torstai 26. helmikuuta 2015

okei, koulutaitureita meistä ei tule...




Tiistaina olikin ohjelmassa tunti kouluvääntöä Sissillä ja toinen mokoma vielä ilman satulaa, samalla menopelillä. Koulua ei tämä parivaljakko olekaan paljoa mennyt, joten olikin ihan paikallaan. Tunnista sainkin todella paljon irti, koska opettajana toimi tällä kertaa tallin oma tyttö Nita. Sissihän on Nitan entinen kisaponi joten hän jos kuka tuntee pollen läpikotaisin. Täsmäohjetta pukkaskin sitten oikein urakalla! Yksikään asia ei oikeastaan mennyt niinkuin piti. Huomautuksia ja neuvoja tuli roppakaupalla ja nehän otettiin mieluusti vastaan. Olen aina sanonut että Sissi on vähän tönkkö ja onhan se, jos asialle ei tee (lue: osaa tehdä) mitään! Luulin mm. taivuttelevani Sissiä, mutta olenkin ollut koko hommassa aivan liian lepsu! Sain kuulla, että ponihan vain asettuu, eikä taivu yhtään! Töihin siitä! Käytä kunnolla pohjetta ja ohjaa, mutta muista höllätä myös välillä.
Tässä kohtaa päästiin myös nousevaan käteen. Aikaisemminhan on selvinyt, että laukka ei varsinkaan alussa noussut kunnolla, ilman juoksuravia, koska käsi nousi aina valtavan ylös. Sama juttu nyt taivutuksessa. Sisäkäsi nousee ja poni jännittyy alakaulasta. Käsi alemmas niin johan eron huomasi! Seuraavaksi todettiin että alan nojailemaan eteen voltilla. Tämän huomasin jo alkuaikoina vaikuttavan hurjasti Sissin kulkemiseen. Se oli taas vain jotenkin unohtunut. Eli älä nojaa eteen, Sissi lähtee vaan juoksemaan karkuun! Menin välillä pätkiä ilman jalustimia ja sehän auttaa aina asentoon hurjasti, mutta pitäisi kait oppia niitä jalustimiakin käyttämään!

Sitten tehtiin väistöjä ja niistäkään ei luonnollisestikaan tahtonut tulla yhtään mitään. Poni vain kuulemma liukuu sivulle eikä ristiaskelia kunnolla synny. Lopulta kun sain muutaman jotenkin onnistuneen väistöpätkän aikaiseksi, kuulin kommentin: tulihan niitä väistöaskelia mutta mihin katosi vauhti?
Kommenttia ja neuvoa sateli siihen tahtiin että tädin oli kuulkaa vaikea sisäistää kaikkea yhtaikaa. Mutta kertakaikkisen tehokas tunti.
Laukassa muistuteltiin ulko-ohjan tärkeydestä. Jaaha, nyt mennään sitten taas sitä vaihetta, että lepsuilen sen ulko-ohjan kanssa. Jokin aika sitten se oli jo mielestäni liiankin tiukasti hyppysisä. Kultainen keskitie siis hakusessa edelleen. Sitten kun se ulko-ohja oli jotensakin oikein niin nousi kantapäät. Voi herranenaika, tuleeko tästä nyt yhtään mitään!? Loppujen lopuksi laukka alkoi pyöriä ihan eritavalla kuin ennen. Eli kun opin lämittelemään ponin oikein, niin estetunnillakin olisi luultavasti tiedossa laadukkaampaa laukkaa.

Vaikka voi vaikuttaa siltä, että podin jo epätoivoa, näin ei todellakaan ollut! Sain melkoisen tehokuurin Sissin oikeaoppisesta ratsastuksesta ja nyt kun koin taas muutaman ahaa-elämyksen, niin tästä on hyvä jatkaa, sekä itsenäisesti, että tunneilla. Pitääpä koittaa saada poni useamminkin alle koulutunneille.

Mutta eihän se vielä siihen loppunut. Vielä toinen tunti perään ilman satulaa. Olen ainoastaan yhden kerran ratsastanut Sissillä ilman satulaa ja en ihan kauheasti innostunut. Suoraan sanottuna oli vähän tasapaino-ongelmia, tädillä siis. Tämä kerta menikin sitten jo paljon paremmin! Vieläkin hetkittäin horjahtelin mutta ei mitään suuria ongelmia kuitenkaan. Tohdinpa hypätä muutaman pienen esteenkin! Tuntien jälkeen olin kyllä aivan loppu. Jalat huusi hoosiannaa!

Nyt pitää kyllä tuota sileää päästä harjoittelemaan enemminkin. Ensiviikko on taas estepainotteinen, mutta jos ehtisi vaikka itsenäisesti.

Keskiviikosta on vielä tulossa postaus erikseen videon kera!




3 kommenttia:

  1. Joo, se ulko-ohja on jännä juttu, miten se aina haluaaki unohtua :D parhaimmat naurut oon saanu siitä ku katoin yhtä videointia ja kuulu että ULKO-OHJA, SUSSU ULKO-OHJA. ja muka liioteltuesti otin sen raameihin... ja miltä se näyttikään, ei miltää.. :D Ja toinen, se saatanan sisäpohe. Kuulostaa niin helpolta, mutta toteuttaminen kummaskin yhtä vaikeeta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta. Pitäisi vaan muistaa saada se sisäpohje heti alussa kunnolla läpi, mutta miten se onkin niin vaikeata. Aikanaan ratsastin paljon Hemmolla melkkilässä, joka vaati melkoisesti töitä tuon pohkeen suhteen. Sen jälkeen kun hyppäsin Mortin selkään, joka ei ole yhtään niin tönkkö, lähti heponen luisumaan joka voltilla ulos. Silloin unohtui taas se ulkopohje. On se hankalaa...

      Poista
    2. Mutta juuri nämä asiat tekee tästä hommasta parasta.:)

      Poista

Kommentoi rohkeasti