Aloitetaanpa
keväästä 2020, jolloin heppakärpänen taas pikkuhiljaa, hyvin vaivihkaa ja vienosti
puraisi. Tallilla tapahtui suuria muutoksia ja kevään mittaan hankittiin
yhteensä 9 uutta hevosta ja ponia, lähes kertarysäyksellä! Tämä kaikki juuri
ennen, kuin korona valtasi maailman.
Olemme siis tallin
pitäjän Sadun kanssa ystävystyneet vuosien varrella, ja naapureitakin, joten
olemme tekemisissä muulloinkin kuin ratsastustuntien yhteydessä. Vaikka puhun
aina tallistamme, jokainen ymmärtänee, että en omista kyseisestä paikasta edes
nurkkalautaa, vaan olen ihan puhtaasti ratsastuskouluoppilas, sekä ystävä.
Olin siis tallilla
auttelemassa vapaa-ajallani ja siinä sitten tietysti tuli seurailtua välillä
tuntejakin. Sehän on selvä, että itsellenikin iski hinku päästä taas ratsaille Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen! Menin muistaakseni Sissillä. Ilmeisesti
pysyin selässä, koska sen ihmeempiä muistikuvia tunnista ei ole.
Seuraavaksi halusin
koittaa uusia tulokkaita ja ratsuksi valikoitui eestinhevostamma Tellu. Tellu, Telle eli oikealta nimeltään Repro ostettiin, uskokaa tai älkää,
videoiden perusteella ja näkemättä huutokaupasta! Kuulostaa uhkarohkealta ja
hullulta mutta vaihtoehdot olivat silloin vähissä ja aikataulu tiukka. Samalla
kyydillä talliin tuli lempeä jättiläinen Manu ja kaikkien sydämet
valloittanut pieni Martta poni.
Tellu ei tietenkään
ollut alun alkaen Tellu. Olimme tosiaan etsineet ratsastuskoululle sopivia
hevosia todella niukalla aikataululla netistä ja sieltä bongasimme
huutokaupasta Manun ja Repron, jotka vaikuttivat videoiden perusteella
sopivilta. Emme kuitenkaan muistaneet koskaan keskusteluissa Repron nimeä ja
koska Manu oli Manu niin Repro vääntyi Manun kaveriksi Telleksi. Luonnollisesti
Mauno ja Tellervo Koiviston mukaan. Sen koommin Repro nimeä ei ole käytetty.
Eihän sitä kukaan edes koskaan muistanut.
Kun kuljetusauto
kaarsi iltamyöhään, pilkkopimeällä ja vesisateessa pihaan, Satu muisti mainita,
että ainiin, hän osti muuten samaan syssyyn sieltä tallilta vielä yhden
pikkuponin, että kolme on nyt sitten tulossa. Olipa se jännää aikaa! Tuntui että uusia
hevosia tuli ovista ja ikkunoista! Myöhemmin tallin jengiin liittyivät vielä
Viida, Hector, Amira, Fanta, Sandra ja Vili.
Kun sitten Manu ja
Telle saapuivat, niin Satu kuitenkin unohti että Telle on Telle, ja kirjoitti
karsinan oveen tussilla lapun Tellu. Vaikka kuinka yritin sinnikkäästi korjata, niin
Telluksihan tuo sitten jäi. Omassa suussani tuo Telle nimi kuitenkin tuntuu edelleen
pysyvän tiukasti. Ihana Martta poni on oikeasti Marina mutta joku keksi
nimen Martta, ja sekin jäi heti luontevasti käyttöön.
Nämä kaikki kolme
ovat osoittautuneet vallan mainioiksi tuntihevosiksi ja -poneiksi ja onnistuneiksi
ostoksiksi.
Tuurilla ne laivatkin seilaavat.
Kuulemma.
Marika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti