perjantai 27. helmikuuta 2015

Persvahdin ja ratamestarin valvovan silmän alla

Keskiviikkona en päässyt tunneille, mutta menin töiden jälkeen pyörimään itsenäisesti maneesiin. Sadulta heltisi lupa pienien esteiden harjoitteluun itsekseen, koska mukaan oli tulossa Jenni ja Janina "lapsenvahdeiksi". Jenni toimi persvahtina ja Janina ratamestarina. Tarkoitus oli siis treenata ahterin pitämistä penkissä, estettä lähestyttäessä, sekä hypyn jälkeen. Eli ahteri tuli saada penkkiin myös mahdollisimman nopeasti takaisin. Esteet olivat pikkuisia ristikoita ja max 60 cm pystyjä.
 "Irti etukenosta" -projekti on siis alkanut!

Harjoittelin ensin vain linjaa, jossa oli kolme ristikkoa. Askel ei passannut ja syöksähtely tulikin sitten sen myötä esiin joka hypyssä. Istunnalla olisi askeleita saanut säädettyä, muttat eeeei, täti kenottaa sujuvasti eteenpäin... Jään vielä tuijottomaan alaspäin estettä, ja silloinhan se hyppy ei suju. Mutta kun katse on eteen tai seuraavalle esteelle, paikkakin löytyy paljon vaivattomammin. Tuo käsien vispaaminen näkyy edelleen, ehkä ne kuitenkin ovat ihan aavistuksen rauhoittuneent, mutta tekemistä piisaa vielä niidenkin saralla.

Sitten muutettiin tehtävää niin, että keskimmäiseltä ristikolta piti lähteä voltille ja voltin jälkeen jatkaa linjaa taas. Pari hutia tuli, kun ahteri ei taaskaan löytänyt takaisin satulaan ja katsekkin jäi johonkin, ties minne ja kaarteessa tuli uskonpuute. Katse oli kuulemma mukana ensimmäisen puoli kierrosta ja sitten unohtui... Loppua kohden tämä alkoi kuitenkin pikkuhiljaa sujumaan jo paremmin.

Lopussa oli sitten radan vuoro. Radan oli suunnitellut Janina, ihan tätiä varten ja tyttö myös rakensi sen äitinsä avustuksella. Minä vain keventelin sujuvasti sillä aikaa! Ei hullummin suunniteltu 11 v. heppatytöltä! Ratamestari onkin muuten itse menossa kisaamaan sunnuntaina 50-60  cm luokkaa melkkilään. Täti menee luonnollisesti jännäämään katsomoon.
Ohjetta pukkasikin sitten molemmista suunnista koko "tunnin" ajan! Muistutettiin siitä persauksesta, katseesta, käsistä, kantapäistä... Oli kuulkaa äärettömän tehokasta ja hauskaa hommaa!

Niin ja jos yksinhuoltajan arki kiinnostaa heppajutuilla höystettynä, Jennin blogiin pääsee tästä .

Jätetäänpä tämä tekstiosuus kerrankin vähän lyhyemmäksi, katsokaa itse videolta. On siellä mielestäni muutama ihan hyväkin pätkä aikasempaan menoon verrattuna. Mutta kyllä tekemistä vaan piisaa vielä, paljon.

Vääntäkää mutterista laatua ja älkää ihmetelkö alun fanfaareja :D




3 kommenttia:

  1. Mun nykyisen opettajan parhaita oppeja mulle on ollut se, että minne katsoo, sinne päätyy. Varsinkin herkemmillä ja tasaisemmin ratsastetuilla hevosilla kuin (Perniön) tuntsarit, sekä isommilla esteillä kuin polvenkorkuiset, on ihan turha yrittää yli esteestä jos itse jää tuijottamaan maalinjaa. Been there, done that. Katseen merkitys on ihan valtava, riippumatta siitä onko kyseessä voltti, väistö, suoraanratsastus tai esterata, se vaikuttaa meidän painopisteeseen ihan valtavasti! Ja tätähän voi harjoitella vaikka puomeilla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä pitää kyllä täysin paikkaansa. Sitä katsetta Satukin huutelee mulle kymmeniä ja kymmeniä kertoja aina joka estetunnilla. Jotenkin vaan tuo kroppa ei tahdo sisäistää millään sitä asiaa 😊.

      Poista
    2. Suunnittelinkin, että seuraavalla kerralla, kun ehdin itsenäisesti ratsastamaan, harjoittelen tätä katse asiaa puomeilla (vaikka laukkapuomit on edelleen mulle vähän hankalia) ja samalla tulisi harjoiteltua tuota puomien yli LAUKKAAMISTA, eikä hyppäämistä, niinkuin minulla on tapana.

      Poista

Kommentoi rohkeasti