossa jokaisen esteen jälkeen piti vaihtua laukka ja aika usein siinä myös onnistuin, vaikka Mortti vaihtaa oikealle laukalle huonosti. Jouduttiin toki muutamaan kertaan pusottamaan raville ja volttikin ottamaan, että saatiin laukka vaihtumaan, mutta Satu sanoi, että tämä sujui minulta jo paljon nopsemmin ja jouhevammin kuin ennen. Tämä laukkojen tarkkailu ja vaihto on minulle vähän uutta, koska Vaavi oli taitava tulemaan oikein esteeltä alas, jos vain osasin katsoa ajoissa seuraavan esteen suuntaan. Jos laukka oli väärä, Vaavi vaihtoi sen itse kaarteessa, ja jos jotenkin ihmeen kaupalla se oli vieläkin väärä niin laukka vaihtui ihan näpsästi laukassa, ei tarvinnut pudotella raville.
Todettiin muuten, että Mortin varsa, luonnollisesti Vertti, esittää näitä taitavia laukanvaihtoja laukassa. Tahattomasti ja säheltäen vielä, mutta vahvasti vaikuttaa siltä, että Vertti oppii luonnostaan vaihtamaan laukkoja laukassa.

Parantamisen varaa oli toki rutkasti. Tiet eivät aina olleet ihan sitä mitä piti, osittain siksi, että välillä unohdin mihin esteelle pitikään seuraavaksi mennä. mutta hienoa on se, että hyppääminen tuntui luontevalta ja sujuvalta! Millään en malttaisi odottaa seuraavaa tuntia, koska se sitten lieneekin, siis estetunti Mortilla. Täytyy sanoa, että kerrankin kaipasin jo vähän korkeuttakin. Ollaan hypätty harvinaisen matalaa nyt kokoajan (johtunee siitä että kokemattomia hevosia on ollut mukana) ja aikaisemmin tuskailin taas, että korkeudet oli minulle vähän suuria, kun tekniikkapuoli oli niin hakusessa ja hyppääminen ei muutenkaan sujunut. Tunnin lopussa kysyin kaikki mahdolliset, millainen oli hyppyasentoni, heiluiko kädet, nousiko kädet jne... Homma oli kuulemma näyttänyt hyvältä, eli jotenkin onnistun tämän hevosen kanssa, mutta muilla en. Peffa muuten pysyi tiukasti satulassa, ja nousi vasta sitten kun sen kuului sieltä nousta ja kertaakaan en ollut sukeltanut liikaa hyppyyn mukaan! Voi kun olisin saanut homman videolle, olisi niin kiva verrata noihin muihin tunteihin, jotka meni penkin alle

Huomenna menenkin estetunnille, Melkkilään! Melkkilässä en ole hypännyt kuin muutamia kertoja, ja nekin kerrat aina Leevillä. Huomenna todennäköisesti on alla Hemmo, jolla puomienkin ylitys on tuntunut tuottavan harmaita hiuksia. Luultavasti huomisesta tulee postaus vähän toisilla fiiliksillä...

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Hieno muoto ...ja sitten se toinen ääripää.

Oli kyllä taas aivan mahtava kolutunti melkkilässä maanantaina. Ei tehty mitään ihme kiemuroita vaan asetettiin ja taivuttettiin eri suuntiin jokaisessa askellajissa.
Ratsukseni olin saanut Mimmin, ja sehän minulle sopi vallan mainiosti. Mimmi ei kuitenkaan ollut tunnilla, vaan jouduin laittamaan sen kuntoon. Mimmihän on mielestäni pelottava karsinassa, herkkä hipiäinen ja inhoaa satuloimista. Kaviotakin saa kuulemma varoa, tai näin ainakin muut ratsastajat ovat kertoneet. Muutenhan tämä hevonen on aivan ihana ja ratsastettaessa kuuliainen.

Varusteiden  laitto sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Sain kaverikseni erään tuntilaisen, jonka oma hevonen olikin jo edeltävällä tunnilla. Siinä jutellessa (no juu, minun seurassa ei niitä hiljasia hetkiä pääse tulemaan, ainakaan kun heppa-aiheesta on kyse ;) ;) ) olin jotenkin paljon rennompi ja varmempi, varsinkin kun tallissa oli "henkistä tukea", enkä miettinyt liikaa mimmin korvien asentoa tai muutakaan. Siinän sivussa se hevonen tuli sitten kuntoon, ilman mitään suurempaa numeroa.

Alkulämmittely tehtiin keskenämme, ja se kyllä kestää aina ihan tolkuttoman kauan, ajatellen että se ei ole ohjattua. Varsinaiselle opetukselle jää todella vähän aikaa. Juuri kun tuntui, että pääsin vauhtiin, tunti loppuikin jo.

Heti lämmittelyn jälkeen Mimmi alkoi hakeutumaan muotoon. Ja aina kun hevonen alkoi myötäämään kaulasta, opettaja pyysi päästämään ohjaa. Lopputulos oli se, että menin lähes pitkillä ohjilla ja Mimmi kulki upeasti kaula kaarella. Tiedän, että tämä ei ole niin tärkeä asia, kuin takajalkojen poljenta, mutta tuntuihan se upealta, näin tätiratsastajana :). Peräänanto jäi minulle vähän epäselväksi. Itse en sitä tunne kovin hyvin, varsinkaan käynnissä ja ravissa, ja en hoksannut missään vaiheessa kysyä, miten tässä onnistuin.
Olen pitänyt Mimmiä aina isolaukkaisena hevosena, ja kas kummaa, tällä kertaa laukka ei tuntunut lainkaan isolta. Luulen, että hevonen polki takajaloillaan paremmin alle, ja näin ollen laukasta tuli pyörivämpi. Muoto kyllä katosi laukka-askelien myötä.

Tiistai

Eilen menin koulutunnin Ladylla, siis ponitallilla. Tällä tunnilla taas alkulämppä jäi vähän lyhyeksi, varsinkin kun hain taas useaan otteeseen oikean pituisia jalustimia. Lisäksi hevosen kuntoon laittamisessa meni aikaa ja sen vuoksi jouduin menemään estesatulalla. Lady oli jotenkin ärsyyntynyt itikoista, ja takoi muutamaan kertaan takakaviolla seinää ...jaa siinä kohdassa meni minulla pupu pöksyyn. Kuntoon laittamisesta ei tahtonut tulla sitten yhtään mitään, mutta sainpa sen hevosen sitten lopulta varusteisiin. Tallissahan hevosilla on pääasiassa yleissatuloita, mutta Ladylla on estesatula. Löytyy kuitenkin yksi koulusatula, joka sopii usealle hevoselle, ja olenkin tätä käyttänyt silloin tällöin. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa etsiä sopivan pituista vyötä, joten tälläsin Ladyn oman satulan selkään.

Jotenkin en päässyt tunnilla kunnolla tehtäviin mukaan, ratsastin jotenkin huolimattomasti ja epämääräisesti, eikä saatu oikein mitään hyvää aikaiseksi. No, jotain positiivista kuitenkin. Laukat meni kohtalaisen hyvin. Vasen taas paremmin kuin oikea. Molempiin suuntiin minulla oli kuitenkin tunne, että minä määräsin reitin ja vauhdin. Vielä hiljakkoin minusta tuntui, että olin lähinnä matkustajana Ladyn laukassa, varsinkin oikeaan. Eli pientä edistystä. Ja tässä kohtaa mietin, että miksi ihmeessä yritin edes opetella Ladylla hyppäämistä??
Ehkä tuo Ladylla ratsastaminen on kuitenkin vaikuttanut siihen, että Mimmin laukka ei tuntunut enään niin isolta.

...ja sitten se keskiviikon pohjanoteeraus.

Listaan oli merkitty ponitallilla nimeni kohdalle Rikse. Tätä osasin odottaa, olihan sanonut Satulle, että jokohan se olis taas aika koittaa. Riksehän on se minun haastehevonen. Ehdottomasti vaikein ratsastettava ponitallilla. Herkkä istunnalle, mutta lämpenee niin kovin että tulee kovasuiseksi ja juoksee alta, jos ei osaa.. ja minä en osaa, se tuli taas karvaasti todettua. Rikse on vähän jäykkä ja jännittynyt, ja alkukäynnitkin on sellaista...no, kiireistä kipittämistä. Ravilla pärjäsin jotenkuten, kun muistin sen ulko-ohjan. Sain lyhennettyä ja kohokohtana todettakoon, Rikse läksi hakemaan muotoa. Tosin nenu meni melkein maahan asti, tämä ei liene tarkoitus, mutta kuitenkin jotain sentään tapahtui. Aikaisemmin meno on ollut jännittynyttä kaula pitkänä menemistä. Riksellähän olen siis ratsastanut viimeksi viime vuoden syystalvella, sen jälkeen luovutin.
Harjoitusravi on pomppivaista ja tönkköä, johtuen ihan siitä että minä en osaa siellä istua. Tai sanottakoon että rahkeet ei riitä hevosen jarruttamiseen, sekä ravissa istumiseen rennosti.

Jaaaaaa, sitten se laukka.... tässä kohtaa hevonen viimeistään juoksee yleensä altani. Ja niinpä nyttenkin. homma meni niin järjettömän ala-arvoiseksi kilvan vedoksi, että ihan pahaa teki. En kertakaikkiaan saanut persuusta tiukasti penkkiin ja pidettyä hevosta, ja jäljelle jäi ohjat ja voima, ei hyvä! Laukattiin vähän molempiin suuntiin, ja vaikka satu sanoi että paremmin meni kuin syksyllä, se ei paljoa lohduttanut. Hevonen  oli niin malttamaton että lopulta laukattiin periaatteessa paikoillaan, kun minä yritin jarruttaa ja hevonen olisi vaan halunnut mennä...

Tunnin kohokohta oli se, että lopussa pyysin Satua näyttämään miten tätä hevosta oikein ratsastetaan. Ja satuhan kiipesi selkään. Siinä sitten köpsyttelivät nätissä muodossa kivan näköstä ravia, ja ohja oli hetkittäin ihan löysä, vaikka välillä joutuikin vähän voimakkaammin ottamaan. Laukassa sama, kaunista pyörivää lyhyttä laukkaa.... Toisaalta olin iloinen, että nyt todistettavasti näin kuinka nätisti tämä hevonen osaa mennä, kun homman taitaa, toisaalta taas iski epätoivo. Minä en opi tuota ikinä!!

Selväksi kävi heti, että istuntani on surkea. Sen olen tiennyt kokoajan, mutta luulin sen vähän jo parantuneen. Kuitenkin se tulee heti esille kun on menevämpi hevonen. Kotiin ajellessa sain ahaa elämyksen. Tästälähin mennään suurin osa koulutunnista ilman jalustimia.Hevosella kuin hevosella. Jos se ei väännä istuntaani pystyyn, niin ei kait sitten mikään. Eli seuraava projekti on sitten siinä. Harmittaa kovasti tuo tunti, mutta onneksi maanantain onnistustuminen vähän kompensoi.

Viimeviikkoisen estetunnin videon lataaminen blogiin tuottaa nyt harmaita hiuksia. Koneeni on yksinkertaisesti niin täynnä, että muisti ei riitä lataamiseen. Saan videon talletettua kyllä koneelle, mutta en saa sitä ladattua youtubeen. Olen tyhjentänyt masiinasta turhia pois mutta kyllä tässä nyt tulee ulkoisen kovalevyn osto. Jostain syystä suoraan moviemakerista tuubiinkaan lataaminen ei onnistu.

Tästä postauksesta tuli nyt ihan mahdottoman pitkä ja se on kirjoitettu useana eri päivänä, joten tekstikin on vähän niin ja näin. Toivottavasti jaksoitte lukea.

maanantai 8. syyskuuta 2014

esteitä tupsujalalla

Keskiviikkona oli viikon viimeinen tunti ja sekin oli estettä. Viimeviikolla ollaan siis pelkästään hypätty. Olin toivonut Moppea, koska oikeastaan vaihtoehtoja ei ollut. Mortti oli varattu ja tiistain tunnin jälkeen Ladylla hyppääminen ei innostanut. Moppehan on se friisi, jolle tuo hyppääminen ei ole kovinkaan luontaista. Olen pari kertaa aikaisemminkin koittanut esteitä tällä hevosella, aika kehnoin tuloksin.
Moppe on sellaista hitaasti lämpeävää sorttia. Laukan nosto on hidas ja se on vaikea pitää yllä. Laukassa pitää olla tiukasti hevosen ympärillä ja takapuolen tiukasti penkissä. Täytyy istua ehdottoman pystyssä, jopa nojata taakse, jos meinaa laukan pitää yllä, eikä se silloinkaan ole taattu. Jos askel ei tahdo passata esteelle, pudottaa Moppe juuri ennen estettä raville. Homman vaikeus on siinä, että saa laukan nostettua heti esteen jälkeen uudestaan. Moppen ravihan (varsinkin heti laukan jälkeen) on erittäin vaikea istua.
Moppen hyppy sinänsä ei ole mitenkään hankala. Hyppy on enemmin pituusloikkaa kuin korkeutta. Matalilla esteillä se ei sinänsä haittaa. Raville pudottaminen ennen estettä on melko pehmeä, joten toivoa on pysyä satulassa. Ristilaukka tulee helposti, ja se vasta onkin melkosta vempulaa :).
Harjoiteltiin mm. kahdeksikkoa, jossa keskikohdalla oli yksi este ja jota piti lähestyä hieman vinosti, että sai käännökset tehtyä. No, tämä nyt ei sujunut meiltä kovinkaan mallikkaasti, luisui ulos ja videostakin näkee, että pitää oikeen käydä neuvoja kyselemässä välillä ;). En silti ollut pahoillani, asetin itselleni tavoitteeksi ainoastaan sen, että saisin Moppen laukan ylläpidettyä. Muutamissa harjoituksissa laskettiin askelia ja yritettiin mennä välejä eri laukkamäärillä. Minulla ei rahkeet riitä Moppella tuohon säätämiseen, vaan pyrin ainoastaan pitämään laukkaa yllä.

Olipa haasteellista lähestyä estettä, lähes takakenossa ja siinä sitten vielä ehtiä hyppyyn mukaan. Selässä oli tunne, että tein viisinkertaisen työn, normi hyppytuntiin verrattuna. Kaikki energia ja keskittyminen meni siihen, että sain hevosen liikkumaan. Ystäväni tytär oli kuvaamassa ja en ollut varma, halusinko edes katsoa videota. Niin surkealta meno tuntui selässä. No katsoinhan minä ne videot sitten kuitenkin ja täytyy sanoa, että tietäen, kuinka haastava hevonen moppe on esteillä, ei se nyt niin kamalalta näyttänytkään. Kerran tumpsahdin taas kaulalle, tavallaan. Mutta Moppe kun kulkee pää pystyssä, niin kaula tuli äkkiä vastaan ja ponnahdin takaisin satulaan näpsästi. Moppen selässä istuu niin syvällä "kuopassa"että ei sieltä oikeastaan kovin helpolla edes pääse putoamaan.

Kaiken kaikkiaan saattaisin hypätä mopella useamminkin, jos oppisin sen laukan pitämään kunnolla yllä. Laukka on miellyttävä, ja hyppykin, vaikka ei hää mikään estetykki ole. No eipä ole ratsastajakaan :D.

Yksi suurista haasteista moppen kanssa on myös se käden pitäminen paikallaan. Sitä alkaa todella helposti " pumppaamaan" hevosta eteenpäin ja varsinkin ennen estettä kädet nousee ja leviää. Olen jo hiukan petrannut tässä, mutta ei se meno vielä kovin " siistiä" ole.
Ja niinkuin sanoin, Moppe on hitaasti lämpiävää sorttia. Ihan loppumetreillä herra innoistui jo laukkailemaan paremmin, ja tunnin jälkeen olisi voitu aloittaa se "oikea" hyppytunti :)

Tänään maanantaina menen vaihteeksi Melkkilään koulutunnille ja tiistai ja keskiviikkokin on ponitallilla koulutunteja.

Tämän postauksen tekemiseen on mennyt iät ja ajat, koska videon laataamisessa on ongelmia. Latailen videon taas perästä käsin, jos onnistun.

Tässäpä tämä video nyt sitten vihdoin on: (Kuvaaja: Janina Julin)


tiistai 2. syyskuuta 2014

Siihen loppui leijunta...

Jos eilinen estetunti oli loistava, niin tämänpäiväinen olikin sitten katastrofi. Alla tänään siis Lady. Koska töiltäni en ehtinyt aikaisemmin ratsastamaan, olin vain normi estetunnilla, enkä ratsastellut itsenäisesti ennen tuntia. Jotenkin alkulämmittely jäi kamalan lyhyeksi, varsinkin kun jouduin säätämään jalustimia alussa vähän väliä. Laukka tuntui heti todella kummalliselta, en ehtinyt päästä siihen kiinni, ja varsinkaan saamaan sitä millään tavalla pyöriväksi, ennen varsinaisia tehtäviä. Jo kentälle tullessa Lady oli jotenkin jännittynyt, ei ollenkaan oma itsensä.
Lämpän jälkeen siirryttiin heti puomitehtävään. Ei tullut mitään. Laukka tuntui todella oudolta ja en pystynyt keskittymään koko tehtävään, vaan hain laukkaa, ja edes jonkinlaista yhteistyötä ...ja taas oli säädettävä jalustimia. Nyt pidemmiksi. Laukka tuntui nyt paremmalta, mutta jalustimet eivät olleet enää  hyppäämisen kannalta riittävän lyhyet. Hypättiin vielä pari kertaa pieni yksittäinen este.


Melko pian alettiin hyppäämään pientä rataa. Tässä vaiheessa jo hirvitti, en ollut onnistunut edes puomilla tai yksittäisellä esteellä. En ollut mitenkään hommaan valmis! Rata sisälsi yhteensä seitsemän hyppyä, jotka hypättiin eräänlaisella kahdeksikolla. Välillä luulin että laukat ei vaihtuneet, ja yritin jarrata Ladyn raville, heikoin tuloksin. Lopulta kun sain ravin aikaiseksi, laukan nosto oli jotain lännenratsastuksen ja inkkarimeiningin välimaastoa, hyvä etten huutanu selässä JIIIHAA. Välillä taas laukat vaihtui ja siltikin lähin jarraamaan ja vaihtamaan. Oli se vaan niin surkeeta menoa...

"Kohokohta"

Lähestyn estettä, ja koska yleensä Lady hyppää kaukaa, arvioin, että tästä lähetään...ei lähdetty. Otettiin pikkuaskel. Minä otan halausotteen kaulasta, kypärästä lentää taas koppa, nenä osuu satulaan ja Lady jatkaa laukkaa... haparoin ohjaa, että saisin pollen pysäytettyä ja yritän roikkua siellä kyydissä tiukalla haliottella. Pysähtyihän se.
Uusi yritys.
Parin esteen jälkeen sama pikkuaskel...taas halataan. Tälläkertaa istun kaulalla, satulan edessä, ja kietoutuneena Ladyn kaulan ympäri (ladylla on muuten pitkä kaula :D ). Lopulta hevonen pyssää (ja taas on kypärän kuoret maissa) ja yritän vetää ohjasta niin, että hevonen ei pudottaisi turpaa maahan ja siinä samalla minua. Lopulta Satu joutui pitämään hevosesta kiinni, että saan kammettua itseni takaisin satulaan. Sieltä etukaaren edestä on muuten hiton vaikea päästä takasin.

Pari hyppyä vielä, pyysin laskemaan estettä, että jää hyvä fiilis. Rataa en suostunut enää yrittämään.

Olen siis kolmella estetunnilla ollut Ladyn kanssa. Kolme kertaa olen sieltä melkein mätkähtänyt alas. Kiitos Riikan hyvän "halausneuvon" olen ihmeen kaupalla selässä pysynyt. Huomiselle en Ladya suostu ottamaan. En pärjää, en osaa. Allani on huomenna Moppe, friisi, ei todellakaan hyppyhevonen, mutta koitetaan nyt silläkin... Pari kertaa olen testannut ja ei siitä oikeen mitään tullut.

Nyt mietinkin, että jatkanko enää Ladylla yrittämistä? Haluanko ehdoin tahdoin teloa itseni? Pitääkö minun osata hypätä kaikilla, vai voinko vain luovuttaa tämän hevosen kohdalla? Vai onko tämä alkukankeutta ja tottumattomuutta tähän hevoseen?
Minusta tuo, että en millään meinaa pysyä siellä selässä, kertoo paljon. Ehkä säikyn liian pienistä ja olen arkajalka, mutta jotenkin tämä hevonen ei vain tunnu "omalta" hypätessä. Luovutanko vai jatkanko hammasta purren, kädet tärräten, parku kurkussa, kun pelottaa ja hommasta ei tule mitään. Onko siinäkään järkeä?

Ongelmaksi muodostuu se, että ponitallilta ei löydy minulle hyppyhevosta. Mortti on erittäin harvoin käytettävissä, ja estetunteja on usein. Ponit liian pieniä. Miten se voi olla niin erilaista eri hevosilla?? Voisiko Mortin jotenkin kloonata?

maanantai 1. syyskuuta 2014

Mahtavia ahaa-elämyksiä

Tänään oli kyllä niin mahtava päivä ratsastuksien osalta, että oksat pois!! Valtavia ahaa elämyksiä, jonka jälkeen tuntui, että homma sujui kun tanssi!

Mulla oli siis vapaapäivä ja tarkoitus oli raivata taas huushollia, joka on ollut ihan levällään. Jotenkin unohduin jatkuvasti läppärin ääreen. Katselin youtubesta valmennusvideoita ja eksyin blogeihin, jotka koskevat ratsastusta. No, tulihan se huushollikin siinä sivussa sitten raivattua...

Lähdin tallille hyvissä ajoin, tarkoituksena ratsastaa ensin tunti itsenäisesti ja sitten estetunti perään. Tiesin että allani olisi tänään ihana Mortti. Tätä olikin odotettu!
Päätin tehdä itsenäisiä puomiharjoitteluja. Ihan vaan siksi, että ne puomit eivät ole yhtään mun juttu. Menin ensin lotran ravipuomeja. Tarkoituksena oli mennä puomit ravissa, tasaisessa tahdissa keventäen. Yleensähän menen  puomit aina kevyessä istunnassa, mikä ei sinänsä ole väärin, mutta halusin opetella tämän toisenkin tavan. Tavoitteena oli vielä pitää katse tiukasti menosuuntaan, eikä alas. Parin kerran jälkeen tämä sujui jo melko mallikkaasti!.

Sitten se iänikuinen laukka... Laukkasin ensin molempiin suuntiin ilma puomeja. Tässä vaiheessa "pienten" tunti oli jo alkanut, mutta kenttä on suuri joten mahduin hyvin tekemään omia juttujani joukossa.

Ja tässä tulee se tämän päivän mullistava ahaa elämys, joka oikeasti avasi minulle maailman:
ULKO-OHJA!!

Meillä on ollut Susannan ja Riikan kanssa tämä "en roiku sisäohjassa" projekti, joka sitten laittoi minut kiinnittämään huomiota myös siihen ulko-ohjaan, ja kas vain. Tajusin että eihän se ole juurikaan "tuella". Ja tämän kun tajusin, alkoi laukat Mortin kanssa sujua kuin tanssi. Ihan käsittämätöntä. Pitkä matala laukka, kaula ojossa muuttui pyöriväksi ja voimakkaaksi, perä pyrki alle! Ihan käsittämätön muutos! Satukin oli sivusilmällä huomannut, vaikka en tuntiin osallistunutkaan. Meni kuulkaa oikeat ja vasemmat, ihan tuosta vaan, letkeästi pyörien. Ihan mahtavaa!!  Kertakaikkisesti hevonen TARVITSEE sen ulko-ohjan tuen siihen hommaan. Ei tullut yhtään olo, että mortti "kaatuisi" sisälle, ohjattavuus oli hyvä ja laukka tuntui ihan mahtavalta! JEEEE!

Menin vielä laukkapuomeja muutaman kerran ympyrällä, ja nekin sujui ihan ok. Lisäksi olin laittanut kolme puomia kolmen metrin välin, jotka kerran yritin laukata. Välit olivat kuitenkin vähän miten sattuu, ja totesin että annetaan nuo puomit nyt olla.

Sitten alkoi varsinainen estetunti. Alussa mentiin n 60 cm "rataa" johon kuului nuo samat ravipuomit normi esteiden ohella. Haaste oli saada hevonen hyvälle lyhyelle ja rennolle raville parin hypyn jälkeen ja vielä ravipuomien jälkeen pysähtymään. Me onnistuttiin tässä aivan loistavasti. Ekalla kerralla käytiin vähän "keskustelua", toisellä kerralla mortti taipui kuskin tahtoon.
Loppupuolella mentiin rataa ilman ravipuomeja, korkeus 80 cm. Koko estetunnin mortin laukka oli ihan toista luokkaa, mitä se on ennen minun allani ollut. Hetkittäin jopa "outoa", kun laukka pyöri, mutta maisema ei vaihtunutkaan niin tiuhaan.
Uskomattominta oli se, että tänään tiesin jokaisella hypyllä, mistä hyppy lähtee! Tähän astihan on jäänyt arvailujen varaan, mihin se osuu ja koska hyppätään. Nyt tiesin. Minä vain näin sen! Vielä en osaa säätää askelta enne estettä, mutta se, että tiedän mistä hevonen loikkaa on mulle ihan mahtava saavutus. Tiesin, koska lähtee kaukaa ja tiesin myös koska osuu juureen. Minä tiesin, osasin katsoa ja arvioida!! Arvatkaa mikä helpotus hyppäämiseen. Ehkä vielä opin säätämään ajoissa askelta.

Harmikseni ei ollut ketään ottamassa videota tunnista. Olisi ollut kiva nyt verrata noihin edellisiin, väitän, että meno oli ihan toisenlaista. Lisäksi mulla on nyt uusi liivi, joka helpottaa huomattavasti hyppäämistä. Kysyin myös käsistä, eivät kuulemma tänään heiluneet länkkärityyliin :D

Tästä on hyvä jatkaa. Tällä viikolla onkin pelkkiä estetunteja. Mortin selkään en pääse ainakaan pariin viikkoon. Huomenna ja ylihuomenna polle on "varattu" ja ensiviikon tamma viettää ansaittua huilia laitumella. Saas nähdä onko huomenna Ladyloikkaa.