perjantai 31. lokakuuta 2014

Universumin kapein poni!

Tiistaina olin päättänyt, että ratsastan kuntoni mukaan. Tiedossa oli klo 18 sekä 19 tunti ja olin sopinut tulevani ainakin 19 tunnille ja vain ilmestyväni tallille, jos haluan myös klo 18 tunnille mukaan. Niinpä minulle ei oltu varattu hevosta ensimmäiselle tunnille. Tiedossa oli menoa ilman satulaa tunti ja montaa mahdollista ratsua ei ollut vapaana. Päätin poistua mukavuusalueeltani ja ottaa alleni Ponitan, (Perran Dancing Queen, sukupostiin pääsee tästä. Tämäkin poni on Vaavin jälkeläisiä).
Ponita on auttamatta minulle liian pieni ja vain kerran olen ponin selässä ollut vartin verran, siitäkin aikaa vuosi, ainakin. Nyt päätin kuitenkin testata ja vielä ilman satulaa.
Ponitahan on melkoinen ruusukehai kisoissa. Poni kääntyy ihan käsittämättömän pienessä tilassa ja kisaa jopa 110 luokkia. Pieni, hintelä, matala ja etenkin kapea! Pelkästään istuminen selässä tuotti aluksi vaikeuksia. Tuntui, että jos olisin oikein kunnolla venyttänyt jalkoja, olisin saanut ne ponin alla yhteen! Ravi olikin yllättävän miellyttävä. Poni on tosi reipas ja aavistuksen adhd. Hippapelissä testailin ponin tunnettuja kääntymisominaisuuksia. Toden totta, ravilla ponin sai pyörimään niin pienellä ympyrällä, että tuntui kuin poni olisi pyörinyt paikallaan! Laukkaa jännäsin vähän mutta tohdin muutaman askeleen sitäkin koittaa, ja laukkapa olikin miellyttävä. Mainio poni, tykästyin! Jätin hypyt kuitenkin väliin ja lähdin tunnilta vähän aikaisemmin, jotta ehtisin laittaa hevosen kuntoon seuraavalle tunnille.

Seuraava tunti olikin koulua ja olin päättänyt mennä tämän tunnin nuorella Sakkella. Odotukset oli korkealla. Tykästyin tähän varsaan maanantaina, ja hinkusin päästä testaamaan ponia ihan "kunnollisella" koulutunnilla. Heinäpääty jänskätti kovasti mutta rohkaisulla ja rauhoittavalla juttelulla Sakke suostui päätyyn menemään. Minulle tuli oikeasti olo, että poni luottaa ratsastajaansa ja minä olin sakkelle se turva. Mahtava fiilis.
Nyt en enään tarkkaan muista tunnin kulkua, mutta tietysti se laukka osuus tuotti harmaita hiuksia.... Nostimme pitkällä sivulla laukan ja puolessa välissä piti tehdä pieni voltti esteen ympäri ja voltin "ulkopuolella" oli muita esterakennelmia edessä, joten jos ei onnistunut, joutui kiertämään koko rykelmän. No eihän siitä mitään tullut. Sakkella on vielä on-off asento laukassa, ainakin silloin kun minä ratsastan. Mielistään mentäisiin vain kovaa tai sitten pudotetaan raville. Ihan paristi onnistuin, jotenkuten, kun sain laukan vähän lyhyemmäksi. Poni oisi kyllä kääntynyt, mutta minulta loppui uskallus. Jotenkin pelkäsin, että nuorella ponilla ei riitä tasapaino niin kovassa vauhdissa ja varmasti kaadutaan! Aina viimemetreillä lopetin kääntämisen ja lähdin kiertämään koko esterykelmää. Sadun mukaan tein tätä samaa sillojn kun aloitin ratsastuksen, tosin kokeneemmilla hevosilla. Sakken laukka on mielestäni vähän "hakkaava", mutta opettelulla (tarkoitan tässä itseäni) se varmaan alkaisi sujumaan...

Sakke on kyllä hellyyttävä tapaus. Karsinassa häärää ja hamuaa kokoajan. Ei mitenkään ilkeä vaan utelias. Suitsien laitto ja pois ottaminen vie aikansa, koska häärättävää on niin paljon ja kaikkea pitäisi vähän maistella, haistella ja hamuta. Tunnilla Sakke alkoi jopa hamuta kengänkärkeäni ja jalustinta. Karsinassa kiinnostaa kovasti harjat ja välineet. Karsinan ovi oli auki, kun riisuin varusteita ja poni ei ollut kiinni. Ovenpielessä oli harjaämpäri ja sitä piti tutkia oikein urakalla. Lopputulos oli se että poni oli käytävällä tutkimassa varusteita, ämpäri nurin. Eikä muuten suostunut tulemaan karsinaan millään muulla konstilla kuin että otin ämpärin käteeni ja sittenhän sakke seurasi kiltisti. Ja sama tapahtui toistamiseen. Sakke on niitä poneja mitä haluaisi vaan halata ja rapsuttaa loputtomiin!

Keskiviikkona menin "pienten" puolituntiselle Ponitalla, tällä kertaa satulan kanssa. Pakko oli vielä päästä koittamaan ja mukavaahan se oli. Laukka miellyttävä, mutta puolessa tunnissa ei niin paljoa ehditty. Jännästi tämä poni vääntää istuntani melko hyväksi, samoin Sakke. En tiedä mistä moinen johtuu.
Kuudelta alkoi varsinainen tuntini ja sen menin Ladylla. Kunnon kouluvääntöä. Istuntatunnin typpinen. Taivuttelua ja asettelua, kokoamisharjoituksia jne... Sain Ladylla aikaiseksi melkoisen lyhyen OIKEAN laukan, mikä tuntui mahtavalta! Laukassa istuminen ei tuntuntu ihan luontevalta, mutta laukan laatu oli loistava aikaisempiin verrattuna. Vasempaan istuminen tuntui erittäin luontavalta, mutta laukka oli huomattavasti pidempää, aika merkillinen juttu. Kiinnitin muuten viimemetreillä huomiota siihen, että en kierrä vartaloani luontevasti siihen suuntaan mihin pitäisi, vaan jään "vänkäämään" vastaan. Pitää oikeín ajatella, että mitenkä se kroppa nyt oikein on. Toinen havainto oli se, että taivuttaessa napsuttelen kokoajan sisäpohjetta (työskenneltiin siis isolla pääty-ympyrällä) ja homma pitäisi tehdä ulko-ohjalla ja ulko-pohkeella! Sisäpohje on vain se "tukipilari", jonka ympärille hevosen pitäisi taipua. Miten mä olen onnistunut opettelemaan täysin väärän tavan!? Ja siitäpä onkin nyt sitten mukava opetella pois...siitäkin.

Ensiviikolla tiedossa koulua ja esteitä. Mortilla tuskin pääsen loikkimaan, mutta yhdelle koulutunnille ainakin! Välissä kädään työporukalla piknikristeilyllä lauantaina, ja miten sattuikin, että samalla risteilyllä on myös vanha työporukkani. Flunssa on vielä melkoinen, muta ehkä se siellä risteilyllä unohtuu, hetkeksi ;)

Tässä vielä pari kuva kesältä. En ole varma onko ensimmäisessä kuvassa Ponita vai Cleo. Ovat täys sisaruksia ja ihan saman näköisiä. Toisessa kuvassa on Sakke.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Hysssst, ihan vaan vähän kävin ratsastamassa....

Olen potenut perjantaista lähtien kovaa flunssaa, juuri sopivasti kun oli kolmen päivän vapaa. Kotona oli eteisrempan jäljiltä kaikki paikat ihan hyrskyn myrskyn ja ajattelin että olisi aikaa keskittyä huuholliin....tai sitten maata sohvan pohjalla potemassa. Niinhän siinä kävi, että perjantai aamulla oli kamala räkätauti päällänsä ja voimat pois, ja viikoloppu meni plörinäksi. Sunnuntainakin olo oli vielä kehno ja ilmoitin töihin huilaavani vielä maanatain kotona.
Maanataina lentsu oli kuitenkin jo hiukan hellittänyt, lähinnä yskä oli nyt tullut kiusaksi, mutta voimat oli palaneet, ja päätin, että ratsastamaan on illalla päästävä, vaikka sitten pää kainalossa! No eihän se fiksua ole, tiedän sen, mutta en vaan saanut pidettyä itseäni kotona. Päätin mennä "vain" yhden tunnin, vaikka podinkin vähän huonoa omaatuntoa, että en ollut mennyt aamulla töihin ja silti sitä illalla reippaillaan hevosen kanssa....

Ohjelmassa oli ilman satulaa tunti. Jotenkin se ei nyt houkutellut ja päätin osallistua tunnille nuorella nelivuotiaalla Sakkella, tosin satulan kanssa. Sakken sukupostiin pääseepi tästä. Sakkellahan olin ratsastanut vain kerran aikaisemmin. Vanhaan postaukseen pääsee tästä.
Tykästyin Sakkeen kovasti, vaikka tuntuikin vähän pieneltä Mortin ja Moppen jälkeen. Sakke on mielletty poniksi, mutta ei ole mitattu ja pohdittiinkin tänään tallissa, että lieneekö hevoskokoa. Sakke on kamalan lyhyt, siis pituussuunnassa. Ja pullea, kasvattanut valtavan repun kesän aikana. Hinteläjalkainen mutta korkeutta lienee jopa yli ponirajan.
Sakke taipuu ja on herkkä avuille. Ravi on miellyttävää mutta säpsähteli kaikenlaisia pieniäkin kolauksia ja heinäpääty oli pelottava, mutta jotenkin tämä poni on niin herttainen. Aina hamuamassa ja nuuskimassa ja tutkimassa. Utelias kuin mikä. Takakavioihin en tohtinut mennä. Satu sanoi että vähän hankala niitten takakonttien kanssa ja koska aristelen muutenkin, niin päätin että eipä opeteta entisestään pahoille tavaoille, vaan jätetään suosiolla väliin. Etujalat nousi nätisti.

Tunnilla leikittiin hippaa ja pelattiin taas kaikenlaista. Itse olisin kieltämättä halunniut keskittyä enemmin perusratsastukseen ja olinkin tyytyväinen kun "putosin" pelistä pois ja sain ratsastella omiani. Noissa peleissä meidän liikkeellelähtö ei ollut kovin nopeaa mutta Sakke kääntyy erittäin pienessä tilassa. Tullut äitiinisä Cleoon ja varisinkin tätiinsä Ponitaan siinä suhteessa.
Tunnin kohokohta oli se, että koitin Sakkella hyppäämistä! Hyppäsin neljä kertaa yksittäisen esteen, ihan matalia ja sepä sujuikin aika luonnekkaasti.  Vähän tuo laukka (olipa yllätys...) on taas hakusessa, se on taas kovin toisenlainen kuin esim Mortilla, mutta eiköhän se siitä.
Toivoinkin Sakkea huomiselle koututunnille, että päästään "tositoimiin" ja ehdotin, että osallistuisn jollekkin pienten hyppytunnille joskus harjoittelemaan ihan vaan yksinkertisia hyppyjä. Tulisikohan Sakkesta minulle sopiva hyppyhevenonen? Aika näyttää.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Vanhan videon lisäys.

Lisätäänpä vielä yksi video, joka jäi alkusyksystä julkaisematta. Kyseessä oli siis estetunti Moppella. Tästä pääsee vanhaan postaukseen ja sinne lisättyyn videoon.

Koko viikko pelkkää loikkimista

Tästä postauksesta tulee nyt pitkä, koska tarvitsin herra Teen konetta, saadakseni ladattua videon.

Viime viikolla tosiaan kaikki tunnit olivat hyppytunteja. Maanantaina meillä oli tuuraava opettaja Ama. Ama oli opiskellessaan pitkän aikaa ponitallilla harjoittelijana ja piti aina erittäin tehokkaita tunteja. Koulutunnit oli tarkkoja ja erittäin hyviä ja estetunnit olivat usein haastavia, vähän liiankin haastavia tätiratsastajan taidoille. Sen takia jännitinkin tuntia, koska alleni en saanut Morttia, jonka kanssa tunnen pärjääväni vähän haastavammissakin tehtävissä. Onneksi Satu oli kuitenkin valinnut minulle Moppen Sissin sijasta, koska Sissiltä oli irronnut kenkä.
Tunti meni kuitenkin kohtalaisen hyvin. Moppella oli ihan kivasti, alkukankeuksien jälkeen, meno päällä. Pääsin elämäni ensimmäisen kerran hyppäämään trippeliä ja vesimattoa! Korkeutta en tiedä, mutta luultavasti n. 70 cm. Olenkin nyt tykästynyt Moppeen kakkosvaihtoehtona. Vaikka tyyli nyt on mitä on ja askeleiden passaaminen ei minulta oikeen tällä hevosella suju, (en tiedä sujuuko se oikeen keltään)  niin hyppy on kuitenkin aina pehmeä ja en meinaa joka kerta pudota, vaikka hyppy olisikin mitä sattuu. Eli  Moppen kanssa ei pelota vaikka mihinkään ihmesuorituksiin ei tällä hevosella pystykkään.

Tiistaina hyppäsinkin kaksi tuntia putkeen. Ensimmäinen tunti Mortilla ja toinen Moppella. Ekalla tunnilla meitä oli harvinaisen monta, 8 ratsukkoa. Hyvin ehdittiin silti saamaan kaikille hyppyjä, koska emme hypänneet rataa ja ponitallin maneesikin on melkoisen iso. Tunnilla oli monen tasoisia ja kokoisia ratsukoita, joten esteet oli pieniä. Tekniikka harjoituksia, askelten laskentaa, ravipuomeja, ja laukkapuomeja esteiden lisäksi. Tästä tunnista on lopoussa vähän viedeon pätkää.
Hypättii linjaa, kaksi pystyä ja väliin tuli luontevasti 8 laukka-askelta. Siitä sitten säädettiin. Tulin samaa väliä sekä yhdeksällä että seitsämällä askeleella. Oli kivaa päästä harjoittelemaan tätä kerrankin Mortilla. Jos alla olisi ollut Moppe, olisin ehkä saanut unohtaa säädöt. Onnistuttiin oikein hyvin, saatin se 7 askeltakin tulemaan vaikka mentiin ristilaukalla! Harmi, että video katkeaa juuri tuossa kohdassa.
Lopussa pääsin testaamaan pitkästä aikaa 90 korkeutta. En ole ihan varma, onko videon viimeinen hyppy, mutta pitäisi olla. Este näyttää siinä vain paljon matalammalta! Vääristääkö video noin paljon?
Huomasin muuten, että Mortillakin käteni ovat epävakaat tai ainakin jotenkin kummalliset. En oikein osaa nyt tiedostaa mikä niissä mättää. Tähän täytyy nyt tosiaan alkaa kiinnittää huomiota. Jotenkin nuo kyynärpäät viuhtoo, tai jotain. En osaa tarkkaan sanoa missä vika on. Sanokaa te??

Toinen tunti oli Moppella. Nyt meitä oli vähemmin ja hypättiin pientä rataa. Olin harmissani, että en päässyt juuri tätä tuntia menemään Mortilla. No, ei se ihan putkeen mennyt. Molemmilla kerroilla jouduin ottamaan voltteja väliin, kun maneesin toisessa päässä okserin jälkeen ohjattavuus katosi ja muutenkin meno oli...no, melko epämääräistä. Saatiin aikaiseksi myös muutama omituinen tasajalkahyppy. No, Moppe ei todellakaan ole "the estetykki" ja tätiratsastajan taidot ja keskittyminen ei ihan riitä, mutta mukavaa tunnilla silti oli. Hypättiin myös kaarella okseri- pystyä. Väliin tuli kait n. 5 laukka-askelta ja emme saaneet kaarretta millään sopivaksi. Pysty hypättiin aina liian juuresta ja kolmannenkaan yrityksen jälkeen ei onnistunut. Sitten aika loppuikin kesken.

Keskiviikon tunti olikim viikon huipennus. Pääsin taas hyppäämään Mortilla!!! Tunnilla meitä oli vain kolme ja minä kaikkein vähiten hypännyt, joten päästiin hyppäämään jo korkeampaa. Ilokseni mentii samoja harjoituksia, kuin tiistain tunnilla Moppella. Mortti oli tällä tunnilla vähän tahmeampi kuin ennen. Johtunee viikon useammasta estetunnista. Hyppäsimme radan kasikympin korkeudessa, ja homma sujui hyvin! Tosin minua on alkanut häiritsemään se, että tuon hevosen aina tosi juureen ja ja koska en tohdi lyödä pohjetta askelta ennen kunnolla kiinni,  Mortti myös hyppää juuresta. (Tämä näkyy myös tiistain videosta jossa hypätään pieniä) Matalilla tämä ei juurikaan haittaa, mutta korkeamilla pitäisi hyppy saada lähtemään aikaisemmin. Tätä aion kyllä jatkossa treenata tunneilla, joissa esteet on matalia.
Lopussa hyppäsimme taas sitä linjaa, johon se 8 askelta tuli väliin ja tällä linjalla esteiden korkeudet oli 90 ja lopussa toinen nostettiin metriin! Ihan mahtavaa oli taas päästä koittamaan metriä. Metrin olen ylittänyt vain yhdellä tunnilla joskus viime talvena. Kyllä oli fiilikset mahtavat! Metrillekkin hyppy tuli juureen. Väli olisi pitänyt mennä seitsemällä askeleella, mutta jännitin korkeutta sen verran että en tohtinut lyödä pohjetta taas kunnolla kiinni. Eli pohje kiinni ja hyppäämään, eikä vaan oottelua, että hyppää se sitten ko on pakko, kun este on edessä...

Sissi loikat jäi nyt loikkimatta, poni lähti näet Nitan kanssa HIHSsiin, viimeistä kertaa, koska ratsastajalla on viimeinen ponivuosi menossa ja Sissi on vielä ponikokoinen.
Sijoituksia ei tullut, koska molemmilla radoilla yksi pudotus. Toisessa luokassa viides, ensimmäinen "ei sijoittunut" mutta ajan puolesta olisi ollut toinen. Hyvä Nita!

tässäpä tätä videota. (Kuvannut Tiina I.)






tiistai 21. lokakuuta 2014

Viime viikon tehomaanantai

Työkiireiden ja vuorojen vuoksi en viimeviikolla ehtinyt ratsastamaan kuin maanantaina. Otinkin sitten vahingon samontein takaisin, ratsastamalla kolme tuntia putkeen! Ensin tunti maastossa Moppella ja toinen tunti esteitä perään, sekin moppella. Kuten olen aikaisemminkin maininnut, Moppen ravi on todella korkea, joten selkä oli valmis jo näiden tuntien jälkeen. Mutta pakko oli päästä vielä klo 19 koulutunnille mukaan, kun sellainen sattui olemaan, ja se olikin oikeen kunnon vääntöä, alla Lady, myös melko korkean ravin omaava puoliverinen. Voin kertoa, että täti oli aika loppu näiden tuntien jälkeen, mutta erittäin tyytyväinen!

Estetunnilta en odottanut ihmeitä. Tiesinhän entuudestaan että kaikki energia menee laukan ylläpitämiseen ja siinä ei juuri muuta ehdi miettiä. Mutta Moppe yllätti positiivisesti ja oli muutaman löysäilevän hypyn jälkeen jo mukavasti meno päällä. Laukasta löytyi vauhtia ja vaikka jonkin sortin raviaskel saattoi ennen estettä tullakkin, syystä että Moppe nyt passaa sen askeleen siihen esteelle omalla tyylillään, niin kaikenkaikkiaan tunti sujui mukavasti. Pitkästä aikaa hyppäsin kasikymppistä, vaikka moppe ei mikään estetaituri olekkaan, isoine friisin kavioineen, niin hypyt sujuivat. Mopen hyppy on pehmeä ja helppo. Lopputunnista saatoin jo oikeasti keskittyä vähän tekniikkaankin muutamalla hypyllä ja onnistuin jopa tuomaan esteelle niin, että hyppy tehtiin ilman "sovitusraviaskelia". Tunnista jäi hyvä fiilis!
Koulutunti oli taivuttelua, taivuttelua, taivuttelua. Ulos, sisään, lyhennystä ja sen sellaista. Lady pehmeni taas yllättävän nopeasti jo alkutunnista ja laukkakin onnistui vasempaan melko hyvin. Laukka oli kootumpaa kuin yleensä, ja ei tullut oloa että hevonen vaan juoksee pikänä alta. Oikea ei sujunut niin hyvin, mutta aina parempaan päin mennään. Painelin taas menemään osan tunnista ilman jalustimia, koska yritän nyt tosissani parantaa istuntaa, ja minusta tuntuu, että pientä parannusta on tapahtunut, ehkä. Koska ravityöskentelyn menen ilman jalustimia ja laukalle olen ottanut jalustimet taas alas, väitän että etenkin laukassa asento on parantunut.

Eteisremontti projekti on vienyt nyt töiden lisäksi kaiken ajan,ja blogipäivitykset ovat jääneet. Saatan tehdä tuosta projektista joskus oma postauksen.
Tämän viikon ratsastuksista tulossa postaus myös myöhemmin. Viikko on ollut pelkkää esteloikkaa ja pientä videonpätkääkin olen saanut. Katsotaan onnistuuko lataus tänne tällä kertaa. Mutta niistä sitten myöhemmin.

torstai 9. lokakuuta 2014

Koulua ja leikkejä

Tämän viikon ratsastuksista ei ole mitään suurta ja ihmeellistä kerrottavaa. Mikään tunti ei mennyt mitenkään erityisen hyvin, eikä huonosti. Sellaista tasaista kouluvääntöä.

Tiistaina oli yksi tunti ilman satulaa ja tähän minulle oli laitettu pallero. Pallero ei edelleenkään ole suosikkini, mutta ilman satulaa tällä vuoniksella on ihan kiva mennä. Laukan nostoissa ja laukalta raville siirtymisissä tasapaino meinaa pettää ja muutamaa tehtävää en onnistunut suorittamaan. Laukkasimme pitkää sivua ja sieltä piti kääntää kahden puomin välistä aika kapeaa väylää. Pallero tykkää laukata kovin, tai ei ollenkaan ja melko nelitahtinen, mutta vauhdikas laukka kun putoaa pomppuponiraville, on vuoniksen tuuhealle pystyharjalle käyttöä. Siitä saa otettua hyvin kiinni! Tunti oli kuitenkin hyvää tasapainoharjoitusta, ja koska mukana oli muutama nuorempikin ratsastaja, oli myös "leikkitehtäviä". Usein näillä tunneilla leikitään hippaa tai vaikka ns. tuolileikkiä. Tuoleja markkeeraa estetolpat ja tolppia on yksi vähemmin kuin ratsastajia. Kun taputus loppuu, pitää kiiruhtaa tolpan viereen, askellaji on tietysti vapaa. Yksi jää ilman tolppaa ja putoaa pelistä. Ei sen ratsastuksen tarvitse aina niin vakavaa puurtamista olla! Hevosetkin monesti innostuvat näistä "leikkitunneista". Ja tädilläkin on kieltämättä hauskaa, kun joutuu tekemään äkkikäännöksiä ja nopeita liikkeelle lähtöjä :)
Toinen tunti perään olikin sitten sitä peruspuurtamista. Alleni sain Ladyn, joka olikin mukavan vastaanottavaisella tuulella. Lady on iso ja pitkäkaulainen hevonen ja usein on tönkkö kuin mikä mutta tällä kertaa pehmeni melko nopeasti. Ihan ykskaks alkoi taipumaan todella helposti, ja olinkin ihmeissäni. Painelin melkein koko tunnin ilman jalustimia ja hyvin tuo sujui, varsinkin kun ravi tällä hevosella on melkoisen korkea. Laukassa pudotin jalustimet alas ja kyllä se vaan kerta kerralta alkaa sujumaan paremmin. Selkeästi saan paremman laukka-asennon, kun ratsastelen ensin ilman jalustimia. Ehkä se istunta tästä paranee pikkuhiljaa!
Keskiviikkona nimeni kohdalla luki Rikse/Lady ja Ladyn yli oli vedetty viiva. Eli Rikseä siis tarjolla. En hihkunut ilosta. En vaan pärjää tälle tammalle laukassa tai laukan jälkeen. Homma menee kilvanvedoksi ja nyt ei ollut siihen fiilistä. Ajattelin, että nytpä otan ne kanget testiin! Kangilla en siis ole eläessäni ratsastanut ja puhetta on ollut, että joskus koittaisin. Riksellä kuulemma menohalut vähenee jo siitä, että kanget on suussa. Harjatessa huomasin kuitenkin juuri satulan kohdalla patin, joten Rikse ja kanget jäi talliin ja alleni sain Sissin.

Laukkatehtävä tuotti taas harmaita hiuksia. Olin taas painellut ilman jalustimia alkutunnin ja sen jälkeen en saanut niitä sitten millään oikean mittaisiksi. Tarpeeksi kun säädin ja säädin, niin lopulta ne olivat aina liian lyhyet. Olen muuten fanaattinen jalustimien säätäjä. Veivaan niitä eestaas pitkin tuntia ja tuntuu, että ikinä ne eivät ole oikean mittaiset ja varsinkaan saman mittaiset! Laukassa piti tehdä isompi ympyrä, ja perään pienempi ympyrä. Sissillä laukka tuppaa nousemaan huonosti ja on helposti nelitahtista, koulutunneilla ja pikkuympyrällä putosi aina raville. Huomasinpa että ulkopohje unohtui kokonaan, ilmankos tuntui, että poni ei käänny eikä laukkaa. Sissistä on kehkeytymässä selkeästi minulle opetusmestari. Poni ei annakkaan kaikkea ihan ilmaiseksi, vaan pitää ratsastaa "oikein". Mortti ehkä katsoo aika pikälle sormien läpi ratsastajan puutteita, ja siihenpä sitten helposti tuudittautuu. Viimeinen yritys sissillä onnistuikin sitten melko hyvin.

Eli kyllä sitä kaikenlaista sitten jäi tälläkin viikolla tunneista käteen, vaikka ensin tuntui, että sitä tasasta menoa vaan....
Ensiviikolla jää vain maanantaina aikaa ratsasteluun, ellen sitten varaa tuntia jostain toiselta tallilta. Tiedossa olisi maastoa Moppella ja hyppyjä Sissillä. Jännittää nyt jo!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Koulutunti Mortilla, ja jälleen ulko-ohjan oivallus

Tänään olikin yllärinä minulle laitettu Mortti koulutunnille. Sepä olikin harvinaista herkkua! Yleensä ratsastelen Mortilla lähinnä itsekseni tai sitten estetunneilla. Tämä oikeastaan siksi, että "säästelen" vuoroani nimenomaan estetunneille.
Mitään suuria ihmeitä ei saatu aikaiseksi, ja suoraan sanottuna odotin vähän enemmin, mutta joitain pieniä ahaa elämyksiä kuitenkin!
Pyysin heti tunnin alussa Satua nipottamaan pikkuasioistakin. Puuttumaan erityisesti virheellisiin asentoihin. Sainkin usein kuulla, että jalkani nousee pohjetta antaessa. Totta tosiaan, helposti sorrun antamaan pohjetta kantapäällä, enkä sillä varsinaisella pohkeella. Harjoiteltiin paljon erilaisia siirtymisiä. Esimerkiksi käyntiä 6 askelta ja pysähdys. Tämähän sujuikin kohtalaisen hyvin. Sitten ravissa sama juttu. On muuten helkkarin lyhyt pätkä tuo kuusi askelta ravia, ja onpa vaikea saada hevonen suoraa raville paikaltaan! Paljon helpompi on nostaa laukka!
Tehtiin myös taivutuksia voltilla, sekä käynnissä että ravissa niin, että taivutus vaihdettiin välillä ulospäin. Oikeaan kierrokseen ulos taivuttaessa asentoni meni ihan kummalliseksi. En oikeastaan osaa edes sanoa miten, mutta homma korjaantui sillä, kun heivasin jalustimet kaulalle. Siinä kohtaa muuten hevonenkin reipastui kummasti! Olen näitä ulos taivutuksia tehnyt Mortin kanssa itsenäisesti ja välillä ne ovat sujuneet kuin tanssi. Mortti ei ollut vireimmillään tänään ja ratsastaja ei ollut huolellinen, kaikki tuli tehtyä vähän "sinnepäin".
Tehtiin vielä laukassa voltteja ja taivutettiin välillä sisälle ja hetkittäin taas asetettiin ulos. Tässäpä tulikin sitten taas se ahaa elämys! Oikeahan on aina minulle, sekä Mortille vaikeampi. Vasen sujuu paljon luonnollisemmin. Nyt kun oli tarkoitus välillä asettaa ulos, tajusin että olen taas lepsuillut sen ulko- ohjan kanssa. Oikea alkoi sujumaan heti paremmin kun ulko-ohja oli kireämpi. Eli nyt vasta tuli se oikeanlainen tuki. Varsinaista asetusta ulos en varmaan saanut oikeassa laukassa edes tulemaan. Olin niin ihmeissäni siitä ulko-ohjan tehosta, että taisin unohtaa koko asetuksen ulos. Vasemmassa se tuli kyllä aika kivasti.

Huomenna olisi sitten tiedossa ensin tunti ilman satulaa ja sitten perään vielä koulutunti. Hevosten osalta en esittänyt mitään muita toiveita, kunhan Riksellä ei tarvii ilman satulaa mennä.
Tällä viikolla ei sitten hypitäkkään, koska viikonloppuna on ollut esteleiri. Ensiviikolla sitten loikintaa ainakin yhdellä päivällä. Mortti oli sinne jo toivottu joten Sissi olisi taas tiedossa. Se voipi olla taas mielenkiintoista.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Esteharjoituksia Sissillä ja Mortilla

Tiistain vietin vapaapäivää ja pääsinkin tallille hyvissä ajoin. Nappasin kameran mukaan ja otin muutamia tarhakuvia siinä joutessani.

Ohjelmassa oli ensin sellainen aloittelevien ratsastajien  puolituntinen ja heti perään pienten este puolituntinen ja sitten varsinainen oma tuntini. Liityin mukaan myös noihin ekoihin tunteihin. Niissä on aina hyvä hioa istuntaa ja sen sellaista. Aina saa jotakin irti!
Päätin tuohon alkuun ottaa alleni Sissin, eli härkää sarvista, ja harjoittelemaan yksinkertaisia, pieniä hyppyjä. Kouluosuus oli antoisa. Huomasin, että mm ravivoltilla painoni siirtyy vähän eteen, ja varsinkin Sissillä sen vaikutus oli heti huomattavissa. Taivus heikkeni ja menosta tuli haparoivaa, sisäpohje ei tahtonut mennä läpi. Korjasin istuntaani enemmin pystyyn ja heti homma parani. Pitääpä kiinnittää huomiota jatkossa tuohon istuntaan erityisesti volteilla. Laukka pyöri tänään mukavammin kuin edellisellä kerralla. Ei tupsahtanut raville, mutta kyllä siinä on minulla vielä opeteltavaa. Jotenkin Sissillä en osaa käyttää ohjia luontevasti. Mortille toimii tuo ulko-ohjan tuki niin hyvin, että eron huomaa sekunnissa. Sissi on jotenkin vähän lyhyt "vetkulakaula" ja en ole päässyt hommaan vielä oikeen sisään, mutta eiköhän se siitä, jahka poni tulee paremmin tutuksi.

Esteillä sitten iski taas se rimakauhu. Esteet oli minikokoisia, mutta minulle oli aivan sama kuin ne olisi ollut metrisiä. Pari ekaa hyppyä ei taaskaan luonnistanut. Ei siinä nyt mihinkään kaulalle lennetty, mutta silti lähdin taas hyppyyn aivan liian aikaisin. Seuraavissa hypyissä Satu sitten sanoi että pidä istunnalla äläkä roiku ohjissa. Anna rento käsi ja rento laukka, ja kas, heti luonnisti premmin, oikeestaan aika hyvin. Eli jään siis roikkumaan ohjiin, kun sissillä on sitä imua esteelle enemmin, mihin olen tottunut. Hypättiin vielä sellasta kolmen esteen minirataa, ja jotenkin se sissin laukka meni huonommaksi. Poni ei oikeen innostunut olemattomista korkeuksista ja piti volttia tehdä välissä, että laukka olisi edes jotenkin pyörinyt.
Olin kyllä helpottunut. Sain monta kelvollista hyppyä aikaiseksi. Minun kelvollinen on siis se, että olin hevosen kanssa samaan aikaan ylittämässä estettä :D.

Tästäpä olikin sitten näppärää jatkaa estetuntia Mortilla. Mentiin taas pieniä, ja yksinkertisia juttuja, koska tunnilla oli mukana nuori Vertti. Tää olikin hyvä tunti. Sain keskittyä ihan vaan tekniikkaan, ja nyt ei tarvinnut jännätä ollenkaan. Huomioin, että hyppään aina tosi juuresta. Ja siinä se mulle sitte välähti. Mortti ja Vaavi on sellaisia hyppyautomaatteja, että minä jätän sen hevosen tavallaan yksin siinä esteellä. Matkustelen vaan kyydissä yli. Molemmat osaa passata niitä askeliaan aika mukavasti itekseen, joten homma jää hevosen harteille aika usein. Ryhdyin laittamaan pohkeet kunnolla kiinni, oikeen ajatuksella, siinä kohtaa kun oikeesti olisi jo joutanut hyppäämään, ja niinhän me saatiin muutama hyppy tulemaan vähän kauempaakin. Siis kyllähän minä olen sen tiennyt, että pohje kiinni kun hypätään, mutta luulen että se on aika usein jäänyt oikeesti tekemättä tai olen tehnyt sen aika huonosti. Hevonen on "osannut ilmankin". Sissillä tämä on tarpeellista, ettei tuu sitä pikkuaskelta siihen juureen, ainakin oletan näin. Se olisi varmaan toiminut Ladyllakin.

Siinä sitä taas nähtiin, miten paljon voi yksinkertaisista asioista saada irti. Ihan perustavaa laatua oleva vika, mikä ois pitäny korjata aikaa sitten. Ehkä niillä viimeaikaisilla onnistuneilla hyppytunneilla, jotka siis menin mortilla, olen tämän tehnytkin jotenkin automaattisesti, mutta muilla olen epävarmuuksissani jäänyt vaan kyytiin ja odottanut mitä tapahtuu, ja eihän siitä mitään hyvää seurannut. Nyt onkin jopa vähän hinku päästä koittamaan Sissillä uudestaan, kunhan homma pysyy matalana ja yksinkertaisena.

Tänään kävin vielä ratsastelemassa mortilla itsenäisesti. Pimeä tuli nopeasti vastaan, ja homma jäi lyhyeksi. Tuossa muodon hakemisessa on kyllä vielä tekemistä. Mortsa hakee eteen alas, mutta todella alas... venuttaa turvan melkeen maahan asti ja siinä vaiheessa en oikeen tiedä mitä pitäisi tehdä. Kyllä se on vaan jollekkin koulutunnille mentävä välillä mortillakin. Nyt on ollut vaan itsenäistä menoa tai estetuntia.Oikeat laukatkaan ei meillä taas sujuneet. Minä en vaan saa siellä selässä oikeeta asentoa ja kroppa ei kierry oikeelle sitten millään, enkä saa polveakaan oikeen irroitettua satulasta. Ehkä pitäs jumpata sitä puolta jotenkin. Sekä hevosen, että varsinkin ratsastajan.

Tässäpä niitä kuvia

Saattaisin maistaa kameraa...

Sakke on maailman uteliain. Kuvia oli mahdoton ottaa tarhan sisäpuolella, kun hää tunkee ihan liki. Olipa kerran ottanu mönkkäristä avaimetkin irti :D

Heeeeei, mä oon yksisarvin.... eiku yksikorvainen 


Lady

...kutkaa



Hihhih 


Rikse. On vissiin mutakylpenyt :D